Tee itse kynttilöitä

Kynttilät luovat tunnelmaa
tähän pimeään vuodenaikaan.

 

Mitä jos tekisit niitä itse? 

 Voit valaa uusiokynttilöitä vanhojen kynttilöiden tähteistä. Ohje täällä...

 Hunajan tuoksuiset mehiläisvahakynttilät

Tee kuplakynttilöitä. 

Jämäkynttilöistä uusia peltipurkeissa. 

 Kynttilöiden valaminen parafiinista ja steariinista.

 

Netti on pullollaan toinen toistaan ihanampia ohjeita. 

 

 

 

 

***************** 

Tänään teemapäivissä  on

Kansainvälinen vuorten päivä

Siitä olen kirjoittanut aiemminkin... 

#MountainDay 

#InternationalMountainDay 

********

 

Valoja marraskuun pimeydessä

 

♡

 

 Jos rakkaasi 

lepää liian kaukana  

laita kaipaavan 

kynttilä palamaan 

hänelle pihallesi 

parvekkeellesi 

ikkunallesi 

tai pöydällesi 

Hän näkee sen 

kyllä sieltäkin 

 

- Una Reinman

 

 ♡ 

♡

 

 

 

Poisnukkuneiden päivä

Muutaman kerran vuodessa hautausmaat ovat hyvin 

kauniita ja tunnelmallisia paikkoja ja tämä ilta on yksi niistä. 

Monilla haudoilla kynttilät palavat koko viikonlopun.

Kynttilöiden lisäksi useat käyvät laittamassa

rakkaidensa leposijoille myös talvenkestäviä somisteita 

 viimeistään Pyhäinpäiväksi.

Jos rakas poisnukkunut lepää liian kaukana,
voit laittaa kynttilän palamaan hänelle pihallesi,
parvekkeellesi, ikkunallesi tai vaikka pöydällesi.
Hän näkee sen kyllä sieltäkin. 

Syksyn tuntua

Aamuisin ulkona tuoksuu jo syksyltä.

Heinät ja muutkin kasvit ovat menettäneet 
värinsä ja kukkansa... 
 

Linnut laulavat jo syksyisesti ja 

ne kesän laulajat ovat joko vaienneet 

tai muuttaneet lauluaan. 

Jotkut vain harvakseltaan ääntelevät enää. 

Koivuista lipuu keltaisia lehtiä 

ja syyshortensiat aloittivat jo viime viikolla 

valmistautumisensa syksyn väritykseen. 

Iltaisin tekee jo mieli 
laittaa villasukat jalkoihin 
ja poltella kynttilöitä.  

Neuletyötkin on kaivettu jo esiin... 

Ja ps:

tänään on

Maailman hyttyspäivä.

Ulkoilua ja kynttilänvaloa

Mennään tähään hieman ulkoilemaan 

ja punaisia poskia tavoittelemaan! 

Hetken tauko jouluvalmisteluista on 

varmasti paikallaan. 

Ei kukaan katso kaappeihin 
eikä niiden taakse, 
eikä nurkkiin 
eikä ullakolle. 
Relaa vähän! 

Jos on suojasää, rakennetaan 

lumiukkoja, -linnoja ja -lyhtyjä. 

Ja tietenkin tehdään 

lumienkeleitä. 

Jos on pakkasta, ehdit vielä 
tehdä jäälyhtyjä pihamaalle. 

Sitten sisälle juomaan kuumaa 

kaakaota, ettei palelluta!  
Nyt ei saa sairastua! 
Olisi kurjaa olla flunssassa jouluna! 

Illan saapuessa laitetaan kynttilöitä palamaan 

pihalle ja valaisemaan joululle tietä...  

Jos ulkona on ihan mahdoton sää, 

ota esiin palasokerit ja erikeeperiä 

ja tee minilumilinna tai anna lastesi 
tehdä sellainen. 

