Kukassa juuri nyt

 Kirjopikarililjoja ilmaantui esiin tänä 

keväänä yllättävän vähän vaikka syksyllä 

istutin niitä jopa lisää kukkapenkkeihin. 

 Jokin kato aina käy sipulikukissa... 

 Kesäpikkusydän puolestaan leviää ja 

valloittaa villisti uusia alueita kukinnalleen. 

Särkyneestäsydämestä osa näyttää 

paleltuneen kuoliaaksi talven pakkasissa. 

Harmi, koska pidän siitä. 

Sitä valkoista versiota olen monesti 

uudelleen ja uudelleen istuttanut pihaamme 

mutta aina talvi vie senkin... 

Näitä oransseja tulppaaneja istutin myös 

monta kymmentä! 

Mutta esiin nousi vain kolme kappaletta... 

 Tällaisia aurinkoja ne olisivat kaikki olleet 

jos olisivat elää saaneet... 

Lemmikkejä meillä kasvaa 

tuota noin vähän joka puolella! 

Tunnustan. Syy on minun. 

Olen niitä innoissani joka paikkaan 

levittänyt, jopa naapurin puolelle 

ihan vahingossa... 

Kukkapenkin vahvassa mullassa 
ne suorastaan rehottavat! 

Mutta kun ne ovat niin kauniita.  

Ihme että nämä nelisenkymmentä valkoista 

tulppaania ilmestyivät maan pinnalle. 

Ne olivat tosin kauhean lyhytikäisiä. 

Kukkivat ja lakastuivat 

ihan vaan muutamassa päivässä.  

Aurinko lie näännytti?  

Tämä kuuma kausi näännyttää 

kenet ja minkä tahansa. 

 

Nämä kaksi tulppaania ovat sitkeästi 

aivan ensimmäisten 

tänne istuttamieni peruja.  

Ne kasvavat nyt melkein 

syreenin alla, suojassa paahteelta. 

 Näitä piti olla puolen sataa ja 

vain yksi ainoa ilmaantui paikalle... 

Meillä ei ole edes myyriä...? 

Kai se on tuo julma talvi 

pakkasineen joka nämä aina tuhoaa? 

Nämä sitkeät senjoritat olen siemeninä 

tuonut mukanani Espanjasta, istuttanut multiin 

viime keväänä, ihaillut koko kesän niiden 

innokasta kasvua ja tosi suuria kukkia, 

siirtänyt syksyllä ruukustaan kukkapenkkiin 

ja !hola, siellähän ne yhä ole`! 

Ihania matkamuistoja! 

Helmililjojen aikakin on juuri nyt. 

 Tämän ainavihreän toin 

mukanani Mamani mökiltä.

Pensasaidanteemmekin kukkii. 

On se hieman kasvanutkin. 

 Omenapuut kukkivat, 

kirsikkapuut kukkivat, 
syreenit kukkivat, 

niin ja voikukat... =D

 Ehdinkin jo kertoa että vihdoin 

päärynäpuummekin kukkii! 

Jei!

Näistä narisseista heräsi 

tähän kevääseen vain tämä 

yksinäinen... 

 Hän on yhtä yksinäinen 

hieman erilainen narsissi... 

Huoh.

Olemmekin ajatelleet siirtää 

suuremman kukkapenkin paikkaa, 
jossa tätä talvituhoa koetaan. 

Jospa se auttaisi? 

Metsä- aho ja kuukausimansikat kukkivat, 

mutta ne entiset komeat kasvimaamansikkamme 

(kin) paleltuivat, joten ostin uusia taimia. 

Eihän kukaan voi elää 
kesäänsä, 
ilman makeita mansikoita.

Keskiviikkona alkaa kesä

Tänään pitäisi sääennusteiden mukaan olla 

kesäistä koko Suomi-neidon maassa, 

päästä varpaisiin. 

Puutarhassa, tai ihan vaan pihassa, miksi sitä 

nyt kukin haluaa sanoa, kukkii täälläpäin 

vihdoin häälahjakirsikka, sellainen tosi makea. 

Viime syksynä siinä oli ensimmäisiä 

ihania kirsikoita. Sain maistettua pari 

ja kyllä oli ihania, omnomnom. 

Kirsikan virallinen nimi 

on tietenkin makeakirsikka. =)

Myös omenapuut kukkivat. 

Paitsi pari puuta ei vielä kuki... 

Ehkäpä ne vielä uneksuvat... 

