Italian koti

Majapaikkanamme joulureissullamme 

oli yksityisasunto Imbersagossa. 

Tuota vähän väliä muuttuvaa taivasta tuli 

paljon ikuistettua asunnon parvekkeelta. 

Parveke oli idän puolella, sopivasti 

aamuruskojen ihailijalle. 

(Kyllä minä niitä 

iltaruskojakin rakastan!) 

Taivasta 

tuota ihanaa
ja vaihtelevaista 

eivät herkkäsieluiset
lakkaa koskaan
ihailemasta

-Una Reinman- 

21.2.2008

Niin se nousee uusi päivä 

kukkuloiden rinteillekin. 

Asunnossa oli hauska vaatenaulakko, 

tehtynä vanhoista kenkien lesteistä. 

Hauska idea.  

PS: 

Myös lapsuudenkotini vanhoista aitoista 

löytyi sen talon asukkaiden lestejä. 

Joka talossa oli omat lestinsä, joiden 

perusteella suutari kävi kerran 

vuodessa tekemässä perheelle 

kengät. Rikkaissa taloissa hän 

kävi varmaan muutamankin kerran 

vuodessa, asuen sen ajan taloissa. 

Äiti-mamani keräsi aikoinaan kaikkea 

aitoista, ja isäpuoli siirrätti keskemmälle 

pihaa yhden aitan josta tehtiin kotimuseo, 

jossa oli kaikkea mitä ennen vanhaan 
elämiseen tarvittiin... 

Asunnon omistaja, 

ihana äidillinen Betty oli 

meitä vastassa tulopäivänämme. 

Hän oli meitä varten hankkinut 

asuntoon komean Panettonen, 

kuohuviiniä ja jääkaappiin 

maitoa, mehua ja kaikkea 
muuta mahdollista löytyisi 
kaapeista. 

Mikäpä oli seuraavana aamuna 

herätä vieraanvaraisessa asunnossa. 
Ihan kuin olisi kotona ollut. 

Piti minunkin tuon verran 

maistaa italialaista joulupullaa. 

Se riittikin. 

Sain jopa suuni 

tulehtuneeksi. Auts!

 =( Crohn suuttui 

tosissaan ja kolme - neljä päivää oli 

sitten suusta saakka sisukset kipeänä.  

Oli hieman hassua, 
miten italialaisasunnossa 

ihan kaikki oli peräisin ikeasta.  

Kalusteet, astiat, liinavaatteet. 

Nuo ikean tummat kalusteet oli 

tosi vaikea pitää puhtaana... Mietin 

miten lapsiperheissä jotkut ikean 

tummat keittiökalusteet ovatkaan 
hankalat... 

Huh. 
Mutta kukin tyylillään...

Kaupasta löytyi kyllä

onneksi kaikkea gluteenitontakin. 

Isoimmissa marketeissa oli 

oikea gluteeniton taivas. 

Paljon mm sellaisia Schärin ihania 
tuotteita joita ei saa lainkaan Suomesta! 

Napsinkin kuvia niistä, 

jotta voin näyttää lähikauppiaalle 

ja anoa niitä myytiin mutta ei se 

kuulemma niin mene, vaan liikkeessä 

myydään, mitä niiden kokoelmissa 

kuuluukin myydä. 

Olisi pitänyt olla 

toinen matkalaukku jossa olisin 

tuonut kotiin näitä ihanuuksia.  
Jaa niin, paitsi että matkakassani 
oli mitätön. Yritin kyllä ennen 
reissua säästää rahaa mutta niitä
minun rahojani tarvittiin koko 
ajan jonnekin muualle... 

Teimme ruuat itse majapaikassamme. 

Tässä mm on jouluruokamme. =) 

Betty oli varustanut asuntonsa mm 

lapsiperheitä varten kaikenlaisilla 

kivoilla peleillä yms. 

Hani leikillään taivasteli kun otin 

Bettyn puuvärit esille ja aloin 

värittämään tästä kirjasta yhtä kuvaa: 

-Et kai sä nyt lasten värityskirjaa 

väritä? Mitä lapsetkin siihen sanoo? 

