Suomalainen koiranpäivä

 

Valtakunnallinen

 Koiranpäivä 

 

Koiranpäivällä Kennelliitto 

haluaa muistuttaa ihmisen
parhaan ystävän merkityksestä. 

 

Vuosittain 24.4. vietettävänä
Koiranpäivänä korostetaan pehmeitä 

ja lämpimiä arvoja ja kerrotaan koiran 

erilaisista rooleista ihmisen elämässä
ja yhteiskunnassa 

 

Tänä vuonna Koiranpäivänä kannustetaan 

rakentamaan hyviä kohtaamisia koirien kanssa 

eri tilanteissa. Koiranomistajille annetaan vinkkejä 

koira-arkeen ja koiran hankintaan. 

/Kennelliitto 

 

 

#koiranpaiva 

#koiranpaiva2022 

#koiranpaivanvinkki 

 

Koiranpäivä 

Facebookissa 

 

 

 

 

 

Minun ei koskaan 

tarvitse olla yksin

karvakaverini kanssa

voin istua sylityksin

Hassuja jutella

Laulaa äänellä epävireisellä

eikä se pidä minua hupsuna 

 

-Una Reinman

 

 

 

Meillä olisi koiran kokoinen aukko elämässämme, mutta jopa vanhojen sekarotuisten koirienkin myynti-ilmoituksissa lukee: "Annetaan vain maaseudulle, maalaistaloon. Annetaan vain omakotitaloon. Annetaan vain toisen koiran kaveriksi. Annetaan vain lähistölle, jotta voimme käydä välillä koiraa katsomassa..." Jne...

Mitä ihmettä?

Onko se koira kuiskaillut heille,

että esim tahtoo erityisesti koirakaverin?

Se yksinäinen ihminen joka on aina kotona,

ei riitä sille koiralle kaveriksi?

Mistä voi saada toisen koiran kun ei

saatavana ole edes sitä ensimmäistäkään?

Miksi entinen omistaja

tahtoisi koska tahansa nähdä koiran?

Eikö omistajuus siirrykään kaupanteossa?

Koira on myös sanonut, ettei se voisi asua

muualla kuin maatalossa...

Minustakin olisi kivaa asua vaikkapa maalaistalossa,

- vietin sellaisessa lapsuuteni,

mutta nyt sellainen ei ole mahdollista.

Pääsee sieltä kerros/rivi/luhtitalostakin

ulos ihan vaan ovea avaamalla...

Hankalaa.

Näin emme saa koskaan koiraa...

 

 

 

 

*****

 

Minun pitäisi oikeastaan kirjoittaa tuo 

yläosan runonen näin: 

Jos koiran saisin 

minun ei koskaan

 tarvitsisi olla yksin

Karvakaverini kanssa 

voisin vaellella 

Illat istua sylityksin

Hassuja sille jutella

Laulaa äänellä 

epävireisellä 

 

Eikä se ehkä 

pitäisi 

minua hupsuna 

Ken tietää 

-Una Reinman

 

 

 

 

 

 

 

 

Liputuspäivä täynnä tunteita ja tuoksuja

Tänään on ainakin 

Kakkujenkoristelupäivä,

ja nam, Maailman puuropäivä, 
Maksalaatikkopäivä, 

Vie nallesi töihin tai kouluun -päivä,

Maailman mielenterveyspäivä.

WHO 

 

Erityisesti tänään voimme viettää 
 suomalaisen kirjallisuuden päivää 

ja siksi myös liputetaan. 

Ja mielenterveydestä puheenollen 

myös hmmm maineeltaan epämääräisen 

 Aleksis Kiven päiväkin on tänään.   

Hurrikaanien rippeet, kirjallisuus, puuro ja maksis

 

 

 Me täällä pohjolassa saamme aina loppujen 

lopuksi niiden kaikkien hurrikaanien 

rippeet ja näin syksyllä ne tekevät selvää 

kauniista puiden lehdistä. 

Voi se on niin surullista! 

