Hae tästä blogista

28.6.2010

No se on harakankello

...

Campanula patula

Eikä kukaan koskaan varmastikaan arvaa, minkä ihanan aarteen miun poikani lahjoittivat minulle lauantaina 26.6.2010? Saatesanoilla, että tätä ei saa jättää kahvilaan... Lupasin etten takuulla jätä! Tämä olisikin jo kokonsa vuoksi vaikea unohtaa mihinkään, edes puoleksi tunniksi. Oi, olen ihan hurmaantunut tähän aparaattiin.



Kiitollisia kissan-eikä-kun-harakankellon värisiä
♥♥ sydämiä kummallekin sweet-poikaselle!




PS:
Poissaolijaa
on kamala ikävä!




...

Älkää vaan sanoko

...


että blogissani on liikaa kuvia? Se edellinen sivupohja ei suostunut toimimaan miun tietsikallani joten yksinkertaistin pohjaa mutta edelleen koneeni takkuaa, lakkoilee ja nykii. Niin teki aikoinaan muuan Fiat Unokin käytössäni... =)







...

Kuvia viime viikonlopulta

...



Kaikkia sinisiä kellokukkia
tuli lapsena nimiteltyä kissankelloiksi.
Se (paha) tapa pitää yhä.

Tässä siis jälleen kissankelloja
ruhtinaallisen suurena kimppuna
pation pöydällä...



Hetki ennen kuin ovikello soi...

Kaikki ollos tervetulleet...



Mansikkainen Pavlova odotti saapuvia...
Grilliherkuista ei ehditty ottaa kuvia. =)
Paikalla Juhannusta juhlimassa olleille lämmin halitus ja kiitos.
Ja kiitos ihanasta lahjasta!!




Kaikki eivät saapuneetkaan... =/




Nyt ymmärrän
miksi ihmisillä
on rakkaiden kuvia

piironkien päällä


N
äkee edes kuvassa piirteensä
aina kun tulee ikävä

-Una Reinman-











PS:
Iso lasikaappi
on muuten ystävällisisltä immeisiltä lahjoituksena saatu
ja toisten ystävällisten ilmatteeksi pakulla meille rahtaama...

Kuvassa vilahtava alempi puinen tuoli oli toisen samanmoisen
kanssa menossa Esikoiselle, appelassa liimauksessa
käynnin jäljiltä.
Molemmat viety jo Esikoisen opiskeluboxiin.
















...

Yllätys pensasaidan sisällä

...


Lamium album

Kun viime viikolla kiskoin Juhannusta juhlistaakseni ja hiukan lainapihamaatakin siivotakseni pois nokkosia pensasaidan alta, hämmästyin nähdessäni aivan ilmielävästi nokkosen näköisen kasvin jossa kasvoi kuin renessanssiasuisena myllynkivikauluksisena vihreän varren ympärillä lehdyköidensä päällä kauniita valkoisia kukkia! Ihanaa!
-Eikä se kasvi pistellyt tippaakaan näppylä/(pyöräily)hanskojeni lävitse niin kuin piikikkäät serkkukasvinsa jotka siinä vieressänsä pituutta itselleen keräsivät.
Minähän jätin tietenkin myllynkivikauluskukkaisen rauhaan ja kaikki sen sukua ja perhettä olevat, ja karsin vain ne polttiaiskarvaiset hurjat kasvit sen ympäriltä.


Kiskoin samana iltana Haninkin kameroineen pensasaidan sisälle kurkkimaan hauskaa kukkaa, jota hetken silloin pillikkeeksikin epäilin, ennen kuin jostakin iski päähäni kuin alitajunnan kuiskauksena: se voisi olla valkopeippi. Ja tutkimaan netistä ja eikun sehän se olikin. Valkopeippi. Se pitää, lukemastani päätellen, samanlaisesta vahvasta typpipitoisesta maasta kuin nokkosserkkunsakin.




Kaivelin seuraavana päivänä kasvin juurineen pois pahasta paikastaan ja istutin sen kukkapenkkiin jonne muitakin löytökukkia olen istutellut. Yksi peipin oksa katkesi siinä vesisateisessa irtiottorytinässä vaikka hyvin varovainen yritinkin olla. Se oksa pääsi maljakkoon sinisen kaunokin kanssa. Ainakin omaksi hehkuajakseen. Tarjoilemaan silmillemme yhdistettyä sinivalkoista näkyä.