Tämä ihana valkoinen narsissi hurmaa 

minut aina kun näen sen. 

Näitäkin piti tulla enemmänkin 

kukkapenkkiin mutta oliko vähä-

luminen talvi pakkasineen taas 

sipulikukilleni vahingoksi? 

Vaikka kasasin kukkapenkkeihin 

lisäluntakin?  

Pari esimerkkiä kerratuista tulppaaneista 

tässä tämä keltainen on Sun Lover... 

ja tässä toisaalla kasvavia Gudoshnik doubleja.

Pidän kovasti surfinioista. 

Ne kukkivat anteliaasti koko kesän 

kun vaan muistat kastella ja nyppiä ne. 

Surfiniatkin piti pitää viime viikolla sisällä 

koska yöt olivat liian kylmiä niille ja monille 

muille kukille. Surfiniat tuoksuivat keittiön 

pöydältä olohuoneeseen asti. 

Nyt ne saavat jälleen roikkua 

terassilla maailmaa katselemassa. 

Hani osti äitienpäivänä meille kaksi 

viiniköynnöstä, punaisen ja vaalean. 

Nekin piti kiikuttaa sisätiloihin kylmyyden 

ja raesateiden vuoksi viime viikolla. 

Vasta maanantaina uskalsin kantaa ne 

takaisin terassille.

Pelakuutkin olivat sisällä turvassa jonkin 

aikaa. Pisimmät ovat valkoisia talvetettuja 

Queen Maryja ja vaaleanpunaisia mårbackoja 

ja matalat uusia tummanpunaisia lähikaupasta.  

Jos kaikki hyvin käy, kohta tässä Hanin 

tekemässä puisessa kukkalaatikossa 

kukkii pelakuumix. 

Ennen viime viikon raekuuroja ehdin hakea

sisälle maljakkoon pari Gudoshnik doublea. 

Nämä pari talvettamaani Queen Marya 

eivät ole tänä keväänä ulkona 

käyneetkään. Taidan jättääkin ne 

tuohon olohuoneen ikkunalle. 

Sadepäivänäkin ne ovat kuin 

vihreät lämpimät verhot.

Äiti-Mamani kävi viime viikon alussa 

ja toi minulle tämän kauniinvärisen 

punasävyisen orvokkiamppelin. Sekin oli jo 

evakossa sisätiloissa mutta pääsi 

jälleen pihalle jo sunnuntaina. 

Kevääksi pihamaalle

Hullaannuin hypnoosiin asti 

kukkasipulihyllyjen 

edessä kaikissa kaupoissa 

Olin tänä keväänä hirmuisen surullinen
kun havaitsin 

viime talven pakkasen tappaneen 

 kaikki lumikellot, satoja tulppaaneja, kaikki hajulaukat 

niiden kymmenien perennojen ja muutamien köynnösten lisäksi. 

Siksi istutan nyt vielä sipuleita pihaan,
 vaikka bf:iin ostamieni kukkien
 sipulikuvan laittaessani 

sain ihmetteleviä kommentteja, että en kai nyt tänne pihaan enää 

niitä istuttele. Kyllä istuttelen. Sitä ei tiedä kuka niitä keväällä 

tässä pihassa katselee, mutta joka tapauksesssa toivon 

sipuleista olevan iloa jollekulle. 

 Minä toivon 

että keväällä 

nämä uudet sipulit nostavat 

  mullasta päänsä.  

Kelloja siirrettiin, 
kesäaika päättyi. 
Talvi alkaa Pekka Poudan 
mukaan ensi viikolla. 
Minä palelen jo nyt. 
Pärjäilkää kukkasipulini.  

Tuhoutuivatko sipulikukat ja moni muu?

Oli kuulemma 30 vuoteen tuhoisin talvi puutarhoille, 

ja sen valitettavasti huomaa.

Mukkelismakkelissipuleista joita oli syksyn uusina sipuleina yhden söpön horizontulppaanisipulipussukan kanssa yhteensä yli 100 kpl, (plus ne kaikki entiset) ei mistään ilmaantunut maanpäälle kukkimaan kuin tasan kaksi mukkelismakkeliskukkaa. Toinen oli marianneraitatulppaani ja toinen tämä keltakirjava... Voih. Missä ne muut piileksivät? Ihanat pionitulppaanitkaan eivät enää heränneet eloon.
Voi surku! 

Kuinka odotinkaan 

suloista sipulikukkien paljoutta.

