Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vuoristo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vuoristo. Näytä kaikki tekstit

11.12.2018

Vuorten päivä






Tänään vietetään 
 Kansainvälistä vuorten päivää. 
Niitä ei löydy lainkaan meidän 
maastamme, (paitsi ns "vuoria") 
joten oikeille vuorille päästäkseen 
on matkustettava muille maille.   


Kuvat ovat vuoden takaiselta 
Italian matkalta. 




Joululauluna tälle päivälle 
kuullaan tietenkin 



1.1.2018

Lago Di Como







Como-järvi oli yksi reissumme tutustumiskohteista. 
Vuokra-auto alle ja matkaan kohti sumuisia vuoria 
ja usvan peittämää kaunista järveä. 






 Oikeasti täällä on niin kaunista ettei ihme 
että julkimotkin ostavat täältä asuntoja
ja huviloita itselleen.





Sumu teki maisemat 
ihan epätodellisiksi.
Kuin olisimme 
olleet 
keskellä fantasiaelokuvaa...







 Luulen, että nuo linnut ovat merimetsoja.
Merimetsolta puuttuu rasvakerros sulistaan
joten sen pitää välillä kuivatella siipiään.


Varmaan sateessa kastuneen enkelinkin
pitää kuivata siipensä ennen kuin se
voi jatkaa matkaansa... 





Ja vuoret ylttyivät taivaaseen asti.





Vuoret ovat 
samaan aikaan 
pelottavia ja turvallisia. 

Vähän niin kuin merikin...






Purjelaivat 
odottivat 
tuulisia 
poutapäiviä.




Jouluvalot 
odottivat iltahämärää
näkyäkseen kansalle.




 Silmäni rekisteröivät kukkakaupan 
mutta jalkamme kulkivat sen ohitse... 




Suklaan ystävänä 
silmäni löysivät 
suklaatehtaan.
- Pienen sellaisen. 

Suklaapuotia en nähnyt!
Ehkä se sijaitsi 
toisella puolella salmea, jonne
reittimme ei ehtinyt...




Italialaisen talon kuvajainenkin 
on kaunis.






Veden ääreltä löysin ehkä
vuoden viimeisen ruusun
sillä elettiin jo joulukuun viime
päiviä ja vuodesta 2017
oli vain rippeet jäljellä.







Muurissa kasvoi oreganoa.
- Ihan valtoimenaan! 
Kätevää pizzanpaistajalle.

Meillä sitä kutsutaan hassusti
mäkimeiramiksi.
- En yhtään tiedä miksi...





Lentokone oli virittänyt
juhlaviirin taivaalle. 



 Kieseistä 
oli hevonen 
karannut 
joululomalle...




Tuonne yläkerran asuntoon
olisin voinut muuttaa.
Kukkapurkkeja laittaa
aurinkoa katsomaan 
parvekkeellensa...
Olisi pitänyt poiketa 
kysymään
olisiko asunto vapaana...



 Maisemia lumihuippuisten vuorten 
ja Sveitsin eteläpuolelta,
joulurauhassa uinuvasta laaksosta.





Italialaisia näkymiä.
 Työtä, luonnon aistillisuutta
ja uskontoa...




 Kellot olivat hiljaa.
Mikään ei rikkonut
laakson rauhaa...




Maisema 
nukkui silmiemme alla. 
Tuuli nukkui vuorilla. 
Ihmiset kodeissansa. 
Ihan varmasti pinnan alla 
kaikki kalatkin olivat unessa.  

Ei sittenkään! 
Jostain kuului naurua 
ja juhlintaa!


Monessa talossa 
olivat silti kaikki ikkunaluukut 
tiukasti kiinni ja usva vartioi 
hipihiljaa niiden takana.  



Jää hyvästi kaunis järvimaisema. 
Ehkä jonakin päivänä taas tapaamme. 



Ja sinulle lukijani 
toivotan onnellista 
alkanutta uutta vuotta. 
Tässä vuodessa 
on 365 tilaisuutta. 









18.5.2017

Vielä vähän reissukuvia







Katselin reissukuvia kaihoten ja päätin 
niistä vielä muutaman julkaista. 

Ensimmäisenä ritariperhonen tässä 
kavalkadissa. 


Toisena ritari 
Madridista. 
 

Meillä on tulppaaneja liikenteen- 
jakajina toimivilla korokkeilla ja liikenne-
ympyröissä. Espanjassa oli kaikkialla ruusuja. 




Ihana sininen villikukka.




Saatat kohdata tiellä myös 
ratsukkoja. Aja silloin 
sopivan hiljaa. 




Tämä muistutti meikäläistä 
pihasauniota mutta kukka oli 
jättimäinen kotimaiseen verrattuna. 



Tämä paperimaisen 
suurehkon 
kukan tekevä pensas 
oli yleinen Andaluciassa. 




Näköalapaikan näkymät 
jäivät sielunpohjalle. 




Tämä on vielä näköalapaikalta. 




Hiirenvirnan 
kauniimpi 
espanjanserkku? 




Keijun koti? 






Parvekkeita, kukkia, ruukkuja... 





Terracotta rocks! 




Pomeransseja ja appelsiineja. 




Oleanteri? 





Kun pöllitte niitä kelarullia, niistä 
voi tehdä vaikka aitojakin eikä 
vain niitä hankalia pöytiä, 
joiden jalkaan murtaa varomaton 
vaikka varpaansa. 

Varpaan voi murtaa myöskin 
pölynimuriin jonka siivouspäivänä 
on jättänyt itse keskelle lattiaa eikä 
petivaatekuormaa kantaessaan 
muista väistää. Nimimerkki: 
nimetön varvas mustankirjavana.



Tosi kuiva kukka. 



Kylä kylpee aamuauringossa.



Pikku-kylällä on tuollainen 
Big brother - linna lähellään. 




Villejä leijonankitoja   
kasvoi jossain tienpientareilla 
kuin meillä lupiineja. 







Hibiskuksia.


Ja taas muutamia viattoman 
valkoisia puluja... 







Energiaa auringosta... 


Samoin tässä. 
Valovoimaista 
aurinkoenergiaa. 



Ja tuulienergiaa. 



Moottoriteiden alussa on 
hyviä varoituksia. 



Eräs patsas Madridissa. 




Madridin 
kaupungin vaakuna, 
jossa on 
karhu ja mansikkapuu. 




Haikara 
voi tehdä pesänsä 
vaikkapa nosturiin... 



Kyltistä huolimatta en löytänyt 
enempää Lateja. 
Minulle riittää 
tämä yksikin. =)




En käynyt katsomassa tarkemmin... 





Näimme monia villikoiria. 
Tässä niistä yksi. 

Olisin huolinut vaikka mukaani! 




Tämä hauska ankka 
astui esiin aidan takaa 
villien murattien seasta. 
Se näytti hymyilevältä. =) 
Oiskohan sen nimi 
ollut vaikka Aku? 



Kanala? =D



Se on siinä ja siinä että 
minulla edes on 
esitellä reissukuvia. 

Sevillassa nääs 
Hani ojensi kameran minulle
ja kuinka ollakaan se tipahti katuun 
minulta, tietenkin objektiivi edellä. =( 
Olin ottanut mukaan vain yhden 
obiskan koska yritin pärjätä
mahdollisimman vähällä tavaralla. 
Obiska on entinen, mutta pystyin 
ottamaan sillä kuitenkin kuvia. 
Obiskat ovat niin arvokkaita 
että harmitti hirveesti. =(
Olin vieläpä lahjaksi saanut sen...
On minulla kotona toinen 
samanmoinen, vanhempi versio.