Kesäikävä

Keittiön astiakaapin päällä 

on kuivatettuja kesämuistoja, 

varmaankin äidiltä heinäkuussa 
nimipäivänäni saatuja ruusuja 

ja pihan hortensioita ja minä kuvittelen 

ne tuoreiksi ja tuoksuviksi 

ja minulle tulee niin kesää ikävä... 

Minä ja niveleni emme 

ole ollenkaan talvesta innostuvia. 

Onhan se kaunista kun 

koskematon lumivaippa 

peittää pehmeästi maiseman 

mutta minulle ihan liian kylmää... 

Äiti-mamakin pystyi vielä viime 
heinäkuussa 
ajamaan meille itse autollaan. 
Nyt hänen liikkumisensa on 
hyvin vaikeaa... 

Tämän vuoden joulukuusi

Tältä se nyt näyttää! 

Ah sitä tuoksua kun kuusi 

kannettiin sisälle! 

Se olisi ihan tällaisenaan 

riittänyt joulupuuksi... 

Pelkin valoin. 

Mutta tällainen siitä tuli 

kaikin koristein. 

Tai en kyllä ihan kaikkia koristeitamme 

siihen tällännyt, vaan tarkoin harkitut... 

Kuuseen pääsi mm keskimmäisemme 

Miihkalin,  Kalifornian matkan tuliaisina 

tuomat ihanat uudet joulukoristeet. 

Lasilintu, lasiset lamput, sekä 

alakuvan kiva poro. 

Saimme paikallista suklaatakin. 

Tämä oli ihana, suussasulava herkku! 

Sitruuna ja amaryllikset

Sitruunapuu on viety jo sisätiloihin

keittiön ikkunalle, 

koska yöt ovat jo suhteellisen kylmiä. 

Jännä juttu... miten

ensin oli viikkokausia älytön helle 

ja sitten ilma viileni niin 

että sisällä tarvii jo villasukkia. 

Outo kesä. 

Nyt syksy yhtäkkiä on jo pitkällä. 

Annoimme puutarhakasveille 

eilen syyslannoitetta ja kalkkia. 

Juuri eilen Hani osti sitruunapuulle oman 

kasvilampun että se pärjäisi talven. 

Tuo nääntynyt minttu on jo viety yrttimaalle 

talvehtimaan. Pärjää se siellä tahi ei.  

Viiniköynnös on siirretty suuresta saviruukusta 

maahan jälleen talveksi eikä se onneksi 

loukkaantunut siirrosta. Tai ne. Niitä 

on kaksi, tummarypäleinen ja vihreärypäleinen.

Keväällä maahan istuttamani amarylliksen sipulit 

unohtuivat muun kasvillisuuden alle kukkapenkkiin, 

 jäivät melko vähäiselle kastelulle, ja sen 

tuloksen voit nähdä kuvaa katsomalla. 

Suurin osa sipuleista oli mennyt pilalle 

ja vain nämä sain pelastettua. 

Perhanan helle. =(

Normikesänä ne ovat juuri siinä paikassa 

pärjänneet kesän omillaan. 

Tuo isoin sipuli on äiti ja sillä on 

neljä poikasta ja selkeästi ne ovat sitkeämpää 

lajia kuin muut. Niiden selviytymisprosentti 

oli 100. Muille kävi kehnommin. Äitisipulin laitoin 

multapurkkiin ja muut ovat lepolomalla kaapissa. 

Ne tulevat jossain vaiheessa kaapista ja 

ehkä kukkivatkin syksymmällä. 

Tai talvella, tai jouluna jos niitä huvittaa. 

Tai ei koskaan. 

- Ei sitä koskaan tiedä.

 

Kurkistus olohuoneeseen

Liljankukat juuri ja juuri koossa... 

Ihan hetki vain 

ja ne ovat entisiä... 

Vielä hieman huhtikuuta...

Vielä löytyi kuvia huhtikuun puolelta, 

Jaken syntymäpäivältä. 

Heinäkuussa lahjaksi saamani orkidea 

ryhtyi kukkimaan uudestaan. 

Olen bongannut lankaköynnöksen aina 

vain syksyisin ja nyt vihdoin sellaisia oli 

myynnissä näin keväälläkin. 

 Pitäähän sitä nyt juhlistaa hieman 

synttärisankariakin... 

Mansikkabanaanikermakakku 

oli Jaken oma toive.  

Sankarin synttärikakku oli tietenkin 

gluteeniton, niin kuin ne ovat olleet 

meillä jo kohta 12 vuotta. 

Vaikka Jaken Miihkali-veli vitsailee aina, 

että iik, hän on allerginen gluteenittomille 

niin hyvin teki kakku kauppansa. Yhtään ei 

jäänyt meille enää kakkua kaappiin... 

Miihkalin mukana lähti maistiaispala 

Satuselle ja loput kakusta Jaken 

mukana hänen herkutteluhetkiinsä. 

Silloin pitää nauttia hetkestä 

kun on kakkua tarjolla. =) 

Paluu arkeen

Itselleni ostin reissulta tämän. 

En muotia, enkä luksusta. 

Tässä peltipurnukassa oli 

alunperin suklaata mutta 
en minä niiden vuoksi sitä halunnut. 
(Loppujen lopuksi kovehdeissakin 
oli vehnää joten ne menivät muille.)  

Halusin sen omakseni 
siksi että sain siitä iki-ihanan 

gluteenittomien keksien purnukan. 

Amarylliksien viimeiset valkoiset 

kukat kukkivat näin 

somasti maljakossa. 

Vuoden ensimmäinen omenapiiras 

syntyi joulun nahistuneista omenista. 

