Unikkoja ja eläimiä

Tällaisia ihania silkkiunikkoja kasvaa 
huhtikuun lopulla kaikkialla Espanjassa, 

tienpientareilla, pelloilla jne. 

Näiden kuvien kukat kasvoivat tuolla 
rypsi/rapsipellon seassa. 

23.4.2017: Päiväkirjamerkinnät jatkuvat

Hotelliaamiaisella Osunassa sain banaanin 
 kahvin ja yhden lämpimässä säilytetyn jogurtin.

-Ei ole, vastattiin kun kysyttiin jotakin gluteenitonta. 

Hani paahtoi itselleen virnistellen leipää, 
otti Manchegojuustoa, kinkkua, ja 

mussutti kahta muffinssiaan. =D

Itse en uskalla enempää kokeilla 
suolistoni kestävyyttä. 

  Jos sinulla on jokin erikoisruokavalio,
saattaa espanjassa olla hankalaa ruokailla.  

Lähdimme ajelemaan kohti Andaluciaa. 
Peltojen ja hedelmä/oliivipuuviljelmien lisäksi 
näkyi myös valjastamattomia maaplänttejä 
ja toisinaan jopa metsää. 

Vehnäpeltoa... 

Tässä on auringonkukkapeltoa. 

Kuten kuvasta näkyy. 

Ensimmäinen laguuni jossa kuvasin unikkoja, 
oli kuivunut. Tuo harmaa kuvien taustalla 
on kuivunutta laguunia.

Ostettiin vaatteita suuresta supermarketista 
itsellemme, lähinnä t-paitoja ja Hanille sortsit. 
Läysimme myös Murusille tuliaisia. 
- Ja lisää mansikoita ja retkieväitä. 

Kunnes palasimme takaisin Osumaan. 
Päätimme oleskella siinä hotellihuoneessa 
vain yöt, eli pienimmän 
mahdollisen ajan. 

24.4.2017: 

Sain hotelliaamiaisella  teetä, mehua ja banaanin.

-Ei ole. 
Mutta emme me sitä taaskaan jääneet 
suremaan. Onneksi Hanille oli syömistä. 

Sunnuntaina muut lähtivät kirkkoon 
paitsi perheiden mustat 
lampaat ja työssä olevat. Upeasti pukeutuneita 
pieniä ja suurempia ihmisiä näkyi siellä täällä. 
Eilen näimme kun kirkkoon vietiin upeita 
suuria kukkakoreja 
joissa erityisesti violetteja kukkia. 

Me pakkasimme jälleen reissukengät ja eväät 
mukaamme ja kiersimme seutua autolla. 
Hani ajoi tänäänkin n. 400 km vuoristoteitä. 

Ajelimme sinne tänne tuolla 
kauniissa maastossa, ja välillä 
pysähdyimme vaeltelemaan.

Montako eläintä löydät tästä kuvasta? 

Nautaeläinten vaellus... 

Miten kauniita ihania puita... 

Hän oli mennyt varjoon 
alta polttavan auringon... 
Sinä päivänä olikin kuuma. 
Helleraja ylittyi minullakin. 

Lampailla  oli jotain omaa kivaa...

Olisikohan tämä kenties muuli? 

Kovin oli eläimellistä tämän päivän 
reitti. =) 

Söimme taas ihanassa maisemassa 
sunnuntaieväämme. Vai mitä?
Kun siinä istuimme pyyhkeen päällä 
puun alla eväitämme mussuttaen 
niin nappasin tämän kuvan. 

Eväspaikan lähellä kuten muuallakin 
maastossa kasvoi tätä tupsulaventelia. 
Ne olivat jo kaikki miltei kukkineet.

Andalucian vuorten välisissä 
laaksoissa olikin rehevämpää 
ja kosteampaa kuin muualla.

Romulus ja Remus-patsas. 

Mutta kumpiko tämä on? 
Missä toinen susi on? 

