Halaa vajaa ja ota selfie

Halaa vajaa ja ota selfie, eli #HugAShedAndTakeASelfie -päivä olisi tänään mutta ainakin minulla tuo on hankalammin järjestettävissä oleva asia nyt, kuin vaikka vuosi sitten olisi ollut, kun silloisessa kotipihassa oli parikin vajaa joita halata... 

- Ja selfieistähän me introvertit emme pidä lainkaan.

Mieluummin kuvaamme kaikkea muuta. 

Tänään on myös Astmapäivä, 

Se ei ole yhtään mukavaa omistaa ja kantaa mukanaan. 

Siitä vaan ei koskaan pääse eroon... 

Kiitos muutamien hometalojen... 

#AsthmaDay 

Lisää lunta

•♥•.•♥•.•♥•

Viime talvesta poiketen tänä talvena on 

satanut kovasti lunta ja vielä lisää lunta. Pihamaamme oli yhteen 
väliin todella kaunis ja talvisen runsasluminen. Omasta mielestäni

punainen talomme ja samoin punainen piharakennus sopivat 

jotenkin suloisesti yhteen juurikin valkoisen lumen kanssa.
-Mutta tämä on tietenkin erittäin puolueellinen mielipide. =) 

Luoman puutuotteen aitta 

on piharakennuksenamme. 

•♥•.•♥•.•♥•

Linnunpöntöissä käy jo kuhinaa, kun tiaiset 

käyvät tutkimassa pönttöjä kevät mielessään.

Minusta tuntuu, että ne myös nukkuvat kaikissa 

mahdollisissa linnunpöntöissä öisin.

Pitänee siis tehdä lintujen - ja meidänkin  -
iloksi äkkiä lisää linnunpönttöjä.  =D

Lumisade on kaunista... 

Mutta aiheuttaa lisätöitä. =)

I love my home. 

•♥•.•♥•.•♥•

Toivottavasti kaikki pienenkin kasvihuoneen 

omistajat ovat muistaneet poistaa katoilta 

lumet pois painamasta rakenteita... 

Meidän viherhuone kerää tässä jo 

uutta lumikuormaa katolleen.
Toisaalta nyt on suojasää ja
mahdolliset lumikuormat ovat
kaikkien katoilla madaltuneet. 

Tietyssä valaistuksessa 

pihamaa oli kuin sadusta. 

Talviaamutkin
voivat olla kauniita... 

Kuvasta ei erota, mutta tuolla yläoksilla istui odottelemassa muutama 

sini- ja talitiainen, että sain puhdistettua kookkaan ruokintapöntön
runsaasta lumesta ja kaadettua siihen ämpärillisen auringonkukan siemeniä.

Syreeni on suloinen 

sekä talvella että kesällä.

Tätä vanhaa syreenipensasta hiukan
leikattiin viime kesänä.
Saapa nähdä mitä se tykkäsi
nuorennusleikkauksestaan... 

Eivät lyhdyt kuulu vain jouluun 

vaan niillä on ihana valaista pihamaata 

aina kun on pimeätä tai harmaata. 

Jo kolmekin havupuuta muodostaa 

minimetsän, varsinkin lumikuorman kanssa.

•♥•.•♥•.•♥•

Salaperäinen rautapallo

Hani keksi keväällä rautakaupassa tällaisen lintujen juomatelineen, 

joka on kiinnitetty paaluun, joka jäi ylimääräiseksi terassin rakentamisesta.

Se on meidän toteemipaalumme. =) 

Omintakeinen pihapatsaamme. 

Paalun päällä oleva rautapallo
löytyi vuosi sitten kun kaivoimme 

maata uuden pihamökkimme alta pois. 

Muutoin pyöreässä rautapallossa on jälki, 

jossa on ehkä ollut silmukka tms. 

Olemmekin päätelleet, että pallo on voinut olla 

aikoinaan nuohoojan kuula?

Tai sitten se kohta on vain jäänne rautapallon valusta? 

Vai onko se naisten/lasten kuula?

Joku palloa on kanuunankuulaksikin ehdotellut.

Mitä sinä arvelisit?

Siivetönnä en voi lentää...

