Migreeni - meidän herkkisten vaiva

 

 

 

 

Migreeni on päänsärkykohtauksia aiheuttava sairaus, joka johtuu useimmiten ulkoisten tekijöiden aiheuttamasta reaktiivisesta häiriöstä aivorungossa.

Migreeni alkaa usein kouluiässä, ja sen oireet tavallisesti helpottuvat iän myötä. Osalla oireet helpottuvat jo nuorena aikuisena.

Suurella osalla migreeni on kuitenkin hyvänlaatuinen ohimenevä ilmiö, joka saattaa aiheuttaa vain muutaman päänsärkykohtauksen elämän aikana eikä vaivaa sen enempää.

Vain harvoin migreeni kroonistuu, ja pitkäaikainenkin migreenivaiva saadaan loppumaan yhdistämällä tehokkaita hoitomuotoja.

Kohtauslääke kannattaa mieluummin ottaa heti kohtauksen alussa riittävän isona annoksena kuin käyttää pieniä annoksia toistuvasti säryn jatkuessa. Kohtaus- eli kipulääkkeitä voi myös yhdistellä. 

Migreenin estolääkkeitä on käytössä lukuisia erilaisia, ja niitä suositellaan, jos migreenikohtauksia ilmaantuu vähintään kerran viikossa. 

Migreeniä esiintyy noin 10 %:lla aikuisista, naisilla kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä. 

Varsinkin aurallinen migreeni voi periytyä suvussa, mutta toisaalta migreeni on niin yleinen, että sitä voi esiintyä etenkin saman perheen naisilla muutenkin.

Naisilla migreeni ilmenee usein kuukautisten yhteydessä. Kuukautismigreenistä on erillinen artikkeli. Jos päänsäryt jatkuvat pidempään, naisilla ne yleensä helpottuvat raskauden aikana ja tavallisesti loppuvat vaihdevuosien jälkeen. 

Lasten päänsärystä ja Nuorten päänsärystä ja migreenistä on omat artikkelinsa. 

 

Migreenikohtauksia aiheuttavat usein tietyt ulkoiset tekijät,
jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Kohtauksia voivat laukaista esimerkiksi

- Stressi tai sen loppuminen
- Kirkas auringonvalo ja
valon määrän lisääntyminen esimerkiksi keväisin
- Alkoholinkäyttö
- Huonosti nukuttu yö
- Liian pitkät ruokailuvälit
- Huono näkö
(esimerkiksi sopimattomat silmälasit)
- Purentavirheet

 

 

Kohtausta edeltävät noin päivää ennen usein tyypillisinä toistuvat oireet, kuten haukottelu, makeanhimo, väsymys ja mielialan muutokset.

Osalla migreenikohtauksista kärsivistä (15 %:lla) esiintyy ennen päänsärkyä esioire eli aura. Auraoire kestää normaalisti noin 5–60 minuuttia. Useimmiten se on näköhäiriö: näkökenttään ilmaantuu sahalaitamainen, laajeneva kirkas kuvio (voi näyttää rakeiselta tai pikselöidyltä kuvalta) tai harmaa tai kirkas alue, joka aiheuttaa näkökenttäpuutoksen.

Esioireena voi esiintyä myös puheen tuoton häiriö, toispuolista puutumista tai harvinaisissa tapauksissa toispuolinen halvausoire.

Migreenikohtaus voi toisinaan ilmaantua pelkkänä auraoireenakin ilman sitä seuraavaa päänsärkyä.

Useimmiten päänsärky alkaa kuitenkin suoraan ilman esioireita. Pääkipu on sykkivää, toispuolista ja kovaa tai kohtalaista, ja siihen liittyy pahoinvointia ja oksentelua sekä valo- ja hajuherkkyyttä. Särkyvaihe kestää tunneista jopa muutamaan vuorokauteen.

Mukana voi olla myös yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia.

Migreenitaipumusta ei voida ehkäistä. Aikaisemmilla elintavoilla ei tiedetä olevan yhteyttä myöhempään taipumukseen saada migreenikohtauksia.

Kohtausten ilmaantumista voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota niitä laukaiseviin tekijöihin (ks. yllä).

Mikäli kyseessä on aurallinen migreeni, tupakointi on lopetettava ja yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä on vältettävä, sillä nämä lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa. /Terveyskirjasto

 

  Joka vuosi syyskuun 12. vietetään 

Euroopan migreenipäivää 

 

European Migraine Day of Action 

 

#euroopanmigreenipäivä

 

 

Migreenipäivä

 

Migreeniviikko on vuosittainen teemaviikko, joka vietetään tänä vuonna 12.–18.9. Viikon teema on Migreeniyhdistyksen koko vuoden teema, migreeni ja mielenterveys. Migreeni on neurologinen sairaus, jonka sairastaminen on usein henkisesti raskasta. 

