Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miihkali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miihkali. Näytä kaikki tekstit

24.12.2018

Tämän vuoden joulukuusi





Tältä se nyt näyttää! 
Ah sitä tuoksua kun kuusi 
kannettiin sisälle! 

Se olisi ihan tällaisenaan 
riittänyt joulupuuksi... 
Pelkin valoin. 





Mutta tällainen siitä tuli 
kaikin koristein. 
Tai en kyllä ihan kaikkia koristeitamme 
siihen tällännyt, vaan tarkoin harkitut... 








Kuuseen pääsi mm keskimmäisemme 
Miihkalin,  Kalifornian matkan tuliaisina 
tuomat ihanat uudet joulukoristeet. 



Lasilintu, lasiset lamput, sekä 
alakuvan kiva poro. 










Saimme paikallista suklaatakin. 
Tämä oli ihana, suussasulava herkku! 




12.5.2018

Sata vuotta äitienpäiviä!







 
Toukokuun toinen sunnuntai 
on äitien Juhlapäivä. 
Äitienpäivää vietettiin Suomessa 
ensimmäisen kerran 
miltei 100 vuotta sitten, 
eli 7.7.1918 Alavieskassa. 

Äitienpäivän toi Suomeen
kansakoulunopettajana ja kansanedustaja Vilho Reima. Seuraavana
vuonna päivää vietettiin jo useallakin paikkakunnalla josta se levisi
koko maahan. Vuonna 1927 äitienpäiväksi vakiintui nykyinen
ajankohta ja se vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi vuonna 1947. 
-Wikipedia- 






"Äiti haluaa kukan 

– ja sen on oltava ruusu" 


"Perinteinen ruusu on äitien kiistaton suosikki, mutta 
myös orkidea, pelargoni ja valkovuokko saavat kannatusta. 
59 prosenttia suomalaisista ilmoittaa ostavansa 
kukkia aina äitienpäivänä.  





  Toiset haluavat muistaa äitiä luonnosta kerätyillä
valkovuokoilla, mutta suurin osa haluaa antaa äidille
pitkäaikaisen ilon ruukku- tai parvekekukkien muodossa." 
-Biolan- 


- Itse tykkäisin uudesta hortensiasta 
koska jänikset söivät sen toisenkin 
lahjaksi saamamme syyshortensian, 
verkkosuojauksesta huolimatta. =( 



Sunnuntaina on myös Kukan päivä 
jonka merkitys opiskelijoiden juhlana on vähentynyt vapun
tultua ylioppilaiden huomattavimmaksi juhlapäiväksi, mutta viime
aikoina perinnettä on yritetty herätellä uudelleen henkiin. 

 Kukan päivä – ihmisten yhteyden päivä. 






Kukkien sijaan voit antaa 
myös eettisen lahjan  
jolloin lahjan saa joku apua tarvitseva 
jossain muualla. 

-Voit antaa esimerkiksi äitiyspakkauksen
Näin lahjasi toimii: Kenialainen äiti saa äitiyspakkauksen, joka
sisältää muun muassa synnytyksessä tarvittavia steriilejä välineitä,
kantoliinan, moskiittoverkon sekä vauvanvaatteita. Pakkaus
kannustaa odottavia äitejä käymään raskausaikana neuvolassa ja
synnyttämään kodin sijasta terveysasemalla. Lahjalla autat
vähentämään lapsi- ja äitiyskuolleisuutta ja annat vastasyntyneelle
tasa-arvoisemman alun elämään.

-Tai voit lahjoittaa koulutarvikkeita.
Näin lahjasi toimii: Tällä lahjalla lapset pääsevät kouluun, kun
lapsen vanhemmat saavat tietoa koulutuksen merkityksestä ja
opettajat lisäkoulutusta. Vammaisille ja köyhemmille lapsille
lahjoitetaan koulutarvikkeita, ja opetuksesta jälkeen jääneet ja
koulusta pudonneet lapset osallistuvat tukiopetukseen. Lisäksi
kouluja kunnostetaan ja niihin hankitaan tarpeelliset välineet. 