♥

Eilen, 22.s päivä huhtikuuta oli tämä yksilö auennut. Hän on kevätkurjenmiekka, Iris reticulata. 
Kuvasin kyllä hänet ihan oikeaan aikaan eilen, mutta en muistanut tai oikeastaan jaksanut kiivetä vintille tietokoneelle ja laittaa kuvaa esille tänne sivulle, koska käsivarret olivat ihan spagettia. =) 

Jaa miksi? No... Me kaivoimme nimittäin kahdessa päivässä kahdestaan uuden pihamökin perustukset puunjuurien ja kivien maustamaan savimaahan. Lapiolla tietty. Mie levittelin multaismmat savimaat pihan kolopaikoille, tähkysin lapion, talikon ja haravan kera ne tasaiseksi ja toivon, että ankkalammikkopaikat saatiin nyt ainakin etupihalta vähemmäksi. 

Aloitimme projektin lauantaina, jolloin mittanauhalla mallailimme oikeaa paikkaa mökille. Jo vain se löytyikin hyvässä yhteishengessä jo etukäteisuunnittelun tuloksena ja niin iskettiin vaarnat merkkitikuiksi tulevan varastokopin kulmiksi. Tai sen allaolevan hiekka-alueen kulmiksi. 

Sunnuntaina mies alkoi kaivaa merkkipaalujen sisäpuolelta ja mie tein tuota ankkalammikkojen täyttötyötä. Ja välillä jahdattiin kahta uros- ja yhtä naarasfasaania jotka röyhkeästi kiljuvat jossain nurkan takana ja leyhyttelevät siipiään. Mokomat kukkasipulien popsijat!

Eilen sitten kaivoin mökkimonttua yksinäni miehen töissä ollessa minkä ikunas jaksoin. Kiikutin kottikärryillä maa-ainesta sinne tänne ja keksin rikkoa lapiolla ne paakut jo kärryissä, joten puuha oli huomattavasti helpompaa. 

Huokaistessani tauolla ulkorappusilla istuen, energyjuomaa siemaillen, näin maakotkan liitelevän korkeuksissaan. Uljas lintu sai aikaan hymyn ja voimia tähän naiseen. 

Kun mies saapui töistä, hän päättikin hyvillään, nähtyään että kaivamista oli vähemmän jäljellä kuin eilen, jotta ei kun taas kaivamaan ja mie kanssa ja niin me suorastaan kilpaa kaivoimme kaikki loputkin. 
-Olin laittanutkin saunan jo päälle kun mies meni ulos, koska tiesin rutinoituneena vanhasta tottumuksesta että kaikkihan me siitä nyt tietty kaivetaan, ei se vähempi riitä. Hikihän siinä tuli. Välillä jahdattiin fasaaneja pois tontilta kiljumasta. =) 

Mutta nyt on se kaivuutyö tehty. Jossain päin Suomea ei ole maa edes vielä paljastunut lumelta ja jäältä ja meillä ollaan jo tässä rakentamisen vaiheessa.  =) 

 

♥ 
 Lisää erivärisiä sahrameja, 

kuin pikkuruisia aurinkoja.  

 

♥ 
 Nyt ne kaikki värit ovat vissiinkin auenneet... 

Tämän päivän olenkin sitten siirtänyt 

pitkästä, reilut seitsemän metrin kukkapenkistä
kukkia, puun alkuja, kasveja,
loput mansikat joista myyrät eivät olleet ehtineet 
syödä talvella juuria, sekä multaa 

muihin kukkapenkkeihin ja olopaikkoihin, 

koska vanha pihamökki, 

jonka seinustalla se kukkapenkki oli, 

puretaan siinä vaiheessa 

kun tuo uusi piha/varasto, jne-mökki on pystyssä. 

Käsivarret ja alaselkä ovat kaikki kipeää spagettia 

ja mie itse ihan muusia. 

Kamala kevätmyrsky iski tänne tänään iltapäivällä. 

Hirmuisen usein tällä seudulla tuulee... =/

Se vei ruohomatonkin portailta pariin kertaan 

ojaan tontin rajalle, kaatoi rappuharjat, 

miun kastelukannun jossa oli jopa vettä
(vahva tuuli!) 
ja iski multaa moneen kertaan silmiini niin, 

että vieläkin vähän kirvelee. 

Ajattelin,
 jotta miun tuurilla joku lentävä katto kohta iskeytyy päälleni
ja päätin siirtyä sisätiloihin. Siinä vaiheessa alkoi sataa. 

 Sade
tekee hyvää niille 

uuden paikan saaneille kukille. 

Ja haravoidulle nurmikolle. 

Harmi vaan ettei ehditty hakea 

jo apilansiemeniä niihin 

entisiin ankkalammikkopaikkoihin... 

Mutta sekin järjestyy. 

Jonakin päivänä.


♥  
♥
  ♥  
♥  
♥