Hallatar haaveilija : historiaa

Näytetään tekstit, joissa on tunniste historiaa. Näytä kaikki tekstit

1.3.2020

Maaliskuu alkoi...

Joko saa todeta lintujen

laulelevan keväisesti?

Tammikuussa sen toteaminen oli jonkun mielestä suorastaan rikollista, mutta minkäs minä niille pikkulinnuille voin! =D

Osa kesän muuttolinnuistamme on jo saapunut maahamme ja loppuja odotellaan...

Nämä lumikellot ja ylimmän kuvan lumipisarat eli kevätkellot olen kuvannut Keravalla 24. päivä helmikuuta.

Aikaisessa ovat.

Köynnöshortensiatkin ovat heränneet...

Myös angervot ovat tunkemassa jo vihreitä lehtiään esiin, samoin moni muu pensas keskellä Keravaa, samoin leskenlehdet kukkivat ojien pientareilla...

Maaliskuu on monestakin syystä lempikuukausiani.

Ihanaa kun saavuit
rakas maaliskuu.

Se on kevättä
nyt kaikkialla.

Ainakin siis täällä
eteläisessä Suomessa!

Maaliskuussa muuten vietetään
Naisten historian kuukautta
ja esim Sateenvarjojen kuukautta...

Pari myrskyn myräkkää on tuhonnut jo pari
sateenvarjoani...

Puiden silmutkin ovat jo pulleita.

Tosin esim syreenissä ne ovat
pulleita jo syksyllä.

3.9.2018

Langinkoski

Kävimme toissa viikolla retkellä

tällaisessa miljöössä, jossa aika on

pysähtynyt ja voit aistia menneiden

aikojen tuoksuja ja tunnelmaa.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

on onneksi olemassa yhä, nyt museona.

Joskus siellä on asusteltu, saunottu,

kalasteltu ja vietetty aikaa kauniin

luonnon keskellä, Langinkosken
äärellä.

Saunamökki?

Hani meni lähempää kuvaamaan
Langinkosken kohinaa...

Tsasouna joka on suomennettu

kappeliksi, on pihapiirin vanhimpia

rakennuksia. Onneksi sitä on huollettu

vuosien varrella...

Ilman työtä se ei olisi enää tässä.

Kalastusmajan lähellä on 1800-luvun alussa rakennettu pieni ortodoksinen kappeli. Kappelin rakensivat Valamon luostarin munkit, jotka olivat vuonna 1797 saaneet koskeen kalastusoikeuden. Kotkan ortodoksinen seurakunta on pitänyt siellä kesäjumalanpalveluksia 1970-luvulta alkaen.

-WP-

Tsasounalta johtaa silta joen rannalle

ja metsään...

Metsät olivat vielä vihreitä ja

vehmaita Kotkassa. Meillä

sisämaassa on jo maailma syksyisempi.

Kalastusmajan 28 hehtaarin tontti julistettiin puistometsäksi vuonna 1938 ja suojeltiin asetuksella vuonna 1960. Luonnonsuojelualueen eteläosassa sijaitsee 1,6 hehtaarin kokoinen puulajipuisto, joka perustettiin vuonna 1959. Alueen kallioperä on tummaa viborgiittia, joka on rapakivigraniitin muunnos. Varsinainen luonnonsuojelualue on metsäkuvioiltaan vaihteleva, sisältäen paljon iäkästä puustoa. Luhtaisia ja lehtomaisia rantojaan lukuun ottamatta alue on melko karu ja kivinen. Luonnonhoitometsä on alueen rehevin osa. -WP-

Palasimme samaa siltaa takaisin

tsasounalle jonne joku oli tuonut kukkia.

Tämänhetkinen fb-kuvani on tuon saman

tsasounan rappusilla joskus kuvattu. Olin

äiti-mamani kanssa reissussa ja käytiin katsomassa

tätä paikkaa. Aprikoin Hanille ääneen tässä taannoin,

olisikohan tsasouna vielä paikoillaan ja siksi Hani

sanoi toissa sunnuntaina että laitas kuumaa vettä termariin

ja lähdetään katsomaan onko se siellä.

Ihana, spontaani ja rakas tuo mies.

Ja mehän lähdettiin.

Koski on yhä kalaisa,

niin kuin se on ollut muinoinkin.

Voit nähdä alueella sotamuistoja,

juoksuhautoja ja korsun.

Alueella on myös juoksuhautoja kahden sodan ajoilta,

vuonna 1918 venäläisten kaivamia ja toisen maailmansodan aikana

suomalaisten kaivamia.

-WP-

Keisari Aleksanteri III:n muistolaatta.