 Tähän loppuun Kotiliesi-lehden viime hetken kakkuvinkki,  
jos vaikka viet äidin brunssille tai piknikille puistoon tai
jonnekin muuhun kauniiseen paikkaan luonnon helmaan.
Nämä Vadelmajuustokakut kulkevat mukavasti mukana 
omissa purnukoissaan. 



Vadelmajuustokakku purkissa 

  n.150 g muro- tai kaurakeksejä
4 rkl maitoa tai laimennettua marjamehua
1,5 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl vaniljasokeria
200 g vadelmia
3 rkl sokeria
2 rkl vadelma- tai mansikkalikööriä 
tai sitruunamehua


1. Nosta keksit pakastepussiin
ja murskaa kaulimella jauheeksi.
Jaa keksijauheet lasipurkkeihin ja valuta
kostukkeeksi maitoa tai mehua.

2. Vaahdota kerma ja notkista tuorejuusto
vaniljasokerin kanssa. Nostele
lopuksi tuorejuustoseokseen kermavaahto.

3. Nosta vadelmat kattilaan sokerin ja
liköörin tai mehun kanssa. Kuumenna
kiehumispisteeseen ja siirrä kattila
syrjään. Sekoita ja murskaa vadelmia
hieman.

4. Annostele kermaseos purkkeihin
ja valuta päälle vadelmaseos. Anna
vadelmajuustokakkujen maustua viileässä 

vähintään tunti
ennen tarjoilua.

Hyvää äitienpäivää äideille, 
mummoille, kasvattajille, 
anopeille, jne kaikille 
juhlapäivänsä ansainneille!   





14.5.2018: Oma äitienpäiväni meni niin että Muruseni 
olivat ostaneet hirveästi ruusuja, grillattavaa, suklaata,
vaahtokarkkisydämiä ja pihalle niitä hortensioita 
ja toivat ilokseni myös oman ihanan rakkaan seuransa! 



 Mie jo facebookissa manasin etten taida enää kirjoitella 
lahjatoiveitani tänne blogiin, etteivät Muruset mene 
ihan konkurssiin! Mutta kiitos! Oli kiva päivä! 
Oli hyvää ruokaa ja ruokaseuraa ja ruusunne 
ovat yhä todella upeankomeita!!! 





6.5.2018

Vielä hieman huhtikuuta...





Vielä löytyi kuvia huhtikuun puolelta, 
Jaken syntymäpäivältä. 

Heinäkuussa lahjaksi saamani orkidea 
ryhtyi kukkimaan uudestaan. 




Olen bongannut lankaköynnöksen aina 
vain syksyisin ja nyt vihdoin sellaisia oli 
myynnissä näin keväälläkin. 



 Pitäähän sitä nyt juhlistaa hieman 
synttärisankariakin... 






Mansikkabanaanikermakakku 
oli Jaken oma toive.  












Sankarin synttärikakku oli tietenkin 
gluteeniton, niin kuin ne ovat olleet 
meillä jo kohta 12 vuotta. 
Vaikka Jaken Miihkali-veli vitsailee aina, 
että iik, hän on allerginen gluteenittomille 
niin hyvin teki kakku kauppansa. Yhtään ei 
jäänyt meille enää kakkua kaappiin... 

Miihkalin mukana lähti maistiaispala 
Satuselle ja loput kakusta Jaken 
mukana hänen herkutteluhetkiinsä. 

Silloin pitää nauttia hetkestä 
kun on kakkua tarjolla. =) 






30.4.2018

Valburgista Vapuksi











Aatelisto järjesti Suomessa jo1500-luvulla Vapputurnajaisia, 
joissa talven ja kesän hahmot kamppailivat, 
ja kesä voitti! 

Etelä-Suomessa poltettiin muinoin vapputulia ja jossain 
harjoittettiin karjan menestystaikuutta
Maaseudun pappiloissa pidettiin vappukutsuja.
Porvarisperheissä ja pappiloissa tarjottiin simaa


1800-luvulla vappuun liittyi mukaan ylioppilaiden kevätjuhlaperinne. Vuonna 1944 Suomessa säädettiin nykyisin voimassa oleva laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa. Päivä oli jo ollut monilla työpaikoilla ja muun muassa kouluissa vapaapäivä. 