Kun kukkapenkin peippi kasvaa isoksi ja vahvaksi, se saattanee luovuttaa muutaman kukan yrttisalaattimme joukkoon, jossa jo viuhahtelee voikukannuppusia ja voikukan nuoria lehtisiä.
Kuivatuista valkopeipin kukista keitetty tee sopii kuulemani mukaan kuukautiskipujen hoitoon. Nokkoskeittoa/nokkoslettuja yms tehdessä pataan voi laittaa mukaan myös valkopeippiä, sillä se on myrkytön, vaikka ravintoarvoltaan ei olekaan nokkosen luokkaa. Suolaheinä sopii pikanttina lisänä salaattiin, samoin valkopilan nuoret lehdet, vesiheinä sekä vadelman ja lehmuksen lehdet.
Niin ja salaatin joukkoon keitettyä kananmunia, tomaattipaloja, tuoretta kurkkua, oikeaa lehti- tai jäävuorisalaattia, Vihannes/voileipäkrassia ja ketunleipiä. Ja wannabefetajuustopaloja. -Eli ei niitä oikeita. =)

Melita blogissaan toi uusvanhan ihastukseni vihanneskrassiin mieleeni, tutun jo lapsuudesta: Melita esitteli munavoin ja krassin kera houkuttelevan herkullisia kolmioleipiä. =)

Voileipä- eli vihanneskrassi on ihanaa leivän päällä sinälläänkin pienen keijumargariini-sipausun myötä. Krassissa on sellainen samanlainen pähkinäinen maku, kuin sinimailasen (alfalfan) iduissa. Loput sinimailaset päätyivät lainayrttimaassamme ihan koristekasveiksi ja odotamme, ehtivätkö kukkimaan.
Ehkä ensimmäinen oma uusiperuna-annoskin odottaa meitä ensi viikonloppuna... Nam. Sen kanssa persilja-ruohosipuli-valkosipulivoita, jota on oltava aina pakastimessa... =)

Ystäväni Sari-pieni, keksi hauskan keinon ruukkusalaatin uusiosadottamiseen, kasvattamalla loppusalaatin tyngän kukkaruukussa ulkona. Mie nappasin hyödyllisen idean matkaani ja aloin tökkiä täällä lainamaalla yrttimaahan myös ne purkissaan kasvaneiden salaattien jäänökset, tosin ilman sitä niiden juuria ahdistavaa muovikoteloa. Hyvin kasvavat.

Etanoita vastaan laitetaan pallogrillistä salaattien ympärille tuhkamuuri. Tulee sillekin jäännökselle sopiva uusiokäyttö.

Nyt on mukavaa pureksia kaupan salaattien lisukkeena noita "omia" purkkisalaattien jälkeläisiä ja itsekasvatettua lehtisalaattia, sekä niitä kolmea eri sipulimerkkiä sitten aikanaan kun hiukan tuosta vahvistuvat. Herneenversot antavat ihan pian oman lisänsä voileipien päälle tai salaattiannoksiin...


Kevään ensimmäisten nokkosten kuivatut lehdet odottelevat pääsyä lettu- ja sämpylätaikoinoihin...

Urtica dioica
Itse vanha tuttavuus, pisteliäs nokkonen...








Mutta kaiken kaikkiaan,
mie rakastan tuota pientä lainatakapihaa. =)
-Ja mustarastaan ihmeellistä iltalaulua.
Se uskomattoman kaunis lirkutus
yrittää kertoa minulle jotakin
menneestä maailmasta...





*sivu kirjoitettu väsyneenä, vilisee virheitä...*













...

27.6.2010

Montako kukkaa?


...



Montako kukkaa
ja montako taikaa

sait Juhannuksena aikaan?





PS: Tämä postaus meinasi lipsahtaa esille jo liiankin aikaisin.
Siksi se näkyi kuin neonmainos jo päiväkausia sitten bloggerin hallintapaneelin lukemistossa heillä, jotka ovat lisänneet tämän blogin lukemisen ja seuraamisen arvoiseksi blogiksi.
(Iso-pikku-niijaus heille kaikille! )
Joskus etukäteen syystä tai toisesta postauksia tehdessä saattaa sattua tällaisia pikkuruisia mokahduksia, mutta se on pientä elämän myrkyissä.