Tämä linna on mieheni tekemä. 
Totta kai insinöörimäinen, 
kaksinkertainen ja upea! =) 

Itse sain sokeripaloista 

aikaan ihan vaan yksinkertaisen 
ja naisellisen pyöreän linnan.

Joko teillä on kinkku paistettu 
vai meneekö se tänä yönä uuniin? 

Pienet hautajaiset

Meitä ei ollut montaa,
niin kiltin ja rakastetun miehen hautajaisissa. 

Ketään ei oltu kai kutsuttu... 

Päivä oli harvinaisen kaunis ja kuulas. 
Aurinko kultasi hautausmaalla mäntyjen latvoja. 


Paikalla oli vain hänen poikansa ja tyttärensä (jota pääsin halaamaan pitkästä aikaa ja joka kuiskasi korvaani: ihana kun tulitte!) 
perheineen, yhteensä kolme poikaa, 
muutama kantaja ja me kolme, joita ei oltu
selkeästi edes odotettu paikalle: 

kiltin miehen sisko ja siskon tytär miehineen. 

Kun enon jälkeläiset laskivat 
yhden valkoisen ruusunsa arkulle kappelissa, 
alkoi suntio soittaa hurjasti parvella urkuja. 

Yhtäkkiä pappi näyttikin hänelle jotta stop, 
musiikki lakkasi ja pappi kutsui meidätkin
sieltä takapenkistä suurine kukkavihkoinemme
laskemaan kukat enon valkoiselle, 
yksinkertaiselle arkulle.

Ihan turhaan! 

Ravistimme päätämme mutta pappi alkoi huutelemaan meitä ja viittilöi tuomaan kukat... 

Talutin huonosti liikkuvan äidin kappelin etuosaan ja mekin laskimme omat kukkamme 
 vaivautuneen hiljaisuuden
vallitessa enon arkun päälle. 

Siihen olisi varmaan pitänyt laskea vain se yksi ruusu, joka muillakin oli. 

- Emme tienneet... 

Nyt arkku näytti pituiselle... 

Mamalle hetki
oli hyvin raskas. Siellä lepäsi
hänen rakas veljensä.

(Olisimme laskeneet ne omat kimppumme vasta haudalla...) 
Miksi niitä kahteen kertaan asetellaan arkulle 
kun ne joutuu sitten hakemaan välillä pois...????!!!! 

Pappi puhui enosta, mutta ei
enon eikä veljen ominaisuudessa,  
 ehkä n. 10 minuuttia! 

Eno oli ollut veli myös äitini lisäksi yhdelle veljelleen. Tätäkään ei papille oltu kerrottu. 

Sitten soi virsi jonka jälkeen ne kukat piti 
hakea taas pois?!!!

Sitten arkku vietiin ulos, 
ja me perässä kukkakimppuinemme,
minä murheellista Mamaa talaten ja Hani
perässämme kävellen, muutaman
kuvan muistoksi Mamalle ja hänen 
toiselle veljelleen ottaen. 

Pappi lähti kanssamme kävelemään
arkun perässä kysyen yhtäkkiä:
"Niin mikäs suhde teillä oli vainajaan?" 

Takaamme oli muu porukka lähtenyt kävelemään
yhtäkkiä jotakin toista polkua pitkin haudalle... 

"Äitini on xxx:n sisko, vastasin papille.

- Ahaa. 

Pappi ei siis ollut todellakaan tiennyt että enolla oli sisko. 

(Ja veli?)... 


Laskimme kukkamme (jälleen) enon arkulle
 ja Mama paleli ja suri niin että 
häntä piti tukea jotta hän jaksaisi.  
Jotta pystyssä pysyisi.

Lähdimme kohti parkkipaikkaa, 
samoin enon lapset jotka lähtivät 
 ajamaan saman tien omille teilleen... 

Me kolme istuimme Hanin lämpimään
autoon ja ajelimme sitten Maman kotiin. 

Joimme siellä leivoskahvit pitäen
enolle ikioman muistohetkisemme. 

