Uuden kuun aikaa

Monessa Aasian maassa tästä päivästä katsotaan uusi vuosi ja uusi kevät alkavaksi vanhan perinteisen kuukalenterin mukaan. Siellä tätä hetkeä kutsutaan Kevätjuhlaksi.

Useampi kuin joka viides ihminen maapallolla juhlii tätä kevätjuhlaa, joka jättää pimeimmän talviajan taakseen.

Jos siis haluat uuden tilaisuuden aloittaa tämä vuosi, hyödynnä tämä uusiikuu. Jätä vanha vuosi saunoen taakse, siivoa koti ja koristele vaikka leikkokukkasilla.

Ja sitten kylvämään siemeniä ja kasvattamaan uusia unelmia./Taivaannaula

Toivottavasti et kylvänyt siemeniä jo 
viikko sitten tai leikannut kasvejasi? 
Leikatuille kasveille se ainakin olisi ollut 
ou-nou-juttu... 

Tänään on myös Kohteliaisuuspäivä, 
josta olen aiemmin kirjoittanut mm näin... 

Kevään viimeisiä talvikuvia

Tässä viimeisen isomman lumimyräkän jälkeisen 

aurinkoisen päivän kuvia pihamaalta. 

Nyt näistä lumista on enää muisto vain, mutta 

olin unohtanut kuvat kameran sisuksiin... 

 Terijoensalavat ovat mukavasti kasvaneet 

pituutta kesä toisensa jälkeen.

Kesällä ne muodostavat lehtineen ihan 

mukavan näkösuojan.  

 Takapihan raita tuolla salavien takana 

kurkottelee sinitaivasta.

Etupihan yksi koivu 

on saanut jo pesäpönttöönsä 

tiaisasutusta.  

Kesäasukkaat ovat siis saapuneet. 

Hopeapajumme sai arboristilta nuorennusleikkauksen 

ja sen ikä näin piteni, eikä ole vaaraa, että 

oksat halkeaisivat tai myrskyllä kaatuisivat 

autojen, ihmisten tai rakennusten päälle, 

niin kuin naapuripihoissa on käynyt... 

Tästä se keväällä ja kesällä piristyy kasvattamaan 

uusia oksia ja virkeitä lehtiä. 

 Sähkölaitoksen miehen turhaan katkoma kuusenlatva 

on vielä ihan pirteänä. Se olisi ensi jouluna ollut 

hyvä joulukuusi...

Vanhan pihlajan 

ja hieman nuoremman pajun latvuksia.

Minä en halua pyöräillä talvella, 

tapaturma-alttiina tyyppinä... 

Pyörämme olivat koko talven 

terassin suojassa. Nyt ne ovat jo 
ajokunnossa, eivätkä enää somisteina. 

Takapihan epäluuloisen naakan katse... 

Etupihan lintubaarissa on 

käynyt paljon siivekkäitä 

tämän talven aikana. 

Saldo kaksi x 25 kg auringonkukansiemeniä, 

paljon talipalloja ja pussikaupalla erikoissiemensekoituksia. 

Keltasirkku ihmettelee mitä 

kurkistelen olohuoneen ikkunasta... 

Vielä niitä lumisateita sataa muutama 

tällekin näkymälle, ja sitten saadaan 

odotella kevätkukkien pilkistystä maasta...

Sipin päivä

Siihen aikaan 
kun kanat vielä osasivat puhua, 
ne pyysivät: 
-Ruoki minua Sipin päivään asti 
ja heitä sitten pyrstöstä pihalle. 

Uudet pikkuporsaat, jotka syntyivät kevättalvella, 
vietiin tupaan ja niiden nenät mustattiin noella, 
että ne saisivat voimaa elämänsä taipaleelle. 

Porsaat saivat elellä tuvassa, jossa niitä hellittiin 
ruuantähteillä. Käytiinpä syöttöporsaan kanssa 
välillä jopa saunassakin, 
jossa pestiin possutkin... 

