Keskiviikkona alkaa kesä

Tänään pitäisi sääennusteiden mukaan olla 

kesäistä koko Suomi-neidon maassa, 

päästä varpaisiin. 

Puutarhassa, tai ihan vaan pihassa, miksi sitä 

nyt kukin haluaa sanoa, kukkii täälläpäin 

vihdoin häälahjakirsikka, sellainen tosi makea. 

Viime syksynä siinä oli ensimmäisiä 

ihania kirsikoita. Sain maistettua pari 

ja kyllä oli ihania, omnomnom. 

Kirsikan virallinen nimi 

on tietenkin makeakirsikka. =)

Myös omenapuut kukkivat. 

Paitsi pari puuta ei vielä kuki... 

Ehkäpä ne vielä uneksuvat... 

Tämä ihana valkoinen narsissi hurmaa 

minut aina kun näen sen. 

Näitäkin piti tulla enemmänkin 

kukkapenkkiin mutta oliko vähä-

luminen talvi pakkasineen taas 

sipulikukilleni vahingoksi? 

Vaikka kasasin kukkapenkkeihin 

lisäluntakin?  

Pari esimerkkiä kerratuista tulppaaneista 

tässä tämä keltainen on Sun Lover... 

ja tässä toisaalla kasvavia Gudoshnik doubleja.

Pidän kovasti surfinioista. 

Ne kukkivat anteliaasti koko kesän 

kun vaan muistat kastella ja nyppiä ne. 

Surfiniatkin piti pitää viime viikolla sisällä 

koska yöt olivat liian kylmiä niille ja monille 

muille kukille. Surfiniat tuoksuivat keittiön 

pöydältä olohuoneeseen asti. 

Nyt ne saavat jälleen roikkua 

terassilla maailmaa katselemassa. 

Hani osti äitienpäivänä meille kaksi 

viiniköynnöstä, punaisen ja vaalean. 

Nekin piti kiikuttaa sisätiloihin kylmyyden 

ja raesateiden vuoksi viime viikolla. 

Vasta maanantaina uskalsin kantaa ne 

takaisin terassille.

Pelakuutkin olivat sisällä turvassa jonkin 

aikaa. Pisimmät ovat valkoisia talvetettuja 

Queen Maryja ja vaaleanpunaisia mårbackoja 

ja matalat uusia tummanpunaisia lähikaupasta.  

Jos kaikki hyvin käy, kohta tässä Hanin 

tekemässä puisessa kukkalaatikossa 

kukkii pelakuumix. 

Ennen viime viikon raekuuroja ehdin hakea

sisälle maljakkoon pari Gudoshnik doublea. 

Nämä pari talvettamaani Queen Marya 

eivät ole tänä keväänä ulkona 

käyneetkään. Taidan jättääkin ne 

tuohon olohuoneen ikkunalle. 

Sadepäivänäkin ne ovat kuin 

vihreät lämpimät verhot.

Äiti-Mamani kävi viime viikon alussa 

ja toi minulle tämän kauniinvärisen 

punasävyisen orvokkiamppelin. Sekin oli jo 

evakossa sisätiloissa mutta pääsi 

jälleen pihalle jo sunnuntaina. 

Kevääksi pihamaalle

Hullaannuin hypnoosiin asti 

kukkasipulihyllyjen 

edessä kaikissa kaupoissa 

Olin tänä keväänä hirmuisen surullinen
kun havaitsin 

viime talven pakkasen tappaneen 

 kaikki lumikellot, satoja tulppaaneja, kaikki hajulaukat 

niiden kymmenien perennojen ja muutamien köynnösten lisäksi. 

Siksi istutan nyt vielä sipuleita pihaan,
 vaikka bf:iin ostamieni kukkien
 sipulikuvan laittaessani 

sain ihmetteleviä kommentteja, että en kai nyt tänne pihaan enää 

niitä istuttele. Kyllä istuttelen. Sitä ei tiedä kuka niitä keväällä 

tässä pihassa katselee, mutta joka tapauksesssa toivon 

sipuleista olevan iloa jollekulle. 

 Minä toivon 

että keväällä 

nämä uudet sipulit nostavat 

  mullasta päänsä.  

Kelloja siirrettiin, 
kesäaika päättyi. 
Talvi alkaa Pekka Poudan 
mukaan ensi viikolla. 
Minä palelen jo nyt. 
Pärjäilkää kukkasipulini.  

Kieloja ja kerrattuja syreenejä

Kielot tuoksuvat
samaan aikaa syreenien kanssa,
tontin toisella laidalla,
jossa niitä kasvaa

mattomaisena muodostelmana ojansivussa.

Siispä saappaat jalkaan, ojan ylitys, kyykistys

ja kohta hyppysissäni oli muutama tuoksuva hento

kellokukka.

Jo muutamasta kielonvarresta leviää lähitilaan hurmaava

jäljittelemätön tuoksu. Vaikka hajuvesiteollisuus on

kuinka yrittänyt tuottaa keinotekoisesti tämän kukan

parfyymia, ei se koskaan ole kuitenkaan 
täysin onnistunut.

Teollinen ei ole sama
kuin luomu,
tässäkään asiassa. 

Tämä valkoinen 
kerrattukukkainen
 syreeni ei juuri tuoksu. 
Se on vaan
- yksinkertaisesti -
tajuttoman kaunis.

KERRATTU
on muuten se oikea sanamuoto,
eikä mikään kerrottu! =) 
Tässä tapauksessa voisi myös puhua
kerrannaisesta kukinnosta.



Valkoinen syreeni sopii erityisen hyvin
kielojen hienostuneeksi kavaljeeriksi
samaan somaan kimppuun.

Tämä on joku niin vanha lajike,
etten löydä sille edes nimeä. 

Ihmeellistä kun akileijakin kukkii 
jo nyt toukokuussa?! Siispä sitäkin
poimin tähän herkkään kimppuuni.

Samoin päivänliljat yrittävät jo tehdä
kukkia? Uskomatonta!
Testaan aukeavatko niiden nuput
maljakossa.


Joku sanoi, on ihanaa kun näin keväällä 
kukkii kaikki. Minusta se on hieman
sydäntämuljauttavan huolestuttavaa,
jos kaikki nyt tosiaan kukkii
että mitä sitten luonnossa ihaillaan
myöhemmin kesällä, elo- ja syyskuussa...

Pioneissanikin on jo nuput.
Ihan merkillistä! 
Yleensä ne ovat parhaimmillaan
heinäkuun alussa, mutta Suomen kesän
rytmi on jotenkin muuttunut.

Eurooppalaiseksi, ehkä?

Toiseen kimppuun keräsin
kielojen lisäksi lemmikkejä

ja angervon oksia.

Kukkakimpun ei tarvitse olla suuri.

Tuoksu on ihana mutta niin vahva, 

että jätin kimpun terassin pöydälle.

Vanha ristipistoruusuliina on kirppislöytö vuosien
takaa ja ruukunsuojus on virolaiselta kirpputorilta
Pärnun reissulta viime kesältä.



Ihanaa elää jälleen
tätä aikaa vuodesta
kun kukkakimppuja 
voi kerätä 
ihan pihalta. 




Ps: Harmi kun en muistanut kuvata syreeninkukkia
kun ne olivat komeimmillaan.
Kukka muistuttaa
mme lemoinea.
Suurempi ja ihanampi kukinto
kuin Moskovan kaunotar- syreenissä.