Pieni Joulu

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Tänään oli Älä osta mitään-päivä, niinpä näissä pikkukuusissa on lopulta käytetty 

tallessa olleita koristuksia, kirjan sivuista leikeltyjä sydämiä sekä joskus Tiimarin alelaarissa 

olleita valkoisia lintuja, ja siinä se.

Tai siinähän ne.
 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Meillä kun ei koskaan tiedä, tuleeko meille joulukuusta lainkaan, 

päätin hiukan etuilla tässä asiassa
ja hain metsikkömme ojasta nämä ikään kuin ylimääräiset pikkukkuuset
tuomaan metsän vihreää tuoksua tupaan.


Sitäpaitsi kuusenjalka meni rikki viime
keväänä kun se jäätyi pahasti kiinni maahan,
kun joku (köh köh) vei viime joulun kuusen ulos
ja koetti sitten kevään tullen irrottaa jäistä jalkaa
jäisestä maasta huonolla tuloksella...

`♥•.¸¸.•♥´

Kokeilin pikku kuusiin ensin kaikenlaisia
erilaisia itsetehtyjä koristuksia  

à la vanhan kirjan sivu...
 
`♥•.¸¸.•♥´

On jotenkin sielulle ja silmille rauhoittavaa, 

ettei ympärillä ole kamalasti muovia ja välkettä. 

Joskus yksinkertaisin vaihtoehto riittää.

`♥•.¸¸.•♥´

Päädyin kuitenkin sitten tosiaan näihin. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Nämä kaksi pikku kuusipuuta pääsivät ikkunalle kahdestaan. 

Välttämättä ne eivät miun silmissäni tarvitsisi mitään erityisiä koristeita 

koska puu on aina kaunis ihan sinälläänkin.

Lisäilin sitten niihinkin näitä 

muutaman vuoden ikäisiä paperisydämiä.

♥ 

Tässä yksi pikkupuu poseeraamassa. 

Kirpputorilta hiljattain tekemäni kaunis löytö, 

venäläistyylinen ruusukuvioinen huivi, 
on pesty ja silitetty 

ja nyt se pääsi joulupöytäliinaksi. 

Keittiön ikkunalla...

♥  
Pikkukuusia on siksi niin monta 
että jokainen Murunen saa oman 
pienen kuusen itselleen. 
 ♥

Joulunaika voi alkaa. 

Mitään suursiivouksia ei tarvitse. 

Eiköhän se,
että siivoaa sitä mukaa kun näkee pölyä tai roskia, 

riitä jokaisessa taloudessa.

Ei saa tehdä siivouksesta itselleen stressiä...

 Siivotaan sitten joulun jälkeen niitä neulasia yms...

Porot juoruilee...

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
 
Hassutelkaa tässä kuussa.
Antautukaa lapsenmielisyyden valtaan
ja päästäkää sisäinen jouluaskartelijaminänne 
villisti valloilleen.

`♥•.¸¸.•♥´

    

Kädet korvilla ja sydämellä

Ei tarvita kuin sylillinen tahallista väärinymmärrystä, 

lisättynä muutama kauhallinen pahansuopuutta tihkuvaa pötypuhetta, 

mukaan raastetaan ripaus synnynnäistä mielensäpahoittajaa, 

seuraavaksi jatkuvaa hurjaa hämmennystä ja sokeaa sekoitusta, 

sekaan heitetään silloin tällöin hyppysellinen kieroja sukujuuria 

niin totaalinen mykysoppa onkin valmis.

Se on semmoista joskus jossainpäin... =)

Nykytekniikan avulla myös nettituttavuuksista pääsee eroon erittäin nopeasti. Mitä sitä turhia meilailemaan edes mitään vastauksia takaisin, kun ihmisen voi deletoida yhdellä pienellä klikkauksella ikuisesti kadoksiin omalta näytöltään.

Varsinkin jos se ihminen ei ole sinulle hyödyksi juuri tällä hetkellä. Jos hänellä vaikka on teknisiä ongelmia...  

-Siitä ajatuksesta syntyi ylläoleva tekstikuva...

Teknisistä tuli mieleen, 

jotta meidän oma tietokoneemme muuten on 

-onneksi- 

 nyt korjattu ja päivitetty ja sille syntyi samalla poikanenkin. Joskus meillä immeisillä ei rikkimenneen korjaus syystä tai toisesta ole kovinkaan nopeata puuhaa. 

Tämä otsikko löi myös silmille:  

"Suurin osa köyhistä kaipaisi vain ympäri korvia." 

Hra Heikkinen ei taida tietää, että esim joitakin sairauksia potevan on erittäin vaikeaa työllistyä ja siten sitä jää kaiken jalkoihin. Pitänee kulkea toinen käsivarsi korvien suojana jos Hra Heikkinen kävelee vastaan ja puristaa toisella kädellään vessapassia taskussa nyrkissään, kaiken varalta.  

On silti väärin olla kade sille köyhälle jos hän saa siitä niukkuudestaan 

ja omasta selkänahastaan revittyä tahdonvoimallaan säästöön jotakin 

ja karkaa joskus jonnekin aivan muualle 

lataamaan akkujaan. 

Toki sellaisten köyhien akkujen lataaminen on turhuutta  

kaikkien kademielten mielestä.

Kateus on vaan niin suurta energian tuhlausta... 

Ylimääräisen energian voisi käyttää vaikkapa yksinäisen ihmisen piristämisellä. 