Kanojen munat ovat olleet uuden elämän 

ja kevään symboleita

Kevään ensimmäisen munan piilottaminen aidan alle suojeli karjaa susilta ja karhuilta. Suojaus voitiin tehdä myös kiertämällä karja kananmuna kourassa, jonka jälkeen itse muna vietiin muurahaispesään, lahjaksi metsänhaltijalle. 

Jos Sipin päivänä sataa lunta, 

 puolet talven lumista on vielä tulossa

Suojasää Sipin päivänä on hyvän ja varhaisen kevään merkki. 

Jos räystäistä tippuu vettä sen verran, että kana saa juodakseen, tulee hyvä, munarikas vuosi. 

Suojasää ja vesisade merkitsevät myös sitä, että maassa olisi ruohoa jo toukokuun alussa ja puiden lehdet olisivat 
silloin jo hiirenkorvalla. 

Alkuperäinen teksti Anssi Alhonen, Taivaannaula 

Sellainen on 

 Sipin päivä

 ja se päivä on tänään


******************

Tänä päivänä on myös 
sellainen kuin Sinkkupäivä.  

Paniikkia ja unohduksia

Tänään on tapetilla jälleen monta teemapäivää. 

Aloitetaan vaikka Paniikkipäivällä,

jatketaan Unohda se -teemalla, 

olkoon se mitä tahansa, 

tänään on tullut aika jättää se unholaan, 

eikä kannata enää panikoida. 

Barbipäivä, koskettaa varmasti meitä tyttölapsia. 

Tai ehkä nykylapset eivät enää leiki 
barbeilla vaan jollain aivan muulla?  
Tableteilla? Älypuhelimilla? 
 

Barbie on tänään 58 -vuotias  

Barbie on nukke, joka esiteltiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 9. maaliskuuta 1959.

Hyvää syntymäpäivää!

Barbie-nuken keksijä Ruth Handler huomasi, että hänen tyttärensä Barbara leikkisi mieluiten nukeilla, jotka muistuttivat aikuisia, sillä Barbara leikki aikuisia esittävillä paperinukeilla. Siihen aikaan useimmat nuket olivat vauvanukkeja. Ruth Handler ja hänen miehensä Elliot ostivat oikeudet saksalaiseen Bild Lilli-nukkeen, jonka pohjalta alettiin valmistaa uutta aikuisvartaloista muotinukkea. Nukke sai nimensä "Barbie" (koko nimi Barbara Millicent Roberts Handlereiden tyttären Barbaran mukaan. Barbaran isä oli yksi Mattel-yhtiön perustajista. 

Barbien ensimmäinen ja pitkäaikainen poikaystävä on nimeltään Ken (Carson), joka sai nimensä Handlereiden pojalta Keniltä. 2000-luvulla Barbien ja Kenin suhteeseen tuli kolmas pyörä, Blaine (Gordon), australialainen surffari, johon Barbie tutustui ystävänsä Summerin (Blainen sisar) kautta. Myöhemmin Mattel totesi, ettei Blaine ei ollutkaan Barbien poikaystävä, vaan hänen hyvä ystävänsä. 

Barbien sisaruksia ovat Skipper, Chelsea ja Stacie sekä ystäviä (esimerkiksi Midge, Teresa, Christie, Summer ja Marina). 

Barbien ympärille on kasvanut joukko oheistuotteita: vaatteiden lisäksi on poneja, autoja, nukkekoti, urheiluvälineitä jne. Lisäksi ilmestyy Barbie-lehti, joka alun perin oli nuorten tyttöjen lehti, mutta se on viime vuosina muotoutunut lasten lehdeksi.

Wikipedia: Barbie 

Kun 6.3. oli Hammaslääkärien päivä niin tänään 

onkin sitten Tekohampaiden päivä. Hih hih. =) 

Onko sinulla hammaslääkärikammoa?

Tällä päivämäärällä on lisäksi 

Maailman munuaispäivä. 