Mutta ne taiat?
Onnistuivatko?
Oi kerro?
Onnistuiko Sinun Juhannusjuhlasi?









...

22.6.2010

♥ Kaunista Juhannusta! ♥


...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥



Tämän kortin minä lähetän
täten ja näin
teille kaikille
Toivotellen
onnellista
ja kaunista
Juhannusta
jokaiselle
!




Mansikka Pavlova-terveisin:
Una




PS:
Sen seitsemän kukkaa kerätty, ötökät pistelivät, nenu meni tukkoon ja kengät saveentuivat, mutta taian tähden piti mennä ja hakea ne... =)


...

On tullut aika taikoa

......

•*`*•..• ♥ Juhannustaikoja ♥ •..• *`*•



Vanha litannia taioista aukeaa Juhannustaikoja-linkistä...










...

Ovenpielessä kesä

...





Kauneimmat asiat
ovat niitä
yksinkertaisimpia


Metsäreissulla
vanhalta niityltä
varovasti poimitut ihanuudet
viihtyvät yhdessä
Silmien ilona
Ulko-oven pielessä

Maljakossa
monta päivää

Karisseiden kukkien siivouksesta
huolehtii
tuuli



-Una Reinman-






...

21.6.2010

Vantaanjoen varrella

...




Kuin pala Suomen karttaa, tämä joki virtaa...



Sunnuntaina Vantaanjoen varrella.




Näitä kuohuja ovat muutkin ihailleet
ja samoihin kaiteisiin nojailleet.
Kuka yksin,
kuka ystävän,
kuka rakkaansa seurassa.


Korento päivää paistattelemassa...



Lupiinit teiden varsilla ovat parhaillaan niin kauniina.
Nythän on Juhannuksen aika.
Keskikesä.







...

18.6.2010

Sinulle

...


♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pelargonium


Toivotan
pelargonian kukkien varjoista
viikonloppua suloista. =)






...

Pirteyttä

...



Luonnonvärit tuovat pirteyttä elämään.
Jopa sateiseen päivään.





PS:
Obeesia selvitti kukan nimen:
Se on Tulikellukka, Geum coccineum
Kiitos Obeesia. =)

...

17.6.2010

Matkan varrelta

...




Löysin tyttäreni kanssa kesäisellä kirpputorilla käydessämme pienen metallisen, miniatyyrikirjan muotoisen rasian. Arvaatko mikä se on?

Se on rukousnauhan säilytysrasia.
Ilman muuta tahdoin ostaa sen Mamalleni. Sehän oli pieni aarre.

Vein sen Mamalleni jolla on aina jollakin seinällään niin kotona kuin mökillään pieni pyhimysnurkkaus kauniine ikoneineen. Hänen siemenistä tehty rukousnauhansa sopi rasiaan täydellisesti, pientä krusifiksia myöten. Nyt rasia on Maman pyhimysnurkkauksen pieni aarre.










Rukousnauharasia


Rasian voi ottaa matkaansa
Tarvittaessa hetkessä avata

Antaa rauhan

sormien lomitse kulkea

Mielessään rukousta

lausua mantrana

Lopuksi nauhan kätköönsä laskea

Kantensa hiljaa sulkea




U.R.








...

Mmmmmmm....

Fragaria


Näin nämä mansikkaiset kukkivat vuosi sitten.
Toivon että tänäkin kesänä
on mansikkasato runsas ja suun mukainen.





Voisin kesällä
elää
pelkillä
mansikoilla



UR






...

16.6.2010

"Huomaavainen mökkivieras tuo herkut tullessaan"

...




"Kesämökin jääkaappi ei vedä suuria määriä ruokaa, ja siksi onkin todellinen helpotus, jos mökkivieraat osallistuvat ruokatalkoisiin. Lomanviettoa suunniteltaessa voidaan sopia yhdessä, kuka tuo mitäkin, mutta ilman suunnitelmaakin huomaavainen mökkivieras muistaa tuoda ruokapöytään oman osuutensa. Jos on epävarma siitä, mitä pitäisi viedä tuliaisiksi, jälkiruoka tai sen ainekset ovat hyvä valinta.

