Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sibeliustalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sibeliustalo. Näytä kaikki tekstit

14.9.2018

Lahti syysarkena




Kosmoskukkia sataman seudulla.















Näin syksyisenä arkipäivänä 
ei satamassa ollut juurikaan ihmisiä. 
Tämä introvertti oli iloinen tästä 
avaruudentunteesta.  
Sai ihailla rauhassa kukkaistutuksia, 
tyyntä vedenpintaa ja laivoja... 





Valkoposkihanhia oli pieni joukko paikalla. 
- Se suurempi lauma taisi viikko sitten 
jo lennellä etelän suuntaan. 









Vakiokahvilamme satamassa käydessämme. 









Piipahdimme ihailemassa Sibeliustalon 
kukkaistutuksia, joissa oli jo 
syysväritys. 









Läheisten talojen ihana 
valkoinen hanhikkipensasaita on 
aina kiehtonut minua. 



Hanhikit kukkivat ihanasti 
silloin kun muut jo ovat lopettaneet 
oman kukintansa. 









3.9.2017

Lahti by night







 
Kävimme syyskuun ensimmäisen päivän iltana katsomassa 
saisimmeko auringonlaskukuvia Lahden Ruoriniemestä, 
Vesijärven rannalta.



 
 Vähitellen ilta alkoi hämärtymään 
ja taivaalle suli kultaa. 



Pilvet uivat kultaisessa hetkessään. 


Naismeloja lähti liikkeelle lähirannasta. 
Muutama muu kuvaaja otti kuvia vain tuosta 
auringosta, sen ollessa vielä suuri, 
ennen kuin se hyppäsi metsän taakse. 
Kuvaajat olivat tyytyväisiä kuviinsa 
ja lähtivät pois. 
Minusta taivaan näytelmä nyt vasta 
alkaakin... 


Me kuvailimme niemessä vielä jonkin tovin kunnes 
vilkutimme pilvilinnulle ja päätimme vaihtaa 
kuvauspaikan Lahden satamaan. 


 
 
 Sataman suunnasta Ruoriniemi on kuin 
hotellialue Vesijärven rannassa. 

Olemme aina olleetkin sitä mieltä että 
sopisi juurikin

Hiivatehdas saisi mennä 
muualle haisemaan. =) 

Sen rakennuksia voisi 
hyväksikäyttää komean 
kylpylän rakentamisessa. 
 
 


Meloja lähestyi myös satamaa... 
Hänellä olikin kaunis taivas 
melontaretkellään. 
 


 Ruoriniemi alkaa tummua. 

Kun asuimme tuolla suunnalla, 
rakastin tällaisia iltaruskoja. 
 
 


Minulla oli ihan ikävä 
näitä kultaisia hetkiä. 
 


Siinä katsellessamme parvi hanhia 
lensi veden yllä kohti rantaa. 
 

 
 Ne melkein juoksivat 
lopun matkaa veden päällä. 
 


 
 Siihen ne sitten jäivät rupattelemaan 
ja järveltä saapuvaa laivaa odottamaan. 
 


 
 Suomenneito sieltä saapui satamaan 
ja kuulimme sen kuulutuksen jossa toivottiin 
matkustajat tervetulleiksi pian takaisin. 
 


 
Myös saunalautta rantautui 
sataman suuntaan. 
 


 
Yksinäinen sorsa piti kovaa pärpätystä 
rannalla. Tuntui että se esitti uhmakkaita 
haasteita koko luomakunnalle. 
Meillekin? Kaipa niin. 
 




Kävelimme sataman aallonmurtajalla ja 
napsimme sibbeladosta, eikä kun 
Sibeliustalosta kuvia järven puolelta. 

Iltarusko kultasi sen kaikki sadat
järvenpuoleiset ikkunalasit 
kultaisiksi... 