Pidä huolta munuaisistasi

Munuaisia vahingoittavat muun muassa perinnölliset munuaissairaudet, ylipaino, suola, diabetes ja korkea verenpaine. Verenpainetta nostaa muun muassa tupakointi. Sauhuttelu aiheuttaa verisuonten seinämissä jatkuvan tulehdustilan, joka nopeuttaa verisuonten ahtautumista, kalkkeutumista ja jäykistymistä.

– Tupakointi yhdistettynä vaikka ylipainoon ja korkeaan kolesteroliin, tai jopa diabetekseen, lisäävät sairastumisriskiä entisestään. Alttius sairastua munuaissairauksiin sekä sepelvaltimotautiin ja aivoverisuonisairauksiin kasvaa huomattavasti, osastonylilääkäri Mervi Haapala HUS:sta kertoo.

Korkea verenpaine voi johtua myös alkoholista, joka runsaasti käytettynä nostaa painoa ja veren huonoja rasva-arvoja sekä aiheuttaa suola- ja mineraalitasapainon häiriöitä.

Tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen tai lopettaminen näkyy nopeasti parempina veriarvoina ja vireämpänä olona. Munuaisia voi helliä myös liikkumalla ja vähentämällä suolan käyttöä.

Lähde: Munuais- ja maksaliitto, Studio55

Syntymäpäivän sankarittarelle

Eräällä minulle hyvin, hyvin rakkaalla 
 ja erityisellä ihmisellä 
on tänään syntymäpäivä.  

Sydämelliset ja lämpimät onnittelut 
ja kaikkea hyvää hänelle. 


Olkoon tämä päivä 
hänelle hellä 
miten hän sen sitten viettääkään 

Sattuu olemaan myös
Maailman kirjapäivä.  

Lue, se kannattaa. 
Arvosta kirjaa, kohtele sitä hyvin,
äläkä anna kenenkään kieltää sinua lukemasta, 
rakkaita kirjoja lähelläsi pitämästä. 

Kuvia kevättalvelta

Aprillia, aprillia, tämä kuva on jo historiaa, 

sillä nappasin jo pois tuulen retuuttamat kuusikranssit 

puuliiterin ja muiden piharakennusten ovista. 

Pihan lumivuoret kevään mittaan kasvoivat loppujen lopuksi
 isommiksi, kuin mitä tästä kuvasta voisi ymmärtää.

Piti äkkiä laittaa esiin nämä talvisemmat kuvat koska nyt 

ei lunta enää ole nimeksikään... 

Lumikolankin sain jo viedä pois terassin 

seinämiltä ja tuolla minun kulkuneuvollani pääsee 

nyt paremmin liikkumaan. 

Pian saan ripustaa terassille orvokkiamppeleita 

kynttilälyhtyjen ja jopa metristen jääpuikkojen tilalle.

Nyt maailma näyttää tältä. 

 Metsän ihanaa keväistä heräämistä...

Suloiset sammaleiset kivet hohtavat 
jo vihreinä. 

Auringonläiskässä on jo kevät, 
ensimmäiset laulujoutsenet on 
bongattu ja peippo laulaa jo pihapuussa.

Voiko lunta syödä?

Lapsena oli pakko saada talvisin maistella jääpuikkoja kun sen aina unohti etteivät ne maistu erityiseltä. Vain pakkasen jäädyttämältä vedeltä jossa oli mukana savuaromeja tai muita paikallisia makuvivahteita. Seuraavaksi olikin sitten kurkku kipeä siitä herkusta.

Ei varmaan ole montaakaan lasta, joka ei olisi talven tullen pistellyt suuhunsa useampaankin kerran lunta, ja moni aikuinenkin on yrittänyt pyydystää lumihiutaleita kielelleen.