Kesämökin lempivieraita ovat ne, jotka osallistuvat yhteiseen puuhasteluun eli auttavat isäntäväkeä kykyjensä mukaan. Ruokapuolen hoitamisessa voi auttaa vaikkapa tuomalla tullessaan kesän parhaan jälkiruoan. Keittokirjat, ruokalehdet ja tietysti Internet auttavat jälkiruoan loihtimisessa, vaikkei vieras varsinainen jauhopeukalo olisikaan.

Jälkiruoan valintaan vaikuttaa tietenkin myös säilyvyys. Jos matka mökille on pitkä, ei kannata valita kovin helposti pilaantuvia tuotteita. Keksit säilyvät hyvin ja ovat siksi käteviä jälkiruoan raaka-aineita. Lisäksi erivärisiä keksejä käyttämällä jälkiruokiin saadaan vaihtelua.

Yksi kätevä jälkiruoka on herkkumalja, johon voi valita omat suosikkimakunsa. Voiko olla helpompaa tapaa valmistaa kesäinen jälkiruoka kuin laittaa kermarahkaa, keksejä, makeisia ja marjoja kerroksittain joko isoon tarjoilukulhoon tai pienempiin annosmaljoihin?

– Parhaat kesäiset jälkiruoat syntyvät ilman uunia, ja kesän ihanuus maistuu niissä tuoreiden marjojen muodossa. Koristeetkin on kesällä helppo löytää tuoreista yrteistä. Sitruunamelissa ja minttu ovat tuttuja jälkiruoan raikastajia, mutta rohkeammat kokeilevat tänä kesänä jälkiruokiin basilikaa, sanoo kotitalous- ja yritysneuvoja Miia Nätti.

Valkosuklaakakkua ilman uuniaMyös kakun voi valmistaa mökillä, kun varaa vähän enemmän aikaa ja painaa mieleensä kakkuohjeen, jossa ei tarvita uunia. Juustokakkutyyppisistä esimerkiksi valkosuklaakakku on tumman keksipohjan kanssa näyttävän näköinen ja hyvänmakuinen tarjottava. Tätä kakkua varten mökiltä pitäisi tosin löytyä irtopohjakakkuvuoka, mutta sen huomaavainen mökkivieras tuo tietenkin tullessaan.
– Valkosuklaakakun pohja tehdään vuokaan leivinpaperin päälle Dominon-tyyppisistä kekseistä, muutkin suklaakeksit käyvät. Päälle tulee valkosuklaasta, tuorejuustosta, valkuaisvaahdosta, kuohukermasta ja liivatteesta sekoitettu täyte, jonka makua terävöitetään sitruunamehulla, neuvoo Nätti.
Valkosuklaakakku koristellaan mintunlehdillä, suklaarouheella ja kokonaisilla vadelmilla. Kakun annetaan hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia tai yön yli. Vadelmista sekoitetaan myös kastike valkosuklaakakulle. Vadelmakastikkeeseen saa piristystä, kun höystää sen pienellä tilkalla vadelmalikööriä.
– Valkosuklaakakun saa helposti irti kakkuvuoasta, kun lämmittää veistä esimerkiksi lämpimällä vedellä ja irrottaa kakun reunoista sen avulla. Leivinpaperi auttaa puolestaan kakun siirtämistä tarjoiluvadille, vinkkaa Miia Nätti.

Valkosuklaakakku on varmasti jokaisen kahvipöydän suosikki. Rohkeasti kokeilemalla saattaa yllättäen huomata, että näyttävän kakun valmistaminen on helpompaa kuin voisi kuvitella!
Lisätietoja:
Miia Nätti
Kotitalous- ja yritysneuvoja
Uudenmaan maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus
p. 040 5288610



RESEPTIT




Herkkumaljat (6-8 annosta)
2 dl kuohukermaa
2 prk (500g) maitorahkaa
1 rkl vaniljasokeria2 rkl sokeria
2 dl tuoreita tai pakastettuja marjoja
100 g Carneval- tai muita värikkäitä keksejä
1 dl suklaakastiketta tai tummaa suklaata sulatettuna
1 dl Daim- tai muita suklaarakeita
Koristeluun: tuoretta minttua ja marjoja

Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokerit. Kääntele kermavaahto ja marjat rahkan joukkoon. Paloittele keksit. Kokoa jälkiruoka annosmaljoihin tai yhteen isoon maljaan kerroksittain. Lusikoi pohjalle rahkaseosta, ripottele pinnalle keksejä ja suklaarakeita. Valuta päälle suklaakastiketta. Tee toinen samanlainen kerros. Koristele tuoreilla mintunlehdillä ja marjoilla.







