This is Finland

 

Erityinen jokamiehenoikeus antaa meidän 

vaeltaa luonnonrauhaan aina kun me 

sinne kaipaamme. Saamme kerätä luonnostamme 
mielin määrin marjoja, sieniä ja sieluumme kokemuksia. 

Näin ihan kuka vaan voi tuntea puna-apilan, 

Trifolium pratense, ihanan tuoksun 

tulvivan nenäänsä niityn laidalla.

 

Viimeiset maitohorsmat loistavat 

kaikkialla todella runsaina 

Niiden violettipuna on kaunista 

 kun miltei kaikki muut tienvierikasvit 

ovat helteiden ansiosta 

  jo viikkoja sitten kukkineet 

Maitohorsma on todella 

kaikkien rakastama lemmikkikukka 

Lempinimiä sillä on lukemattomia; 

 hepohäntä, horma, häränhäntä, 

  maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, 

tuliheinä, tulivormu, vormuruoho 

 ja mitä lie kaikkia muita. 

 

Rubus arcticus, kuva: Wikipedia 

Mesimarjalla on runollinen ja kaunis nimi 

ja se maistuu viehkolle. Tätä ihmeellistä 

maamuuraimen marjaa voit tavata 

hyvällä onnella jopa tienvarsillakin. 

Achillea millefolium

Tässä on kukka jonka nimi on outo, siankärsämö.  

Olen aina ollut pahoillani siitä nimisuomennoksesta, 

koska silläkin kukalla olisi ollut useita hauskojakin nimivaihtoehtoja, kuten aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka, jne.

Mutta siitä tehtiin sitten sikapossun kärsäkukka. 

Se tyytyy silti nimeensä 

kuin suomalainen omaansa, koska 

eihän nimi miestä, eikä kukkaakaan 

ainakaan pahenna. 

Phleum pratense

Timotei jakaa mielipiteitä.

Toiset silmäilevät sitä hymyilevin 

silmin ja toiset nuhaisin nenin. 

Se on niin tuttua suomalaisellekin. 

Kaikkia ei voi aina miellyttää, 

vaikka sitä kuinka parhaansa yrittää. 

Tällä pellolla on rypsiä tai rapsia. 

Suomalaisella sisulla olemme täällä 

pohjoisessa maassa keksineet itse jopa oman 

ruokaöljymme. Menemme vaikka läpi harmaan 

kiven ja litistämme siinä samalla kuivasta keltaisesta 

kasvista tipan kultaista öljyä ja sillä ylpeilemme, 

kehottaen kaikkia edes sitä maistamaan 

vaikka salaa ostammekin oliiviöjyä kaappiimme

niin silti kotimaista puolustamme... 

Rakastamme myös villiniittyjämme. 

Rakastamme soitamme. 

Rakastamme pohjoisen vaarojamme 

ja tuntureitamme. 

Rakastamme merenrantojamme ja 

kesämökkikuntiamme. 

Rakastamme kyläkauppojamme, 

peruskoulujamme ja lapsiamme... 

Rakastamme vuodenaikojamme. 

Rakastamme maalaismaisemiamme. 

Rakastamme mummoloitamme ja 

rintamamiestalojamme. 

Rakastamme sorateitämme. 

Jotkut rakastavat jopa ralleja 

niillä pölyävillä teillä ja sama porukka 

hurraa talvella kuraisilla hangilla 

nille kovaäänisille autoille. 

Jotkut rakastavat hengellisyyttä, 

 jotkut raskaampaa heviä. 

Jotkut laulavat kansanlauluja 

tai tanssivat lavatansseja.

Rakastamme metsiämme, peltojamme, 

puistojamme, puutarhojamme ja takapihojamme. 

- Ja me rakastamme niitä kaikkia kasvejamme, 

joskus jopa rikkaruohojamme.  

Elämä on ylä- 

ja alamäkiä, 

ja sen me suomalaiset 

jos ketkä tiedämme. 

Kaikki meistä tietävät 

millaista on mäen alla. 

Ihan melkein ojassa, 

muttei kuitenkaan 

ja josta ainoa reitti on nousta... 

Pitkän ylämäen päällä voi huokaista

ja katsella maailman kauneutta. 

Voisi samalla myös itseään kiitellä 

mutta sitä harva suomalainen osaa...  