Kukahan muuten pesee kaikki
nuo ikkunat? Onneksi en minä. 
Se on minusta tylsä työ! =D 



 
Puolikas kuutakin köllötteli taivaalla. 
Se selkeästi seurasi auringon matkaa 
kohti länttä, maapallon toisen puoliskon 
aamun avausta katsomaan. 
 



 
Meille saapui jo yö. 
Tämä nuoripari oli juhlatuulella. 
 




 
Joku muukin oli ollut juhlistamassa 
kai syyskuun alkua? 
 


 
Satamassa oli Tivoli. 
Se tulee aina Lahteen liian aikaisin 
keväällä kun on vielä kylmä,  ja 
liian myöhään syksyllä kun tarvitsee 
jo miltei toppatakkeja... 
Niin nytkin. 
Tosi kylmä tuuli kävi järveltä. 

Todellakaan ei tehnyt mieli 
mennä tivoliin... =)  
 
 


 
Tivolin kurpitsavaunuja... 




 
Poislähtiessä Sibeliustalon seinässä 
oli mielenkiintoinen heijastus 
Tivolin maailmanpyörästä. 







 
Kotimatkalla halla peitteli peltoja hyytävään
halaukseensa. En saanut siitä hyvää kuvaa 
koska Hanin mielestä ei ollut paikkaa johon 
auton olisi voinut pysäyttää. 

Semmoinen Lahti by night -reissu. 
 





25.8.2015

Appelsiinintuoksua pelakuunlehdissä






Tämä Orange Fizz Geranium pelargoni tuoksuu sitrukselle, 
tai siis nimensä mukaisesti appelsiinille 
lehtiä hiukankin hypisteltäessä. 




Tämän pelargonin lehtiä voisi jopa syödä
esim salaatissa, 
mutta enpä minä raaski riipiä sen lehtiä meidän ruuaksemme, 
kun oikeaa salaattiakin on olemassa. 




Nämäkin kaksi pelakuuta ovat Plantagenin pikkuruisista kevättaimista.
Näiden kukkimisen odottaminen on ollut hartaan pitkäaikaista.


Miten kesän viileys ja pimeys vaikuttikin niin ihan kaikkiin pelargoneihini, 
ettei mikään niistä meinanut kukkia millään, ennen kuin nyt vasta elokuussa.
Kasvoivat vain pituutta kamalasti.



Nyt ne vihdoin ihan varovasti kurkistelivat ensin, 
uskaltaako tänne kukkiaan laittaa lainkaan.
Onneksi vihdoin uskalsivat.





Osa pelakuista onkin jo nostettu sisätiloihin ikkunalaudoille lämpimään,
nuppujaan avaamaan, koska yöt ovat jo aika kylmiä, siitä huolimatta että
sääennusteet ehdottelivat meille trooppisia lämpimiä öitä...
- Mutta onhan tropiikissakin yöt kylmiä!  =D

Kylmässä pelakuu ottaa itseensä, ja kun sen sitten vasta tuo sisätiloihin,
se tiputtaa loukkaantuneena kaikki lehtensä.


Jotkut yksilöt eivät valitettavasti mahdu sisälle millään
ja ne joutuvatkin uhrautumaan ikuisiksi tämän kesän 2015 ulkokukiksi. 


Jospa tulisi se paljonpuhuttu leuto pitkä syksy.
Joskus syksyt tosiaan ovat jatkuneet tammikuulle saakka.
Olen nähnyt komeita pelargoneja ja muhkeita muratteja ulkoruukuissa 
vihreinä mm Lahden Sibeliustalon edustalla vielä tammikuussakin,
kunnes joku on ne korjasi pois...  =)


5.7.2011

Lahti 3.7.2011









Satamassa oli edellisenä iltana vielä majailleet kaverukset iso jano ja pikku-nälkä. 
Tuollaisiin tapahtumiin minua ei saisi millään! 
Juhlijoiden sotkuja korjailtiin pois, telttoja kuskattiin muualle, 

Ihan hetken päästä näiden kuvien otosta, alkoi hurja ukkos- ja raemyräkkä...