 

 

 

Tänään on Suomalaisen kirjallisuuden päivä 

ja samalla Aleksis Kiven päivä 

10. lokakuuta on ollut pitkään Suomessa vakiintunut liputuspäivä. Perinteisiin kuuluu seppelten laskeminen kansalliskirjailija Aleksis Kiven patsaalle Helsingissä ja Nurmijärvellä. 

(Miksi ei Tuusulassa, Kiven kuolinmökillä 
ole mitään toimintaa?) 

Kirjailija Kivi on hyvä esimerkki siitä miten vasta kuoleman jälkeen suuri yleisö alkaa antaa arvostusta köyhyydessä elänyttä taiteilijaa kohtaan. Samasta asiasta on monia monia surullisia esimerkkejä kaikilla kädentaitojen aloilla. 

Haa, tänään on myös
Kansallinen Maksalaatikkopäivä!
Saarioisten laatikko on parhainta!
Rusinoilla tietenkin!

On kuulemma myös
Puuropäivä.
Riisipuuro. Nam.
Kaurapuurokin on ok, mutta
riisipuuro on juhlaa.

Viikko sitten metsäreissulla

Kangasperhonen mustikan kukissa. 

Toivon etteivät nämä alkukesän 

kylmyydet tuhonneet mustikkasatoa. 

Rakastan mustikoita! 

Tupasvillat olivat kärsineet raekuuroista. 

Vähän kuin meidän pihan kukat ja puutkin... 

Löydän aina tämän väkkäräkuusen. 

Se on niin kitukasvuinen ettei se paljon 

vuosien mittaan kasva. 

Siellä siellä se kuusi on...

Tällä suolla ei paljoa lakkoilla. 

Hillaa tulee vain parin marjan verran. 

Ihan sama minulle. En todellakaan 

pidä suomuuraimen mausta. 

Sen maku on kuin se olisi
pilaantunut...

Eräissä häissä oli monen monta 

kakkua ja kaikissa suomuurainta 

päällä kiilteen kera... 

Ei niin mitään muuta vaihtoehtoa. 

Luonnossa olisi. 

Vaikka karpaloa ennemmin. =) 

Hömötiainen 

ei halunut 

näyttää naamaansa 

kameralle. 

Käenkaali,
ketunleipä,
rakkaalla kasvillakin
on monta nimeä.

Itse olen oppinut tuntemaan 

tämän kuitenkin ketunleipänä.

Ketunleivätkin olivat kärsineet 

raekuuroista. Niiden kukat ovat 

silti viehkeitä. 

Ensimmäinen metsäorvokki. 

Pilviä ja maisemia kotimatkalla... 

Voikukat ovat nyt jo monin 

paikoin kukkineet ensimmäisen 

kihansa, (tiedäthän mikä on kiha?)
 ja tienoot ovat kuin valkoisen 

hunnun peittäminä. 

(Kuva ei onneksi ole 

meidän pihaltamme... ) 

Voikukka jakaa mielipiteitä, 

joku tykkää joku ei. 

Koivuista saisi kyllä jo saunavihdan. 

Paitsi että tämä riippakoivu ei sellaiseen 

oikein sovellu. Vihdakset olisivat hiukan 
liian ruoskamaisia. Siitä vihdasta tulisi rangaistusväline. 



Vihta:  
 Suomen kirjakielessa vihta on Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaistussa sananlaskukokoelmassa. Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan teoksessa:

»Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.»

Vihtahousu: 
Leikkimielinen, paholainen, piru.
Vitsaksista tehdyt housut ovat vanhan kansan 
mukaan olleet paholaisellakin.
-Wiktionary-

 Vihdasta tulikin mieleen että 
tänään vietetään 

Suomalaisen 
saunan päivää.  

Kuvassa meidän oma saunamme joka 

on tosi suomalainen, onhan se itse tehty.

Saunotko 

sinä 

tänään? 

Edit:  Meillä saunoimme me kaksi 
ja kaksi Murusta ja yksi miniäkokelas...