Monta kynttilää oli palamassa 
enolle. Varmasti hän näki ne 
siskonsa luotakin. 

Eno piti aina näistä R-leivoksista. Näitä 

meillä oli hänen muistokahveillaan, 
jossa haikeasti muistelimme häntä. 

Rommileivoksiahan ne tietenkin ovat, 

jos joku nyt jäi ihmettelemään. 

Äiti saneli samalla, miten hänkään ei sitten halua hautajaisiinsa kuin oman perheen ja miten kuolinilmoituskin pitää laittaa vasta hautajaisten jälkeen... Ja me lupasimme tehdä näin. 

Minullakin oli kotona enolle kukkia 
ja kynttilöitä, tässä ei vielä sytytettyinä... 

Amaryllis teki ensimmäisen kukkaputkensa kuin enon muistoksi. 

 🤍

 🤍

Marraskuu mataa

Ja kohta sataa... 

Tämä kukkapenkkiensiivouskranssi on jo mennyttä, mutta tuollainen se oli.
En vaan kertakaikkiaan raaskinut heittää kompostikuormaan saniaisen lehtiä ja ruusunkiulukoita
sekä hopeapajun maahan heittämiä oksia. Niinpä kietaisin hopeapajun notkeat oksat kiepille ja kiinnitin niihin hetkellisesti palan syksyä.

Tuuli sen sitten hajotti innoissaan, saadessaan hiukan puuhaa. 

Illat, yöt ja aamutkin ovat hurjan pimeitä täällä etelässä, 

kun ei ole vielä lunta valaisemassa. 

Mutta en toki kauheaa kerrosta toivokaan sitä,
onhan toki muitakin keinoja valaista maailmaa... 

On niitä jo poltettava

☆•.¸.

Kellot kääntyvät sunnuntaina talviaikaan 

ja minua nukuttaa.
On niin pimeää, että lisävaloa tarvitaan.

Mutta varovasti niiden kynttilöiden kanssa. 

Eikä jätetä vartioimatta, 

edes ulkona. 

Lisää lunta

•♥•.•♥•.•♥•

Viime talvesta poiketen tänä talvena on 

satanut kovasti lunta ja vielä lisää lunta. Pihamaamme oli yhteen 
väliin todella kaunis ja talvisen runsasluminen. Omasta mielestäni

punainen talomme ja samoin punainen piharakennus sopivat 

jotenkin suloisesti yhteen juurikin valkoisen lumen kanssa.
-Mutta tämä on tietenkin erittäin puolueellinen mielipide. =) 

Luoman puutuotteen aitta 

on piharakennuksenamme. 

•♥•.•♥•.•♥•

Linnunpöntöissä käy jo kuhinaa, kun tiaiset 

käyvät tutkimassa pönttöjä kevät mielessään.

Minusta tuntuu, että ne myös nukkuvat kaikissa 

mahdollisissa linnunpöntöissä öisin.

Pitänee siis tehdä lintujen - ja meidänkin  -
iloksi äkkiä lisää linnunpönttöjä.  =D

Lumisade on kaunista... 

Mutta aiheuttaa lisätöitä. =)

I love my home. 

•♥•.•♥•.•♥•

Toivottavasti kaikki pienenkin kasvihuoneen 

omistajat ovat muistaneet poistaa katoilta 

lumet pois painamasta rakenteita... 

Meidän viherhuone kerää tässä jo 

uutta lumikuormaa katolleen.
Toisaalta nyt on suojasää ja
mahdolliset lumikuormat ovat
kaikkien katoilla madaltuneet. 

Tietyssä valaistuksessa 

pihamaa oli kuin sadusta. 

Talviaamutkin
voivat olla kauniita... 

Kuvasta ei erota, mutta tuolla yläoksilla istui odottelemassa muutama 

sini- ja talitiainen, että sain puhdistettua kookkaan ruokintapöntön
runsaasta lumesta ja kaadettua siihen ämpärillisen auringonkukan siemeniä.