Lumi näyttää ainakin vasta sataneena mukavan puhtaalta ja valkoiselta, mutta onko sitä turvallista syödä? NPR.orgin The Salt -ohjelman toimittajat kysyivät asiaa tutkijoilta.
Arkansasin yliopiston kemian professorin Jeff S. Gaffneyn mukaan lumi on pääasiassa vettä, mutta se sisältää myös monenlaisia muita asioita riippuen siitä, missä lumi sataa. Lumessa voi olla esimerkiksi sulfaatteja, nitraatteja, formaldehydiä tai elohopeaa.

Anna sataa muutaman tunnin

Sataessaan lumi muodostaa eräänlaisen verkon, johon tarttuu ilmakehässä olevia saasteita. Yleisin saaste on noki, jota vapautuu hiilellä toimivista tehtaista sekä puulämmitteisistä tulisijoista. Tästä syystä vesivarantoja ja ilmastonmuutosta tutkiva John Pomeroy suosittelee odottamaan, että lunta on satanut muutaman tunnin, ennen kuin sitä pistää suuhunsa.
– Mitä pidempään lumi sataa, sitä vähemmän ilmassa on saasteita ja sitä kautta niitä on myös vähemmän tuoreessa lumessa.
Gaffney kuitenkin toteaa, että vaikka lunta söisikin heti, kun se on satanut, se ei kuitenkaan ole vaarallisesti myrkyllistä.

Tuuli likaa lumen

Ympäristöön ja ekologiaan perehtyneen professori Staci Simonichin mukaan lumesta saattaa löytyä myös hyvin vanhoja tuholaismyrkkyjä. Hän on tutkimuksissaan löytänyt 30, 40 ja 50 vuotta vanhoja myrkkyjä useista Yhdysvaltojen kansallispuistojen lumesta. Myrkkyjäämiä oli kuitenkin paljon vähemmän kuin määritelmien mukaan on turvallista olla juomavedessä.

• Lue myös: Lääkäri: Lumen syönti on vaaratonta

Ilmakehää tutkineen Sarah Dohertyn mielestä lumen syömistä kannattaa välttää, jos on ollut tuulista. Hän nimittäin havaitsi äskettäin, että tuulella lumeen voi sekoittua hiekkaa, varsinkin alueilla, joilla on paljon hiekkateitä ja aukeita paikkoja. Ja tutkija Mark Williamsin mukaan aurattua lunta ei pidä koskaan syödä, koska siihen on todennäköisesti sekoittunut hiekkaa ja kemikaaleja, kuten magnesiumkloridia.

Viskiä lumella

Mahdollisesta liasta ja alhaisista kemikaalimääristä huolimatta lähes kaikki The Saltin haastattelemat tutkijat söisivät lunta ja jopa nauttisivat siitä.
– Lumikemistien keskuudessa on tunnettu fakta, että tuore arktinen lumi sopii hyvin yhteen 15-vuotiaan single malt -viskin kanssa, toteaa John Pomeroy.

Lähde: NPR, The Salt 

Hyvää liputuspäivää!

Gluteeniton 

Runebergin torttukakku 

150 g  voita
1½ dl sokeria
2 kananmunaa 
2½ dl gluteenittomia tummia jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 dl vadelmahilloa
ripaus suolaa 

Päällys:
n: 1,5 dl tomusokeria
1 rkl vadelmahilloa
2 tl kylmää vettä

Vaahdota sokeri ja pehmeä voi.
Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Lisää taikinaan vadelmahillo.  
Yhdistä jauhot ja kuivat mausteet ja lisää ne taikinaan. 

Kaada gluteenittomilla jauhoilla jauhotettuun ja esim voilla voideltuun vuokaan.
Paista kakkua uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 45 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen kuin kumoat sen.
Voit kostuttaa kakun jäähtyneenä vaikkapa rommilla,
mutta kakku on maukas sellaisenaankin.

Sekoita päällyksen ainekset keskenään ja levitä kakun päälle.


...
Ohje mukaeltu Pirkan 1-2 2011 ohjeesta, 
jätetty pois piparimurska sekä kostukeaine. 