Koetin uskotella tämän olevan aikuisille 

ja näytin miten monet vierailijat olivat 

jopa signeeranneet omat työnsä, iän kera. =D
-No meinaatko signeerata omasi, 
mies kysyi. En signeerannut. 

Moniulotteisen kuvan värittäminen oli 

hauskaa puuhaa sadepäivänä.  

Olenkin oman värityskirjani unohtanut 

kaapin perukoille. Pitääkin ottaa 

se taas terotettujen kynien kera esille, 
sadepäivien varalle.

Paikallisessa kahvilabaarissa sai hyvää 

cappuccinoa. Keksi tuli kaupan päälle. 

Näitä lisukekeksejä kerääntyi 

sitten Hanin taskuun monesta eri paikasta.

Turistit Suomesta 

villasukkineen 

todellisuudeksi muuttuneessa 

ikeakuvastossa. =D  

Hyvä muuten on aina ottaa 

ulkomaille villasukat mukaan 

sillä kivilattiat ovat talvella 

todella kylmät. 

Jouluaattona virranpartaalla

Olimme jouluaattona Addajoen   
rantapenkalla kävelemässä, 
 kun oli vielä aamuhiljaista 
ja aurinko vasta herätteli hellästi 
kutitellen luontoa uuteen päivään. 

 Joen rinteiden talojen pihatoista 
toisinaan
kuului kukkojen kilpakieunta, 
ja vesi höyrysi joen pinnalla. 

 Kuvittele tämä luonnonrauha 
ja onni. Sielu lepäsi, 
silmiä häikäisi ja 
sydän huokaili. 

Kiitin armasta 
suudelmalla 
tästä kaikesta. 

Tuuli vielä uinui eikä 
kehdannut edes silmät 
puoliummessa
viime kesän kaisloja 
yhtään heilutella. 

Italialainen aamu taitaa 
olla leppoisan raukeaa aikaa. 

Samaa reittiä kanssamme käyttivät 
reippaat juoksijat, pyöräilijät ja yksi muu 
valokuvaaja. Hän ei ikuistanut tätä näkyä.  

Ehkä tämä kaikki kauneus 
oli hänelle arkea, 
joka oli meille juhlaa. 
Meidän joululahjamme. 

Täältä löysin auringonkilon. 
Nyt tiedän mitä se on.  
Se oli kuin sulaa hopeaa.  
Sitä oli saatavilla monta kiloa! 

 "Läksin minä kesäyönä käymään
Siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää
Missä lintuset laulaa
metsäkanatkin ne pauhaa
Ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa"... 

Tällä joella kisailivat vain nokikanat 
mutta tuon vanhan surullisen 
 laulun sanat tulivat sattumalta 
mieleeni jo rannalla ja nyt 
kuvia koneelle siirtäessäni muistin 
tuon hartaan tunnelman. 


Miltei kaikki muut ihmiset olivat joko 
valmistamassa joulua, palvelemassa 
jouluostoksien tekijöitä tai ostamassa 
jouluostoksia. Me vaan kävelimme, 
kuvasimme, kuuntelimme ja 
hymyilimme täällä,
omassa rauhassamme. 

Eräs nokikana alkoi paukuttaa puun oksaa 
veden pintaa vasten. Kun kiinnostuimme sen 
puuhailusta, se lopetti äkisti. Emme siis tiedä 
houkutteliko se risullaan hyönteisiä, 
toisia nokikanoja vai jopa pikkukaloja? 

Tämä nokikana saapui meitä 
katselemaan rannalle. 
Ehkä se yritti selvittää 
mitä ihmettä me puhuimme 
tai sitten se vaan tarkisti 
onko meillä sille leipää. 

 Addan vesi oli 
hyvin kirkasta 
ja puhdasta.

Kaksi tällaista, 
keltajalkaista, etsi jotakin 
syksyisten lehtien alta. 
Toinen pulahti uimaan, 
toinen jäi poseeraamaan. 
Emme ehtineet esittäytyä.  
Hmmm... 
Oliko sillä enkelipallo mukanaan...? 

Niin, maiseman ja sään yhdistelmä  
oli tosiaan kuin meidän syksynäkymämme 
sekä lämmin kevät yhtaikaa. 

