Kesämielellä

 

 

 

 

Kauan kaivattu & odotettu ihana 

dahliajuurakkopaketti saapui! 

 

Kiitos #mustilanpuutarha! 

 

 

💗

💗

💗

 

Tuossa ovat ensimmäiset neljä
dahlian juurakkoa: 

 

Brown sugar 

Otto's thrill 

Spartacus 

&

Akita 

- Lisää on kyllä vielä tulossa...
Kaikki nämä ovat mökille menossa.


Laitan ne ensin multaruukkuihin
esikasvatukseen.

 

💚 

Nyt kyllä olen ihan 

#happywoman

 

Puutarhurimummonikin sanoi näitä
aina dahlioiksi, joten minäkään
en oikein osaa käyttää sitä
daalia-sanaa... =)

 

Niin ikään mökille ovat menossa mm nämä.
On suurikukkaista orvokkia, keijunmekkoa,
amppelivaulaa, jne jne...

Tässä ne vielä odottelevat
suurempiin purnukoihin pääsyä.

💚

Toivottavasti saan taas tänäkin kesänä
mökillä kasvihuoneen täyteen kaikkea
vihreää ja vehreää, niin kuin viime kesänä...

 💚

 

Viime kesänä mm kasvihuonekurkuista tuli
ylituotantoa niin paljon, että vein kurkkuja
ämpärissä seudun postilaatikoille, laitoin
siihen lapun että saa ottaa ja niin naapuritkin
saivat kurkkuja. 

 

Kuulin meidän mökkipihaan ihanan riemunkiljahduksen,
kun eräskin nainen huomasi ne kurkut. 

 

Ihana! =) 

 

💚

Kasvihuoneen ulkopuolella
näkyy viime kesänä perustettua nurmikkoa
(itseasiassa sen ensimmäistä kasvua!) ja vasta istutettuja
hedelmäpuita, joihin jo istuttaessa laitettiin
talven jänisverkkoja varten tukipuita.

💚

Emme ottaneet irti 

aivan kaikkia suojakalvoja kasvihuoneesta,
ettei se olisi liian kirkas
ja polttaisi kasveja aivan karrelle.

Ne kasvoivat loistavasti näinkin.

 

Kärsin itsekin hyperpigmentaatiosta joka varmaan on
peruja lapsuudenkodin kasvimailla alituisesta
jokakesäisestä ihon palamisesta ja kesimisestä...

 

Olen jo vuosikymmeniä joutunut käyttämään
kaikkein korkeinta aurinkosuojakerrointa.

- Jos en käytä sitä, näytän kesällä seepralta...

💚 

 

 

 Tänä kesänä kasvatamme kasvihuoneessa tomaattia 

salaattia ja kukkia. Hurjasti kaikenlaisia kukkia! 

 

Hellyttävää, kun Hani on ilahduttanut 

minua crohnia täällä kotona potiessani, 

tuomalla kaupantuliaisina lisää kukkien 

siemenpussukoita! Kaikenlaisia ihania 

kukkien siemeniä! Ihana mies! 

 

- Tuleeko teidän muiden miehille mieleen 

tuoda teille kukkien siemeniä? 💗 

- Hän myös suunnittelee kastelujärjestelmää 

kasvihuoneeseen. 💗 

Nämä kaikki ovat tulleet minulle pyytämättä

ja yllätyksenä. =) 

💚

Onnea pohjoiseen

Tänään on 

Saamelaisten kansallispäivä. 

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, ja he asuvat neljän valtion alueella Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä.

Saamelaisten kansallispäiväksi (pohjoissaame: Sámi álbmotbeaivi, inarinsaame: Säämi aalmugpeivi, koltansaame: Saa´mi meersažpei´vv) on valittu 6. helmikuuta. 

Suomen, Norjan ja Ruotsin viranomaiset suosittavat tänään yleistä liputusta, vaikka allakassa ei niin luekaan! 

Saamelaiset, yksi kansa neljässä valtiossa...

Itse en ole käynyt koskaan Lapissa, 

vaikka haluaisinkin ihan kamalasti joskus päästä kokemaan ja näkemään tunturit, ruskan ja  revontulet...

Nyt muuten eteläiseen Suomeenkin tuli hieman pakkasta ja talventuntua mutta lunta ei vieläkään täällä Salpausselän harjujen eteläpuolella ole. Pakkasta silti hieman...