Sevillan kautta ajelimme takaisin Osunaan. 

Bongasimme jättimäisen supermarketin, 

josta ostin itselleni omia gluteenittomia 

tuotteita aamupalapöytään. 

Löytyi mm maukas Schär-leipä 
ja sitruunakakku.  
Hyvin sieltä olisi löytynyt kaikkea 
muutakin gluteenitonta... 

Osunassa oli illalla jonkinlaiset markkinat, 

josta löytyi vielä Murusille tuliaisia... 

Ohukaispäivä

Koska tänään vietetään Ohukaispäivää, 

laitan tänne esiin jo piiloon kuoppaamani 

Kakkua ja kaikkee -blogistani viime toukokuussa 

postaamani plättyohjeen. 

Kyseessä on gluteeniton Banaanilettu.

BANAANILETTU 

1 kananmuna

1 banaani

Soseuta banaani
ja sekoita kananmunan kanssa sekaisin 

ja paista pannulla.

Isolla pannulla saat annoksesta aikaan kaksi lettua. 

Laita niiden päälle mitä tahansa, vain taivas rajana... 

Itse laitoin näihin eräänä aamuna aamiaiseksi 

paistamiini banskulettuihin mansikkahilloa, banaania, 

avokaadoa, kuivattuja gojimarjoja ja ripauksen hunajaa.

Jos taas olet enemmän vanhan koulukunnan
maukkaiden ja perinteisten lettujen ystävä
niin tässä sinulle

Maailman paras lettutaikina:

2 kananmunaa
5 dl maitoa
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita

Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa.
Lisää muut ainekset ja vatkaa taikina tasaiseksi.
Anna turvota jääkaapissa n puoli tuntia tai yön yli.
Paista keskilämmöllä voinokareen kera pitsireunuslettuja.

Vielä rapeampia pitsireunuksia 
lettuihisi saat jos korvaat
kivennäisvedellä osan nesteestä. 



**********************************



Tässä vielä yksi namiherkku:

KOOKOSLETTU 

 

2 dl vehnäjauhoja

5 dl kookosmaitoa 

2 kananmunaa 

suolaa 

2 rkl sulaa voita  

Vatkaa jauhot ja puolet kookosmaidosta tasaiseksi.
Vatkaa taikinan joukkoon loput kookosmaidosta.
Sekoita samalla taikinaan kananmunat
yksi kerrallaan, sekä suola ja voisula.

Anna taikinan tekeytyä ainakin puoli tuntia.
Annoksesta saat paistettua n 8 suurta lettua.  

Tarjoile kookosletut
vaikkapa banaaninviipaleiden kera... =)

Tänään miehet kokkaavat päivällistä

Olen vihjaillut Hanille tästä päivästä jo hieman etukäteen. =) Olisi niin hauskaa että mies kokkaisi joskus meille jotakin... =) Hän sanoo vaan että O-ou, ei onnistu!, vaikka kuinka olisi Miehet kokkaavat päivällistä -päivä!


Koetan muistuttaa miten kautta aikojen ovat maailman parhaimmat kokit yleensä olleet miehiä, mutta en saa vakuutettua tätä miestä, joka ei aikoinaan kotonaan saanut tehdä muuta kuin kuoria perunoita. Siinä puuhassa hän on kyllä loistava. =)

Ei se tee ruuanlaittajaksi jos lapsuudenkotoaan pois muuttaessaan saa mukaansa kansiollisen lehdestä leikattuja ruoka-ohjeita. Ruokaa pitää päästä myös tekemään jo lapsena, sitä tavallista kotiruokaa ja samoin paljonkin jotain muuta mistä lapsi olisi itse kiinnostunut. Myös tiskaaminen ja keittiöhygienia on opittava oikeasti jo lapsena. =)

Lapsemme tuovat tullessaan monesti ihanasti meillä käydessään jotakin itse kokkaamiansa tai leipomiansa herkkuja - ja oi - se tuntuu tosi hyvältä ja lämmittää sielunpohjukoita myöten.


