Pihan vahti

Kun ulkona katsahtaa puiden latvojen tasalle 

melkein taivaalle, 

näkee siellä pihamme uskollisen vahdin, 

pihavariksen...

Puu - lehdet - odotusta

Valoa kohti

Siipien havinaa

Auringonläikässä

Jotain mistä en pidä

Mustaa ja valkoista etsi kuvia asioista joista emme pidä. 

PIDÄN toki näistä ihanista Sorinin valkosuklaacrisby-konvehdeista joita 

oli erityisesti hankittu tyttären ja esikoisen valmistujaisiin, 

mutta kukaan ei muistanut tarjota niitä vieraille, jotka tosin 

hädintuskin viipyivät meillä edes tuntiakaan. 

Siitä en pitänyt että 
osa vieraista ei viitsinyt riisua eteiseen ulkojalkineita
jaloistaan, kun me muut taas olimme sukkasillamme tai sisätossuissa,
jotkut jopa paljain varpain. 

Oli varsin turhaa työtä pestä etukäteen tämän kodin matot ja lattiat
juhlia varten, kun nuo eräät ventovieraat saapuivat sisälle kuin navettaan... 

Tai siis... nykyäänhän ei edes navetaan saa mennä ulkojalkineet jalassa.
Sielläkin laitetaan pussukat kengänsuojiksi.
On paljonkin itsestä kiinni mitä sillä suojalla
ajattelee suojelevansa.
-Karjaa vai jalkineita.

Meillä tosin roikkuu erittäin näkyvä pussukallinen
puhtaita villasukkia 

eteisessä ihan vierailijoiden jalkoja varten, 
jos lattia vaikkapa olisi niin kylmä ettei sille voi muuten astella...  

-En pitänyt kovin siitäkään kun eräs ventovieraista päätti minun sijastani pitää puheen, 

juuri kun mie olin vetänyt henkeä onnitellakseni 

kaksoistutkinnon suorittanutta tytärtä sekä isoveljeään, 

ja muistuttanut että onnea tarvitsee vielä tuo kolmaskin Murunen. 

Noh, siinä meni omat konseptit sekaisin,
eikä niitä mun sanoja nyt tullut ääneen lausuttua.

Jos olet kutsuttu vierailija,
et ole välttämättä juhlan päätähti. 

-Sama
vieras ihminen meni salaa aukomaan tyttären 

lahjoja ja henkilökohtaisia suljettuja onnittelulahjakuoria. =( 

-Siitä tempauksesta erityisesti emme kukaan pitäneet.  

Ei kellään ole mitään asiaa 
eikä oikeutta mennä tutkimaan toisen 
lahjoja!!!  
Ihme kaappitarkastaja!! 
 

Säätilastakaan emme kovin pitäneet, 

mutta se oli asia, jolle ei kukaan meistä 

olisi voinut mitään.

Sori vaan nyt Sorinit 

mutta jouduitte tähän juttuun mukaan 

ihan vertauskuvallisesti...  

Mutta ja onneksi 

voinen lausua kiitoksen

 ♥omalle porukalle ♥

 avusta, 

läsnäolosta, herkuista,
kukista, lahjoista, 

rohkaisevista hymyistä,
haleista, 

ja käynnistänne.   

Teistä mä tykkään. 

♥♥♥♥♥

Keskeneräinen

Mustaa ja valkoista 

etsi kuvia keskeneräisistä asioista. 

Tässä vielä kevään juhlapaikka 

on ihan keskeneräinen...

♥♥♥

Makro maailmastani

Takapihalla pihlaja...

& 

muiden mustavalkoisia makroja.

Kulmikas

Mustavalkomaanantain kulmikas haaste. 

Itseasiassa tämä on kirpputorilöytö, 

joka keikkuu nyt tyttären katossa. =) 

Peli

Palapeli... 

Muiden pelejä Mustaa ja valkoista-blogissa. 

Penkki

Mustavalkomaanantain aiheena oli Penkki. 

Muiden penkkejä...