Suomen itsenäisyyden alussa vappua markkinoitiin iloisena kevätjuhlana, kevään tulon merkkipäivänä. 
-Ainoana vaikeutena vapun vietossa kevään juhlana on ollut asian keinotekoisuus: kevät kun kerta kaikkiaan ei tule vielä vappuna Suomeen. 

Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut virallinen liputuspäivä, 
jolle on annettu nimi Suomalaisen työn päivä
Eli Vappu ei tosiaankaan aina ole ollut mikään 
työväenjuhla... 

Tässä Vapun perinnetaustaa:


Pyhä Valburg, 710 – 25. 2. 779, syntyi englantilaiseen varakkaaseen perheeseen. Hänet laitettiin 10 -vuotiaana luostariin jossa häntä valmisteltiin lähetystyöntekijäksi tuolloin vielä ei-kristilliseen Saksaan, jonne hän matkusti v 748. 
Laivamatka oli myrskyisä ja laiva joutui merihätään. Valburg rukoili koko matkan, kunnes laiva saapui satamaan. 
Hän onkin mm merimiesten suojelijatar. 

 Johtamalla vaikutusvaltaista luostaria Valburgista tuli yksi tärkeimmistä naisista Euroopassa. Valburgin kerrotaan tehneen ihmeitä; Hän mm pelasti lapsen nälkäkuolemalta, rauhoitti raivotautisen koiran ja pelasti lapsivuodekuumeessa olleen äidin. Valburg on siksi myös sairauksien, nälänhädän, hyvän viljasadon, sairaiden, vastasynnyttäneiden ja maanviljelijöiden suojelija. 

Sata vuotta Valburgin kuoleman jälkeen paavi Hadrianus II julisti Valburgin pyhimykseksi ja hänen luunsa siirrettiin 1.5.870 Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon, nyk. Pyhän Valburgin benediktiiniläisluostari. Tästä päivästä tuli Valburgin muistopäivä, eli vappu ensin Englannissa 
ja myöhemmin mm Pohjoismaissa.


 Hauskaa Vappua juuri Sinulle! 

Sima on tärkeimpiä suomalaisen vapun tunnusmerkkejä. Simaa nautitaan koko perheen juhlajuomana, ja sitä on helppo valmistaa myös kotona. Kuohuviini ja samppanja ovat niin ikään lunastaneet paikkansa vapun juhlajuomina. Vappulounas kuuluu monen perheen ohjelmaan. Vappuun kuuluvia ruokalajeja ovat muun muassa tippaleivät, munkit, nakit ja perunasalaatti. Vappuna voidaan käydä vieraisilla, tehdä kävelyretki kaupungille tai aloittaa mökkikausi

Kaupunkien toreilla, kävelykaduilla ja puistokäytävillä on vapun aikaan ja varsinkin vapunaattona 30.4. karnevaalitavaraa myyviä kojuja ja vappuilmapallojen kauppiaita. Lapsille ja muille juhlijoille ostetaan usein juhlaan kuuluvia asioita kuten naamareita ja vappuhuiskia. Myös serpentiini kuuluu vappuun
Useat orkesterit pitävät vuosittain vapunpäivän iltapäivänä perinteisen vappumatinean nimellä tunnetun konsertin.
Vappukukkia, pieniä rintaneuloja, on myyty Suomessa vuodesta 1908 alkaen lastensuojelutyön tukemiseksi.
- Eli jo 110 vuotta! 
Yleisesti myynti aloitetaan jo huhtikuussa, mutta sitä jatketaan myös vapunpäivänä. 

 Valkolakkinsa ansainneet pitävät tietysti lakkiaan päässään... 

 **************


 

Keskimmäisemme Miihkali,
oli tehnyt paljon simaa ja 
toi meillekin isot pullolliset 
tuota vappujuomaa. 

Itse en koskaan ole onnistunut 
tekemään juomakelpoista simaa. =D 
Suurkiitos Miihkalille!