Olemmehan niin vaatimattomia. =D

Vaikka viime vuonna juhlittiin Suomen itsenäistymisen 

satavuotista taivalta, ei Suomi ole vasta 100-vuotias. 

Suomi, Finlandia on paljon vanhempaa perua.

Suomen kielikin on jo yli 6000 vuotta vanha. 

Sisukkuudellaan tämä pieni kansa piti kiinni 

sisimmässään suomalaisuudestaan ja sinnitteli 

 jo tuhansia vuosia. Kansa kertoi iltapuhteillaan 

toisilleen Kalevalan taruja ja sisuuntui entisestään. 

Heidän ansiostaan Suomi on mitä on, meille rakas 

rauhantyyssija, täynnä sisukkaita, sielukkaita, 

rehellisiä ihmisiä. 

On se sitten iäkäs ihminen tai 

esine jolla on jo historiaa mukanaan, 

niin muistaa pitää että vanhoissakin 

on voimaa joka on kulkenut kanssaan... 

Suvun vanhinta pitää arvostaa. 

Niitä hartioita pitää halata. 

Heidän sanoihinsa paneutua. 

Sanoissa on mukana 

salaisuuksia, jos vain osaat kuunnella. 

Juuri kun olemme unohtamaisillamme 

identiteettimme, luonto hellii meitä 

sinisillä lähteillä, kukilla ja kesätaivaalla... 

Trifolium repens

...talven valkoisella hangella, kesän 

pilvilampailla ja vaikka tällä viattomalla apilalla. 

Kesäinen heinänteon taika 

on monelle kesän paras aika. 

On onni vaeltaa vapaana pitkin 

maamme mutkaisia teitä, sinne tänne. 

Mutkan jälkeen on tietenkin 

taas uusi mutka 

ja tie jatkuu loppumattomiin. 

Päättyen usein järvien rannoille, 
mökeille ja  

maalaistalojen pihoille... 

Tie vie viljapelloille ja levenee 

antaakseen tietä kaupungeille. 

Niissäkin asuu sisukasta kansaa 

rakastaen betonista kotiaan, 

niin kuin me muut maalla 

omiamme.

Tällainen on minun Suomeni. 

Se on kaunis maa. Se on ollut sitä aina. 

Finland. Se voisi nykyään olla myös Windland, 

koska meillä usein tuulee, paitsi nyt kun on helleaalto... 

Tämä tavallinen, tavallisten ihmisten maa, jossa 

on vielä sininen taivas, valkoisia pilviä ja 

raikas ilma hengitellä. 

Jossa on niemiä, saaria ja notkoja mutta ei vuoria. 

Jossa ihmiset rakastavat luontoaan ja antavat kaikelle 

mahdolliselle lempinimiä. Kukillekin. 

Tämä on maa, jossa ollaan puolueettomia 

ja diplomaattisia. 

Jossa rakastetaan omaa maata ja ollaan 

ystävällisiä naapureille. 

Toivotetaan heidät tervetulleiksi ja 

kestitään vieraanvaraisesti vatsansa pulleiksi. 

Vilkutetaan lähtiäisiksi ja 

toivotaan hyvää kotimatkaa. 

Ja jos naapuri tarvitsee apua, 

sitä empimättä annetaan.

Koska sellainen on suomalainen. 

Onko se suomalaisuutta?

Onko kateus suomalaisuutta? 

Ei osata iloita muiden onnesta. 

Onko suomalaisuutta, 

kantaa vuosia kaunaa jostain

ja kun jollakulla olisi 
suuri onnellinen päivä,

tai herkkä ja kivulias hetki, 

 kaikki musta kauna kannetaan esiin 

raivoisan rumin sanoin, 

antaen sen tervan pietä kaiken, 

 myös ne kaikki hyvät hetket 
synkkään pysähtyneisyyteen? 

Onko suomalaisuutta

ajatella aina vain itseään. 

Onko sekin suomalaisuutta, 

vaikka miten monesti

pyydät anteeksi muinoin tekemiäsi 

ei anteeksiantoa heru 

vaan pelkkää virheidesi toistoa. 
- Ei osata paiskata kättä päälle 
ja aloittaa alusta. 