Hengitä vaan

Mikä ihmeen takatalvi? Nyt eletään vielä maaliskuuta ja maan vielä KUULUISIKIN 

olla valkoisena etelä-Suomessakin. Samoin huhtikuussa, jolloin vasta kevään pitäisi 

alkaa sulatella pikkuhiljaa lumia pois... Se, että lumi suli jo maaliskuussa täältä etelästä, 

 oli se outo ennakkokevät.

Luonto vaan vähän kiusoittelee meitä. Kuka käski laittaa jo kesärenkaat 

ja kesävermeet..? On sitä lunta ennenkin tullut vielä toukokuussakin. =))))

Ainoa hankaluus on, etten saanut tuoreita pajunkissakuvia koska on niin 

harmaata, joten käytän omaa kuva-arkistoani rakastamieni pajunkissojen kanssa. 

Se lienee sallittua. =) 

Kevätpäiväntasaus

Luonto onkin sekaisin, ainakin täällä Etelä-Suomessa, ja maa on paljas, ja tänään pääsin jopa haravoimaan pihaa. Ihania kevään airuita, lumikelloja ei näy kuin pieninä vihreinä piikkeinä kukkapenkeissä, (ne ovat nyt uudessa paikassaan, ja ovat oudosta talvesta menneet ihan sekaisin, kun tahtoisivat punkea esiin juuri LUMEN alta) mutta näiden toissakeväisten herkkien lumikellokuvien myötä toivotan sinulle onnellista kevättä.

Vaikka nyt, kuten on ennustettu, sataisi täälläkin lunta, ei se ole mikään takatalvi, vaan ihan tavalliseen maaliskuuhun kuuluvaa lumisadetta. =) Nyt meilläkin vielä kuuluisi ollakin maa valkoisena, vielä huhtikuussakin, ja silloin olisi ne ihanat hankikanteiset, joita lapsena niin odotin...

Jalanjälkiä

Talvella on aina mielenkiintoista seurata, miten kesällä vapaasti virtaavasta joesta 

tulee jäätyneenä tärkeä valtaväylä muillekin kuin kaloille. Keskellä jokea menee talvisin 

pehmoisten ja karvaisten eläinten suosituin ja nopein reitti halki kylien, 

pienen kaupunkimme ja ali siltojen.

Joen kohdilla eläimet näkevät helposti jolkotellessaan 

onko vaaraa ja vihollisia lähistöllä. 

Niinpä jäistä reittiä vaeltaa pitkin yötä kaikennäköistä tassuttajaa. 

On kymmenittäin jäniksiä ja ainakin yksi kettu. Saaliita ja saalistaja, 

tosin eri aikaan kohtaamatta toisiaan. On supia, metsähiiriä ja -myyriä. 

Luultavasti suurimmista jäljistä päätellen ilveksiäkin tai sitten se on suuri villikoira. 

On oravia, kissoja, talven lintuja ja sulan alueen sorsia päivisin. 

Eläimet tietävät tuoksuista ja jäljistä senkin, etteivät ihmiset astu joen jäälle kovan 

virtauksen vuoksi. Jää ei liene kovinkaan paksua ja kestävää edes paukupakkasilla.

 Näin kyllä tänä talvena yhdet moottorikelkan jäljet joessa. Joku oli totisesti leikkinyt 

tuurillaan. Enkä nyt tarkoita sitä yhtä kyläkauppaa.

Samanlaisia jälkiä oli talviaamuisin
ihan omalla pihallakin. =) 

Nyt kun helmikuun lempeämpi talvi ja lauhkeat päivät vesisateineen ovat 

sulattaneet pois talvenselkää, on jokikin jo osittain sulanut. 

Talvireitti alkaa olla esillä viimeisiä hetkiä.

Kohta ei jää enää lumijälkiä, joita seurata. 

Kevät tuo mukanaan uudet polut ja jäljet.

Kevät hiipii pihaan

Hassulta tuntuu kun jo helmikuussa nurmikko jälleen
pilkottaa (täällä etelä-Suomessa) vihreänä valkean lumitäkkinsä alta. 