Eilisen synttärisankari Jakekin sai oman 
simapullollisensa veljeltään käydessään 
meillä haukkaamassa synttärikakkuaan. 
Oli hänen toiveestaan mansikkakermakakkua. 




Vappuna voi kilistellä rakkaiden 
kanssa maljoja ja aloittaa grillikausi. 
Meillä sekin on jo tosin aloitettu 
tammikuussa. =D






Teemapäivissä on Vapun päivänä (1.5.) mm Rehtoripäivä, 
ja kaikkihan tietävät mikä tai kuka rehtori on. 
Oletko koskaan joutunut rehtorin puhutteluun?
Samalla on Uskollisuuden päivä.
Uskollisuus on joillekin vaikeaa, 
ja toisille maailman luonnollisin asia...  











Jokohan voisin pukea kesäiset 
kengät jalkaani? =) 



Lainaukset -Wikipedia-



21.10.2017

Valonpilkahduksia harmaudessa








Pienen omenapuun viimeiset lehdet 
heiluvat herkästi tuulessa. 
Ihan huomaamattasi ne ovat poissa. 




Viimeinen kehäkukka uhmaa kylmiä öitä 
pää jo hieman kallellaan maata kohti. 







Pienen punaisen talon ympärillä 
ei ole kohta enää yhtään 
minkään värisiä lehtipuiden lehtiä.




Raidan lehdet eivät kestä kylmyyttä. 
Joka aamu niitä on vähemmän. 



Ihan totta. 
Raidasta näkyy jo läpi! 
Se ei enää varjostakaan pihaa... 

Lokakuun yleisväri on 
jotenkin harmaa. 
Paitsi jos aurinko sattuu 
paistamaan ja korostamaan 
ruskan sävyjä. 
Tuona päivänä ei sattunut. 



Valkeankuulaan keltaiset lehdet 
olohuoneen ikkunan takaa... 
ja hei, kukas se siinä katselee 
pihlajanmarjoja syöviä rastaita!? 











Pahus, kun rastaat eivät aio jättää 
mitään niille kauniille talven 
tilhille eikä tikleille... 






Niin, tuo kissa lähti mukaamme 
Keskimmäisemme Miihkalin synttäreiltä,
jossa oli näin hieno synttärikakku! 
Piti äkkiä käydä katsomassa millainen asunto 
Keskimmäisellä ja Satusella nyt on, 
koska kuukauden päästä he muuttavat 
etelämmäksi. Miihkali sai uuden työpaikan 
jonka perässä he nyt sitten muuttavat. 
Onnea matkaan. =) 

Tänään muuten oli 
Isovanhempien päivä
Olethan muistanut 
isovanhempiasi? 


Kuvan kisusta enemmän huomenna.







22.12.2015

Odotusta muistojen seassa






Petivaatteet on tuuletettu ja puettu silitettyihin 
huuhteluaineen tuoksuisiin liinavaatteisiinsa, 
ja se jos mikä tuo juhlan tunnun: raikas, puhdas ihana vuode. 

Sekin tapa on tullut mukanani jo lapsuudenkodista, jossa 
Mamalla usein oli kaikki mahdollinen ulkona tuulettumassa. 

Minulle tulee välillä ihan ikävä sitä ihanaa 
raikasta tuulentuoksua jonka saa vain 
tuulessa huojumalla. 



En tiedä, onko tuulettaminen periytynyt lapsilleni... 

Ehkä jotain heilläkin on sellaista, 
jonka juuret juontuvat heidän lapsuutensa koteihin. 
Meillä kun muutettiin niin usein, ettei voi 
puhua yksikössä, kodista. 

Olen itsekin lapsena joutunut muutamaan 
kertaa eri osoitteisiin Maman mukana, 
mutta olen ollut niin pieni silloin, 
että muistoissani on vain yksi paikka, 
jota tarkoitan,
kun puhun lapsuudenkodistani. 





Sama talo ja sen pihapiiri tuli aikanaan lapsillenikin 
tutuksi, mummolana. 
Sittemmin paikka meni myyntiin. 

