Sateinen puutarha

Viime viikonloppuna Maman puutarhasta 

ei meinanut saada kuvia jatkuvan sateen vuoksi. 

Sateen tauottua tartuin tilaisuuteen 
ja sain hetkeni kameran takana.

Tuloksena nämä pisaraiset kukat ja 

köynnökset ihanassa tunnelmallisessa 

Maman puutarhassa. 

Sadepisarat saavat kuviin 

uusia ulottuvuuksia. 

Ei voi sanoa että sadekuvat olisivat 

mitenkään surullisia. 

Ne ovat vain erilaisia. 

Tunteellisia...

Maman puutarha on 

hyvin runsaan monipuolinen. 

Lajien kirjo on mahtava. 

Hänen puutarhassaan on enemmän 

perennoja kuin läheisellä 

kuuluisalla puutarhalla. 

=)

Silti kamerani etsii näitä 

tuntemiani ja rakkaita yksilöitä. 

Vähän sama kuin jos olisi 

suuri ihmisjoukko täynnä 

mielenkiintoisia kasvoja 

mutta siellä pilkahtaisi muutama 

rakas sukulainen tai tuttava, 

jolloin et enää näe niitä muita 

vaan silmäsi etsivät niitä 

omia rakkaita... 

Elokuussa pihoilla ja muutenkin 

luonnossa voi aistia syksyn 

läheisyyden. 

Luonnon rytmi hidastuu 

ja on aika vaipua hieman 

uneliaaseen olotilaan. 

Maman liljat eivät vaihda 

värejään, toisin kuin minun 

pihallani.

 

Äitini rakastaa mm samettikukkia. 

Romanttinen orvokki-istutus!

Maman jaloritarinkannukset ovat 

kasvaneet miltei kolmimetrisiksi! 

Niiden kukkivan rungon osiokin 

on 50 - 60 cm pitkä! 

Ritarinkannukset kasvavat 

omenapuiden oksien lomassa 

hieman sateelta suojassa. 

Aivan mahtavia! 

Miltei kolmimetrisestä kasvista on puolet 

lyhemmän kuvaajan vähän vaikeaa saada 

kunnollista kuvaa. =) 

Suklaakirsikka.

Viimeisiä lumoavan tuoksuisia ruusuja 

on yhä kukassa.

Äitini humalasalot 

Humulus lupulus, ovat portin 

muotoisia ja kolme ja puoli metriä 

korkeita, ja humalat olisivat kevyesti 

jatkaneet matkaansa vielä lisää... 

Nämä humalaköynnökset kasvavat 

Maman kesäkeittiön seinustalla. 

Humalan emikasvin käpymäisiä 

hedelmiä eli pähkylöitä. 

"Suomessa on edelleen voimassa vuoden 1734 lakiin kuulunut rakennuskaari, jonka seitsemännen luvun mukaan ”jokaisessa talossa pitää olla humalisto” ja siinä tulee olla vähintään 200 humalasalkoa. Määräyksen laiminlyönnistä on saman lain mukaan annettava sakkorangaistus. Käytännössä kyseessä on kuollut kirjain, jonka noudattamista ei enää edellytetä eikä valvota. =D

Vaikka humalankasvatuksella ei enää ole Suomessa kaupallista merkitystä, se on edelleen yleinen koristekasvi. Puutarhoissa kasvatetaan sekä emi- että hedekasveja. Lääkekasvina humalaa käytetään sen rauhoittavan ja vatsan toimintaa lisäävän vaikutuksen takia.

Oluessa humalaa käytetään antamaan oluen makuun karvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista. Karvaan maun olueen antaa hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomujen erittämä lupuliini. Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita." -Wikipedia-

Tuhoutuivatko sipulikukat ja moni muu?

Oli kuulemma 30 vuoteen tuhoisin talvi puutarhoille, 

ja sen valitettavasti huomaa.

Mukkelismakkelissipuleista joita oli syksyn uusina sipuleina yhden söpön horizontulppaanisipulipussukan kanssa yhteensä yli 100 kpl, (plus ne kaikki entiset) ei mistään ilmaantunut maanpäälle kukkimaan kuin tasan kaksi mukkelismakkeliskukkaa. Toinen oli marianneraitatulppaani ja toinen tämä keltakirjava... Voih. Missä ne muut piileksivät? Ihanat pionitulppaanitkaan eivät enää heränneet eloon.
Voi surku! 

Kuinka odotinkaan 

suloista sipulikukkien paljoutta.

Myös ukkolaukkani on mennyttä tätä yhtä ainoaa lukuunottamatta, joka kurkistelee metsäkurjenpolven lehtien suojasta. Kuinka olenkaan niistä laukoista muina keväinä ollutkin pikkuisen ylpeä. Ylpeys kävi nyt lankeemuksen edellä kuin vanha kansa totesi.
Viime syksynä näiden kaveriksi istutin uusiakin laukkoja ja myös valkoisia tällaisia palleroisia. Mutta ei näy edes vihreää piippaa penkistä. Kevään kukkaloisto ei siis oikein saapunutkaan.

Jälkiviisaana manasin itseäni, kun en ollut älynnyt talvella heitellä lunta lisää kukkapenkkien päälle suojaksi. Mutta keväämmällä kun ei edes ollut sitä lunta, vaan kaikki se vähä suli pois ja pakkanen silti jylläsi, eli ei se ollut minunkaan vikani.

Paitsi että olisihan minun pitänyt osata jotenkin ihmeellisesti ennustaa tämä ihmetalvi ja -kevät ja peitellä kaikki mahdolliset kukkapenkit havuin ja lisäturpeella, ja köynnökset pakkaspeitteillä...  Nekin nimittäin lakkasivat olemasta.

Olen kovin suruissani
kun selvisi että myös 
kolme rakasta, kaunista 
kärhöäni on myös kuollut. 

Samoin syksyllä hankkimani köynnöshortensia 
ja kaksi köynnöskuusamaa. =(

Nyt olen sitten ostanut niiden tilalle humalaköynnöksiä. 

Josko ne innostuisivat kasvamaan 

komeaksi niin kuin nämä tässä, äitini kesäpihassa...

Pihan olisi pitänyt olla tänä kesänä 
erityisen kaunis ja kukkasellinen.

Mutta tätä kasvikatoa taisi 
olla liikkeellä koko Suomessa.

Edit: 

Vasta syksyllä istuttamani Runoilijannarsissitkaan 

eivät kukkineet lainkaan. Yhyy. 

Myös poikasiltani saamani kaksi äitienpäiväruusua 

eivät enää jaksaneet herätä tänä keväänä. =( 

Samoin ihmeellinen sininen ruusuni kuoli. 

Niin kuin myös Gojimarjapensas, 

mennyttä on. =( 

Samoin lisätään menetettyjen listaan 

lisää sipulikukkia eli hauskat hajulaukat. =(

Lisätään myös vasta viime keväänä istuttamani,
ei vielä koskaan kukkineet Harsokukat, Gypsophilat.

Lisää talvessa kadonneita:
Valkoinen särkynytsydän. =(((( 
Valkoiset kuukausimansikat! =(
Komea mäkimeirami eli oregano 
sekä sitruunamelissa,
ja viime kesän muhkea persilja. 

Iiriksetkään eivät kukkineet lainkaan.
Tekivät vain muutaman lehden... Surku!


Edit: myös viiruhelpi katosi mitei
täydellisesti. Vain muutama lehti jaksoi
nousta esiin.

Lista näköjään jatkuu ja jatkuu...