 

Tutkimustiedon mukaan migreenin rinnalla kulkee usein jokin mielenterveydellinen oire. 

/Suomen migreeniyhdistys

 

Migreenin vaikutus henkilön elämänlaatuun on samaa suuruusluokkaa kuin sydäninfarktin eli suurempi kuin muiden muassa masennuksen, reuman ja diabeteksen.

Migreeni on neurologinen sairaus, jolle ovat tyypillisiä kohtalaiset tai voimakkaat päänsärkykohtaukset. Päänsärky on tyypillisesti toispuoleista. Migreenitila on monioireinen ja -vaiheinen sairausprosessi, jossa päänsäryn voimakkuus ei välttämättä kerro sairauden aiheuttamaa haittaa, vaan sen muut oireet voivat olla haitallisilta vaikutukseltaan suurempia. Migreenisairauksien kirjossa on useita toisistaan oireiltaan poikkeavia migreenitiloja, ja kahden eri henkilön migreeniin laatu voivat poiketa toisistaan huomattavasti. 

Migreenikohtaukseen voi liittyä haukottelua, ärtyvyyttä, ruokahalun muutoksia, kipua, pahoinvointia, oksentamista tai unihäiriöitä. Myös sekavuutta ja muita psyykkisen häiriön kaltaisia tai epilepsian kaltaisia oireita esiintyy. 

Migreenitilan aikana henkilö on tavanomaisesti aistiherkkä valolle, äänille ja hajuille ja liikkuminen kohtauksen aikana pahentaa kipua. Migreenikohtaus voi vaihdella laukaisevien tekijöiden, sisältämiensä vaiheiden, vaiheiden sisältämien oireiden ja oireiden keston suhteen kohtauksen aikanakin erittäin monimuotoisesti. 

Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta on olemassa viitteitä siitä, että migreeni johtuisi verenkiertoa säätelevien sileiden lihasten toimintahäiriöistä.

Migreeni on yksi vanhimpia ihmiskunnan tuntemista sairauksista. Ensimmäinen tiedossa olevan kuvauksen migreenistä on tehnyt Hippokrates vuonna 400 eaa. Noin vuonna 200 jaa. aleksandrialainen lääkäri Aretaios kuvasi migreenityyppisen päänsäryn nimeten sen hemikraniaksi. 

1700-luvulla lontoolainen lääkäri John Forhergill kuvasi joitakin näköhäiriöitä kutsuen niitä "linnoitusmaiseksi kirjoksi" ja epäili, että hänen oman migreeninsä syy olisi suklaa.

Nykyaikainen migreenitutkimus alkoi 1900-luvun puolivälin tienoilla. Triptaanit ovat tulleet käyttöön migreenin hoidossa 1990-luvulla. 

 

Migreenipotilaista 50 prosenttia ilmoittaa migreenin haitanneen heidän työuransa etenemistä. Työpaikoilla esiintyy yleisesti migreeniä laukaisevia tekijöitä kuten stressi, kemikaalit, voimakkaat hajut, melu, kirkkaat valot, liikkuminen, tietokoneen näyttö ja valppautta vaativa koneiden valvontatyö. 

Migreenikohtaus voi olla vaarallinen työympäristössä, koska voi aiheutua virheitä ja virhearvioita sekä vaaratilanteita, kun ympäristön havainnointi heikkenee näköaistin toiminnan häiriöiden vuoksi tai toimintakyky vähenee liikkeiden hallinnan heikettyä tai kun potilas ei pysty puheensa häiriöiden vuoksi antamaan selkeitä ohjeita tai tekemään monimutkaisia päätöksiä. 

Pitkittyneen migreenin vuoksi henkilö on työkyvytön vielä seuraavanakin päivänä. 

Suurimmalla osalla migreenipotilaista migreenitila provosoituu kerran kuukaudessa ja 15 prosentilla vähintään kahdesti kuukaudessa. Pieni määrä henkilöistä, joilla on migreenialttius, sairastaa migreenikohtauksen yli 8 kertaa kuukaudessa. 

Migreenin hoitotasapainon saavuttamisen kannalta, eli henkilön parasta mahdollista elämänlaatua mahdollisimman vähin hoidosta aiheutuvin haitoin, on tärkeää sen eli haitta-asteen selvittäminen. 