Yhä, kun ajamme sen talon ohi, 
pää kääntyy väkisin sitä kohti ja sitä pitää 
tuijottaa niin kauan kuin se vain näkyy 
ja jotain 
läikähtää sydämessä. 

Koti...


Joskus koti on vain käsite. 
Paikka jossa perhe tai osa siitä, on yhdessä. 
Se viimeisin talo, tai osoite, 
jossa asuvat vanhemmat, 
tai ainkin yksi heistä, 
se joka jäi jäljelle. 
Joka piti huolta maailman myrskyissä. 

Kun tulee aika että kaikki lähtevät omille 
teilleen, kokeilemaan siipiään, 
jää sekin koti puoliksi tyhjilleen. 
Sen paikan täyttävät enää muistot 
ja harras toive, 
kunpa  
kaikilla 
olisi kaikki hyvin... 









Puolen kuun kumotus yötaivaalla
lisää jouluista taikaa... 

Kaikki hyvin voikaa.







7.4.2015

Nyt on kaikilla lapsilla ammatti!



♥♥♥♥


Keskimmäinen lapsonen valmistui maaliskuun lopussa ammattiinsa,
jota työtä hän on jo jonkin aikaa tehnytkin. 
Veljekset ovat samalla alalla. Nuorimmainen, ainoa tytär, 
on jo kertaalleen valmistunut yhteen ammattiin mutta aloitti jo ajat
sitten toisen ammattiin valmistavan koulutuksensa
ja saa siten kohtapuoliin toisenkin ammattinimikkeen.

Aina ei voi peruskoulussa jo tietää, mikä kenestäkin isona tulee.
Itse en tiedä vieläkään mitä minusta tulisi.
Lapseni ovatkin paljon järkevämpiä kuin minä koska heillä on selkeät
tulevaisuudennäkymät ja rutkasti tervettä kunnianhimoa. 
He ovat kaikki sitkeitä puurtajia. 

♥ ♥ ♥



Onnea keskimmäisellekin! 



Kun hän ilmoitti piipahtamisesta pääsiäisenä luonamme,
tein tarjottavaksi pasha-hätävara-korvikkeen,
ja sankari itse avasi valmistumisensa kunniaksi makean venäläisen kuohuviinin
terassin lattiaa kuoharilla kostutellen ja avokkinsa kera kopautimme maljoja yhteen.


Salud! 
Cin cin! 




Isoveljensä saapui päivää myöhemmin puolestaan oman avokkinsa kanssa tuomaan 
pääsiäiseemme lisää suklaata sekä nauttimaan pikaleivoksia ja mämmiä
jota olin lapsosia varten varannut jääkaappiin, kerman kera tietenkin. =)



Ihanaa, kaikista Murusista 
on tullut jotakin.

PS:
Meidän vuoksemme ei
tänäkään pääsiäisenä vahingoitettu lampaita.













28.1.2015

Lisää 3D-kuvioita





Keskimmäisen poikasen joululahjoissa oli muutes ihanana ideana kestävät
nimilaput, joita voisi käyttää uudelleen ja uudelleen, jos niin tahtoisi. =) 

Me emme kuitenkaan ojentaneet nimilappuja takaisin
 vaan mie laitoin ne talteen muistoiksi, samoin kuin nuo alemman 
kuvan herkät perhos- ja sydänkuviotkin.


25.9.2014

Tuparit





 
Meinasimme myöhästyä 
kaiken valmiiksi saamisessa.
Monta ihanaa etukäteen suunniteltua ideaa 
jäi toteuttamatta
ja tärkeitäkin asioita kokonaan tekemättä,
aika kun loppui vähän kesken 
ja muutenkin vastoinkäymiset 
iskivät juuri nyt... 

Ihan viimeiseen asti toivoin 
yhtä ihmettä, jota ei sitten ilmaantunutkaan...  💔
 
Siksi järjestelyt eivät oikein 
onnistuneet... 




Vieraista muutama oli jo terassilla
kun minulla vielä oli esimerkiksi keittiö ihan sekaisin ja
hätäpäissäni piilotin ylimääräisiä tavaroita keittiön vetolaatikoihin!