Langinkosken puistoalueella sijaitsee marraskuussa 1896 paljastettu Aleksanteri III:n muistokivi. Suomen sisällissodan aikana muistokiveen ammuttiin ja laatta yritettiin irrottaa. Muistolaatassa olevat vauriot on säilytetty osana Suomen historian tätä vaihetta. Muistolaatassa on seuraava teksti:

»Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, wiihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888–1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun»

-WP-

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880 ollessaan kruununprinssinä. Vieraillessaan toisen kerran Langinkoskella hän ilmoitti haluavansa pienen kalamajan kosken rannalle. Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II vieraili Langinkoskella vain kerran, syksyllä 1906, ja viipyi paikalla vain pari tuntia.

-WP-

Lopuksi piipahdimme Keisarin laiturille jossa

joimme eväskahvit.

Nykyaika on tullut vilkasliikenteisen

sillan myötä ihan liian lähelle, mutta

niinpä se nykyaika kaikkialla tekee.

Langinkosken alemman osan ylitse kulkee nykyisen Langinkoskentien silta, jonka rakentaminen oli kiistelty. Kymenlaakson luonnonystävät, Kymenlaakson maakuntaliitto ja Kymenlaakson matkailijayhdistys perustivat Langinkoski-toimikunnan, joka vetosi huhtikuussa 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle silta- ja tiehankkeesta luopumiseksi. Sillan ja sen tuoman liikenteen ei katsottu sopivan Langinkoskelle. Langinkosken ollessa ainoa mereen vapaana laskeva koski Suomessa, silta rikkoisi myös näkymän kalastusmajalta merelle. Vastustuksesta huolimatta silta kuitenkin rakennettiin. Siltaa alettiin rakentaa syksyllä 1962 ja se vihittiin käyttöön 30. syyskuuta 1963.

-WP-

Sillan yli ajellessa voi tähän rantaan

ja sen rakennuksiin luoda vielä

viimeisen silmäyksen.

Ja hei, oli siellä muitakin,
mutta minulla on tapana odotella niin
kauan kameran kanssa, että saan kuvan
jossa ei ole muita ihmisiä, koska se on
mielestäni kohteliasta, enhän voi mennä
kaikilta pyytään kuvauslupaakaan...

Kiitos Hanille reissusta!

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona. Kymenlaakson museoseura tarttui rappeutuvan majan entisöintiin 1933, ja silloin perustettiin museo. Nykyään rakennuksia hallinnoi Museovirasto.

-WP-

Sinäkin ehdit vielä käydä katsomassa
Langinkoskenparrasta syyskuun ajan.

1.9. alkaen olemme avoinna tiistaista sunnuntaihin 11-16.

Maanantaisin suljettu 3.9. alkaen. Tervetuloa!

”Tulen varmasti takaisin!” ‒ näin totesi Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III kesällä 1880 vieraillessaan luonnonkauniilla Langinkoskella ja sen ympäristössä. Keisariperheelle rakennettiinkin kalastusmaja, missä heillä oli mahdollisuus olla vapaina Pietarin ankarasta hovielämästä ja nauttia kalastuksesta, puunhakkuusta, ruuanlaitosta ja toistensa seurasta. Kalastusmaja on avoinna yleisölle 1.6.‒30.9.2018, toukokuussa ryhmille tilauksesta.

/Kansallismuseo

**************************

Sitten ihan muuta asiaa:

Koko syyskuu on maailmanlaajuinen Kipukuukausi.
Haastamme kaikki mukaan kiputalkoisiin: pue jonain syyskuun päivänä jokin vaatekappale päällesi nurinperin. Lähetä Suomen Kipu rylle kuvasi, tai julkaise se muualla somessa, haasta ystäväsikin mukaan ja kerro kysyjille asian tärkeydestä. Lisää allaolevia hastageja kuvaasi:

#suomenkipury
#nakymatonkipu
#kipukuukausi
#nuttunurin
/Suomen Kipu ry

10.7.2018

Hiidenvuori

Ajelimme ohi kauniiden järvien ja

kesäisten kotoisten peltojen joissa ei näkynyt

kuin matalaa kasvustoa, valitettavasti...

-Tämä kesä... =(

Ohitimme koivumetsiä,

reheviä ja vehmaita sekametsiä,

synkkiä itikkaisia kuusimetsiä

ja rutikuivia mäntymetsiä,

saavuimme eväinemme kohteeseemme Iittiin.

Vaelsimme jonkin matkaa polkua pitkin

kunnes tulimme opaskylttien alle.

Iitin kuuluisin luonnonnähtävyys Hiidenvuori

kohoaa jyrkänteisenä 60 metrin korkeuteen

(127 metriä meren pinnan yläpuolelle).

-Visit Kouvola-

Ensin vuorta ei ollut missään...

Jonkin matkan päässä se jo näkyi puiden lomitse...

Siellähän se. Niin suuri ettei sitä saanut samaan kuvaan.

Ei muuta kuin terassilaudoista tehdyille portaille

kapuamaan hassun mittaisia portaita ylös

vuoren harjalle...