Syreeni on suloinen 

sekä talvella että kesällä.

Tätä vanhaa syreenipensasta hiukan
leikattiin viime kesänä.
Saapa nähdä mitä se tykkäsi
nuorennusleikkauksestaan... 

Eivät lyhdyt kuulu vain jouluun 

vaan niillä on ihana valaista pihamaata 

aina kun on pimeätä tai harmaata. 

Jo kolmekin havupuuta muodostaa 

minimetsän, varsinkin lumikuorman kanssa.

•♥•.•♥•.•♥•

Neulekuvioita

Reissullamme näin jotain josta kaikki neulooseja potevat pitävät. 

Tietenkin näin myös villalankoja, joita piti ostaa vaikka sormet 

vasta yrittävät tointua siitä loppuvuoden kiireisestä neulomispuuskasta.
Langoista on itseasiassa jo aloitettu ns Narva-
sukatkin. Tikutan vain ihan hiukan päivässä,
etteivät kipeät avosormihaavat palaa takaisin.
Mistä ne muuten tulevat?
Olenko allerginen villalle? 

Tässä reissullamme paikallisesta Jyskistä bongattuja hauskoja lankakeräkynttilöitä. 

Neulekynttilöitä, samasta paikasta. Ihania.

Harmi kun joulu oli ohi siinä vaiheessa kun näitä katselimme. 

Olisi olleet hauskoja lahjuksia. =) 

Neuletyynyjä vielä samaisesta paikasta. 

Varmasti lämmintä pään alla...

Tällaisen tyynyn kanssa
näkee parantavia päiväunia. =) 

Kynttilänvaloa 1

♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥

Aloitetaan joulukalenteri
helpoimmin joulun tunnelman aikaan saavalla kynttilänvalolla. 

Liekin hennosti väräjävä hehku on herttaisen lämmin 

ja saa katselijan suupielille 

ihan väkisin hymyn. 

Jos haluat ulkona olleen kynttilän palavan vielä toisenakin iltana, 

kannattaa ottaa se sisälle lämpimään yöksi
niin voit sytyttää sen uudelleen ja uudelleen niin kauan
kuin kynttilässä on sydäntä jäljellä.

On parasta nostaa koko lyhty sisätiloihin kuivumaan kynttilän kera.
Lyhdyn kannen tai oviluukun voi jättää raolleen, jotta kynttilästä kuivuu pois
kaikki ulkoilman kosteus ja sen sydän kuivuu.
Siten se palaa jälleen,
kun sen aika on 
ja ilostuttaa sinua vielä pitkään.

Nykyisin on myynnissä myös todella aidonoloisia
led-kynttilöitä, (esim tässä) jotka ovat turvallisia
luoden saman tunnelman kuin aidot kynttilät.
Onhan vaihtoehtoina olemassa tietenkin
ne jo perinteisiksi käyneet sähkökynttilät
(esim tällaiset).

Nyt vaan täydentämään kynttilävarastoja 

että riittää paljon lempeitä tunnelmahetkisiä 

pitkän talven varalle.

Valitsetpa sitten minkä vaihtoehdon tahansa,
toivotan turvallista valoa iltoihisi.

♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 




 

Mariannekarkkikukka

¸.•☆´¨`☆•.¸

Otsikko ei toki tarkoita näitä pieniä söpöisiä
joulutähden pikkuserkkuja
Princettia Poinsettia joita oli 

lähikaupassa ihanasti jo viime kuun lopulla myynnissä.

Valitettavasti ne maksoivat enemmän kuin 

mitä taskuni pohjalla oli rahaa.
Suloisiahan ne olivat... 

Mutta miulle riitti kun sain hetken ihailla niitä.
Ei kaikkea kaunista tarvitse aina omistaa. 