Hani on kyllä innostunut kesäisin grillaamisesta, joten voisikohan tämäniltainen ateriamme kenties valmistua pallogrillissämme? Hmmmm.... Sekin olisi hienoa! Jään jänityksellä odottelemaan, mitä tämä päivä tuokaan mukanaan. 


PS: Neljä päivää sitten oli vuosipäivä. =) Olemme Hanin kanssa tavanneet toisemme ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, marraskuun ensimmäisenä... ❤️

Kuva: Pixabay 

Lohdutusta

Kuvassa lempipuuhaani neulontaa, 

lempiherkkuani bugurttia,

eli bulgarian jogurttia
ja siinä marjoja ja joskus ripaus hunajaa,
= lohturuokaani.

Tällä kertaa bugurtissa on viisivuotiaiden mansikkapuskiemme
valkoisia herkkuja plus bonuksena yksi viimeisimpiä ahomansikoita
tältä kesältä.

Valkoisten mansikoiden kimppuun
 eivät niin käy linnut
eikä muutkaan mansikoista pitävät, joten yleensä saan
nämä kerättyä näin kypsinä ja ehjinä, ilman kenenkään muun

maistelujälkiä, kun taas tavalliset punaiset mansikat tuntuvat katoavan
muiden suihin ennen kuin ovat edes kunnolla kypsyneet.

Tässä bugurtin päällä valkoisten mansikoiden kera 

suurta herkkuani, pensasmustikoita. 

Harmi kun ei minulla ollut koskaan varaa 

ostaa niitä pensaina tähän pihaan kasvamaan... =/ 

------------------

  Sadesäällä 
voin lohduttautua 
lohtuvillasukilla 
lohtumansikoilla 
bulgarianjogurtilla 
lohtuhunajan tilkkasella 

-Una Reinman-

Tein kesäkuun alussa Pikkuveikalle synttärikakun,
jonka vein hänelle Maman mökille, jossa synttäreitä
vietettiin. Kakkukupu sai jäädä sinne ihan rauhassa, koska
meillä alkoisitten remonttikaaos omassa kodissa.

Kun hiljattain kävimme Maman mökillä,
hän ojensi lähtiessäni kakkukuvun takaisin täynnä bugurtteja
ja vielä kassillisen samaa herkkua lisää. =D  Nam! Ihanaa!
Omnomnom! Moneksi päiväksi aamu-, lounas- ja iltaherkku! 

Tämä remontin aikainen kännykkäkuva sisälsi muistaakseni 

ensimmäisiä pihalta löytyneitä erivärisiä mansikoita.

Ja villasukkia. =D

Tavallinen arkilounaani on kaurapuuroa. 

Sitä mun vatsa sietää. Siihenkin voi laittaa 

marjoja, tai voisilmän, harvemmin kuitenkin yhtaikaa,
mutta on sekin ihan mahdollista,
kun minä olen kysymyksessä... =D

Kaikkein rakkain lohturuokani 
on kuitenkin riisipuuro. 

Siitä ei vatsa hermostu.

Runsaalla kanelilla maustettuna riisipuuro, eli iizipuuro, niin kuin sitä
lapset pieninä kutsuivat, on pienisuuri namiaarre.




Joten, miten niin minulle on muka vaikeaa
tarjota syötävää kylässä?

Herkuttelua Barcelonassa

Hedelmät
olivat makeita ja tosi mahtavia! 

Nämä viinirypäleet olivat pingispallon kokoisia,
niin että niitä pystyi oikeasti haukkaamaan!

Ne maistuivat hurmaaville, 
kuin kuninkaallisten nektarille! =) 

Mansikatkin maistuivat oikeille, 

auringossa kypsyneille ja makoisille. 

Nam. 