Kummasti ne kuitenkin elävöittävät 

piirasta vaikka niiden poiskuorimani 

kuori oli jo nahkamainen. 

Muruomenapiirakka 


200 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl  (ruoko)sokeria   
2,5 dl gluteenittomia jauhoja  
(Mix, hieno)
1  kananmuna  
0,75 dl  kermaa   
1 tl  leivinjauhetta   
1 tl  vaniljasokeria   
3-4  omenaa  
    kanelia ja sokeria 

Kuori ja pilko omenat paloiksi
ja pirskota paloihin sitruunanmehua 

tummumisen estämiseksi. 

(Ei ole pakollinen) 

Lisää paloihin sokeria 

ja kanelia makusi mukaan

ja sekoita. 

    Sekoita huoneenlämpöinen voi kulhossa
sokerin kanssa.
    Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). 

Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa;
se ripotellaan viimeiseksi piiraan päälle.

    Lisää varsinaiseen pohjataikinaan muna,
kerma, leivinjauhe ja vaniljasokeri.  

Sekoita tasaiseksi. 

Taikinan kuuluu olla 

valuvaa tässä vaiheessa. 

    Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan
ja ripottele päälle omenapalat.

  Ripottele omenoiden päälle alussa sivuun jätetty taikina,
-johon voit halutessasi lisätä hieman gluteenittomia 

jauhoja lisää niin
se paistuu piiraan päälle hauskan murumaisesti. 

Ripottele pinnalle

vielä kanelia ja sokeria.

    Paista 200 asteessa n. 30 min.
 

Nauti vaniljajäätelön,
vaniljakastikkeen 
tai kermavaahdon kera.

Ohje on mukaeltu
ja gluteenittomaksi muokattu
 Kotikokki.net-reseptistä. 

Siivotaanko joulu pois?

Punainen pikkutalo on jouluna kaunis

sillä tämä on ulkoapäin kuin joulumaja. 

Varsinkin jos on lunta, ja nyt oli. 

 Myös linnut pitää muistaa 
aina talvisin. Nyt meillä on 
jo kolme lintulautaa. 
Tämä isoin on suojeltu kanaverkolla 
etteivät harakat tyhjentäisi lintulautaa. 

Sisällä oli tänä vuonna joulukoristelaatikoista esiin 

otettuna hieman vähemmän joulua kuin tavallisesti. 

Meillä kun oli matka mielessä... 

Jotain joulua oli sentään kuitenkin esillä. 

Nukkekodissakin, jossa vielä on 

remontti meneillään... 

Lahjojakin meille saapui:

Keskimmäisen tuoma joulukukka-asetelma 

on vielä loistavassa kunnossa,

Esikoisen lahjat olivat mukavia, 

 

blogi+fb-ystävä lähetti ihanat ruusukirjat. 
Kiitos Leila! 

 Lähikaupoistakin on kadonnut jo joulu ja mm joulukarkit. 
Matkalla luimmekin netistä, miten Suomessa oli tapeltu 
joulun alesuklaista. 

Italiassakin alkoivat jo heti kauppojen vihdoin avattua 
taas 28.12. ovensa, heti poistaa joulua laatikoihin, 

vilautettuaan ensin hetken ajan joulukoristuksille 
ale-lappua. 

Miltei nenän edestä koristeet kuitenkin kovalla kiireellä 
siivottiin pois. Vain nämä muutamat jutun ehdin ostaa 
puoli päivää kestäneestä joulun alennusmyynnistä. 

Minulla on vuosia ollut tapana ostaa ainakin 
yksi uusi joulukoriste joka joulu.
Helpoiten se onnistuu juuri alennusmyynneistä... 

Tämä yksi uusi joulupallo on 
viime viikonlopulta, 

kotolähikauppamme alelaarista.

Jouluhan on lasten juhla, joten meillä oli lahjat myös Siskon uudelle koiralle ja esikoisen luo matkanneelle Tepi-kissalle. 

Lahjoja lähti maailmalle tänä vuonna muuten vain hieman. 

Oli neuleita ystävälle ja tyttärelle, suklaata pojille 

ja talonvahdiksi kuukausia sitten lupautuneelle 

esikoiselle oli vielä erityislahja 

kiitokseksi talkkarina olosta.

Sovittiin että Tepi-kissakin voisi olla talossamme jouluna, kun esikoisen avokin piti mennä omia menojaan, mutta kun olivat matkalla joulunviettoihinsa 23.12. kissa pakeni pakkaseen, öiseen metsään karkuteille!

Tepi, sen kuukauden mitä se meillä oli lainassa, osoitti kyllä varsin selkeästi miten se pelkäsi kaikkea;  autoja, junia, tiellä kävelleitä koiria, vesisadetta, kylmyyttä, ja kun juna meni kaksi kertaa päivässä talomme ohi, kissa kaivautui kauaksi aikaa sohvien sisuksiin peloissaan ja jo pelkkä ohiajava rekka sai sen tolaltaan.

Vaikka Esikoinen koetti kahlata tuntikausia pitkin öistä metsää saadakseen kissan kiinni, se oli turhaa. Sinne se katosi.

Voin kuvitella miten Tepi on pelännyt uudenvuodenraketteja! =( 

Edit: 8.1.2018 Esikoinen soitti aamulla kissan löytyneen parin kilometrin päässä katoamispaikasta, laihtuneena. Se ehti olla kaksi viikkoa luonnon armoilla. Onneksi löytyi!!! Kiitos sille ystävälliselle ihmiselle joka otti Joroisten seudulla keltaisen tiikerikissan sisälle lämpimään.