Menimme Milanoon paikallisjunalla Tapaninpäivänä
ja junassa oli vain muutaman ulkomaalainen
matkustaja meidän lisäksemme.
Kaikki kunnon italialaisethan lähtevät joulunviettoon
ja kaupungit tyhjenevät, niin kuin olemme
jo muilla matkoillamme huomioineet.
Vaelsimme melkein tyhjiä suurkaupungin katuja
ristiin rastiin ja kaikkialla olivat kaupat ja kahvilat
kiinni ja ihmisiä vain harvakseen.
Kaikki kaupunkiin jääneet ihmiset olivatkin
täällä Galleria Vittorio Emanuele II:lla.
Milanolaiset ovat kattaneet kävelykadun lasilla
jo 1800-luvulla ja meillä Suomessa
ei tällaista osata 2000-luvullakaan.
Gallerian kaunis kuusi oli jo joulukuvissa
mutta ei kai haittaa jos se vielä täällä vilahtaa?
Kun astuu ulos toisesta päästä Galleriaa,
ollaankin jo Duomon aukiolla.
Täällä Duomo di Milanon ympärillä oli
myös runsaasti ihmisiä.
Varmaankin lähinnä turisteja...
Duomon lähellä oli myös jonkinlaisia myyntikojuja joista
bongasin tällaisen. Hani ei antanut minun mennä kysymään
onko siellä kopissa ketään suomalaista.
Yhtään muuta tätä kieltä puhuvia
emme nimittäin nähneet emmekä kuulleet
koko matkan aikana.
Vittorio Emanuele II:n patsas sijaitsee
myös Duomon aukiolla.
Kyyhkyset olivat valloittaneet sen
ja patsaan jalustan.
Koetin kuvata Duomon patsaita.
Meidän piti mennä sen katolle kuvaamaan mutta
väkimäärä yllätti enkä enää halunnutkaan Duomon katolle...
Sääkin oli aika harmaa kuvauksen kannalta.
Joku kovin iholle pyrkivä koetti päästä lähelle
minua kun kuvasin Duomoa... Hani
valppaana alkoi lähennellä sitä lähentelijää,
ja selvisimme säikähdyksellä.
Milanolaisen kahvilan wc, eli missä on italialaisten wc-hygienia!!!???
Minun Mr Crohnini ilmoitteli välillä olemassaolostaan, koska täältä ei meinaa löytyä mistään mm gluteenittomia tuotteita, ja oli ihan pakko alkaa etsimään vessaa Milanosta jossa kaikki oli joulun ajan kiinni!!!!
Tuntui mahdottomalta! Sattumalta viimein kaiken toivon heittäneenä miltei törmäsimme avoinna avoinna olleeseen pizzeria-kahvilan tyyppisen paikan terassille, lähellä Duomoa, josta meidät kiskottiin sisälle, vietiin yläkertaan istumaan ja tuotiin ruokalista eteen, vaikka ilmoitimme että tahtoisimme vain jotain juotavaa.
Mies tilasi meille kaksi tavallista kahvia ja vesipullon ja minä sain kysyttyä missä olisi vessa.
No, WC löytyi... =( Ruskeaa haisevaa löllöä lattialla pöntön ympärillä johon kengät jämähtävät kiinni, vessapaperi lojui siellä lattian mömmössä, vessanrinkiä ei ollut, (niin kuin ei ollut Comojärven kahvilassakaan!) valoja ei tullut, ja jos onnistut jotain saamaan tuollaisessa paikassa aikaan, (crohn kyllä pelästyi tässä vaiheessa) ei ollut myöskään saippuaa, eikä mitään mihin käsiä olisi kuivannut...!
Miten upeissa kahviloissa voi olla niin järkyttävän kammottavan eläimelliset saniteettitilat? (oo, taitaa eläimilläkin olla puhtaampaa, anteeksi!) Crohnin kanssa ei saisi saada mitään pöpöjä, vatsatauteja jne... Eli puhtaus on tärkeää. No, sitä ei täällä ole, missään yleisövessoissa!!! Kauheaa! Onneksi takintaskussa oli hätätilanteita varten wc-paperia.
Kiskoin käsilaukusta esiin heti desinfiointipyyhkeitä kun tuolta (kylmän) manalan kaltaisesta paikasta pääsin. Tuntui, ettei käsiä saanut puhtaaksi millään vaikka en ollut koskenut kuin ovenkahvaan ja omituiseen WC-pöntön vetokahvaan... Siinäkin oli liikaa... Ihme etteivät kaikki ole sairaita kun WC:t ovat näin alkeellisia! Ei silti, eikoinaan Madeiran reissullamme kohtasimme samanlaisia saastaisia yleisvessoja ilman ovia ja wc-rinkejä... =/ Hyi!