Myös ukkolaukkani on mennyttä tätä yhtä ainoaa lukuunottamatta, joka kurkistelee metsäkurjenpolven lehtien suojasta. Kuinka olenkaan niistä laukoista muina keväinä ollutkin pikkuisen ylpeä. Ylpeys kävi nyt lankeemuksen edellä kuin vanha kansa totesi.
Viime syksynä näiden kaveriksi istutin uusiakin laukkoja ja myös valkoisia tällaisia palleroisia. Mutta ei näy edes vihreää piippaa penkistä. Kevään kukkaloisto ei siis oikein saapunutkaan.

Jälkiviisaana manasin itseäni, kun en ollut älynnyt talvella heitellä lunta lisää kukkapenkkien päälle suojaksi. Mutta keväämmällä kun ei edes ollut sitä lunta, vaan kaikki se vähä suli pois ja pakkanen silti jylläsi, eli ei se ollut minunkaan vikani.

Paitsi että olisihan minun pitänyt osata jotenkin ihmeellisesti ennustaa tämä ihmetalvi ja -kevät ja peitellä kaikki mahdolliset kukkapenkit havuin ja lisäturpeella, ja köynnökset pakkaspeitteillä...  Nekin nimittäin lakkasivat olemasta.

Olen kovin suruissani
kun selvisi että myös 
kolme rakasta, kaunista 
kärhöäni on myös kuollut. 

Samoin syksyllä hankkimani köynnöshortensia 
ja kaksi köynnöskuusamaa. =(

Nyt olen sitten ostanut niiden tilalle humalaköynnöksiä. 

Josko ne innostuisivat kasvamaan 

komeaksi niin kuin nämä tässä, äitini kesäpihassa...

Pihan olisi pitänyt olla tänä kesänä 
erityisen kaunis ja kukkasellinen.

Mutta tätä kasvikatoa taisi 
olla liikkeellä koko Suomessa.

Edit: 

Vasta syksyllä istuttamani Runoilijannarsissitkaan 

eivät kukkineet lainkaan. Yhyy. 

Myös poikasiltani saamani kaksi äitienpäiväruusua 

eivät enää jaksaneet herätä tänä keväänä. =( 

Samoin ihmeellinen sininen ruusuni kuoli. 

Niin kuin myös Gojimarjapensas, 

mennyttä on. =( 

Samoin lisätään menetettyjen listaan 

lisää sipulikukkia eli hauskat hajulaukat. =(

Lisätään myös vasta viime keväänä istuttamani,
ei vielä koskaan kukkineet Harsokukat, Gypsophilat.

Lisää talvessa kadonneita:
Valkoinen särkynytsydän. =(((( 
Valkoiset kuukausimansikat! =(
Komea mäkimeirami eli oregano 
sekä sitruunamelissa,
ja viime kesän muhkea persilja. 

Iiriksetkään eivät kukkineet lainkaan.
Tekivät vain muutaman lehden... Surku!


Edit: myös viiruhelpi katosi mitei
täydellisesti. Vain muutama lehti jaksoi
nousta esiin.

Lista näköjään jatkuu ja jatkuu... 

Pihan väriläiskiä

Merkillisen symmetrisesti ruudutetut 

kirjopikarililjat lumoavat ensimmäisten joukossa 

pihamme kesäkukkien kavalkadissa. 

 Ne ovatkin jotenkin aivan erityisiä. 

Muita tulppaaneja odotellessa 

voin ihailla vaikkapa tätä herkän roosaa yksilöä. 

 Ensimmäinen valkoinen narsissi on 

jo puhjennut kukkaan. Se on vallan ihana.

Pikkusydän, Dicentra, 

olisi kannattanut alunperin 

istuttaa ihan vaan jonnekin nurmikolle, 

koska sen kukinto kestää vain hetken, 

se ei pahastu vaikka sen kukinnan jälkeen 

leikkaa ja viimeisin mutta ei vähäisin syy 

on että se on erittäin herkkä ja kova leviämään... 

Nyt sitä on kukkapenkissä 

kaikkialla...

Yksi viime vuoden orvokeista. 

Ne säilyvät ihmeen sitkeästi elossa selviten 

jopa talvesta.

Jostain blogista luin, että keväällä ostetut orvokit 

on kukinnan jälkeen tapana heittää tunkiolle! 

Kauhiaa tuhlaamista!
Ikinä en ole heittänyt orvokkeja pois kesken kasvukauden,

vaan kun ne venähtävät jossain vaiheessa pitkiksi, 

leikkaan ne alas, ja kohta ne kukkivat jälleen entistä ehompina.