Kevättä tietenkin odotetaan kieli vyön alla
mutta toisaalta on kasveille ja nurmelle pahasta jos nyt vielä
saapuu lumettomille alueille kovaakin pakkasta.

Silti, jos valita täytyy, niin nurmikkoa ennemmin suojaan kasveja.
Niinpä tänään lapioin kukkapenkkien päälle lunta
takaisin oikein olan takaa, etteivät ne liian aikaisin
olisi suojaavasta lumipeitteistä vapaina. 

Viime syksyn tuijat ja alppiruusu saivat tukikepit ja suojaharsot
ylleen kevätahavan varalta. Minulla ei ole ennen
ollutkaan sellaisia kasveja, joten tämä kevät on
ensimmäinen laatuaan niiden osalta.

 Vanha kansa perinnesananparsissaan uskoi 

helmikuun leppeiden säiden kostautuvan maaliskuun pakkasina. 

Saa nähdä, kuinka käy. Pätevätkö vanhan kansan opit?

Älä mene heikolle jäälle!

Jäätilanne on nyt monin paikoin vaarallisen heikko, ja jäillä liikkuminen edellyttää erityistä varovaisuutta. Helmikuussa vesistöjen jäänpaksuudet ovat olleet suurimmassa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia, kertoo Suomen Ympäristökeskus. Jäillä liikkuessa on aina varauduttava siihen, että jää voi pettää alta.

–Jäillä liikuttaessa on aina valmistauduttava siihen, että jää voi pettää. Varusteiden on oltava sellaiset, että voi pelastaa itsensä tai kanssaihmisen jäistä. Jäälle ei kannata mennä, ellei ole täysin varma, että se kestää. Ja vaikka olisi varma jään kestävyydestä, täytyy varustautua oikein, sanoo LähiTapiolan osastopäällikkö Antti Määttänen.

Antti Määttänen kokeili itse jäiden kestävyyttä keskiviikkona 18.2. Helsingin edustalla valvotuissa olosuhteissa sekä asianmukaisissa turvavarusteissa ja kuivapuvussa että ilman välineitä ja toppatakki päällä.

–Olihan se yllättävää, kun jää petti alta, mutta niin kauan kuin kuivapuku kelluttaa ja jalat pysyvät pinnalla, avannosta pääsee kyllä ylös naskaleiden avulla. Ei ollut ongelmia ollenkaan päästä ylös, kun varusteet ovat kunnossa, Määttänen kuvailee.

Määttänen kokeili heikoista jäistä pelastautumista myös ilman turvavarusteita. SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen veti Antin vedestä ylös heittoliinan avulla. Kokemus jäihin putoamisesta oli, että kylmä vie toimintakyvyn hyvin nopeasti.
–Kyllä se tekemätön paikka oli päästä avannosta, kun ei ole naskaleita ja märät vaatteet painavat tonnin. Eihän sieltä ylös pääse, Antti Määttänen totesi.

Jäänaskalit, kelluttava reppu ja heittoliina

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, SUH:n, mukaan jäänaskalit on ehdottomasti oltava mukana jäillä liikuttaessa. Lisäksi on syytä olla kelluttavaksi pakattu reppu, jossa on muovipussiin pakattuna vaihtovaatteet. Heittoliinan avulla voi pelastaa joko itsensä tai toisen jäistä, ja heittoliinan on hyvä olla näkyvästi ja helposti saatavilla. Jään paksuutta voi kokeilla jääkepillä.

Jää voi aina pettää alta – varsinkin merialueilla. Rajavartiolaitoksen mukaan merialueilla jäihin vajoaa vuosittain kymmeniä henkilöitä. Viranomaisten ohella pelastajana on usein myös sivullinen henkilö, joka näkee jäihin vajoamisen.

