Translate

16.4.2006

Mikä meteli! =)

Metsänreunassa, Vesijärven rannalla
oli tänä aamuna aivan mahdoton meteli!!
Tuntui, että alue kuhisi pikkulintuja, jotka kevätmuuttonsa jäljiltä rupattelivat toisilleen matkakuulumisia!
Tai sitten metelissä oli kyseessä paikallinen pesäpönttöjen huutokauppa,
jossa kovaäänisimmät saavat parhaat pesäpöntöt. =)

Joka puolella näkyi peippoja, punaisine rintoineen,
etsimässä mäntyjen alta ja takapihoilta jotain nokantäytettä.
Lehtipuiden paljaita latvoja kansoittivat rastaat,
tiaiset, keltasirkut ja nuo peipot...

Eli ihana meteli se oli!
Mutta hurjan kovaäänistä laulua ja lirkutusta tosiaan,
pi-i-itkästä, pitkästä aikaa!

1.4.2006

Dyykkarina

Yritinpä *punastus* tänään kalusteliikkeen roskalaatikosta raahata Hanin autoon ruskeaa nahkatuoliakin, kun hää käväisi ja otti mut mukaansa kauppakierrokselle, ja mää livahdin kalusteliikkeen roskalavalle tutkimaan... Tuoli oli hieno vaaleanruskea, mutta kissankynsimä, ja eihän se mahtunut autoon sisälle...

Onneksi!
Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia...

Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani.

-Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen.
Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-oven ja yritimme tunkea tuolia siitä. Eipä tuo mahtunut...
Sitten takakontti auki ja uusi yritys. Samalla paljastui tuolin selkäpuoli, josta kissankynnet olivat kiskoneet täytemateriaalia, kuin kikkaraista nuudelia ulos tuolista... ;D
-Mutta silti tahdoin sen tuolin. Mutta pakko oli uskoa, että ei mahdu...

Itse jouduin viemään tuolin takasin...
Kumarrus takakontin luukun alle, ja tuolin vieritys takaisin pään päälle ja matkaan, liukkaalla jäisellä tiellä kohti roskalavaa. Ja nainen kahteli koko ajan.
Roskalavan luona paino yhtäkkiä pääni päällä keveni, kun Hani olikin tullut perässäni roskalavalle, ja nakkasi tuolin sinne kauas lavalle...

-Siellä olis ollut sininen sohvakalusto ja viininpunainen sohvakalusto...

Miksi muuten huonekaluliikkeestä heitetään ne ihmisten vanhat, vaihdossa tulleet huonekalut roskiin??? Miksei niitä viedä vaikkapa jonnekin missä joku voisi ne ostaa pienellä summalla?? Uskomattoman hienoja runkopatjoja, puutuoleja, sohvia yms olen nähnyt siellä roskalavalla.
Ihan harmittaa, kun hyvää tavaraa heitetään hukkaan...


Pitäisi olla peräkärry...
Kerran viikossa tekisi pelastuskierroksen huonekaluliikkeen jätelavalle...
Hyppäisi sinne lavaan ja heittäisi ehjät tai korjaamiskelpoiset pois sateen armoilta...
Perustaisi vaikkapa opiskelijoille huonekaluvaraston, josta saisivat huonekaluja koteihinsa...