Happy HSP Day to us...
Hyvää Erityisherkkien päivää.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Onko Sinusta tuntunut siltä, että koti on maailman paras paikka?Minusta on. Jo koulukiusattuna lapsena...
Kun pääsin koulusta ja kävelin lapsuudenkodin pihalle, tuntui että olin jo melkein turvassa. Sinne ne eivät tulleet perässäni huudellen ja lällätellen tai jäseniäni murtaen...
Suuren pihavaahteran suojassa saatoin jo huokaista ja jännitys hellitti stressatussa kropassani.
Usein pinnasin koulusta, ettei tarvitsisi kestää sitä mieletöntä kaaosta, jolle opettajatkaan eivät voineet mitään...
- Tietenkin kotona oli omat haasteensa, mutta kerron niistä joskus toiste...
Nyt on tämä korona ja nämä oudot ajat...
Tänään vietetään maailmalla Pysy kotona koska olet terve -päivää.
Oma logiikkansa sekin...
Kotoilu on ihanaa.
Ja käytetään siitä kotoisaa sanaa.
Ei se ole mitään hyggeilyä.
Koti on koti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Voin kuvitella kaltaisteni introverttierakoiden rakastavan vaeltelua tuulisilla rannoilla ja istuvan ihailemassa meren ja tuulen voimien mittelöä.
Juuri näin teinkin ihan vähän aikaa sitten, mutta kukaan ei kyllä ottanut minusta kuvaa.
Ainakaan tietääkseni...
Ellei tuon Hanin kamerassa sitten...
Minäkin kuvaan häntä milloin missäkin vaeltamassa...
Introvertitkin rakastavat kissoja.- Kyllä koiriakin, mutta enimmäkseen koiranomistajat ovat ekstroverttejä koska koirat ovat (yleensä) sosiaalisia ja vievät omistajansakin sosiaalisiin tilanteisiin.
Kissan kanssa voi paremmin olla erakkona kotonansa, internetin äärellä, jonka teemapäivä niin ikään on tänä samana päivänä. =)
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olet rikas, jos sinulla on pitkäaikaisia, lojaaleja, rakkaita, välittömiä, luotettavia, ihania, ja sanoinko jo rakkaita ja rehellisiä ystäviä.
Meillä introverteillä ja varsikaan erityisherkillä inroverteillä ei oikeastaan ole, ainakaan montaa ystävää.
- Sellaista fyysistä. =D
Onhan meillä mm luonto ja eläimet jne...
Jo koulussa olin koulukiusattu ihan ensimmäiseltä luokalta lähtien...
Minulla on kyllä Teidät, netti- ja fb-ystäväni mutta vain muutaman teistä olen ihan fyysisesti tavannut.
Oikeassa elämässä ekstrovertit eivät ymmärrä meitä introverttejä ja pitävät meitä outoina.
- Joskus tuo tunne on kyllä molemminpuolista! =D
Valehtelua inhoan yli kaiken ja auta armias jos totean jonkun valehdelleen, niin se on sitten siinä.
- Jos se ystävyyttä edes koskaan olikaan... =(
Olisi onnellista jos olisi ystävä, joka on tuntenut sinut jo vaikkapa lapsuudesta ja yhä jaksaa olla ystäväsi vuosi toisensa jälkeen niin ylä- kuin alamäissä...
Onhan minulla tuo Hani. Sen lisäksi että hän on rakkaani, hän on paras ystäväni. Hän onkin ambivertti. =)
Joskus vaan tulee haikea olo, vaikka jotain elokuvaa tai tv-sarjaa katsellessa tai jotain tiettyä kirjaa lukiessa, jossa päähenkilöillä on tiivis ystävyyssuhde ja he myötäelävät toistensa elämää...
Koko syyskuu on
Ystävyyden kuukautta,
#FriendshipMonth
Onnellisen kissan omistajakinon usein onnellinen.
Syyskuu on myöskin#HappyCatMonth, eliOnnellisten kissojen kuukausi.
Syyskuu on myös muun muassa Hunajakuukausi, #HoneyMonth, näin muutamia teemoja mainitakseni.
Syyskuu on myös mm:
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Nyt arjessamme onkutsumaton, näkymätön vihollinen joka tekee jokapäiväisestä kanssakäymisestäkin hankalaa...
Terveydenhuoltohenkilöt jo ovat näitä arjen enkeleitä.
Entä me muut? Kun jopa kaupassakäynti on tämän introvertin ja erityisherkän mielestä ahdistavan vaikeaa,toiset kun tuntuvat muistavan huonosti tämän uhkan nimen ja keinot siltä suojautumiseen...
Tuleeko sinulle tuskanhiki ja paniikki kun käyt kaupassa, vai olenko ainoa?
Ostosten tilaaminen kotiinkaan ei ole vaihtoehto, koska olen nähnyt miten niitä ostoksia kerätään ja miten kerätyt säilytetään ja toimitetaan perille... Se ei ole näyttänyt oikein hygieeniselle...
=(
Mutta nyt siis pitäisi olla enkeli... Yritetään...
Tosin kasvomaskin takaa ei näe hymyä...
Ja koska otsikosta tuli kuitenkin kaikille tämä kappale mieleen, niin laitetaan tähän loppuun
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
16-22.3.2020 vietetään Introverttien viikkoa,
Introvertiksi synnytään,
sellaiseksi ei voi mitenkään ryhtyä. Tosin olen nyttemmin netistä lukenut, ettei tämä määrite mukamas olisi jo olemassa lapsena, mutta ainakin minä olen aina ollut tällainen. Introvertti.
Et voi myöskään muuttua ekstrovertiksi
jos olet syntynyt introvertiksi.
Olen huomannut myös, miten
joskus joku sellainen, joka ihan selkeästiei oikeasti ole introvertti, yrittää väittää muillesellainen olevansa. Joidenkin mielestä on muotia,olla sillai niinku introvertti?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tammikuussa sen toteaminen oli jonkun mielestä suorastaan rikollista, mutta minkäs minä niille pikkulinnuille voin! =D
Osa kesän muuttolinnuistamme on jo saapunut maahamme ja loppuja odotellaan...
Nämä lumikellot ja ylimmän kuvan lumipisarat eli kevätkellot olen kuvannut Keravalla 24. päivä helmikuuta.
Köynnöshortensiatkin ovat heränneet...
Myös angervot ovat tunkemassa jo vihreitä lehtiään esiin, samoin moni muu pensas keskellä Keravaa, samoin leskenlehdet kukkivat ojien pientareilla...
Maaliskuu on monestakin syystä lempikuukausiani.
Ihanaa kun saavuit
rakas maaliskuu.
Se on kevättä
nyt kaikkialla.
Ainakin siis täällä
eteläisessä Suomessa!
Maaliskuussa muuten vietetään
Naisten historian kuukautta
ja esim Sateenvarjojen kuukautta...
Pari myrskyn myräkkää on tuhonnut jo pari
sateenvarjoani...
Puiden silmutkin ovat jo pulleita.
Tosin esim syreenissä ne ovat
pulleita jo syksyllä.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.