Syksyn kauneutta

 

 

 

 

 

 

 Ja lisää kauneutta ensi kesälle 

löytyy vaikkapa siemenkuvastoista...

 

 

 

 

 

 

 

Syreeni

Syringa vulgaris

Sieltä se kukka jo pilkistää! 

Syreenit (Syringa) ovat öljypuukasveihin (Oleaceae) kuuluva puuvartinen kasvisuku, 

joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. 

Lajeja on parikymmentä, joiden lisäksi on hybridejä.

Suomessa syreenit eivät ole luonnonvaraisia, mutta istutettuna tavallisin laji on pihasyreeni 

(Syringa vulgaris), jonka kukat ovat yleensä tyypillisen liilan väriset tai valkeat. 

Venäjän kielessä tunnetaan jopa väri сиреневый (syreeninvärinen), 

englannin tai alun perin turkin lilac on myös värin nimitys. 

Lisäksi näkee hybridejä sekä unkarinsyreeniä (Syringa josikaea).

Syreenit kasvavat suunnilleen 4–5 metriä korkeiksi monirunkoisiksi pensaiksi. 

Lehdet ovat vastakkaiset, suikeat, tasalaitaiset. Kukat ovat noin senttimetrin läpimittaiset. 

Pensaat kukkivat yleensä kesäkuussa. Kukkien tuoksu on voimakas, miellyttävä. (Wikipedia) 

Puun käyttöalueita ovat muun muassa jousien kaaret, soitinrakentaminen, 

puunkaiverrus ja puukonkahvat. 

Unkarinsyreeni ei ole aivan yhtä kovaa kuin pihasyreeni. 

Tieteellinen nimi on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea: 

nuorimmat versot saattavat olla jonkin verran onttoja. 

Niistä on tehty menneinä aikoina pillejä ja huiluja. (Wikipedia)

Saisinpa pihan syreeninkukkien tuoksun 

tänne esille! Varsinkin iltaisin tuoksu on ihana. 

Tässä  nyt on tällainen tavallinen syreeninkukkaversio, 

mutta vielä upeampia ovat ne kerrattukukkaiset. Ah.

Onneksi on vielä hortensioita!

Ah, näissä minun silmäni lepää. 

Vaikka tänä kesänä hortensiat eivät tehneetkään 

kovin komeita kukkaterttuja niin kuitenkin, 

nämä pienetkin, ovat hyvin rakkaita. 

Pakkasyön jälkeinen aamu

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli jo 

pakkasta muutama aste, joten aamulla maailma oli 

valkohuuruinen. Pakastetut koreanköynnöksen kukat 

näyttivät tällaisilta, kauniilta ja kärsiviltä yhtaikaa.

Valamonruusujen kiulukat hohtivat kuin jouluiset 

kuusenkoristeet huuruisten lehtien seasta.

Viimeiset pihlajanmarjat olivat saaneet ylleen 

tomusokerihumpsahduksen kaltaisen jäähileen.

Terttuseljan lehdykät näyttivät haurailta. 

Toden totta, heti kun aurinko alkoi paistaa, 

nuo yöllä jäätyneet lehdet tipahtelivat kopsahdellen 

maahan pensaansa alle. 

Syksy on niin surullista... 

Luonto jättää kesälle hyvästejä.

Syyshortensia ja syyspäiväntasaus

Hydrangea paniculata Grandiflora 

Lapsuudenkodin pihalla kasvoi kaksi kookasta syyshortensiaa jotka 

puhkesivat aina kukkaan niin myöhään syksyllä että kylmät yöt 

muuttivat niiden kermanvalkeat kukat nopeasti punertaviksi.

Ja kun punertavuus on saapunut, kukka muuttuukin nopeasti koko-

naan ruskeaksi. Silti nuo pensaat olivat niin ihastuttavat että toivoin 

joskus omistavani ihan ikioman syyshortensian.

Rakas veljeni antoikin sellaisia meille häälahjaksi kaksi vuotta sitten kaksin kappalein. 

Ne voivat hyvin ja kukkivat komeasti tänä kesänä, aloittaen jo hyvissä ajoin 

kukintansa, ja sain nauttia kukkapaljoudesta todella pitkään.  