Migreenin haitta-aste voidaan selvittää ns. MIDAS (migraine disability assessment, "migreenihaitan arviointi") -haastattelulla, jossa pisteytetään henkilölle kolmen kuukauden aikana migreenistä aiheutunut haitta työssä, kotona ja vapaa-ajalla. MIDAS-kyselyssä lasketaan yhteen päivät, joissa on migreenin vuoksi menetetty toimintakyky kokonaan tai yli 50-prosenttisesti, päänsärkypäivät ja kivun voimakkuus kipuasteikolla 1-10 viimeisen kolmen kuukauden aikana. Hoidon tarpeen arvioidaan kokonaispistemäärän mukaan seuraavasti:

0-5 pistettä: hoidon tarve vähäinen tai hoitoa ei tarvita,

6-10 pistettä: lääkehoito tilannekohtaista,

11-20 pistettä: toimintakyvyn alenema on suuri, ja tarvitaan pikainen lääkärin suorittama hoitokartoitus ja

pisteet yli 20: toimintakyvyn aleneminen on erittäin suuri ja tarvitaan lääkärin suorittama hoitokartoitus ja nopea hoidon aloitus. 

MIDAS-haastattelu on luotettavuudeltaan diagnoosin apuvälineenä kohtauspäivyriä eli niin sanottua migreenipäiväkirjaa vastaava. 

Migreenikohtauksen haitta-aste vaihtelee suuresti: Vähäisimmillään migreeni voi oirehtia hetkellisenä näön sumenemisena ja vakavammillaan lähes täydellisenä työ- ja toimintakyvyn menetyksenä edellyttäen hoitoa vuodepotilaana.

Usein toistuva migreeni, jossa kohtaukset seuraavat toisiaan, voi alentaa merkittävästi henkilön sosiaalista selviytymistä.

Migreeni puhkeaa yleensä murrosiässä, vaikka se voi alkaa myös varhaislapsuudessa. Migreeni on usein koko elämän ajan kestävä pitkäaikaissairaus, jota sitä sairastavan tulisi tuntea hyvin, jotta kohtauksia voitaisiin ehkäistä ja hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.

Migreeni on hyvin yleinen sairaus ja sille on tunnusomaista esiintyvyys lähisukulaisissa. Migreenialttiuden periytymiselle altistaa suuri joukko eri kromosomeissa sijaitsevia geenejä, 75 prosentilla on joku migreeniä sairastava omainen ja 75 prosenttia migreenipotilaista on naisia. 

Mitään erityistä päänsärky- tai migreenipersoonallisuutta ei ole, ja taipumus on riippumatonta työsuhteesta, rodusta, sosiaaliluokasta, koulutustasosta tai tupakanpoltosta. Älykkyysosamäärällä ja migreenitaipumuksella ei ole riippuvuutta toisistaan, samoin kuin ei myöskään neuroottisilla sairauksilla ja migreenillä, vaikkakin tavallisesti vaikeaoireista migreeniä sairastavat henkilöt voivat masentua tai ahdistua sairautensa vuoksi.

Migreenillä on usein yhteys matkapahoinvointiin. Migreeniin taipuvaiset henkilöt ovat muita herkempiä saamaan jäätelöä syödessä kitalaen kylmentymisestä aiheutuvan voimakkaan sekunnin kestoisen kivun, jäätelöpäänsäryn. 

 

Keskimääräisesti noin 10 prosenttia väestöstä sairastaa migreeniä, ja sitä esiintyy kaiken ikäisillä ihmisillä, myös lapsilla. Migreeniä esiintyy pääasiassa 25-50-vuotiailla; se on yleisimmillään 30–40-vuotiaista jopa 20 prosentilla. 

Aurallisen migreenin osuus migreeneistä on noin 10 prosenttia ja aurattoman migreenin noin 80 prosenttia. 

Lapsuusiän migreenin esiintyvyys on pojilla tyttöjä suurempi, oftalmopleginen eli silmähermon toimintaan liittyvä migreeni on yleisintä nuorilla pojilla ja basilaarinen eli aivorunkoperäinen migreeni nuorilla tytöillä. 

 

Kuukautisiin liittyvä migreeni on varsin yleistä, arviot vaihtelevat 20-70 prosenttiin naispuolisista migreenipotilaista. Kuukautisiin liittyvä migreeni voi olla menstruaalinen eli kuukautisten aikainen tai premenstruaalinen eli ennen kuukautisia esiintyvä, joka alkaa 2-7 päivää ennen kuukautisia. 

Naisilla migreeni voi lieventyä menopaussissa. Myöskään yleensä kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana ei esiinny migreeniä. 

Raskaus helpottaa kuukautisiin liittyvää migreeniä 80 prosentissa tapauksissa, mutta se voi myös pahentaa oireita. Estrogeenitason laskeminen aiheuttaa tavallisesti migreenikohtauksen 4-6 päivää synnytyksen jälkeen. 

HUOM: 

Ehkäisypillereiden käyttö voi pahentaa migreenin oireita tai laukaista hengenvaarallisen migreenikohtauksen, joskin erittäin harvoin. ^/WP-

Tänään on 

Euroopan migreenipäivä

Suomen Migreeniyhdistys 

 

#letstalkaboutmigraine

#puhutaanmigreenistä

#europeanmigraineday 

#euroopanmigreenipäivä