Joululehtiä alkaa ilmaantumaan ilokseni.
Mää niin raaakastan joululehtiä! =)
Niitä on tallessa jo monen vuoden ajoilta...
Niihin vanhoihin lehtiinkin kannattaa
välillä palata. Vink, vink.

Joululehden kannessa lukee joulun olevan
yhdessäolon juhlaa... Niisk.
Niinhän se joskus on ollutkin,
mutta nykyään tuntuu, että se aika on
taaksejäänyttä elämää...
Kaikilla on jotain muuta menoa. 

Silti sieluni kaipaa edes jouluisten
asioiden ja ideoiden ihailua.

Toiseksi viimeiset pihan orvokit on kerätty maljakkoon.
Ne ihan vihoviimeiset vielä kukkivat pää pystyssä suojasäällä
terassilla, vaikka pakkanen ne välillä kurtistaakin kokoon
niin silti sinnikkäästi nostavat katseen aurinkoon,
heti sellaisen taas nähdessään.

Pukinkonttiin ilmaantuu taas kaikenlaisia
pehmoisia uusia juttuja...
Samalla kun tikutan, katson telkkua,
luen lehteä, juon kahvia tai teetä, kaakaota... =)
Mun viihdepläjäys.

¸.•☆´¨`☆•.¸

Olen neulonut yllärisukkasia
myös fb-ystävilleni.
Parasta kiitosta on se,
kun jotkut laittavat saamansa sukkaset
jalkaansa ja ottavat kuvan,
ja mie näen että saaja on iloinen.

¸.•☆´¨`☆•.¸

Ensimmäinen ritarinkukka,
tai tuttavallisemmin jouluamaryllis 

työntää esiin kukkanuppuaan
ja lehtien alkujaan.

Ruukkuja olen metsästellyt kirpputoreilta
ihan tätä tarkoitusta varten. 
Ritarinkukan sipulit olen hyvissä ajoin
jo viime keväänä tilannut Exotic Gardenista.

Tällainen samanlainen muhkea kukkasipuli meni Mamalle

että hänkin saa ihailla joulukukan kasvua.
Kukka tulee olemaan Mariannekarkkipaperin kaltainen
punavalkokirjava.

Puhunkin koko ajan Mariannekarkkikukasta,
kun tätä kookasta kukkasipulia tarkoitan. =)

¸.•☆´¨`☆•.¸

Valoa pimeyteen

Parvekkeella
melkeinpä
pientä pakkasta
Monta kynttilää
palamassa
Kaikki niin herkkiä
Henkäyksestäkin
pois hiipuvia
Hiljaa
Sanomatta
hyvästejä


-Una Reinman- 

Tänä iltana kynttilöitä syttyy kaikkialle...

Kannattaa kuitenkin olla varovainen
aina elävän tulen kanssa. 

Illan alakuloiseen tunnelmaan sopii vaikkapa tämä
teksti joka on osa pidemmästä, biisiksi tarkoitetusta tekstistä.

Pitäisi vaan löytää jostain säveltäjä... =)

Halloween

Tämän kuukauden viimeisenä päivänä virallisesti 

vietetään All Hallows' Eveä, eli  Halloweeniä.  

Me Suomessa vietämme samantyylistä Pyhäinpäivää 

eli Vainajien muistopäivää. Vai olisiko Kekri oikeastaan 

se meidän vastaava juhlamme? 

Katsotaanpa mitä Wikipedia vähän tiivistettynä sanoo:

Nykyinen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta juhlasta: kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi. 

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä.

Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä. Kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä. Sanan etymologiaa ei kuitenkaan ole voitu selvittää. Sen on arveltu olevan samaa alkuperää kuin pieni­muotoisia pitoja tarkoittava sana kekkerit. 

Sanaa kekri on vaihtelevasti käytetty merkitsemään myös myöhään syksyllä kylvettyä ruista, aavetta, mörköä tai pelätiksi pukeutunutta ihmistä.