Kylmät yöt ovat muuttaneet hortensioiden kukat jo punertaviksi. 

Talvi tekee syksyisen mutkan 
kautta tuloaan pikku hiljaa. 

Tänään 22.9. on Rakas päiväkirja-päivä, 

samoin valkoisen suklaan päivä.

Valkoisesta suklaasta en välitä, se kun ei ole suklaata lainkaan,
- koska tummaa sen olla pitää! - 
mutta päiväkirjat ovat minulle olleet
hyvinkin rakkaita. Tämä blogi on
nykyään päiväkirjani...


Syyspäiväntasauskin 
on tänään. Se päivä
 sanoo kesälle 
näkemisiin... 

Kevät tuo toukokuun

Ja toukokuu tuo kevään! 
Tässä muutamia viime syksynä Virosta tuomiani 
 posliinihyasintin, Puschkinia libanotican 

sipuleita kukassaan.  

Mukana keväisessä kukkakollaasissa muitakin tällä hetkellä pihassa 

 kukkivia ensimmäisiä pieniä välähdyksiä tulevasta kesästä, 
idänsinililjoja eli scilloja, sinivuokkoja ja krookuksia.

Tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä, 
samoin narsissien ja kirjopikarililjojen vihreitä pilkahduksia. 
 

 Koivuangervo on kohta lehdessä 

eli sen voin sanoa olevan jo kuuluisalla 

hiirenkorvalla! 

 Myös puut alkavat paisutella lehti- ja kukintoalkujaan.  

Tässä esimerkkinä omenapuun kukkanuppu, 

syreenin lehtinupukkasykerö, 

terttuseljan viininpunaisia kukkatertun alkuja, 

ja pihlajan pehmeänukkaisia lehtikääryleitä.

 Peippokin on saapunut 

ja laulanut varsinkin aamuisin pihalla punarinnan 

ja niiden kaikkien muiden ihanuuksien 
kanssa kilpaa... 

Mene sinäkin ulos 

neljän - viiden - kuuden 

maissa aamulla 

ja 

rakastu 

lintujen konserttiin, 

niin tiedät mistä puhun. 

Suomalaista sielunmaisemaa

 Räpsyjä pakkasesta...

Raidan oksien raoista... 

Terijoensalavan oksiston lomasta...
joihin viime talvena tein
jäisiä sydämiä... 

Jäisistä valamonruusuista... 

Tammikuisen aamuauringon kultahämystä... 

 Tienvarren ladoista...

Täysikuusta... 

Auringon haloista... 

 Takapihan pihlajassa piipahtaneista 

epäuskoisista närhistä... 

Viime kesänä eivät tämän seudun pihlajat 

kukkineet lainkaan eikä niin ollen tullut 

yhtään pihlajanmarjojakaan. 

 Tässä hieman jänisten yöllisten kemujen jälkiä... 

Samoja polkuja kulkee myös kettu ja villikissa. 

Kännykkäräpsy illan sinisestä näkymästä, 

kun avaan ulko-oven... 

Ja pilkahdus kuumasta pataruuasta. 

Joskus minulla on onni 

päästä syömään äidin tekemää ruokaa, 

niin kuin vaikka viime lauantaina. 

Hortensiat kukassa

Vuosi sitten häälahjaksi saadut hortensiat kukkivat 

pihalla ihan pienesti ja herkästi. 

Toivottavasti ensi talvi menee niillä jo rutiinilla 

eivätkä kuivattaisi enää latvojaan 

niin saisi sitten seuraava talonomistaja ihailla kukkiaan...

Terveisiä marja-aronialta

Napsaisin pihalta villin aroniapensaan oksan veteen
sisälle pari viikkoa sitten huijaten sen biorytmejä 

ja saaden sen kukkimaan. 

Kevään lämpö ei siis ole 
monenkaan 

viikon päässä. 

Hentoja ääriviivoja.
Haurasta kauneutta. 

Toivottavasti tämä päivä on kaunis
ja mukava ja sopii ulkoilulle,
sillä nyt on Mene kävelylle puistoon -päivä.