*************

Tänään on myös 

Jogurttijäätelöpäivä

#FrozenYogurtDay 

Jogurttijäätelöohje 

 tuolla. 

Orvokkeja

Tänään olisi Halaa kissaasi -päivä, 
jos vain olisi kissa,
jota halata... 

On myös Piirtämispäivä
johon minäkin voinen osallistua. 

Yläkuvassa ihana Maman tuoma orvokkiamppeli. 

Ruukku on jättikokoinen, samoin kuin 

siinä kasvavat orvokitkin. 

Tosi kaunis ja uhkeasti kukkiva orvokki. 

Kunpa saisin sen pidettyä elossa. 

Orvokkeja onkin kerääntynyt tälle kesälle enemmän ja vähemmän. 

Ne toivottavat tervetulleeksi terassille tulijat. 

Terassin pöydällä on 

shampanjacoolerilla uusiokäyttöä

orvokkiruukkuna. 

Ostin Anttilasta vanhoihin eriparisiin tuolinpehmusteisiin 

tuollaisia kreikansinisiä vetoketjullisia ale-tyynyliinoja 

ja nyt ovat tuolit pehmusteineen yhtenäisemmän näköisiä.  

Terassinnurkassa nököttää pienoiskasvihuoneeni. 

Siellä olevat siirtyvät hiukan kasvettuaan pihamaalle kasvamaan.

Kevään ensimmäiset orvokkiamppelit alkavat olla 

 pitkäksi venähtäneitä ja niiden alasleikkuun aika koittaa 

ihan kohta... 

Mukavasti valkoisten orvokkien seassa sattui kasvamaan 

 hempeän violetteja yksilöitä. 

Pitäähän punaisen talon pihassa 

olla myös erityisiä punaisia orvokkeja. 

Hani keksi 
että nämä ovat
myrtsinaamaorvokkeja. 


Tosiaan! =D

Kevätmessut

Tämän vaaleanpunaisen jouluruusun 
olisin halunnut ostaa, 

mutta en sitten millään raaskinut.
Ruukku oli suuri, kukka valtava ja arvokas.
Otin siksi kuvan siitä muistoksi.

 Kuvat ovat siis Tarton reissulta. 

Kotipihastakin oli reissun aikana sulaneet kaikki lumet 

ja ensimmäiset krookukset kurkkivat uskaltaako 

tänne jo saapua. 

Minulla olisi ollut bloggaajapassi Helsingin Kevätmessuille, 

mutta en jaksanut lähteä sinne. 

Heti reissun jälkeen kotona crohn äityi taas 

ihan kamalaksi vessassa asumiseksi 

ja yöt sohvalla (lähellä vessaa) nukkumiseksi... =(

Kun piristyin niin että jaksoin lähteä Hanin kanssa kotimaan rautakaupoille, 

sain ilmaiseksi kolmisenkymmentä purkillista narsissin sipuleita Lahden Byggmaxista, 

jotka istutin maahan, seuraavan asukkaan ensi kevään iloksi. 

Rautakauppaosastolta mukaan lähti mm harmaata lattiamaalia

parven lattiaan... 

Orvokkeja ostimme paikallisesta Plantagenista 

jo terassille, ne kun eivät ole moksiskaan yöpakkasista. 

Mikä on sinun lempivärisi orvokeissa?
Itse pidän herkän violeteista
mutta muutkin värit käyvät, paitsi keltainen... =D

Ostin Tartosta hieman 

yksivuotisten kukkien siemeniä, 

jotta tässä pihassa olisi kesällä kaunista. 
Kukkapenkeissä kun on aina tilaa 
vielä kesäkukille.  
(On siellä mukana yksi perennakin jollaista 
olin jo kauemman aikaa toivonut... ) 

 Ihailin paikallisten kukkakauppojen tarjontaa.

Tässä oranssia linnunmaitoa eli 

tähdikki, Arabicum Ornithogalum. 

Tästä kasvista pidän enemmän valkokukkaisena 

muotona.

Kukkien ihailu reissulla

oli minun kevätmessuni. 

Rauhallinen ja tungokseton, 

hälinätön ja täynnä kauniita kukkia. 