 

Ja ne espanjalaiset appelsiinit sitten, 

ne olivat hurmaavia! 

Jättiläisiä ja super mehukkaita! 

Banaanit samoin maistuivat maukkailta. 

Niitä syödessä oli pakko hymyillä koko ajan 

koska ne olivat niin herkkua. =) 

Meillähän kauppojen hedelmät lojuvat ensin 

kauan lentolasteina, sitten tukussa ja 

lopulta jopa viikkoja kaupan hedelmäkylmiössä, 

ennen kuin ne pääsevät edes myytäviksi. 

Ketju on liian pitkä jotta 

hedelmä olisi enää mehukas ja maukas 

ja joskus ne joudutaan lähettämään meille 

jopa raakoina joten auringon viime silaus jää niistä pois.
Mistäkö tiedän? No, olen joskus ollut
he-vi-osastolla töissä ja siellä ei soinut musiikki... 

Ensimmäisenä aamuna menimme hotellin aamupalalle. 

Olimme paikan nuorimmat ja silti siellä oli aivan tavaton
puheen pulputuksen melu. =D Aamiainen maksoi 9€ per nuppi!

Siitä asti kävimme joka aamu jossain muualla aamiaisella,
ja söimme niissä kahdestaan edukkaammin, kuin yksin hotellissa. 

Tämä Forn de pa Monica, oli paras aamujemme kahvila.
Tätä voimme oikeasti 
suositella muillekin sydämellisesti. 

Appelsiinimehu puristettiin suoraan muhkeista appelsiineista, 

maitokahvi oli suuremmoista,
ei liian vahvaa ja porkkanakakku oli superia.

Cafe con leche!
Mi corazón!

Gluteenittomia leivonnaisia löysin vain yhdestä kaupasta, 

eikä niitä ollut kuin yhden paikan ruokalistalla, joten 

onneksi en kuole vaikka viikon joutuisinkin syömään 

gluteenillisia ruokia... Minulla ei ole keliakiaa 

vaan jotain muuta, jonka vuoksi olen gluteenia 
kymmenisen vuotta vältellyt.

Nykyään on olemassa tabletti, joka voi ottaa jos
ruuassa on gluteenia eli Colonic Plus, gluteeninpilkkoja.

Piti meidän hiukan hassutellakin.
 Hotellin parvekkeella maistoimme ihan pienesti
espanjalaista Cavaa, häämatkamme kunniaksi.

Olipa hyvää.

Keijujen maitoa... =)

Paras ruokapaikka viikon reissulla oli bistro 
nimeltään Meatpacking.
Se oli sisustettu rohkeasti kirjahyllyin, 
erilaisin kattolampuin ja
mukavin pöydin ja tuolein.

Se oli myös ainoa, jossa oli otettu 
huomioon asiakkaiden 

mahdolliset ruoka-aine-allergiat.
Tässä on kanaa, makeaa tomaattikastiketta
ja vahvaa juustoa, kera paistettujen perunoiden. 

Komeista puitteista ja hienoista annoksista 

huolimatta hinnat olivat edulliset. 

Suosittelemme.

Älkää muuten ikinä enää ostako 

ruotsalaisia uusia perunoita! 

Niitä kalliita vesiletskuja!

Ostakaa espanjalaisia uusia pottuja. 

Ne ovat todellisia ja oikeita 

maistuen tuoreelta perunalta.

Pitihän meidän reissulla maistella myös 

churroja! Tämän kahvilan versio 

oli hieman suolainen, kuin uppopaistettua 
pikamuusijauhoa... mutta usein 

churrot ovat sormen paksuisia munkkimaisia

öljyssä paistettuja leivonnaispötköjä
jotka on kieritetty sokerissa. 

Churrot nautitaan todella paksuun ja suklaiseen 

suklaajuomaan kastaen, yleensä aamiaisella.

Tässä pari monenmonituisista 
tuoreiden hedelmien 

ja vihannesten kaupoista.