–Kun mennään jäille, täytyy aina varmistua siitä, että on mahdollisuus pyytää apua. Ensimmäinen vaihtoehto varmaankin on, että huutaa apua. Soitto hätänumeroon tai meripelastuksen hälytysnumeroon käynnistää viranomaistoimet. Hyvin tärkeää on, että olisi vaikka kaksi matkapuhelinta, joista toinen pakattu niin, että se varmasti toimii, sanoo kapteeniluutnantti Mikko Hirvi Rajavartiolaitokselta.

Rajavartiolaitos korostaa, että viranomaisten on tärkeää saada tieto myös silloin, kun henkilö itse pääsee pelastautumaan avannosta. Jos veteen on jäänyt kellumaan varusteita, ne aiheuttavat usein mittavat pelastustoimet, ellei tietoa pelastautumisesta ole tullut.

Muista nämä:

-Jäät ovat nyt monin paikoin keskimääräistä ohuempia ja jäätilanne on vaarallinen. Älä mene jäille!
-Ota aina jäillä liikkuessa huomioon, että jää voi pettää alta. Varaudu siihen, että voit joutua pelastautumaan itse tai auttamaan toista jäihin vajonnutta.
-Älä liiku jäillä ilman asianmukaisia varusteita. Ainakin jäänaskalit on oltava mukana. Kelluttava reppu ja heittoliina ovat tärkeitä pelastusvälineitä.
-Kelluntapuku on erinomainen varuste jäillä liikuttaessa. Toimintakyvyn tai fyysisen kunnon ollessa rajoittunut on kelluntapuku varmin pelastusväline.
-Pystytkö huutamaan apua? Toimiiko kännykkä? Matkapuhelin on syytä pakata niin, että se toimii. Apua saa sisävesillä soittamalla hätänumeroon 112 tai merellä meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Soitto käynnistää viranomaistoimet.
-Ilmoita myös silloin, jos pääset jäistä omin avuin. Muutoin avannon tai sinne jääneiden varusteiden havaitseminen voi käynnistää pelastustoimet. 

Lähde: Tiedote 

Kelluttava reppu = reppu, johon on sidottu pelastusköysi. 
Kellukkeen saa esimerkiksi kanisterista. Estää vajoamasta jäihin.

Myös kovaääninen pilli, joka on naskalien tavoin kaulassa, 
olisi hyvä varokeväline jäällä liikkujille.

Kuvituksena on jo laulujoutsenia, koska eiköhän niistäkin ensimmäiset saapune jo näinä päivinä,
kun ensimmäiset kiurutkin on jo bongattu tälle keväälle. Kuu kiurusta...


Wikikirjasto: Erätaidot/Heikot jäät 

Avantouimarit

He menevät paikkaan jonne minua ei saa kyllä millään! Hui!
Palelen muutenkin koko talven! Jo ajatuskin kylmää. =D

Nämä pelottomat ja kylmäveriset keskitalvellakin avantouintia 

sisukkaasti harrastavat sinisorsat paistattelivat sunnuntaina ihanassa 

auringonpaisteessa päivää lähijoella. Tai sitten ne olivat nokosilla.

Välillä juostiin oikein kilpaa puolison kanssa pulahtelemaan 

sulaan avantoon. Kiire oli niin kova että sorsat näyttivät toisinaan 

juoksevan ilmassa kiiruhtaessaan toistensa kintereillä, samoja 

kavereiden räpyläreittipolkuja pitkin. 

-Kvaak, kvaak! Hopi-hopi! Kuka eka!? 

Sorsat pulikoivat hetken, kunnes tuli aika siirtyä 

toiseen altaaseen. Niinhän me ihmisetkin kylpylöissä 

vaellamme porukalla toisesta altaasta toiseen...

Urokset olivat komeita. 

Ja naaraat somia. 

Jään alta peilikuvastakin katsoo soma sorsa. 

-Kääk! Joko te lähdette! 

-Niin, oliko sulla muutes pullaa mukana!? 

-Jaa, jos ei sulla ollut pullaa, niin heippa sitten vaan, 

kvaak, kvaak, KVAAK! Pois meidän auringon edestä.