Ne voi myös istuttaa johonkin syysasetelmaan, 

koska orvokki kestää erinomaisen hyvin pakkasta.

Syksyllä ne kannattaa siirtää maahan kasvamaan 

jos haluaa niiden säilyvän seuraavaksi kevääksi. 

Yrttipenkissä on tarjolla jo ruohosipulia 

ja suolaheinää. 

Suolaheinäni ovat 
ihan luonnonmukaisia. 

Ne on siirretty juuripaakkuineen muualta 

pihasta kasvamaan erityispaikkaansa.

Keitto ei maistu keitolta ilman lipstikkaa. 

Tämän yrtin alut olen aikoinaan saanut 

Mamaltani. 

Hänen kesäpihallaan kasvi kasvaa 

minun mittaisekseni. Meidän pihalla 

yrtti kasvaa hieman lyhemmäksi. =) 

Minulla ei ole niitä multasormia... 

Ensimmäiset lemmikit kurkistelevat maailmaa. 

Lemmikeille talvi oli kova. Niiden alkuja oli vielä syksyllä 

ihan ruhtinaallisesti mutta vähäluminen talvi taisi 

palelluttaa tuhannet alut... 

En älynnyt lapioida lisää lunta 

kukkapenkkien päälle... =/ 

Nyt lemmikki on pihallamme

melkoinen harvinaisuus. 

Tässä nyt kuitenkin sekä vaaleanpunainen että 

vaaleansininen älä unohda minua- kukka. 

Kevätmessut

Tämän vaaleanpunaisen jouluruusun 
olisin halunnut ostaa, 

mutta en sitten millään raaskinut.
Ruukku oli suuri, kukka valtava ja arvokas.
Otin siksi kuvan siitä muistoksi.

 Kuvat ovat siis Tarton reissulta. 

Kotipihastakin oli reissun aikana sulaneet kaikki lumet 

ja ensimmäiset krookukset kurkkivat uskaltaako 

tänne jo saapua. 

Minulla olisi ollut bloggaajapassi Helsingin Kevätmessuille, 

mutta en jaksanut lähteä sinne. 

Heti reissun jälkeen kotona crohn äityi taas 

ihan kamalaksi vessassa asumiseksi 

ja yöt sohvalla (lähellä vessaa) nukkumiseksi... =(

Kun piristyin niin että jaksoin lähteä Hanin kanssa kotimaan rautakaupoille, 

sain ilmaiseksi kolmisenkymmentä purkillista narsissin sipuleita Lahden Byggmaxista, 

jotka istutin maahan, seuraavan asukkaan ensi kevään iloksi. 

Rautakauppaosastolta mukaan lähti mm harmaata lattiamaalia

parven lattiaan... 

Orvokkeja ostimme paikallisesta Plantagenista 

jo terassille, ne kun eivät ole moksiskaan yöpakkasista. 

Mikä on sinun lempivärisi orvokeissa?
Itse pidän herkän violeteista
mutta muutkin värit käyvät, paitsi keltainen... =D

Ostin Tartosta hieman 

yksivuotisten kukkien siemeniä, 

jotta tässä pihassa olisi kesällä kaunista. 
Kukkapenkeissä kun on aina tilaa 
vielä kesäkukille.  
(On siellä mukana yksi perennakin jollaista 
olin jo kauemman aikaa toivonut... ) 

 Ihailin paikallisten kukkakauppojen tarjontaa.

Tässä oranssia linnunmaitoa eli 

tähdikki, Arabicum Ornithogalum. 

Tästä kasvista pidän enemmän valkokukkaisena 

muotona.

Kukkien ihailu reissulla

oli minun kevätmessuni. 

Rauhallinen ja tungokseton, 

hälinätön ja täynnä kauniita kukkia. 

En vaan kehdannut kaivaa kameraani esiin 

vaan näpsin tällaisia pikaotoksia kännykällä... 

Paikallisten pihat olivat useinmiten äärimmäisen tarkasti huollettuja 

ja niistä kuulsi suuri rakkaus maahan. 

Melkein aina pihaan kuului myös kasvihuone tai jopa kaksi kuten 

tässä pihassa. Minulle tuli haikea ikävä omaa kasvihuonettani 

jonka myrskytuulet rikkoivat.

Muutama ruusu lähti Virosta mukaan myös mutta ne eivät tule tähän pihaan 

vaan ne menevät lahjaksi naiselle, joka rakastaa keltaisia ruusuja.