Hae tästä blogista

31.10.2013

Ville Haapasalo




Aina kun tuon ilosilmäisen mutta hyvin herkän miekkosen ohjelmista jokin on tullut tv:sta, 
ollaan me kaksi istuttu, katseltu ja kuunneltu Villen ihmeellisiä reissuja Venäjänmaalla. 
Jos emme ole ehtineet katsella jotakin, on se tallennettu boxille josta sitten kylki kyljessä sohvalla lojuen ollaan henkeämme pidätellen seuraneet mitä Ville on ihmeeksemme jälleen löytänyt. 
Ollaan monet Haapasalo-maratonit nähty.

Ville on kotoisin samoilta Hollolan seuduilta kuin minäkin, 
ja itseasiassa hän on ollut peruskoulussa samalla luokalla veljeni Markun kanssa. =) 

Huomasimme viime viikolla jotta hänestä on nyt ilmestynyt komea kirja, joka tietenkin oli saatava itse lukea, joten eikun tilaamaan sellainen adlibriksestä ja pian teos oli Ärrällä josta haimme sen mukaamme muutama päivä sitten.

Opuksen nimi on hiukan harhaanjohtavasti, vanhanaikaiselta tarinalta kuulostava Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä.
Eihän Ville nyt Venäjällä niin kovin varhaisnuori ollut... 
-Varhaisvuodet hän on viettänyt turvallisesti Suomen Hollolassa.

Heti autoon päästyäni avasin kirjapaketin ja luin kirjaa ääneen Hanille, 
Lahteen autovaraosakaupoille ajellessamme, sivulle 33 saakka 
ennen kuin tuli liian pimeää lukea. 

En tosin lukenut ääneen niitä v-sanoja. Ne näyttävät kirjoitettunakin rumilta. 
Mielestäni missään ohjelmissa Ville ei ole käyttänyt sitä sanaa? 
Kaikkia muita kirosanoja saa käyttää tarpeen niin vaatiessa mutta tuo on... =/

Kookas kirja on varustettu kookkailla kuvilla, jotka ovat Juha Metson käsialaa. 
Ihan kaikkia kirjan (lasten silmille sopimattomia) kuvia 
ei olisi todellakaan tarvinut kirjaan kaikelle kansalle esille laittaa, 
vaikka ne kasvattavatkin mukavasti teoksen sivumäärää...

Villen haastatteluista on kirjan toimittanut Kauko Röyhkä, alias Jukka-Pekka Välimaa
(Nätti oikea nimi!) 
Kirjassa on mukana sen kummempia esittelyjä vailla oleva hahmo nimeltä Olga, 
joka netin ansiosta paljastui Röyhkän vaimoksi, laulajaksi joka käyttää Olga-nimeä. 

Ainakin minua hiukan häiritsi toisinaan kirjan sivuilta putkahtelevat herra Röyhkän omat seikkailutarinoinnit,
koska kirjanhan piti kertoa Villen seikkailuista
Lisäksi teksti on todellakin painettu haastattelutyylimuotoon joka näyttää hiukan koomiselta 
suuren kirjan sivulla, vähän kuin satukirjaa lukisi. 
Aikuisten sellaista.

Mutta kiitos. 
Kiitos silti kirjallisesta saavutuksesta tekijöille, sillä Villen huisin ihmeellisiä seikkailuja 
oli enimmäkseen hauskaa lukea. On kirjassa kamalia traagisiakin elämäntotuuksia ja ikäviäkin menneisyyden kuvauksia. 

On suoranainen ihme, että Ville ylipäätään on yhä 
kertoilemassa elämästään.

Onneksi on.
Toivottavasti hänen elämänsä tästä eteenpäin on seesteistä ja onnellista. 
Älköön koskaan nuo naurunjuonteet kadotko hänen silmäkulmistaan. 



PS eli Pieni Spoilaus:

Ville-parka saattaa kyllä saada sakot 
Lahden kaupunginkirjastolta muutamista palauttamattomista kirjoista,
jakkas he ovat tämän kirjan lukeneet...








30.10.2013

Pieni sukkapuoti vol 2







Mitäs mää vielä tekisin...?


Tuttavillekin
on lähtenyt postin mukana neuleita, 
toisille yllätyksinä, 
toisille pyynnöstään,
ja jotkut heistä
ovat ilahtuneet kovasti postista. =) 


29.10.2013

Auringonvalo kasvattaa

...myös sielun puutarhaa... 