- No ei se muuten mitään,
mutta moneen kertaan huomasin illan mittaan jonkun ihmisen
etsivät niistä laatikoista jotakin, esimerkiksi kesken loppuneita ruokailuvälineitä,
varmaan hiukan ihmetellen sitä muuta mitä sieltä löysivät... 

- Eräät etsivät niistä kuulemma sokeria...=D

Yksin oli vähän vaikeaa muistaa kaikkea, kuten esim sitä että joku juoksin sokerin kanssa kahvinsa. Hups. Sen kahvin keittämisessäkin meni vähän aina aikaa... 







Pöytäkoristeiksi olin nyhjännyt tällaisia...

Piti minun jotain muutakin niihin vielä
ennen juhlaa laittaa mutta aika lopp... 
Jäivät sitten tuollaisiksi.



Pöytäkynttilöissä oli tällaisia, 
joskus aiemmin kesällä askarteluliikkeestä bongaamiani
pahvisia kauniita valkoisia koristeita pienten snapsilasien ympärillä.
Veljeni ja  äitini toivat ystävällisesti etukäteen terassille lainaksi pöydän ja tuoleja, 
kun meillä ei sellaisiakaan oikein ollut, sekä pinokaupalla ihania lämpimiä shaaleja 
ja torkkupeittoja, jotta ulkona oleskelijoille ei tulisi kylmä. 
Heiltä saimme myös paljon kivoja lasipurkkeja, 
joihin laitettiin kynttilöitä palamaan sinne tänne, kun
syyskuussa illat ovat jo pimeitä. 
Itse kynttilöitäkin saimme äidiltä ihanan kuorman.   







Koska oli samalla Omenan päivä,
oli terassi koristeltu äitini mökkipuutarhasta tuoduilla omenilla.








Terassikoristeina oli mm esikois-Jaken virolaiselta kirpputorilta
(näkyvissä ylhäällä terassikuvassa) löytämät värikkäät juhlalamput.


 Tuntuu, että se päivä hyvinkin 
oli kesän viimeinen 
 
 Onneksi terassille jo kasvaneet köynnökset
ja muut kasvit olivat vielä suht kelpoisia koristeiksi...

Hani viimeisteli viimeiseen viikkoon asti terassia,
rakentaen viimoiseksi väliaikaisen suojuksen ilpun
ulkoyksikölle joka nyt siis sijaitsee osana terassia.
Suojuksen tarkoituksena on toimia myös tavallaan
pöytänä ja kädenalusena.
Siihen olin suunnitellut suolaisten tarjoilupöydän.




Tarjolla oli mm suklaakakkua ja kermakakkua...
Leivoin etukäteen gluteenillisia, laktoosittomia ja gluteenittomia... 
 Kuvaajamme on napannut keittiön makeasta kahvipöydästä 
kuvan hieman liian aikaisin
ja siitä puuttuu vielä osa tarjottavista... =) 








Vanha kaunis pitsimäinen tarjoilukulho 
sai metsänvihreän satiininauhakoristuksen
ja gluteenittomia omatekoisia keksejä.







Äitini teki 
valtavan herkullisen voileipäkakun, sekä suloisia snac-tikkuja! 
Ainokainen leipoi juhlaamme marenkeja, (tai ainakin luulin niin, oikeasti hän nappasikin ne lähtiessään mukaansa seuraavaan paikkaan???) 
Jake valmisti meille tiikerikakun,
Miihkali ja Satunen toivat pari muuta omatekemäänsä kuivakakkua. Kiitos Muruset!
Satunen ja Miihkali auttoivat myös valmistamaan
kanssani juhlapäivän aamuna muutaman kulhollisen salaattia.

  
Ruokahan 
on puolet juhlaa. 





Siskoni Maippi toi meille tullessaan
aivan valtaisan upean ja uhkean liljaruusukimpun! 
Kimppu juhlisti koko tilaisuuden! 
Sattumalta olimme siskon kanssa valinneet
valkoisia ruusuja koristamaan tätä hassua pikku juhlaa. =) 


Emme huomaneet laittaa edes
musiikkia soimaan.
Alunperin meillä piti olla trubaduuri... Mutta hän ei sitten saapunutkaan.

