Toiseksi ihanin kukka

 

Ruusut ovat aina ihania.  

Se kaikkein ihanin kukka, on tietenkin pioni, jotka ovat kuin ruusuja, mutta ilman piikkejä. 

 

 🌹 

Kuvassa vuosi sitten itse itselleni ostamani äitienpäiväruusu, Hanin kuvaamana. 

♡ 

 

 

Mansikkakakkupäivä

Tällä kertaa kesken muuton en leiponut itse kakkua, vaan sen taikoi tilauksesta  keravalainen kahvila Hilpeä KahviKissa. 

Kaksi poikastakin saapui kakkukahville.

Ja kukkina tälle päivälle on yleensä ollut pionin kukkia... 

Saapa nähdä miten tänään käy...  

(No pioneja ei näkynyt mutta ihailin niitä kuvina. =) )



 ************

Tänään on myös
 Käy puistossa päivä

mutta sinne emme ennättäneet... 

Kuvat omia + kuvapalvelu

Mansikkapäivä

Tänään minulla on (ihan henkilökohtainen) 

mansikkapäivä, sillai perinteisesti. 

Olisihan tosi ihanaa jos vaikka kaikkialla 
olisi nyt mansikkapäivä... =D 

Teen ehkä mansikkakakun... 

Nautin myös mansikoista ihan sinällään. 

Rakastan mansikoita! 

Jatkan edelleen mansikkaista perinnettäni, 

ties kuinka monennetta vuotta... 

Nyt, kun meillä ei ole enää mansikkamaata, 

on kaikki mansikat ostettava, enkä pääse 

enää napsimaan niitä suoraan pihalta, 

mutta ei se mitään. On minulla parvekkeella 

yksi mansikka-amppeli lohtunani. 
- Tosin se tekee muotopuolia marjoja, 
mutta ei se marjan vinksahtaneisuus 
makuun vaikuta. =D 

Virallisesti tänään on mm Grillauspäivä, 

mutta meillä ei ole enää grilliä...

Tänään on myöskin 

Cecar-salaatin sekä 

 Countrymusiikin päivä, 

noin nyt muutamia mainitakseni. 

Ei vieläkään pioneja

Lapsuudenkodissani Mama ojensi puutarhan pioneista 

 tehdyn kimpun minulle aina nimipäiväaamuna. 

Päivä oli talvella olevaa syntymäpäivääkin 
tärkeämpi ja ihanampi, olihan se 

keskellä kesää ja vieläpä mansikka-aikana. 

Yleensä Mama teki mansikkakakun nimipäiväkseni 

ja kutsuin ystäviä kakulle. Jatkoin myöhemmin 
lapsuudenkodista pois muutettuani kakkuperinnettä 
itse. Tietenkin mansikkakermakakulla. 

Ennen muuten nimipäiville mentiin 
kyllä ihan ilman kutsuakin.

Nyt ei juuri kukaan enää vietä nimipäiviä.

 Perinteeksi tullut nimpparimansikkakakun 

leipominenkin on jäänyt... Hani kun ei niin välitä 

makeasta eikä varsinkaan kermavaahdosta 

joka minun mielestäni on täytekakussa se must. 

Sokerikuorrute ja voikreemi taas ovat 

ehdottomasti ihan oh-no-no-no! 

Pionikimpun olisin kyllä mielelläni nähnyt 

ilonani olohuoneen pöydällä, vaan ne ovat yhä 

pampulamaisina nuppuina pihallamme. 

Eilen kurkistelin niitä ja yksi punainen näytti 

hieman jo siltä että se saattaisi aueta 

jos onni olisi myötä, ihan näinä päivinä. 

Tarvittaisiin vain hieman aurinkoa. 

En tiedä onko lapsuudenkodin pihamaalla enää 

 ihania vanhoja pioneja, joista nimipäiväkimppuperinne 

alkoi. Lapsuudenkoti on moneen kertaan vaihtanut  

omistajaa ja uusilla omistajilla on aina valta muuttaa 

pihansa miljöötä. 

Tietä pitkin entisen kodin ohi ajamalla 

ei voi nähdä kukkapenkkejä... 

 Kuvituksena menneiden kesien pioninkukkia.

Heinäkuun neljäs

Kuvassa joskus leipomiani mansikkakakkuja. 

Onnea U.S.A. 

Teemapäivissä on tänään  

Eroon lihansyönnistä -päivä. 

Minulle se olisi varmaankin 

loistava saavutus. En ole koskaan 

ollut mikään liharuokien ystävä, 

eikä vatsani sulata punaista lihaa. 

Mutta kalaa söisin kyllä 

vaikka joka päivä. 

Sinisiipi ja jalokurjenpolvi

Geranium orion

Pihassa on tällä hetkellä paljon sinivioletteja kukkia, 

tässä niistä yksi, jalokurjenpolvi. 

 Onko kesäisempää kuin ihanat sinisiivet 

lentelemässä sinne tänne... 

PS: 

Pitäähän heinäkuun neljänteen päivään 

saada mahtumaan myös se perinteinen 

mansikkakermakakku.

En kyllä osta enää kotimaisia mansikoita
koska vasta ostetusta ja
arvokkaasta rasiallisesta ei jäänyt kakun
päälle kuin muutama kunnollinen... =(

Niillä on sitäpaitsi niin hirveä litra/kilohinta,
että huh. Jos lasketaan markka-ajan lukuina
niin 5 kg laatikko maksaa nyt 230 markkaa!
Markka-aikana se maksoi 15-25 markkaa...
Mansikoiden hinta on kymmenkertaistunut
Suomessa eurojen myötä.