Muratti on loukkaantunut joutuessaan hämärään tupaan 
ja on tiputtanut jo puolet lehdistään närkästyksissään.

Noudin pihalta muutaman pajunvitsan joilla nostin 
muratin roikkuvat ränsyt ylös, kuin nutturan, 
jotta se saisi enemmän valoa jokaiselle lehdelleen.

 ♥ 





Avokado piti kesästä ja ulkoilusta. 
Se kasvatti kasvihuoneessa lomaillessaan 
itselleen hienot uudet lehdet. 

Joutuessaan takaisin sisätiloihin 
sekin kaihoisasti kaipailee aurinkoa.
 ♥ 

Sadetta ja myrskyä vaan meille luvataan 
ja tuuli ulvoo nurkissa.


25.10.2013

Katselukierros





Sisustuskauppojen ihanaa silmänruokaa 
on tasavertaisesti tarjolla kaikille. 
  Voit valita joko kovia tai pehmeitä arvoja 
lähimmillesi, kodillesi,
samoin kuin omalle sisimmällesikin.



 Tähtiä, betonia ja sammalta
ja minä tahtoisin niitä kaikkia...

Tontuista en niin välitä. 
Ne eivät minuun kolahda...

Viimeisimmät syyskukat koetetaan saada asiakkaille... 



Lokakuu tuntuu sateiselta syyskuulta 
täällä eteläisemmässä Suomessa 
mutta pohjoisessa on jo ihan oikea talvi.



Siksi kai tavaratalot ja rautakaupat
myyvät jo valoa pimeään.


Mikäpä siinä. 
Kynttilänvalo tuo lohtua. 



Jossain on aloitettu jo joulusesonki...






Minä vaellan kiertelemässä ja silittelemässä kaikenlaisia puusta tehtyjä 
ihania rasioita, olohuoneeseen ja yöpöydiksi sopivia pöytiä ja laatikostoja...


Puu on materiaali johon ei koskaan kyllästy.









Knitting is the new yoga



23.10.2013

Tähän väliin hieman tikutusta...





Jostain syystä kännykkä muuntaa värit... 
Nämä olivat oikeasti ei violetit 
vaan vanhan roosan väriset rannekkaat 
ja ne ovat lähteneet jo postin mukana uuteen kotiinsa 
rakkaan blogiystävän luokse.

Elsa. 
Ei mikkään ruma sellainen vaan ihan kaunis Elsa. 
Näistäkin on sittemmin aloitettu jo sukkien varsia.



Hileestä tulee pipo. 
Sekin on jo aluillaan. 






Anne Geddesiä vaaleanpunaisena. Alakuvassa enemmän oikeaa väriä 
aloitetussa rannekkaassa jotka menevät aikanaan 
eräälle toiselle rakkaalle blogiystävälle.



Kun laitat lankakerän 
juoksemaan jossain kulhossa, 
pysyy neuletyö puhtaana. 

Kulho sohvan viereen ja 
ei kun tikuttamaan. =) 



Kirppislöytösänky puolillaan neuleita... 


Kameran salama tekee siis tuon tumman reunuksen 
kuvien alaosiin, eli lähinnä olevat miestensukat ovat kyllä oikeasti 
ihan uudenkarheat ja puhtoiset. =) 





19.10.2013

Talven ensimmäinen päivä





Perjantaiaamuna satoi rankasti vettä ja sade piiskasi pikkutalomme peltikattoa oikein ylenmäärin. Kotiaskareita tehdessäni en ole edes huomanut missä vaiheessa sade hiljeni, mutta kun olen aamuyhdeksän jälkeen avannut yläkerrassa verhoja, huomasin ällistyksekseni vesisateen muuttuneen jo jokin aika sitten vedestä lumeksi ja vaikka ikkunanlasissa oli vesipisaroita niin maa oli valkoinen.
Ensilumi oli saapunut. 


Talvi tuli vähän yllätyksenä pihan ikivanhalle hopeapajulle.
Se ei ihan vielä olisi luopunut lehdistään, 
niin kuin en minäkään kesästä. 



Viimassa ja ensilumisateessa istuskeli tiainen tuulessa. 
Oravakin oli tuulia nuuskimassa, 
valkoisuutta hämmästelemässä, 
lintulaudan pienen katoksen alla, 
-tietenkin fiksuna otuksena sillä tuulensuojaisella puolella. 