Mustaa ja valkoista: Jalat

Villasukkajalat.

Muiden jalkoja... 

Lempi-

Mustavalkomaanantaissa aiheena lempi-jotakin. 

Mie laitoin lempikulhoni esille... <3 

Kädet

Haave

 

En päästä haaveita liian isoiksi
Haaveeni kutistuvatkin monesti
aivan suklaarusinoiksi

-Una Reinman- 

PS: 

Haluatko kuulla vitsin suklaarusinoista?  

Se menee näin: 

Pitkällä bussireissulla eräs mummo tuli bussin etuosaan rusinoita nyrkissään ja kysyi ottaako kuski rusinoita? 

No, kuski otti rusinat, kiitteli ja mutusteli pois ja mummo kantoi hänelle uusia rusinoita vähän väliä, jotka nekin kuski kiltisti söi. 

Viimein kuski jo kysyi, miksei rouva-hyvä itse syö niitä? 

Mummo vastasi topakasti, jotta ei, hän ei tykkää rusinoista!  

Hää vaan imeskelee sen suklaan pois niiden päältä... 

Hih hih! =) 

Kaksitoista

Ylin kuva: Mustavalkomaanantain aiheena on Kaksitoista. 

Salaperäisesti sen voi jälleen kukin käsittää ihan omalla tavallaan. 

Minä muistelen viime vuoden kahdettatoista kuukautta.

Tervetuloa jälleen myös nämä 

tämän 2012-vuoden tulevat kaksitoista kuukautta! 

Nämä näkymät ovat Lahden uuden 

kauppakeskus Karisman joulukuiselta katsastusreissulta. 

Kauppakeskuksen avajaisiin emme tuhansien muiden 

kanssa rynnineet, vaan käväisimme siellä vasta pari viikkoa 

avajaisten jälkeen lähinnä ikkunaostoksilla.

 Askarteluliike kiinnosti kovin... <3

Tässä Lahden Plantagenin olkipukkivuori, 

joka varsin nopeasti katosi 

pukkeja kaipaaviin koteihin, koska seuraavalla 

kerralla kun kaupassa kävin, 

niitä ei ollut enää missään.  =)

Lahden kauppatorin muhkea joulukuusi 

sekä jouluseimi. 

Lahden kauppatorilla sijaitsi muutaman viikon ajan 

Joulukylä myyntikojuineen, jouluisine koristeineen, 

penkkeineen ja tapahtumineen.

Tontut paistoivat viluisille ihmisille makkaraa.

Lunta ei ollut missään, 

vaikka harmaa taivas hiukan lumisadetta enteili...

Joulutorin somisteena oli riukuaitoja ja kuusia yms 

ihanuuksia, joita öisin piti paikalla ihan suojella 

vartijavoimin, sillä niitä oli yritetty jopa varastaa... 

Ikävää ettei mikään kaunis saa olla rauhassa ja 

paikoillaan. 

Tuollaiset myyntikojut olisivat aina mukavia tällä torilla, 

niin torimyyjät eivät niin palelisi tuulisella aukealla, 

jonne usein käy viima Vesijärveltä.

Mekin valitsimme tosi kylmätuulisen päivän torivierailullemme 

ja palelimme Kauppahallissa nautituista kuumista kahveista 

huolimatta niin kovin, että piti sanoa pian hyvästit jouluiselle 

torinäkymälle, hypätä autoon ja ajella kotiin. 

Virkkeen ex-tehdas Orimattilassa, 

on nykyisin silloin tällöin
Megamyyntiareenana. 

Tässä tämän joulun megamyynnin somistusta: 

oikea jouluporo.

Sillä ei kyllä ollut punaista kuonoa... <3

Lahja

Tällainen paketti jatkoi aamulla matkaa... <3
Mustavalkomaanantain aiheenakin oli lahja...

Tässä sama kuva oikeissa väreissä.

Jouluaskareita

Lamppu

Uusvanha lampukka
valaisee rakkaiden valokuvaa... <3

Lasi