Kaksi outoa kahvia oli saapunut sillä aikaa pöytäämme!!!???? Pikkuruinen kuppi, jossa tilkka jotain ikävän harmaata puuroa, ei maitoa, ja isompi kuppi 1/3 täynnä vaaleanruskeaa jotakin, ei maitoa. Sekä 1,5 litran pullo vettä? Jonkun muun tilausko?
Mies lähti puolestaan etsimään WC:tä vaikka pelottelin häntä... Miehillä on ykköshätäkin helpompi kuin meillä naisilla. Itse koetin saada kysyttyä tarjoilijalta, oliko tämä muka meidän tilaus? Nyökkäys. Koetinpa saada sitten meille turhaan maitoa kahveihin tai mitä ne nyt olivatkin mutta tarjoilija vaan näytti käsimerkein alakertaa?
Pitäisikö kupit kantaa alakertaan? Naistarjoilija toi samalla pöytäämme tarjottimen jossa oli muutama kuivuneen näköinen palanen jotakin leivonnaista.
- Tiramisua, hän suositteli suutaa suipistellen ja sitruunatorttua ja jätti ne meidän pöytäämme, ja lasitkin saimme vedelle. Maitoa ei kuulunut...
Joimme siis lasikaupalla sitä pullovettä ja maistoimme leivonnaisia. Kumpikin niistä oli paremmat päivänsä nähnyt ja mie vaan siemaisin makua lusikasta ja Hanikaan ei kauaa niitä lusikoinut. Meillä oli pääasiana ollut se wc. Misut ja tortut tulivat pöytäämme tilaamatta ja yllätyksenä.
Lähdimme alakertaan, jossa menimme tiskille jossa oli jo jonossa äänekkäitä asiakkaita jonkin konfliktin kanssa. Saimme oman kuittimme ja kauhistuimme! Lasku oli ihan järkyttävä! Kävi ilmi että paikka laskutti mm jo siitä että istuimme sisällä tuoleihin.
- Teki mieli mennä ja hakea ne tuolit mukaansa, koska me taisimme juuri maksaa ne.
Jonkin aikaa poispäin kalliista kamalasta vessapaikasta käveltyämme näimme kerjäläisen joka puhui englantia. Hani vastasi hänelle ettei meillä ole enää rahaa kun läheinen ravintola ryösti meidät. Kerjäinen puhkesi välittömään nauruun. Ehkä hän oli muiltakin kuullut samaa.
Kotona Hani otti selville, että tuohon paikkaan oli moni muukin varsin
tyytymätön. Pitäisi aina siis reissullakin, ennen ruokapaikkaankin menoa, katsoa Googlesta.
- Google tietää kaiken, niin kuin majapaikkamme omistajanainen tokaisi.
Myöhemmin pyysin majapaikkamme emäntää fb-ystäväkseni ja hänkin nauroi katketakseen meidän Milanolaisravintola (tai mikä lie se nyt oli) kokemustamme... =/
Minusta se oli kammottavaa.
Milano jouluna 2017.
Vielä joulunakin voit
löytää punaisia ruusuja
Francesco Hayezin patsaan
jalustan luota.
Katunäkymiä...
Liian (naur) lyhyet housut ovat siis ensi kesänä
miesten muotia. Niitä (ha-ha-ha) risahousujakin
näkyi paljon katukuvassa...
- Ne ovat kyllä järkyttäviä.
Mainonta voi olla kaikesta huolimatta
hyvinkin laadukasta...
Tätä kuusta piti kuvata mennen
tullen kun se vaihtoi väriä.
Nyt se on violetti.
Nyt se vaaleanpunainen, jne...
Katujen ylellisiä joulukoristeita.
Joulukatu Milanolaiseen tyyliin.
Erään jyhkeän, jopa
pelottavan näköisen oven
koristelua Milanon joltakin kadulta.
Onko hän enkeli
vai paholainen?
Paikallinen sähkökaappi
on saanut hienon asun.
Seinäkoristeita.
Ennen kuin tuli pimeää,
me lähdimme paikallisjunalla
pois. En siis nähnyt jouluvaloja
loistossaan.
Seuraavan kerran saavuimme
Milanoon poislähtöpäivänämme,
suoraan autonvuokraamoon
kentän laidalle.
Opel corsa oli ihan ok auto.
Sopivan pieni kulku-
neuvo mm Lago di comon
kapealle rantatielle. =)