Välillä kaverukset muistivat syödäkin. 
Kun orava poistui, oli varpusten 
ja keltasirkkujen vuoro parveilla lintulaudan alla 
aikaisella lounaalla. 

Tiaiset käyvät vain hakemassa nöyrästi 
mutta kiireellä sen yhden ainoan siemenen 
jota lentävät lähipuun oksalle mutustelemaan 
kaikessa rauhassa, kuoret nokanpielistä maahan tipahdellen, 
 kunnes linnut kohta lennähtävät 
noutamaan toisen auringonkukansiemenen. 
 Saahan sen talven ensimmäisen päivän 
niinkin kulumaan.







PS:
Ensilumi suli pois iltaan mennessä.








17.10.2013

Pieni sukkapuoti



♥  


Kameran salama heittää tumman varjon kuvien 
alareunoihin...=/

Mielessäni kyllä vakaasti päätin,
pääteltyäni näitä kaikkia neulomuksia parin päivän ajan
ja tänään muutama tunti prässätessäni,
tästä lähtien tehdä neuleet ihan loppuun saakka 
eli kun työ on tehty, päätellä ja tarvittaessa prässätä se samantien,
ja vasta sitten voin sanoa
että nyt se on valmis. 


Paljettikoristeinen "hile"pipo. =) 

Muita pipoja en jaksanut kuvata. 


 Sormettomista rannekkaista osa. 
Tai on joissakin peukku ja joissain ei, 
eli eivät kaikki aivan sormettomia ole... 
 

 On mukana perinteisiäkin lapasia. 
Tai tumppeja niin kuin meilläpäin sanotaan. 

 Kaikenlaisia sitä väsäileekin 
aikansa kuluksi. =)




♥ 







Pehmeää tikutusta


 
Oranssi lanka on Novitan Nalle aloeveraa, 
joka sisältää aloe veraa ja jojoba-öljyä. 
Yhdistin ohuen langan toisen ohuen eli Nalle luontopolun kanssa. 
Tein yhdistelmästä ensin jaloille lempeät yösukat ihan itselleni 
ja nyt on vuorossa kintaat, joihin Nalle aloeveraa tulee ainakin resoriin
ja peukaloihin.  

Kyseistä orassia väriä ei enää näy Novitan sivuilla 
mutta siellä on Nalle aloveraa nyt sammalenvihreänä. 
Hmmm ja K-kaupassa näin tätä valkoisena, mutta  huh,
mikä hinta olikaan kerällä... 

Ihan ekaa Olgasukkaa...



Toisenväristä Olgaa... 


 Kun pihalla ei ole enää kummempaa tekemistä 
kuin tarkastaa, onko pikkulinnuilla ruokaa, 
ja hieman lehtiä haravoida joutessaan, 
ja kantaa sisälle klapeja,
niin sohvannurkassani voin keskittyä jälleen
näihin pehmoisiin asioihin. 

♥ 


Jonakin päivänä näistäkin
tulee vielä jotakin... =)

Kiitos kaikille jotka ovat tölkkinipsuja lähettäneet! 




16.10.2013

Kotonassa sydänhämärässä










Lahtelaisesta kirpputorista löytynytlyhty.


 Hämärissä mie ihailen 
huojuvaista sydäntä
joka lyhdyn palaessa 
heijastuu
rapatulle seinälle. 

Sydänhämärä.


Tämä aarre löytyi nastolalaiselta kirpputorilta: Laura Ashleyn tapettia kokonainen avaamaton rulla, jonka hinta oli kaksi euroa! Nappasin rullan heti kainalooni ettei se katoa jonkun toisen asiakkaan ostoskorin mukana. Mietin innoissani, miten tapetista saisi lahjapaketteihin aivan ihania käärepapereita! Ja miten edullisesti! Ja miten vahvaa tapetti onkaan lahjapaperiin verrattuna!

 
Mutta, kun kotona avasin muovit rullan päältä, ihastuin tapetin kuvioihin sekä hienostuneisiin beigen ja miellyttävän liki turkoosinsinisen sävyihin helmiäiseen vivahtavalla munankuoren valkoisella pohjalla enemmän ja enemmän ooohlalaa... eikä aikaakaan kun jo mallailin tapettirullaa sinne tänne seinälle pikkutalossamme.

Kyllä sillä jonkun pienenpienen ikkunallisen päätyseinän tai oviseinämän tms 
voisi ihan takuulla tapetoida! 