Lokkiparvi uimassa. 

Miten kesäinen näkymä 

tällaiselle pohjoisen tallaajalle!

Tätä upeaa sorsaa emme tunnistaneet. 
Se oli tavallisten sinisorsien, lokkien 
ja nokikanojen laumassa ulkonäkönsä 
puolesta ihan yksin mutta 
silti pirtsakka, kaikkien kaveri. 

Eräs nainen ja söpö pikkuruinen 
sydäntoppatakkinen tyttö heittelivät 
linnuille leipää ja heidän kohdallaan 
majaili myös kyhmyjoutsenpariskunta. 

Sekä pieni tyttö 
että kaikki linnut 
riemuitsivat 
tästä puuhasta.  

Me ohikulkijatkin hymyilimme 
heidän kerallaan. 
Linnutkin saivat joululahjan. 

Kyhmyjoutsenuroksesta sain 
pienen kuvaräpsynkin. 

Näimme upean joutsenpariskunnan 
kyllä eräänä toisenakin päivänä, 
mutta siitä lisää myöhemmin. 

Siellä täällä reissullamme näimme 
kirjoja telineissään joita saa kuka 
tahansa lainata. Suomessa en ole 
lainakirjatelineisiin törmännyt 
mutta esim Virossa kyllä... 

Mitä jos olisin jättänyt 
tuonne oman runoni? Hih. =) 

Tästä olisi saanut ottaa 
runokirjan mukaansa... 

Tarjolla oli jopa ikivihreitä klassikkoja.

Majapaikkamme oli yksityisasunto 
Imbersagossa, n 38 km Milanosta. 
Tämä Addajoki oli kävelymatkan 
päässä asunnosta. 

Kaikki mahdollinen 
on omistettu Italian 
ihmemiehelle, 
Leonardolle. 
Sukunimeä tuskin 
tarvinnee mainita? 
- Tai siis, se ei ole 
Di Caprio. 

Etelässä kaikki tuntuvat
yleensä inhoavan murattia, 
koska se kasvaa nopeasti, 
(siellä etelässä) 
ja leviää niin hurjasti, 
 kietoutuen kaikkialle.

Muratit kiipeilivät Addajoellakin 
lehdettömien lehtipuiden rungoilla. 

Mutta minä 
rakastan 
muratteja! 

Oletko koskaan nähnyt 
muratin mustia marjoja? 
Jos näet, älä maista. 
Ne ovat meille myrkyllisiä 
mutta linnuille suurta herkkua. 

Asiasta toiseen; tänään vietetään  

Introverttipäivää.

Introvertti on henkilö, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”. Tyypillinen introvertti on itseään tutkiskeleva ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille. 

Aivan. 
Me introvertit kuljemme omia polkujamme, 
ja ajattelemme asioista omalla tavallamme, 
valtavirrasta huolimatta. 



Ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita. 
He hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyy muita ihmisiä ja vuorovaikutusta heidän kanssaan.
Ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit. 
Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä opintoihinsa. 
 Puheliaita ekstrovertteja pidetään älykkäinä ja 
kiinnostavina vaikka tutkimusten mukaan 
puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa. =D

Ambivertti on ihminen joka ei välitä, 

työskenteleekö osana ryhmää vai itsekseen vaan 

on tuottelias ja pystyy mukautumaan tilanteen 

ja työtehtävän mukaan. 

Hän nauttii sosiaalisista tilanteista, mutta kaipaa seuraelämän vastapainoksi yksin olemista. Liian pitkään yksin oleminen saa hänet kuitenkin tylsistymään ja haluamaan takaisin ihmisten ilmoille. Hän tykkää olla lyhyitä aikoja huomion keskipisteenä mutta jatkuva valokeilassa oleminen saa hänet hermostuneeksi. Hän voi nauttia puheiden pitämisestä ja esiintymisestä, mutta julkisuuden henkilönä oleminen ei ole hänen haaveensa.  

Hänessä on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, hän on empaattinen ja pystyy helposti ymmärtämään ihmisten päämääriä ja ajatuksenjuoksua.

Testaa mikä vertti sinä olet