Matkustamalla itse katsomaan häntä jolla on ikävä.

Vaikka sitä koko ajan sinua odottavaa vanhusta, 

jolle sinä olet yhä tärkeä...

Jossain kerrottiin köyhyysrajan olevan 1800€/kk?

Ohos. Sehän on suuri summa!

No mihin kohtaan ihmisarvojanalla silloin sijoittuu, 

jos ei saa edes puolia tuosta summasta kokoon kuukaudessa millään? 

Mutta köyhällä voi olla rikas sielu. 

Sen arvo onkin mittaamaton...

 Ihan kaikessa ei tarvitsekaan olla mukana.

Hidastakaamme elon kiirettä! 

Mielialanvaihtelupäivä

Viimeksi eilen tuntui siltä että luonnolla oli jonkinasteinen vaikea mielialanvaihtelupäivä. Juuri kun tuuli raikkaasti ja mie laitoin pyykkikoneen hyrräämään tuutimaan tummia pyykkejä puhtaiksi, jotka toivoin saavani kuivata ulkona tuulessa raikkaan-ihanan-tuoksuisiksi, alkoi sataa niin että peltikatto rymisi. Ikkunalaudalta iski lisää tippoja laseihin. Koko maailma oli harmaa ja vääristeli muotojaan valuvan veden takaa katseltuna. Sukkapuotiin vaaleanpunaisia lastensukkia kutoessa täytyi laittaa kattovalot palamaan.

Mies ihaili Lahdessa vanhoja autoja, kuvaten niitä linnunsilmäobjektiivillaan. Mie mieluummin ihmisjoukkojen karttelijana nauroin Frasieria ja Nilesia kotisohvalla. Yhdessä jaksossa vauvaa odottavalla Daphnella oli mielialanvaihteluita, siitä keksin säänvaihteluilmiölle saman nimityksen.

Hetken kuluttua aurinko jälleen pilkotti ilkkuen pilvienrippeiden takaa ja alkoi kuivattaa ikkunalasien pisaroita. Ilostuin. 
Pyykkikone lakkasi pesemästä aloittaen piipityksensä.
-Jos ei tehdä mitään niin se lakkaa piipittämästä- ei tehoa nyt.
Oli ne otettava pois koneesta, vaikka kesken kutimuksen on joskus ikävä nousta lämpimästä sohvanmutkasta kierivien pehmeiden lankakerien alta, ravisteltava pesukoneen suoltamat märät vaatteet sileämmiksi, ripusteltava ne puisin pyykkipojin telineeseen, joka oli jo niin matkalla taas pihalle, kunnes viimeisen märän sukan pyykkitelineeseen saatuani, alkoi taas sataa...  
Teline olikin loppujen lopuksi jätettävä vaan olohuoneeseen pyykkeineen. 

♥  

Onhan se ihanaa, kun sataa, koska sateen ja auringon luomasta voimasta puiden silmut turpoavat silmissä, nurmikko alkaa vihertää ja tulppaanit ovat kohta kukassa. Ne muutamat viime vuonna istutetut.

Ne kaikki edelliset taitavat tehdä enää pelkkiä lehtiä. Sekin kukka on niin jalostettu ettei kuki kuin kerran ja that's it. Kaupankäyntihän se on mikä kauppiaan elättää, joten joka syksy pitäisi hankkia uudet tulppaaninsipulit. Kaikilla ei sellaiseen ole varaa.

Blogini on muuten ihan epävirallisen virallisesti netissä kuulemma jonkinlainen "köyhyysblogi". Nimikkeen etuliite kuvaa kyllä hyvin taloudellista tilannettani. Ehkä nuo kaksi muuta blogiani jotenkin tukevat tätä kolmatta, varsinaista köyhäksi blogiksi miellettyä. Ken ties. Täyttä tottahan tuo on...

Mutta kevätkukista siis jatkaakseni: mie vaan katson, kuka pihalla jaksaa vielä kukkia ja kuka ei. Scillat ja krookukset onneksi jatkavat ahkerasti kukkimistaan ja jopa valtaavat lisää alaa uusille kukilleen kiitollisina siitä, että joku otti ne pihalleen. Oli olemassa joku, jolla oli niitä uskomaton ikävä ja jonka elämää ne voivat mielinmäärin ilostuttaa.

Minun viime syksyn pihauutuudet olivat pussukallinen tulppaaneja ja toinen pussukka helmihyasintteja, joiden piti muuten olla myrkyllisiä, jotta ei fasaani niitä sitten söisi.
Joku kuitenkin söi. Ihan nyt äskettäin. Monta hyasinttia, kaikki entiset jouluhyasintin alut sekä niitä ihka uusia helmihyasintteja. Joistakin helmiksistä otus söi vain lehdet ja jätti kukkavanan näkymään.
-Kohta kukkivat muuten nekin.

Ehkä metsäjäniksellä on nyt vatsavaivoja? Tai ehkä vaivat ovatkin f-linnulla? Ei ole ainakaan yhtään isoa lintua näkynyt johonkin aikaan. Tai kenties ne pelkäävät haukkaa joka huuteli tänäkin aamuna jossain ihan lähistöllä, kun mies lähti töihinsä ja mie rappusilla kuikuilin paljain varpain että missä, missä, enkä huutelijaa nähnyt...




 PS: Nämä tulppaanit on kuvattu vuosi sitten:  15.5.2012.