En vaan kehdannut kaivaa kameraani esiin 

vaan näpsin tällaisia pikaotoksia kännykällä... 

Paikallisten pihat olivat useinmiten äärimmäisen tarkasti huollettuja 

ja niistä kuulsi suuri rakkaus maahan. 

Melkein aina pihaan kuului myös kasvihuone tai jopa kaksi kuten 

tässä pihassa. Minulle tuli haikea ikävä omaa kasvihuonettani 

jonka myrskytuulet rikkoivat.

Muutama ruusu lähti Virosta mukaan myös mutta ne eivät tule tähän pihaan 

vaan ne menevät lahjaksi naiselle, joka rakastaa keltaisia ruusuja.

Bye bye kasvihuone

Purin syksyllä loppuun sen, minkä tuuli oli jo aloittanut.
Osa kasvihuoneen kattoa ja yksi seinä oli kärsinyt kovasta myrskystä jo aiemmin. Olin kuitenkin paikkaillut kasvarin keväällä vielä täksi kesäksi muoveilla ja jeesusteipillä, jotta vielä kerran siinä voisi kasvattaa kesän salaattisatoa ja tomaattia, persiljaa ja kurpitsaa ja vahvistuttaa kukkien alkuja jne...

Ja voin näin jälkikäteen todeta, että kannattaa kyllä olla vähintään kaksi henkilöä purkamassa. =D Hyvä etten jäänyt itse kasvarin alle purkaessani, vaikka loogisesti koetin purkaa sitä sellaisessa järjestyksessä, että osat jäisivät ehjiksi ja että minua ei sattuisi. Ei siinä tosin paljoa olisi sattunut, kevyttekoinenhan se oli.

Koetimme ensin myydä kasvaria osina, mutta ei siitä kukaan ollut kiinnostunut. Lopulta veimme sen osat pienjäteasemalle. Metalliosat metalleihin ja muoviosat paikan hoitajan neuvosta energiajätteisiin. Se oli sen kasvarin viimeinen palvelus. Kiitos. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Pimeys

On aina yllättävää ja hiukan masentavaakin 

kun yltiövaloisan kesän jälkeen ihan tuosta vain 

- pim- iskee kaiken kattava pimeys kimppuumme.

Tietenkin kaikki seurasivat aamutaivaalla 

jonkin aikaa selkeästi rivissä näkyneitä Venusta, 

Jupiteria ja Marsia?

Siellä ne avaruudessa 
tanssivat riverdancea 
nuo kolme planeettaa...  

Mutta tässä kännykkäkuvassa 

joka on keittiön ikkunasta napattu, 

näkyvät Venus ja Mars yhtenä suurena valona,

näyttäen siltä kuin ne olisivat asettuneet päällekäin, 

huijaamaan maaplaneetalta katsojan silmiä.

Toisinaan pitää valaistua
ja hetki haaveilla kesäisiä ajatuksia

cappuccinon kanssa maalitahraisin kynsin. 

Minulle eivät todellakaan mitkään pitkät 

rakennekynnet sopisi. =D Hetihän ne katkeilisivat 

kun teen kynsilläni kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Istutan kasveja multaan paljain käsin,
kitken rikkaruohoja
- kyllä, vielä marraskuussakin voi kitkeä -
suljen kuuman uunin luukun,
raavin kynsillä pois maalijämiä
paikoista mihin niitä ei olisi pitänyt tulla,
avaan kansia kynsin,
riivin appelsiinilta kuoret, jne jne jne... 

Kesän rusketus alkaa jo kadota iholta. 

Ei enää multapurnukoita

 Tulee kalliiksi kasvatella kukkia, yrttejä jne
raahaamalla ensin tammikuussa kotiin erikoismultaa, 

kaikenkokoisia ruukkuja ja purkkeja, hankkia niille

keinovalaistusta ja samalla pitää taimihuoneessa tiettyä
lämpöä yllä, hoivata hentoisia pikkutaimia
kuukausitolkulla oma sydän syrjällään, 

kantaa vettä vinttiin pikku purnukoille, 

jossain vaiheessa höösätä kaikki purkit alakertaan, 

jatkaa samaa hössötystä niiden kanssa alakerrassa, 

kunnes tulee aika raijata kaikki kasvit kasvihuoneeseen 

ja pihalle, jossa sama höösäys jatkuu koko kesän
niille kasveille, jotka alkumetreiltä hengissä selvisivät... 