Etsiessäni ihan pientä seinää kiipeilin tapettirullan kanssa ylös...

ja kohta alas, pitkin kelluvia portaitamme... 


Tuohon portaiden puoliväliin syntyi muutes kuin itsekseen 
paikka muutamille kirjoille. 



Maman kutomat räsymatot luovat kotiimme 
lämpöistä tunnelmaa.




Maustekakun tuoksukin on kodikkuutta. =)


Mama antoi minulle tämän näppärän keveän lehtikassin jolla voi kevyesti viedä isomman määrän lehtiä kompostiin kuin mitä ikinä kottikärryillä saisin kuljetettua. On kyllä hyvä jättää sinne nurmikolle edes vähän niitä puidenlehtiä ravinteeksi nurmikolle ja puille itselleenkin, ajamalla vaikkapa vielä ruohonleikkurilla lehdet tohjoksi ja tulee samalla se viimeinen (luultavasti) nurmikonleikkuu tältä kesältä suoritettua.

Eihän sitä tiedä, vaikka vielä joulukuussa saisi leikata nurmikkoa niin kuin muutamana vuonna...

Koskaan kun ei tiedä, koska se talvi oikeasti tulee.
Mie eilen juuri leikkasin nurmikon matalaksi ja tein samalla sitä lehtijätettä nurmelle sen hyväksi. Nurmikosta tulee myös ilmastoidumpi kun jättää lehtiä nurmelle, tai lehtisilppua, sillä madot haistavat nuo aarteet ja käyvät maan alta vetämässä lehtiä pinnan alle, tehden siinä samalla ilmastointikanavia nurmikkoon. Keväällä nurmi kuivuukin sitten nopeasti.


 Kesäinen kynttilälyhty puoliksi täynnä sadevettä. 
Pitänee napata se pois ennen suurempia yöpakkasia, 
mutta kun olen nähnyt tiaisten juovan siitä, 
en ole vielä sitä raaskinut laittaa kesätavaroiden varastoon. 


Kylmät säät ajavat pieniä öttimönkiäisiä tämänkin pikkutalon lämpöön ja olemme jo pyydystäneet monta hiirtä, päästäisen jne rouskuttelemasta juuri remontoitua taloa. Ilkeetä.

Tässä eräänäkin päivänä havaitsin kuinka hiiri kipitti yläkerran työkalukomeroon, ja se komero sijaitsee tietokonepöydän lähellä. En uskaltanut juuri selkääni kääntää komerolle siirrellessäni kamerastani kuvia tietokoneelle.

Seuraavana iltana mies oli tässä koneella ja huomasi yhtäkkiä hiiren hakeneen vaan pokkana juuston hiirenloukusta jonka olimme komeron ovelle asettaneet. Hiiri tosin pelästyi ihan kamalasti miehen karjaisua ja pudotti paetessaan juuston... Hiiri tuijotti Hania taskulampun valokiilassa komerosta työkalulaatikoiden takaa ja hetken he mittelivät toisiaan katseellaan, Daavid ja Goljat, kunnes hiiri päätti mennä piiloon laatikoiden taa.
Hani viritti loukun uudelleen, juusto nyt tiukemmin paikoilleen asennettuna ja parin tunnin päästä kun katselimme alakerrassa Rillit huurussa-sarjaa, kuului yläkerrasta loukun ikävä läimähdys eikä hiiri sillä kertaa saanut juustoa ajoissa irti loukusta... 

Yhtenä päivänä kun olin pihatienvarressa jossain hommissani, pysähtyi tiellä vanhempi kävelylenkillä ollut pariskunta ja rouva tokaisi:
-Onkos teiltä kadonnut kissa? Sellainen musta jolla on valkoista leuan alla? 
-Ei ole meidän kissa, mutta huolisin kyllä sellaisen, vastailin heille ja he lupasivat ottaa sen kiinni ja tuoda meille.
-Tosi hienosti olette saaneet paikkoja kuntoon tässä tontilla, he lisäilivät lähtiäisikseen...
-Oi, kiitos, kiitos, minä siihen sitten hämilläni. Vielä kun saatais tuo katastrofialue pois pihasta. Se entisen piharakennuksen raunio yms. Jospa keväällä...? 