Onko se suomalaisuutta, 
ettei kuunnella toista? 
 Onko suurta inhimillisyyttä  

lyödä jo maassa sätkivää? 

Potkaista uudelleen ja uudelleen 

ettei se koskaan tokene tuosta? 
Onko fiksuutta seistä
seinäkukkasena muiden takana 
ja olla puolustamatta potkittua? 

Ja vielä yksi kysymys: 
Mitä saavutetaan kostolla? 

  Una Reinman

PS: 

Ulla Appelsin kirjoitti 

IS:ssa hyvän kolumnin. 

 

Turismimietteitä

Voin samaistua tähän, meille turisteille suunnattuun viestiin,
jonka kuvasin erään Barcelonalaisen rakennuksen ovesta.

Ymmärrän, että turismi on toimeentulomuoto, mutta

totta kai se on myös suuri rasite, sekä yksittäiselle ihmiselle
että kokonaisille maille, monellakin tavalla.

Joissakin maissa (ei nyt juuri tässä kyseisessä) tuntuu,
että länsimaiset ihmiset ovat alistaneet sen maan

kansalaiset ikään kuin alamaisten rooleihin.

Toisten ihmisten maahan mennään usein
remuamaan ja riehumaan tavalla,
jollainen koskaan kotimaassa ei olisi sopivaa?

Me turistitkin kulutamme,
aiheutamme sotkua,
liikennettä, pyykkiä ja roskaa.

Meidän pitäisi ulkomailla kunnioittaa enemmän
sen maan asukkaita ja tapoja ja muistaa
koko ajan olevamme siellä kylässä.
Kuin vierailijoina, joiden omasta käytöksestä
riippuu, olemmeko me toivottuja sinne
maahan uudestaan. 

Jopa linnut kantavat ihmisten jätteitä
omiin pesiinsä,
tulevien lintusukupolvien ihmeteltäviksi
ja seuraava lintusukupolvi luulee
roskienkantoa perinteeksi...

Kuiskatut sanat eivät herätä luottamusta

...ainakaan jos ne kuiskataan mainoksessa. Vähän niin kuin Vaasan Taikaruismainoksessa, jossa myyjä ei saa yhtään ainoaa sanaa suustaan.

Samaa mietin Valio Plus-mainoksesta, jossa pikkupoika lähtee keskellä yötä omille teilleen oudon miehen kera, (no joo, no onhan se Teemu Selänne) joka vaan kuiskailee ja pihamaalla on muutakin outoa porukkaa ihan vaitonaisina ja luistimista tippuu jäävettä maitolasiin...?

Myöhemmin ilmaantuu saman firman mainos jossa vieras nainen houkuttelee pikkutytön mukaansa ulos keskellä yötä, muka luistelemaan, eihän yöllä edes näe minne luistella... Eikö vanhemmat enää opeta lapsilleen, ettei vieraiden ihmisten mukaan saa mennä?

-Miksi muuten juuri nimenomaan urheilijat valjastetaan naamoineen usein mainostamaan jotakin tuotetta? Myykö tuote silloin paremmin? Vai saako ihan tavallinen kaduntallaaja siitä mainonnasta sellaisen kuvan, että tuote on suunniteltu vain urheilullisille, hyvätuloisille ja raamikkaille kansalaisille? Tavikset ostavat sitten jotakin aivan muuta.
-Sitä mihin on varaa. Tavistuotteita.

Menneiden vuosien ärsyttävimpiä mainoksia ovat kaikki tämän henkilön mainokset. (Ei löytynyt sitä ärsyttävintä apupyöräversiota  juutuupista.) Huvittavaa on sekin että mainokset ovat jo vuosia vanhoja ja hänen oikea jälkikasvunsa on ohittanut äitinsä pituuden jo kauan sitten... Mutta yhä mainosraina rahisten ja epäuskottavasti pyörii...? Hoh hoijaa.

