Lisää perhosia ja kukkia

 

Toiseksi ihanin perhonen, 

neitoperhon jälkeen, on tämä tumma 

ja samettinen suruvaippa.
Sen mystistä olemusta 

olen rakastanut lapsuudestani saakka... 

 

 

 

 

 

 

Sitruunaperhosetkin ovat suloisia! 

 

 

Pihassamme kasvaa muutamia erilaisia kämmeköitä.
Tämä kukkii viimeisimpänä:
Epipactis helleborine, eli Lehtoneidonvaippa.

 

Lehtoneidonvaipan kukat kukkivat alhaalta ylöspäin... 

 

 

 

Olemme viimein saaneet pinottua pinoihin ja liiteriin kaikki n 30 mottia polttopuita, eli klapikesä on suoritettu. Nyt pihasta jo sentään näkee sen muodon ja voi suunnitella sitä kasvimaata, kasvihuonetta jne, jotka nyt jäivät tältä kesältä sattuneesta syystä odottamaan aikaa parempaa. (lue: ensi kesää) 

 

Kun Hani kävi rautakaupassa niin minä menin kurkkimaan viherosastolle ja löysin sieltä meidän pihaamme makean kirsikan puuntaimen, sekä ensimmäisen perennan alelaarista. 

Astrantia eli punainen isotähtiputki on toivotettu tervetulleeksi tähän pihaan. 

 

Jo terassilla ruukussaan ollessaan isotähtiputki 

houkutteli luokseen perhosia ja muita hyönteisiä.

 

 Komea kuusamaperhonen on täällä 

yksi yleisimmistä perhosista.  

🦋

 

Ei minulla tänä Unikeonpäivänä 

sitten muuta ollutkaan... 

Sää on hautova, odotellaan sadetta. 

 

- Ja Hani oli Unikeko, mie heräilin jo viideltä. =)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sinivalkoista

Tänä kesänä monella kasvaa pihassaan sinivalkoisia 

kukkia, vaikka ne eivät olekaan enää elossa 

joulukuun kuudentena.

Meille sinivalkoisuus ilmaantui salaa. 

Minulla oli terassilla roikkumassa valkoisia 

surfinioita, joita hankin kolme kappaletta 

ennen juhannusta lähikaupasta. 

Ne ovat kukkineet runsaasti ja iloisesti 

siitä saakka.  

Parvekelaatikoihin olin puolestaan istuttanut 

kruunuvuokkoja, Anemone coronaria, 

 eli anemonioita, kuten 

itse tykkään sanoa. Siinä kaiteella 

kukkiessaan ne sulautuivat yhteen 

valkoisten surfinioiden kanssa 

luoden meillekin esiin jotakin sinivalkoista. 

Perennapenkissä kasvaa vuohenkelloa ja 

haaleaa isotähtiputkea muodostamassa omaa 

sinivaaleuttaan...  

Heinäkuu tuntui jo elokuulta

Pihlajanmarjat punertavat jo...
Kohta saa taas tehdä marmelaadia. 

Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa.

Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään
ja kesän ja nyt kai syksynkin. 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla.

Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa.
Kaikki tahtovat istua niissä.

Karhunputken kukkatertut olivat
kahden metrin korkeudessa.

Siellä ne heiluivat 
heinäkuun illassa... 

Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina
kukkapenkin korkeimpina kasveina.

Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan
muutamat esiin punkeneet versot, jotka
ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden
tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen
kuolleiden varsien sekaan.

En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta 

tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä, 

jotka hymyilyttävät minua kovin. 

Tähtiputki on tehnyt kovasti 

pienen pieniä alkuja. Tähtiputki-Babyja. 

Annan niiden olla kasvamassa. 

Onpa jotakin kukkapenkissä. 

Pakkasenkestävää lajiketta 

tämä isotähtiputki.