Valkosuklaakakku ja vadelmakastike (n. 10 annosta)
Pohja:175 g Domino-keksejä
35 g voita tai margariinia sulatettuna
Täyte:
4 liivatelehteä
1 rkl sitruuna- tai limettimehua
200 g valkoista suklaata
200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 valkuaista
2 dl kuohukermaa

Kastike:
2 pussia pakastevadelmia
sokeria
(2-4 cl vadelmalikööriä)

Koristeluun: vadelmia ja valko- ja maitosuklaata rouhittuna

Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoka, halkaisija 22-24 cm, pohjan muotoon leikatulla leivinpaperilla. Taputtele keksiseos pohjalle.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita tuorejuuston joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Vaahdota kerma ja kääntele tuorejuustoseokseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon. Sekoita mukaan myös sulatettu hieman jäähtynyt suklaa sekä kuumennettuun sitruunamehuun liotetut liivatteet. Sekoita täyte nopeasti tasaiseksi ja kaada keksipohjan päälle. Tasoita pinta. Peitä vuoka ja anna hyytyä yön yli. Irrota kakku vuoasta ja nosta tarjoiluvadille.

Koristele suklaarouheilla ja vadelmilla. Soseuta vadelmat ja puserra sose siivilän läpi. Makeuta sokerilla ja halutessasi vadelmaliköörillä. Tarjoile vadelmakastike yhdessä kakun kanssa. "





Artikkeli: Oy Kraft Foods Finland Ab
Kuvat: Oy Kraft Foods Finland Ab






...

Pisaroita

...




Pidän pisaroista
Suloisesta sateesta
Kyynelistä en aina pidä
Niitäkin joskus tapaan yhä
Niistä sokaistunein silmin
toisinaan katselen maailmaa

U.R.








PS:
Tänään syntymäpäiväonnitteluja Kyröskoskelle
ja onnittelut nimipäiväsankareille. =)




...

15.6.2010

Kaunokinsinistä

...

Centaurea montana

Komia ja *kookas (*riippuu maaperän koostumuksesta) perenna, Vuorikaunokki, jota kotoisasti olemme jalostetuksi ruiskaunokiksi kutsuneet, on vallannut monet ojanpenkat tällä seudulla. Sitä näkee metsissäkin puutarhakarkulaisena, lähellä asutuksia. Liekö kitkuujätteistä lähtenyt ja jatkanut elämäänsä muualla.

Meillä sitä sattuu olemaan myös kukkapenkeissä. Tuuli riepotteli kukkia viikonloppuna siihen malliin että oli pakko katkoa muutama oksa kokonaan ja asetella maljakkoon. Havaitsin samalla, että kasvi kestää kyllä kauniisti leikkokukkanakin.



PS:
Useissa blogeissa on tapana kertoilla uusista ihanista ostoksista, ostopaikasta ja hinnoista. =) Jospa miekin; tuo klaffituoli maksoi kierrätyskeskuksessa yhden euron ja maljakko on asikkalalaiselta kirppikseltä muutamalla eurolla ja sen pohjassa lukee "ikea", ollen melkein ainoita sen firman tuotteita meidän huushollissamme. ;D (muovipussitelinettä lukuun ottamatta. )
Räsymatot ovat Hanin mummon kutomia...

Pation/kuistin/terassin (rakkaalla paikalla on monta nimeä?) lattiasta ja kaiteesta oli vaikeaa pestä vuosien likapinttymiä keväällä pois. Kyllä ne vähän kirkastuivat mutta sitä tummaa jäi vieläkin joihinkin paikkohin kummittelemaan. Kyllä tuo meille passaa. Tykkään kovin tuosta katetusta patiosta. Lisänä aurinkoa varjostamassa meillä on siinä Hanin vanha aurinkovarjo. Tästä pihasta me nyt nautimme ainakin syksyyn. Vuokrapaikka kun on, ja koko ajan katselemme sitä omaa paikkaa jostakin...




...