Edullisempaa on ostaa valmiina ison kasvihuoneen 
tuottajalta kukka, yrtti tms valmiina taimena 

sitten kun sen voi huoletta laittaa kevätkesällä pihalle. 

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan,
mutta nyt ainakin pidän multapurnukkapuuhasta taukoa.
Meillä ei oikeastaan ole tällaiselle harrastukselle ollut koskaan
edes ylimääräisiä tiloja. Joskus taimille on tässä varhaisessa
vaiheessa jo tapahtunut onnettomuuksiakin...

Myynkin pois mm sinipunavaloisen Nasa-lampun, 

jollekin seuraavalle taimikasvatukseen hurahtaneelle,
jolla on tilaa tälle harrastukselle.

Kasvihuoneen runkokin (vain runko) olisi myytävänä.

Tuulenmyräkät rikkoivat siitä kahdesti muoviosia,
joten muoviseinämät eivät kuulu kauppaan.

- Mutta käsistään kätevähän osaa
tehdä runkoon uuden muovituksen.


Aika 
aikaa 
kutakin. 

Kevääntuoksu

Joka arkiaamu, kun hyvästelen töihin lähtevän rakkaani,

vedän samalla sisuksiini raikasta kevätilmaa ulkorappusilla. 

Nyt ilmassa tuoksuukin vahva kevät.

On sielua rauhoittavaa katsella
vihreää pientä palaa maata,
jota ainakin hetken saamme hoitaa. 
 

Pihlaja kantaa vielä viimevuotisten 

marjojensa ruuppanoita 

alkaessaan pian kukkia
tämänkesäisiä kukkia.

Aamu-usvaa syreenin takana. 

Viime talven myrskyt miltein tuhosivat muovisen kasvihuoneemme.

Se saa olla vielä paikoillaan jeesusteipillä paikattuna, 

mutta syksyllä se puretaan pois. 

Nyt siellä on vielä kesän verran kasveja. 

Katsotaan tilannetta syksyllä uudestaan.

Aikansa kutakin. 

Kaaliruusu

.•♥•.¸¸. ✿¸¸.•♥•. 

Mielestäni kaali on kuin jättimäinen vihreä ruusu 

ja minähän pidän vihreistä ruusuista.

Yhä kovin kaipaa erästäkin ruusua... 

 Voihan se olla että kaalin kauneus on vain minun silmissäni 

kun olen näitä millimetrin kokoisista siemenistä asti kasvatellut 

ja kaikki vaiheensa aikuisuuteen nähnyt ja ihastellut...



Kukat ovat kuin lapsia
joille olet antanut vettä, ravintoa ja tilaa. 
Kaikki ne joskus palkitsevat hoitajansa
ihan vaan olemassaolollaan
ja pärjäävät aikanaan
omilla juurillaan.

Joskus tuulessa huojuttuaan
ne nojautuvat vielä sinuun
tukea saadaksen.

Ja siihenhän hoitaja on aina valmis
suojelemaan hentoja nuppusiaan.

-Una Reinman-  

  PS:

Lehtikaalia voi kuulemma pakastaa.
Se onkin tällaisille kellarittomille ainoa keino
säilöä...

Joten taidanpa kerätä satoni
ja pakastaa sen talven varalle... =)

Tai sitten en...
Tuli testattua muutamaan ruokaa lehtikaalia ja se ei sovellu oikein mihinkään...

Taidan syöttää ruusuiset lehtikaalini pupuille. =))))

Valkoisen ja violetin viettelystä

 Pihalla juuri nyt.

Kasvihuoneessa on puhjennut kukkaan 

muutama jouluhyasintti, jotka keväällä 

multiin istutin. 

Ihana tuoksu leyhähtää jo kasvarin ovella, 

kun sen aamulla avaan.  

Multapurnukoita

Kävimme Madeiralla pienen kukkakaupan 

pienen omistajanaisen kukkapuodissa. 

Hän näytti kuvia kasveista ja kukista joita eri puolilta maailmaa 

ihmiset olivat hänen juurakoistaan kasvattaneet. 

No niinpä miekin innostuin... 