Mutta luulen siitä puheensorinasta,
jonka kuulin juostessani edes takaisin
sinne tänne, keittämään kahvia,
nostamaan maljaa,
viemään ruokia, tiskaamaan, 
hakemaan lapsille laastaria, jne,
ettei musiikkia sitten varmaan edes kaivattu...

Mutta minä kaipasin sitä alkuperäistä suunnitelmaa ja yhtä rakasta ihmistä... 💔Se teki minut murheelliseksi...




Vieraslistalla oli perhettämme, 
ihania lapsuudenystäviä,
unohtumattomia kurssikavereita, 
sukulaisia,
heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Noin puolet saapui... 
Kiitos heille!  
 
Joillekin Hani soitti etukäteen varmistaakseen ovatko tulossa mutta hänelle sanottiin Ai se? Olin jo unohtanut! Joo, ei olla tulossa!  

❤ 
 




Jokaiselle vieraalle nostimme 
heidän saapuessaan maljan ja he meille.
Late kertoi vieraille jossain vaiheessa vielä
 senkin, että nyt niin kuin juhlittaisiin 
samalla myös meidän häitäkin...

Jotkut ilostuivat, jotkut hämmästyivät 
- ja eräs jopa suuttui, käveli kengät jalassa meidän kotonamme sisätiloissa ja kiukutteli... 



Myöhemmin iltasella saapuneet Laten tädit 
olivat ihania! 
Kuin kolme hyvää haltijaa, jotka halasivat
ja naurattivat minua, vähän väliä silmäänsä iskien
ja toivottivat moneen kertaan halauksin
tervetulleeksi sukuun, poskisuukkojen kera.
Ah, kiitos teille ihanat, sydämestäni! Saitte mut hieman piristymään murheen alhostani! 

💗💗💗

Laten tätejä piti loppuillasta estellä alkamasta
tiskaamaan keittiön valtaisaa tiskivuorta.<3

Suurin osa kuvista on Miihkali-pojan ottamia.
Jake-poika esitteli kaikille halukkaille pihassamme sattumalta ollutta sivuvaunullista prätkäänsä ja
pyörään ja sen sivuvaunuun istahti yksi jos toinenkin kuvattavaksi. 

 

 

Meistäkin tuli hassuja kuvia sivuvaunullisessa, 
mutta Polaroid-kamera ei ehkä ole hyvä idea häävalokuvaukseen... Sillä nämähän olivat tavallaan tupareiksi naamioidut hääjuhlat ystäville & sukulaisille. Se eräs henkilö vaan ei tätä ymmärtänyt. 


****************

Harvalla 
muuten
on kaksia
hääjuhlia.



**************** 






Lahjoiksi saimme mm perinteisen leipä ja suola- tupaantuliaislahjan. 
  Ihanaa teetä, kahvia, kulhoja, kaikenlaisia ihastuttavia tavaroita, ja astioita sekä koriste- esineitä ja mm kivoja jakkaroita vieraiden varalle, juuri meidän keittiöön sopiva suutarinlampunvarjostin,
suloisia kynttilälyhtyjä,
kynttilöitä, ja kauniita keittiötekstiilejä.

Kiitos kaikille, näistä ihanista lahjoista.
<3 



 
Viherkasveja saapui sisaruksiltani.  
❤ 
 
Omena- ja kirsikkapuut kahden
tuijan kanssa sekä syyshortensiat,
odottavat istutusta! 
 
 


 

Siskoni Maippi - jolla pitäisi 
ehdottomasti olla oma kukkakauppa- 
oli solminut ihanat hääaiheiset ruusukkeet 
jokaiseen lahjakasviin... 

Awww!  








Samoin meille saapuivat mm nämä lahjakukkasipulit!
Kukkasipuleita saimme moneltakin vieraalta,
 jotkut olen ehtinyt jo istuttaa maahan! 

Erittäin mieluisia lahjoja. <3
Ihanaa! 


