Siltapäivä

 

 

 

 

 

Tänään vietetään Siltapäivää 

Jotkut sillat ovat kauniita 

ja jotkut kamalia...  

- Se kauneus kun aina 

taitaa 

olla katsojan silmissä. 

Pääasiahan on, että sillalla voi turvallisesti kulkea ja ylittää sen, mitä varten silta on rakennettu kullekin paikalle. 

 

 #BridgeDay 

Vanhan sillan alla

Reissullamme oli enimmäkseen aurinkoisia 
päiviä, mutta muutama harmaa päiväkin 
mahtui joukkoon. 

Eräänä päivänä menimme hieman kauemmaksi 

Addajoelle, ajellen sen yli kulkevaa vanhaa siltaa 

pitkin joen toiselle puolelle ja vaelsimme sitten 

kävellen sateisen usvaisena päivänä parin sadan 

metrin kaltevan pudotuksen alas joen rantaan. 

Sillan alapuolella, 

yksikaistaisen autotien alla 
omassa kehikossaan, 
kulkee myös junan rata. 

Näimme alhaalta päin, 
kuinka juna puksutti 

hitaasti sillan päästä päähän. 

Rinne joen varrella on paikoin 

aikamoisen jyrkkä. 

Suojelus ei ole pahitteeksi 
joten pyhimyksiä tarvitaan. 

Ainakin heille, jotka hirmuista 

vauhtia menivät joenvartta 

polkupyörineen alas! 

 Parempi katsoa 

kuin katua. =) 

Joella on 

vanha vesivoimalaitos 

kanavineen.

Voimalaitoksen nurkilla 

kuvattua... 

Voimalaitoksen vesikanavia 

jotka kahlitsevat hetkeksi 

virran vesimassat.

Tässä joki on jo taas vapaa 

kulkemaan.

 Taas tapasimme joutsenet! 

Niillä oli seuralainenkin. 

 Koko ajan ne 

piiloutuivat paparazzilta, 

ollen syövinään... =D 

No joo, joo, söivät 

ne oikeastikin... 

Sorsakaverikin näytti 

miten se tekee puolisukelluksen.  

Ihana punarinta piilotteli milloin voimalan, 

milloin joen rehevän kasvillisuuden seassa 

ja lauleskeli kesäisesti meille.  

Riippapelargonit eivät juuri nyt kuki, 

mutta muutaman kuukauden päästä kyllä. 

Puiden lehdetkin saapuvat pian 

takaisin ja talvi on selätetty. 

Siihen saakka muratit 

saavat hoitaa lehtivihreyden. 

Joku on tästä kerännyt sopivasti 
jouluksi villit viikunat. 

Pari viimeistä ei ole 
enää ehtinyt kypsyä. 

Täältäkin olisi saanut 

oreganoa muurin kupeesta. 

Mehikasvit tekivät
sumusta vettä. 

Aika taikureita. 

Päivä Rondassa

25.04.2017:

Lähdimme ajamaan aamusta kohti vuoristoa. 

Tässä seuraavaksi kuvia siitä mitä 
matkallamme näimme. 

Tai lähinnä minä, koska miehen 
piti pitää katse tarkasti auton 
näkymissä ja kädet ratissa. 

Matkalla Rondaan näkyi mm tällaisia maisemia. 

joitakin kotkia

Ja viimein itse Rondaa  

joka on rakennettu korkealle 

jyrkänteelle 

Rondan rotko ja sen hieno silta 

Lounasaika...

Ja siesta 

Katusoittajiin törmää kaikkialla. 

Myös metroon niitä saapuu ihmisten 

iloksi. Heille voi antaa muutaman lantin, 
mutta vain jos haluat, ei ole pakko...

Kaikkea ihanaa myytävänä 

Rondan vanha kaupunki jäi nyt 
vielä näkemättä mutta onpahan jotakin 
odotettavaa seuraavalle kerralle. 

Ihmeen paljon oli turisteja jo nyt 
huhtikuussa liikkeellä. 