Usein on käynyt niin, että vaikka me emme tunne tällä seudulla ketään niin meidät puolestaan tunnetaan (varmaan ohikulkijat tunnistavat) ja joskus tätä kolmen vuoden taloremonttiakin jopa ruokakaupan kassajonossa meille kehutaan. Se lämmittää mieltä tietenkin. <3

Tuntuu mukavalta kun joku huomaa, että ollaan hikoiltu tässä tämän kaiken kanssa.
Muistelen hymyillen myös Esikois-Jaken sanoja. Hän tokaisi tässä jokin aika sitten sisällä kämppäämme silmäiltyään, jotta jos hän joskus ostaisi omakotitalon, niin sen pitäisi olla juuri tällainen, tyylikäs.

Ihana poikarakas. <3 

Ei meillä oikeastaan ole tyylikästä sanan varsinaisessa mielessä, muuta kuin ehkä nuo Hanin suunnittelemat ja kokoamat kelluvat sisäportaat. Kaikki muu on vaan korjattu, ehjätty ja kunnosteltu kodiksi. Ehkä ihan vähän jopa kodikkaaksi. Mutta makuja on niin monia. Ei tämä kaikkiin kolahda.
Mutta mie rakastan tätä pikkutaloa. <3







Kaunopunakukkia kuivumassa





Keittiössä, pellinsangassa kuivuu parhaimman näköisiä kaunopunakukkia, joten näistä kyllä riittää siemeniä kyselijöille.
Laittakaa vaan myös osoite miulle vaikkapa meilinä, niin tiedän minne lähetän. =)


PS: 
Olipa ärhäköitä nuo kuivat kukat. 
Piti laittaa ihan nahkahanskat käsiin koskiessani kukkapohjiin...
 



Isosta kasasta kukkien piikkisiä pohjia saa vain hitusen siemeniä.
Muu osa on tarkoitettu kantamaan siemen jonnekin kauas kasvamaan. 

Tässä tapauksessa Posti kantaa muutamassa kirjekuoressa 
näitä puhdistettuja siemeniä 
(vasemmalla alalaidassa tuo pieni keko) 
kauas pois. 

Toivotan onnea niiden kasvulle. =) 





Maailman selkäpäivä




Sen lisäksi että
kaikilla ei ole ruokaa ja on

Selkäpäiväkuvituksena ulkoseinämaalauksen otos
♥  Hanista, joka rohkeana kiipesi 
rakennustelineiden 6 metrin korkeudelle 
ja mie uskalsin vain 4:ään metriin... =) 



20.10.2013 puolestaan on Maailman osteoporoosipäivä.

Tämäkin on tärkeää:
Muista syödä kalkkia
yhtaikaa D-vitamiinin kanssa!




Osteoporoosi, Wikipedia. 


15.10.2013


Syksyn ensimmäinen yöpakkanen

♥  


Kun maanantaina kurkistin keittiön ikkunasta, 
oli aurinko hetki sitten noussut ja juuri osunut säteillään kasvihuoneeseen 
valaisten koko rakennuksen hohtavaksi 
ja koko piha oli uskomattoman lumoava!



 Piti laittaa äkkiä ulkovatteet päälle, saappaat jalkaan 
ja kamera matkaan ehtiäkseni ikuistaa kaiken 
ennen kuin aurinko ehtii sulattaa pakkasen puraisut.


 Huurre oli kietonut kaiken syleilyynsä...
 ♥ 


Nurmikko hohteli ja kimalteli kaikissa sateenkaaren sävyissä 
kuin sille olisi heitelty timantteja... 



Puutarhapolku oli jäätynyt... 




Kesämuratti oli kohmeinen... 



  
♥ 





 Pihlaja marjoineen suorastaan luminen... 





 Vanha raita pihan perällä kasvihuoneen takana,
alkoi sulaessaan tiputella jäisiä lehtiään  
paksuksi kerrokseksi maan pinnalle. 
Putoilevista lehdistä oli uskomattoman vaikeaa 
ottaa kuvia, koska enhän minä osannut ennustaa 
mistä se seuraava lehti tai lehtikimppu tipahtaisi...




Aurinko alkoi salaa sulatella laventelin kukintoja 
- ja tuoksu - 
se oli säilynyt lyhyehköstä 
syväpakastuksesta huolimatta. 


 Tässä jäisiä maksaruohoja.  
 

 Kaunopunahattu huuruisessa asussa.
 ♥ 


 Villiruusun punaiset lehdet 
saattelivat minut takaisin 
sisätiloihin, 
lämmittämään kohmeisia 
paljaita sormiani 
ja taloa. 

On se uskottava 
että talvi on tulossa...


 ♥