Saimme myös lahjaksi
- kiitos vaan -
muutamia S-kaupan lahjakortteja, 
melkein sen verran,
että voimme ostaa yläkertaan 
haaveilemamme edullisen varrellisen rikkaimurin 
koska nuo sisäportaat ovat jyrkät raahata
suurta imuriamme ylös ja alas.  

-Vähältä-piti-tilanteita-
on jo sattunut ison imurin kanssa...




Olin etukäteen suunnitellut, että joku Muruista hoitaa Kiitoskasseja,
joita olin väsäillyt valmiiksi pienen oman runoseni kera... 

Itse sitten juoksin välillä kasvariin kassien ja kunkin vieraan kanssa... 
Kasseihin piti laittaa kasvihuoneesta muistoksi perennantaimia,
ja lapsille tikkareita, mutta osa vieraista ehti karata kotiin
ja osalle jäi tarjoamatta kiitoskassia
lähtöhaleissa kokonaan...


Voi plääh!
Oisko mekin tarvittu kaasoja ja bestmanneja...? 
No ei meillä kyllä ollut mtn polttareitakaan. =) 
 
Niinpä meillä on vielä muistona kiitoskasseja
vino pino jäljellä,
sekä tikkareita ja niitä kukkapotteja...

Täytyy varmaan istuttaa ne omaan pihaan...

Ei niitä tikkareita mutta ne kasvit... =) 






Puolet korttipinon korteista
toivottavat onnea uuteen kotiin
ja puolet onnea häiden johdosta. 
=D





Värikkäin juomalasein (tässä jo pestyinä juhlan jälkeisenä päivänä) toteutettu kynttiläkuja johti meille lähitehtaan pihasta, jota olimme saaneet luvan käyttää parkkipaikkana.

Hani oli tehnyt teiden varsille muutaman opastetaulun. 
Meidän pihaamme ei olisi mahtunut niin paljon autoja.






Ulkoportaiden valaistusta...




 Rääppiäisiin ja Laten työpaikallekin riitti
vielä kokonaisia suklaakakkuja.  

❤ 





Opin juhlasta muutaman asian: 

-Istumapaikat kannattaa etukäteen 
 merkitä pöytiin, niin saat toimivia ja kivoja 
pöytäseurueita, eikä osa porukkaa 
karkaa pöytäseuransa vuoksi pois
heti kahvit juotuaan.

-Sinun ja rakkaasi istumapaikka pitäisi 
olla myös siellä vieraiden keskuudessa,
ettette itse juokse tukka putkella 
pitelemässä kaikkia naruja käsissänne, 
koska

- usko minua - se ei onnistu!!!



Äläkä yritä tehdä kaikkea yksin,
silloin et ehdi lainkaan istahtaa vieraidesi 
kanssa juttelemaan, syömään, 
kahvittelemaan, 
et ehdi edes pukeutua, 
saati kammata hiuksia... 
 
Saat myöhemmin sitten kuulla ulkonäöstäsi... 

Ja hei - Keittiöön kannattaa palkata 
reilusti avuksi vierastyövoimaa, koska jonkun pitäisi tiskata ainakin ne muutamat ruokailuvälineet, jotka olivat loppu koko ajan.
- Niitäkin piti saada lisää lainaksi alunperin yhdestä paikasta, mutta ei niitä sitten saapunutkaan enkä älynnyt hankkia kertakäyttöisiä... 🥴




Kiitos silti kaikille teille, 
jotka olitte mukana näissä meidän 
vähän vinksahtaneissa 
juhlissamme. 




PS: 

Koska kutsutuista ja odotetuista saapui vain puolet, 
meille jäi puolet kiitoskasseista, joita ensin säilytin 
jostain ihmeen syystä tallessa. Myin ne sitten vihdoin 
kaikki loput eurolla kahden kuukauden mittaisella 
kirpputorivuokrapöydällämme keväällä 2016, kun laitoimme ensimmäisen kerran Punaisen Pikkutalon myyntiin. Talo tosin ei silloin vielä mennyt kaupaksi mutta parin vuoden päästä sitten meni...