Varhaisempina aikoina kekrillä ei ollut mitään tiettyä kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan sitä saatettiin samassakin kylässä viettää eri taloissa eri aikaan sen mukaan, milloin kukin oli saanut tärkeimmät syystyöt loppuun suoritetuksi.

Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta. Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.

Myöhempinä aikoina kekrin osuminen samaan ajankohtaan kirkolliseen pyhäinpäivän kanssa johti toisaalta siihen, että se alettiin käsittää myös vainajien muisto­juhlaksi, jollainen se kuitenkaan, vastoin nykyisin yleistä luuloa, ei alun perin ollut. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin.

Siitä muodostui 1800-luvulla myös palvelusväen läksiäisjuhla, jonka jälkeen heillä oli kaksi viikkoa vapaata ennen uuteen taloon siirtymistä. 

Koska kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, liittyi siihen usein myös erilaisten enteiden kuulustelua ja tulevaisuuden ennustamista samaan tapaan kuin nykyisin uuteenvuoteen. 

Kekri muistutti usein saksalaisia karnevaaleja. Siihen liittyi myös tavallisimmin 12 päivää kestänyt jakoaika, jolloin ei yleensä tehty työtä enemmän kuin oli välttämätöntä. Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä.

Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköinen olento. Kekripukki voitiin koota niin, että karhuntaljan tai vastaavan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Suomessa kekriä juhlitaan mm polttamalla kekripukki.

(Luin koko ajan kekripukin keripukiksi johon sitä ei kannata sekoittaa.  

Kekripukkia ei pidä sekoittaa myöskään olkipukkiin, 

nuuttipukkiin tai vaikkapa joulupukkiin... =) 

Jossain päin maailmaa tätä tämän ajan juhlaa vietetään nimellä Kuolleiden päivä. 

Britit viettävät Guy Fawkesin yötä. Venäjälläkin tähän aikaan on Vanhempienpäivä 

jolloin on perinteisesti käyty haudoilla, muisteltu kuolleita ystäviä ja sukulaisia.

Eli siellä täällä koko maapallollamme samaan aikaan, kun pimeys ja synkkä syksy 

saavat elosta ja arjesta vallan, muistellaan menneitä sukupolvia, 

valaisten hautausmaita ja pimeyttä lyhdyin ja kynttilöin.

Itse olen sitä mieltä 
että lähimmäisiä ja sukulaisia
pitäisi muistaa heidän elossa ollessaan 

eikä vasta sitten, 
kun heitä ei enää ole... 

Silti sytytän kynttilän jos toisenkin kodissani
menneille polville.
Heille jotka näin viimeksi lapsena
tai joita en ehtinyt nähdä lainkaan...

Olin hankkinut tuon kuvissa näkyvän kurpitsan koristeeksi tupareihimme ja sen seuraksi 

piti tulla monta pikkuista söpöä kurpitsaa mutta nekin jäivät puuttumaan kuten niin monta 

muutakin suunnittelemaani tuparikoristejuttua, mutta se siitä. Piti vaan kertoa kurpitsasta 

vielä sen verran että ensimmäistä kertaa ikinä kokeilin millaista olisi kaivertaa kurpitsalyhty... 

Se oli yllättävän hankalaa koska itse kurpitsa oli aika kova pinnaltaan. 

Harjoitusta, harjoitusta... 

Tein kurpitsan sisuksista porkkanakurpitsakakun 

(korvaa kurpitsamurskalla osa porkkanaraasteesta) 

ja tuo kuori jäi lyhdyksi terassin kaiteelle.

Kurpitsalyhtyni kutistui kuitenkin ihan muutamassa pakkasyössä muumiomaiseksi 

ja alkoi kiinnostaa talitinttejä. Siirsinkin kurpitsapään sittemmin tunkiolle, 

jossa se on jatkanut eloaan raviten muuta luontoa. 

Meillä ei siis enää nyt kuun vaihteessa näy tätä näkyä terassin kaiteella. 

Se on muisto vain.

Viitteet: Wikipedia