Härkätaistelija on eräänlainen 

härän manipuloija. Sen voi aistia 

tästä veistoksestakin. 

Espanjan vanhin härkätaisteluareena sijaitsee 

juurikin Rondassa.

Hän soitti jotain haikeaa 

sydämeen käypää rakkauslaulua... 

Magnoliatkin olivat kukassa. 

Jännitämme Maman kanssa, 
kestikö hänen mökilleen viime 
syksynä istutettu magnolia talven. 

Kotimatka kulki mm tällaisissa maisemissa. 

Noihin opuntioihin ei halua kukaan kaatua. 

Jossainpäin opuntioita oli tontin rajoilla 

aitoina. Tehokkaina sellaisina. 

Taas näimme turkoosin laguunin... 

ja Aguzaderas'in komean linnan...  
(Castillo de las Aguzaderas)

Tässä sattuu olemaan video 
jossa näkyy linnan sisälle. 
 Sielläkin kävimme.

Kauniita pelargoneja. 

 

Salkoruusutkin olivat jo jollain kukassa! 

Me tosiaan teimme aikaharppauksen 
Suomen huhtikuusta heinä/elokuuhun. 
Ainakin kun katsoo näitä meillekin 
tuttuja kasveja. =) 

PS:
Lähetämme aina postikortteja reissuilta
kotimaahan,
vaikka ne eivät kai enää olekaan in...
Laitamme usein myös testikortin omaan
kotiin, saadaksemme selville kuinka
kauan postikortit viipyvät matkalla.
Ensimmäiset kortit tällä kertaa lähetimme 20.4. ja
tänään 8.5. saapui siitä erästä meille testikortti.
Joskus kortit ovat olleet ennen meitä perillä,
joskus taas eivät. =) 

Maaliskuu maata näyttää

Emme antaneet kolean luoteistuulen 

masentaa ajellessamme sunnuntaina 

pitkin eteläistä Suomea 

erityisen aurinkoisen ja kauniin sään

innostamina kameroidemme kanssa. 

Pukkilan kohdilla 

 melkein törmäsimme tien yli

kirmaaviin valkohäntäpeuroihin.

- Vai mitä rotua sitten lienevätkään.

Hassua kuinka monen eläimen nimi on

muuten yhtäkkiä väännetty ihan muuksi kuin

se ennen oli... No, onneksi emme törmänneet

noihin ihaniin pomppijoihin jotka vilistivät

karkuun minkä kerkesivät, hyvä että sain

muutaman kuvan napattua niistä

kun olivat niin pian jo poissa. 

Jonnekin tänne pellolle ne juoksivat 

ja siitä metsään piiloon... 

Tuosta on mennyt kettu ja tehnyt

meille katsojillekin kysymysmerkin. 

Pukkilassa oli jo näin keväistä

ja toisaalta lumi oli täällä ihanan

puhdasta ja valkoista. Toisin kuin

meidän taajamassamme... 

Tämä valo ihan häikäisi 

pimeään ja harmaaseen tottuneita 

silmiämme. 

Minä kuvasin virranpartaalla 

Hania ja hän minua.

Ihana historiallinen pieni siltakin löytyi... 

Jotkut ovat keksineet kiinnittää

lemmenlukkoja tännekin.

Näiltä oli palanut käämit... =)

Talventörröjä...

...kuten tässsäkin... 

Hieno valkoinen puukirkko näkyi 

Artjärvellä jo kauas ja houkutteli lähelleen

kuvaamaan. Luulin sitä kauempaa

nimittäin joksikin kartanoksi...

Hauska laiha ja korkea talo... 

Ei se ihan taida

tuo se lintutorni olla vaikka

kyllä VOISI se olla sekin. =)

Tämä oli kuin entisajan kartanon 

tie, koivuineen, yms puineen ja tuijineen. 

Tiestä tuli mieleen mustavalkoiset 

Suomi-filmin elokuvat... 

Kevät tulee kohinalla. 

Kiurujakin on menneenä viikonloppuna 

havaittu monessa paikassa.