Yhtä vähän valoi luottamusta syötävään tuotteeseen kammottava Pikkunälkähahmo!
Onneksi se hahmo sentään on haudattu jonnekin armollisen unohduksen piiloon! =)

Mielummin ehkä kannattaisi mainoksissa pysyä sitten aivan hiljaa kuten Fazerin Sinisen tunnelmallisessa otoksessa. Mutta Fazer onkin aina osannut satsata laadukkaisiin ja miellyttäviin mainoselokuvapätkiin. =) 

Hurja kiljuminenkaan ei nimittäin sykähdytä. Esim Zalandon mainoksessa jossa ei pidä päästää ainakaan vaimoa, tyttöystävää tai Ziskoa kyseisen firman sivuille... Onneksi tuo mainosrääkymyskiljunta ei taida enää kuulua telkusta. Meillä ainakin mies käänsi äkkiä toisen kanavan tv:sta esille, kun äkkäsi tuon mainoksen. Taisi hänestäkin usein päästä sellainen vaimeanpieni krääk-kiljaisu, ennen kuin se ehti kuulua telkkuruudulta. =)

Siwan mainonnassa kiljunta on onneksi vaimennettu näiltä joustokumisen oloisilta ihmisiltä, joiden mahdollisen paikallaolon vuoksi koko mahdollinen siwakauppareissu tuntuu kyllä pelottavalta. Ne ovat aina niin pieniä ja kapeakäytäväisiä liiketiloja että huh huh jos siellä on tuollainen meno niin eihän sinne mahdu mukaan kukaan.. =)

Lastenäänillä somistetut mainoksetkaan eivät oikein vakuuta ostamaan. Ei autoa, ei juustoissa, ei myöskään sänkyä Unikulman mainoksessa. Lastenäänellä ei järkkykallista älypetiä myydä. En edes löytänyt sitä versiota juutuupista mutta sensijaan löytyi tämä Nukutin...
-Älkää nukahtako. =)

Maaseudun tulevaisuus-lehden mainos, jossa pikkutyttö mukamas kiihkeästi odottaa saada "lukea" tuota tylsää, tosi maaseutuhenkistä lehteä,  (joo, ihan varmasti! Mää muistan kuin kuiva lehti se oli!) tai katsella siis sen sarjakuvat, ja koomillisesti samaan aikaan hän hyräilee Satumaa-kipaletta jossa aavan meren tuolla puolen,  jossakin (muualla kuin Suomessa) on maa...
-Ainakin itse olen aina ymmärtänyt tuon kappaleen sanoituksen selkeänä kaihona jonnekin lämpöiseen muuhun maahan. =)

Mainoksen ei siis kannata herättää ajatuksia jostain ihan muusta kuin mitä sen oli tarkoitus herättää. Esimerkiksi tästä saa sellaisen kuvitelman, ettei kukaan mainospätkän hemmoista halunnut nimenomaan Nokian puhelinta... ;D

Mainoksessa, jos se kestää vain kymmenen sekuntia, ei saa myöskään olla liian monia myytäviä tuotteita... Joskus liika on niin liikaa, ettei kuluttaja enää lopulta muista, mitä tuotetta mainos mainosti... =)

Eivätkä, ainakaan minuun, iske ns eläinäänimainoksetkaan. Ei tämäkään.
Angry Birds-hahmoja inhoan. Miten ihmeessä ne nousivat maailmanlaajuiseen suosioon, että niitä tulee vastaan kaikenmaailman tuotteissa? Makeisissa, jopa täytekakuissa, pussilakanoissa, matoissa, juomissa, pehmoleluina...! Tosin silloinhan se on sepän taottava, kun rauta on kuumaa...

En kyllä ymmärrä sitä pääkalloinnostustakaan joka saa äidin paistamaan tyttölapselleen pääkallon muotoisen synttärikakun ja pukemaan lapsensa pääkallokuosisiin vaatteisiin... On se niin makaaberin söpöä... =/

Kaikista kamalin mainos on Oma aika-lehdellä... =/
Ne kaikki eri versiot ovat kerta kaikkiaan jotenkin hirmuisen töykeän ja masentavan surullisia.  Kyllä oikeastikin todellakin on tällaisia vanhemmuuksia... =(


Mutta meitä on moneksi, joten moni näistäkin tuotteista ja videoista oli jonkun muun ehdottomia lempimainospätkiä! =)
-Minullakin on hassut lempparit nuo lähes kaikki Saunalahden mainokset joissa aina on jotain hekotuttavan hirtehishumoristista! =)


Ja ah, onneksi talvikin on jo kohta kaikkine lumineen ohi!

PS; Ne, jotka nukahtivat tuon yhden mainoksen kanssa, niin heille vaan sitten kauniita unia. ;D