Miekin ostin juurakkoina häneltä mm Sinisarjaa,  

Agapanthus. 

Näitä ostin kolme juurakkoa. 

Samantyylistä vaaleanpunaistakin ostin, 

jonka nimi luultavasti Nerine. 

Sekä mm valkoisen ihanan kukan juurakoita, jonka nimi on vielä hukassa... Nimilapussa on lukevinaan Erinum, mutta en löydä mistään mitään viittausta sen nimiseen valkoiseen, hieman gladiolusta muistuttavaan kukkaan. Ehkä en vaan saa vettyneestä nimilapusta selvää vaikka kauppias kirjoitti ne kuulakynällä juurakoihin teippaamiinsa paperilappuihin. Tulevaisuus näyttää, mitkä näistä ovat selviytyjiä. Ne kaikki pääsevät ruukkuineen kesällä ulos, mutta loppukesästä nappaan ne takaisin sisälle, koska eivät ne kestä tämän maan kylmyyttä...

Mukana saapui myös mm Kolibrikukkaa, Strelizia Reginae, 

jota paikalliset sanovat estreliciaksi, paratiisikukaksi, tai paratiisilinnunkukaksi. 

Näitä kukkakauppias antoi mukaani pienen vantteran alun lisäksi myös siemeninä. 

Minäkin laitoin talteen myyjän nimen ja osoitteen, 

jotta jos näistä joku onnistuu, 

voin lähettää hänelle kuvan. =) 

Muutenkin keräsin joka paikasta kukkien ja jopa puiden siemeniä ja laitoin talteen. Kerään aina reissuillamme kukkien siemeniä...

Paperipussukassa ne kulkivat kätevästi kotiin ja heti reissun jälkeen siisti olohuoneemme muuttui äkisti sekaiseksi kasvihuoneeksi, kun tapettipöytä valjastettiin multapurnukoiden aluseksi ja otin esille kaikki siemenaarteeni, joista osalle oli jo korkea aika päästä multaan.

Talvetettujen ja kevätvalosta venähtäneiden pelargonioiden leikkauksellakin oli jo kiire, samoin leikattujen osien pistokkaiksi muokkaamisella. Nyt nekin ovat jo omissa pikku multapoteissaan.

Kasville ei saa vanhan kansan mukaan toivottaa hyvää kasvuonnea, sillä se tuo niille vain huonoa onnea. Pitää vaan hiljaa mielessään toivoa niiden kasvavan, odottaa ja tarkistaa asia päivittäin ihan salaa. Jos ja kun kasvi alkaa kukoistaa, sille saa hurrata ja ääneen kehua sitä. Se auttaa. =)

Kauniit aurinkopäivät ja kattolampun paikalle ruuvattu violetti kasvilamppu edistivät onneksi myöhäistä multaanpääsyä ja niinpä näen vihreää jo tomaateissa, timjamissa ja lehtikaaleissa jne, ihan muutama päivä viikonlopun kylvöstä.

Talvimyrskytuulet ovat ikävästi repineet  ja hajottaneet yhden seinän kasvihuoneestamme, enkä löydä kuvastoista enää vastaavaa mallia ja pitänee miettiä, minkälaisella esim muovilevyllä sen voisi korjata, sillä sinne on menossa kuitenkin jotakin jälleen kasvamaan.

Hauska ylläri oli tämä reissun aikana postissa saapunut Huminero Ruukkupussi, jollaisen sain testavattakseni. Sitä käyttäessäsi et tarvi ruukun salaojitukseksi ruukunpaloja, kiviä tms.
Humineropussi asetetaan ruukun pohjalle, sen päälle multaa, kasvi, lisää multaa ja kasteluvettä. Tämän kätevän salaojituspussin voit huuhtelun jälkeen käyttää uudelleenkin. Itse käytän testipussukan yhden talvetetun pelargonia-emon salaojituksena.

Huminero-video.

"Huminero muotoituu vaikka neliön muotoiseen ruukkuun. Humineron avulla kasvisi voi paremmin ja kasvaa pidemmäksi. Myös kasvisi juuret ovat tiheämmät ja terveemmät. Tuote on testattu Lepaan puutarhaoppilaitoksella kesällä 2012, ja todettu erittäin hyväksi ruukkukasveilla." 

 Jarda Oy