Minä & talvi

 

 

 

 

 

 

Kaikkien niveliä ei kylmä auta. 

Kaikkien iho & keuhkot eivät kestä pakkasta. 

 

 

 

 

Viides vuodenaika

  Hehee! Varokoon hän,
ken kanssani tänään ulkoilee!
Koska meillä ei ole lunta, jäätä, 

pakkasta eikä talvea täällä 
eteläisessä Suomessa, me 
voimmekin viettää tänään  
Astu lammikkoon ja kastele ystäväsi -päivää

-ja lätäköitähän riittää! 

#StepInAPuddleAndSplashYourFr

 

Muistan monia talvia Päijät-Hämeessä, 

jolloin kunnon lumitalvi pakkasineen saapui vasta tammikuussa, 

samoin jääpeite järviin. 

Eli eiväthän 

tällaiset talvet ole mitään uutta. Kyllä tällainen minulle sopisi.

Mutta tällaiset talvet ovat puutarhoille ja pihoille harmillisia, koska sitten kun pakkaset saapuvat, kasvit paleltuvat ilman lumisuojaa...

Viides vuodenaika 

 
Outoa
Tämä ei ole syksyä
Eikä talvea
Kuin kaamosta
ilman lunta

Onko tämä
jokin viides vuodenaika?

Vai onko tämä unta?
Kohta on joulu
ja purjevene
soljuu sulalla järvellä


-Una Reinman 

 

Kirjoitinpa 13.12.2007 
aiheesta runosenkin.

Ehkä haaveeni omista retkiluistimista 

voi olla turhaa, koska vahvoille 

jäille pitäisi matkustaa Pohjois-Suomeen ja sielläpä olisi vielä kylmempää kuin täällä etelässä, enkä enää kestä oikein pakkasta...  

Tänään on   

Salaisen ystävän päivä. 

Salainen ystävähän voi olla 

vaikka kesy lintu, kettu, muu metsäneläin, tai naapurin kissa joka vierailee luonasi, tms...

Pakkasallergia

Pakkasessa ja tuulessa, joskus 
jo viidessä miinusasteessa, lämpimästä vaatetuksesta huolimatta,  

käsivarsieni 
ja reisieni iho sekä rinta, 
 kasvoista ja korvista 
puhumattakaan 
nousee punaisille kohoumille 

ja turpoaville läimäsköille 
(urtikatria) joka todella 
sattuu! 

Sisätiloissa läimäsköihin 
tulee tunne kuin 

ihoa pisteltäisi 
tuhansilla nuppineuloilla, 

eli ihoa edelleen polttelee, 
vaikka vaara 

on jo ohi. 

Ihoon ei saa edes koskea. 

Sulan hitaasti sisätiloissa, 

ajan kanssa... 

Muutenkin raajani palelevat 

herkästi ja iltaisin kädet ja 

jalat menevät talvisin ihan kylmiksi.  

Talvi talvelta siedän 

vähemmän näitä pakkasia. =( 

 Onhan luminen talvi kaunista aikaa...  

Joskus talvi tuo omaa 

hohtoaan kuviin. 

Koetan ajatella pakkasesta

positiivisia ajatuksia. 

Aina en vaan onnistu. 

Jotkut runoseni ovat suoraan 

omasta elämästäni, jotkut jonkun muun...

Talvi saapui sittenkin

Jouluna maa oli paljas ja karu, 

kuin marraskuu olisi yhä routinut 

ja kääntänyt talikolla maata kuraiseksi. 

Nurmikko oli niin vehreänvihreä että 

mietimme jostain lentäneiden 

lehtien silppuamista ruohonleikkurilla. 

 Jätimme naureskellen ajatuksen 

kuitenkin pelkäksi vitsailuksi. 

Toissapäivänä viimein, aamusta alkaen, 

myös meille ilmaantui lumimyräkällä 

pyryttämällä oikea talvi. 

*´¨`*´¨`*

Lumi muunsi maailman 

aivan jouluiseksi.  

*´¨`*´¨`*
 

Pari viikkoa myöhässä tosin 

mutta eikö vanhat viisaasti 

aina lohduta tällaisissa tapauksissa 

jotta parempi myöhään... 

Valo ja ilokin palasi. 

Amaryllikseni elävät oman aikataulunsa 

mukaan, kukkien milloin tahtovat, 

vaikka heinä- ja syyskuussa, niin kuin  

muutamaan kertaan on tapahtunutkin. =)

Nämä valkoiset kukkivat paraikaa ahkerasti. 

Leikkaan amat aina leikoiksi 

koska ne kestävät maljakossa 

paljon kauemmin kuin sipulissaan, 

usko vaan. 

Takapihan muutaman puun muodostama suojamuuri 

tuulia vastaan muuttui hetkessä lumiseksi. 

Onneksi en laittanut ihan kaikkea 

joulua jo pois, vaan jätin esiin 

tämän oman tähtitaivaan. 

Hämärän tultua pikkutaloon tuli 

kaunis ja rauhaisa tunnelma.

Myöhemmin pilvet väistyivät 

ja oikeat tähdet valtasivat puolikuun 

kanssa taivaankantta. 

Pakkanen saapui eli talvi on todellista.

*´¨`*´¨`* 

Vaikka tämä pakkasallergikko 

ei talvesta niin välittäisikään 

niin kaunista aikaa tämä on 

se täytyy myöntää. 

PS: TUONNE laitoin näin 
jälkikäteen Pikkutalon joulua kuvina.