Pitää kyllä myöntää etten hirveästi pidä

korkeista paikoista...

Tovin kuluttua olimme korkealla vuoren päällä...

Kun retkelijä ei ehdi unelmien Kolille, hän kiipeää lohdutukseksi Iitin Hiidenvuorelle. Eikä kadu.
Lakijyrkänteeltä avautuu esteetön kansallismaisema kaikkiin suuntiin. Kymijoen vesistöä jylhimmillään. Kumpuilevia kukkuloita, soukkia saaria, kimaltelevia selkiä. Humisevia harjumetsiä.
Istuskelu maakunnan katolla saa kävijän tuntemaan itsensä erämaan kuninkaaksi.
Luonnonnäytelmä
Mikäli retkeilijä olisi seissyt samalla paikalla 6 800 vuotta sitten hän olisi nähnyt henkeä salpaavan näytelmän Muinais-Päijänteen tulvan puhkaistua Heinolan harjun.
Villi ja vapaa Kymi hautasi alleen maa-alueet Hiidenvuoren molemmin puolin vieden puita ja irtainta ainesta mennessään.
Koskemattomana säilynyt vuori sai laelleen muinaislinnan. Siitä tuli merkinantopaikka, jonka vainovalkeat näkyivät yli kymmenen kilometrin päähän.
Linna on hävinnyt, mutta muinaistunnelmaan pääsee kapuamalla ylös salakäytävää pitkin. Miehen hartioiden levyinen halkeama on syntynyt vuoren länsirinteeseen jääkauden uurtaessa kallioperää.
Legendoja
Pieni Kätkytsaari myrskylle alttiissa Pyhäjärvessä kirvoittaa esiin kertomuksen 1800-luvulla kaatuneesta kirkkoveneestä.
- Vene oli lähtenyt Jaalan kappelista matkalle kohti Iitin kirkkorantaa myrskyn yllättäessä. Kyydissä oli kastekirkkoon meneviä lapsia ja vanhempia, joista useimmat joutuivat veden varaan ja hukkuivat, kertoo retken opas Iitin liikuntasihteeri Matti Rantala.
- Eräs vauvoista oli kääritty tiukasti lampaan taljaan. Vesi kuljetti käärön saaren rantaan, josta pelastajat sen löysivät. Saari nimettiin Kätkytsaareksi.
Toinen tarina kertoo, että Iitin kirkkoon matkalla olleista veneistä laskettiin naisetja lapset vastarannalle Hiidensaaren ohituksen ajaksi, koska hiisi aiheutti sairautta, hedelmättömyyttä ja onnettomuuksia.
- Tapa säilyi siihen saakka kun eräs villi tyttö hyppäsi veneestä Hiidensaaren rantaan ja säilyi vahingoittumattomana, Rantala kertoo.
Yökonsertteja
Hiidenvuoren lähihistoriaa ovat jyrkänteellä pidetyt kesäkonsertit, joiden alullepanija on Hella Wuolijoki.
- Wuolijoki vedätti Marlebäckin kartanosta hevosella pianon jyrkänteen laelle. Aivan ylös asti hevonen ei päässyt, joten loppumatka hoitui miesvoimin.
Tapa jatkuu edelleen.
- Tosin kunta on hiljattain hankkinut kevyemmän pianon kantajien selän säästämiseksi, Rantala muistuttaa.
Pisteitä
Hiidenvuori kerää pluspisteet maiseman vaikuttavuudesta, liikkumisen helppoudesta, varustuksesta sekä siisteydestä.
Kulku jyrkänteelle on järjestetty niin hyvin, että pikkulapsetkin pääsevät ylös omin voimin.
Vuorella voi käydä nopsasti, ilman varusteita ja kantamuksia.
Eväät kannattaa jättää autoon. Ne voi poimia takaisin tullessa ja suunnata toiselle retkelle etelärannan tulenteko-, ruokailu- ja leiripaikalle.
Erityisen viehättävää on, että retkipolku ympäristöineen on miltei luonnontilassa. Se on säästynyt liialta kulumiselta erillisen nuotiopaikan ansiosta.
Levähdyspaikka uimarantoineen palvelee samalla vesimatkailijoita. Retkikohdetta voisi parantaa sijoittamalla levähdyspaikalle, polun varteen tai parkkipaikalle alueen värikkäästä historiasta kertovia karttoja ja opasteita.
Matti Rantala puristaa ylimääräisen bonuspisteen kertoessaan, että kunta järjestää tarvittaessa retkiseurueille polttopuut nuotion sytyttämistä varten.
- Esimerkiksi koululaisryhmät ovat saaneet puut suoraan nuotiopaikalle. Mikäli retkiseurue liikkuu kanooteilla, puut annetaan kyytiin Mankalasta, hän lupaa.

Esa Arvekari/ESS/Iitti/Hiidenvuori