Älä ajattele mitään ikävää.
Ole vain ja hengitä. <3
Olet tärkeä.

Kevään ensimmäisiä vihreitä

 Terassille voi jo päiväksi 

nostaa narsissiruukun silmien iloksi.

Ne pitää vaan muistaa nostaa sisälle yöksi 

etteivät pakkaset koidu niille turmioksi.

 Keittiön ikkunalla viheriöi muistoja jouluista. 

Niin tästä menneestä kuin jo toissavuotisesta.

Juuri sellainen toissavuoden joulun ritarinkukka
halusi yhtäkkiä tulla ulos kaapista, 

jossa se oli ollut ihan vaan nukkumassa
puolisen vuotta, syyskuusta saakka. 

Nyt vasta se tahtoi kukkia uudelleen. 

Se ei halunnut tulla esiin jouluna 

vaan nyt vasta, lähellä pääsiäistä. 

Näytän myöhemmin tuon kaapissa piileskelleen
amarylliksen punaisen kukan

  Nyt se on jo nuppuvaiheessa.

Napsaisemani oksa villistä mustaviinimarjapensaasta

tuoksuu maljakossa vahvalta mustaherukalta. 

Odotan niin esille sen silmuja. 

Saattaa se pukertaa näkyviin myös juuria, 

ja silloin sen elämä jatkuu puutarhassa 

jossain sopivassa paikassa. 

Ei sen väliä, vaikkei se olisikaan satoisa 

onpahan jossain vain vihreänä pensaana. 

Kaikki kasvit ovat minulle arvokkaita.

Lisää lunta

•♥•.•♥•.•♥•

Viime talvesta poiketen tänä talvena on 

satanut kovasti lunta ja vielä lisää lunta. Pihamaamme oli yhteen 
väliin todella kaunis ja talvisen runsasluminen. Omasta mielestäni

punainen talomme ja samoin punainen piharakennus sopivat 

jotenkin suloisesti yhteen juurikin valkoisen lumen kanssa.
-Mutta tämä on tietenkin erittäin puolueellinen mielipide. =) 

Luoman puutuotteen aitta 

on piharakennuksenamme. 

•♥•.•♥•.•♥•

Linnunpöntöissä käy jo kuhinaa, kun tiaiset 

käyvät tutkimassa pönttöjä kevät mielessään.

Minusta tuntuu, että ne myös nukkuvat kaikissa 

mahdollisissa linnunpöntöissä öisin.

Pitänee siis tehdä lintujen - ja meidänkin  -
iloksi äkkiä lisää linnunpönttöjä.  =D

Lumisade on kaunista... 

Mutta aiheuttaa lisätöitä. =)

I love my home. 

•♥•.•♥•.•♥•

Toivottavasti kaikki pienenkin kasvihuoneen 

omistajat ovat muistaneet poistaa katoilta 

lumet pois painamasta rakenteita... 

Meidän viherhuone kerää tässä jo 

uutta lumikuormaa katolleen.
Toisaalta nyt on suojasää ja
mahdolliset lumikuormat ovat
kaikkien katoilla madaltuneet. 

Tietyssä valaistuksessa 

pihamaa oli kuin sadusta. 

Talviaamutkin
voivat olla kauniita... 

Kuvasta ei erota, mutta tuolla yläoksilla istui odottelemassa muutama 

sini- ja talitiainen, että sain puhdistettua kookkaan ruokintapöntön
runsaasta lumesta ja kaadettua siihen ämpärillisen auringonkukan siemeniä.

Syreeni on suloinen 

sekä talvella että kesällä.

Tätä vanhaa syreenipensasta hiukan
leikattiin viime kesänä.
Saapa nähdä mitä se tykkäsi
nuorennusleikkauksestaan... 

Eivät lyhdyt kuulu vain jouluun 

vaan niillä on ihana valaista pihamaata 

aina kun on pimeätä tai harmaata. 

Jo kolmekin havupuuta muodostaa 

minimetsän, varsinkin lumikuorman kanssa.

•♥•.•♥•.•♥•