Tutut maisemamme

 

Ja me rakastamme metsiämme

peltojamme

puistojamme

puutarhojamme ja takapihojamme 

Me rakastamme kaikkia kasvejamme 

joskus jopa rikkaruohojamme 

 Rakastamme myös villiniittyjämme 

Rakastamme soitamme 

Rakastamme 

ja kunnioitamme 

pohjoisen vaarojamme 

ja tuntureitamme 

Rakastamme merenrantojamme 

saaristojamme 

mökkejämme ja 

kesämökkikuntiamme 

Me rakastamme järvenrantojamme 

rakkauden koko kirjollamme 

Rakastamme maalaismaisemiamme 

Rakastamme mummoloitamme 

 pappaloitamme ja 

rintamamiestalojamme 

Ja kaupunkejammekin me rakastamme 

ja lähiöitämme 

Ehkä joskus myös vähän vihaamme 

koska sekin on oikeutemme 

Tai sitten me vaan muutamme 

toiselle paikkakunnalle 

ja kaiken alusta aloitamme 

-Una Reinman 

Kuva Kuvapalvelu

Maito on aitoa

Tänäänpä tänään on

Lehmien arvostuksen päivä.

Itselläni ei ole lehmistä kokemusta 

mutta kun olin lapsi, meillä oli 

maalla kotikotona sonnimullikka. 

Sellainen äkäinen vanhempana, 

mutta vasikkana se oli aikamoinen 

mussukka. 

Niin, maito on maitoa ja 

luonnontuote jota meitä ihmisiäkin 

kehotetaan juomaan, mutta kaikille 

se juoma ei vaan sovi. 

- Paitsi ehkä hapatettuna?   

Tai juustona?

 

 

Kaikkea tärkeää

 Tänään on mm

Kansainvälinen maaseudun naisten päivä,

Maailman käsienpesupäivä,

Rintojen terveyden päivä,

Valkoisen kepin päivä sekä

Kuolleina syntyneiden lasten muistopäivä,

ja nyt on vielä 15-21.10 selkäviikko. 

 

Erään pyöräretken kuvasatoa

Tiedäthän millaiselle apila 

tuoksuu? Kuvittele tuoksu miljoona 

kertaisena! Se on tämän niityn ansiota. 

Tämän sivun kuvat ovat heinäkuiselta 

pyöräretkeltä ja ylimmässä tosiaan 

on uhkea apilaniitty makeine tuoksuineen. 

- Tai oikeammin tässä on apilapelto, 
sillä puna-apiloita, Trifolium pratense,  
kasvatetaan tässä luultavasti reuhuksi. 

Nämä alemmat kuvat ovat apilaniityn viereisen 

tien toiselta puolen, ohra- ja pillikepellolta, 

joiden yhdessäkasvamista ihmettelimme kovin!? 

Pillike, Galeopsis, on yleensä 

maaseudulla vain rikkakasvi...

Vaikka olen kotoisin maalta, en ole 

koskaan nähnyt pillikettä näin runsaslukuisena, 
ihan kuin viljeltynä, 

eikä sen käyttötarkoitus ole vieläkään 

valjennut minulle, mutta eihän se 

oikeastaan olekaan minun ongelmani. =) 

Vai onko tässä vain niin luomu 
pelto ettei pillikettä häädetä siitä syystä? 
Ken tietää? 
 

Viikko sitten metsäreissulla

Kangasperhonen mustikan kukissa. 

Toivon etteivät nämä alkukesän 

kylmyydet tuhonneet mustikkasatoa. 

Rakastan mustikoita! 

Tupasvillat olivat kärsineet raekuuroista. 

Vähän kuin meidän pihan kukat ja puutkin... 

Löydän aina tämän väkkäräkuusen. 

Se on niin kitukasvuinen ettei se paljon 

vuosien mittaan kasva. 

Siellä siellä se kuusi on...

Tällä suolla ei paljoa lakkoilla. 

Hillaa tulee vain parin marjan verran. 

Ihan sama minulle. En todellakaan 

pidä suomuuraimen mausta. 

Sen maku on kuin se olisi
pilaantunut...

Eräissä häissä oli monen monta 

kakkua ja kaikissa suomuurainta 

päällä kiilteen kera... 

Ei niin mitään muuta vaihtoehtoa. 

Luonnossa olisi. 

Vaikka karpaloa ennemmin. =) 

Hömötiainen 

ei halunut 

näyttää naamaansa 

kameralle. 

Käenkaali,
ketunleipä,
rakkaalla kasvillakin
on monta nimeä.

Itse olen oppinut tuntemaan 

tämän kuitenkin ketunleipänä.

Ketunleivätkin olivat kärsineet 

raekuuroista. Niiden kukat ovat 

silti viehkeitä. 

Ensimmäinen metsäorvokki. 

Pilviä ja maisemia kotimatkalla... 

Voikukat ovat nyt jo monin 

paikoin kukkineet ensimmäisen 

kihansa, (tiedäthän mikä on kiha?)
 ja tienoot ovat kuin valkoisen 

hunnun peittäminä. 

(Kuva ei onneksi ole 

meidän pihaltamme... ) 

Voikukka jakaa mielipiteitä, 

joku tykkää joku ei. 

Koivuista saisi kyllä jo saunavihdan. 

Paitsi että tämä riippakoivu ei sellaiseen 

oikein sovellu. Vihdakset olisivat hiukan 
liian ruoskamaisia. Siitä vihdasta tulisi rangaistusväline. 



Vihta:  
 Suomen kirjakielessa vihta on Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaistussa sananlaskukokoelmassa. Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan teoksessa:

»Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.»

Vihtahousu: 
Leikkimielinen, paholainen, piru.
Vitsaksista tehdyt housut ovat vanhan kansan 
mukaan olleet paholaisellakin.
-Wiktionary-

 Vihdasta tulikin mieleen että 
tänään vietetään 

Suomalaisen 
saunan päivää.  

Kuvassa meidän oma saunamme joka 

on tosi suomalainen, onhan se itse tehty.

Saunotko 

sinä 

tänään? 

Edit:  Meillä saunoimme me kaksi 
ja kaksi Murusta ja yksi miniäkokelas...

Kuin kotikotona

Eräänä päivänä tarkistellessani leikekokoelmaani, katsoakseni mitä siellä on säästettävää ja mikä poisheitettävää, sain käsiini tämän kuvan, joka toi mieleeni lapsuudenkodin ja kuitenkaan se ei ole samannäköinen. Mutta jotain yhtäläisyyksiä siinä on....

Samanlaisuutta on talon kaksikerroksisuus. Kotikotona oli kyllä oikeastaan kolme kerrosta mutta alin oli niin maan tasalla ettei sen olemassaoloa huomanut ulkoapäin kuin eteläseinämältä, josta alakertaan oli ovi, ja josta näkyi pari alakerroksen maan tasalla sijaitsevaa ikkunaa.

Samanlaisuutta on myös tilantuntu, jota meilläkin oli laajassa maatilan pihassa, mutta erilaisuutta on se, ettei kuvan pihassa ole puita, pensaita eikä kukkapenkkejä. Niitäkin oli kotikotona runsaasti. Puuttuu myös kaikenlaiset piharakennukset, ja navetta, jotka yleensä yhdessä maalla muodostavat suojaisan pihan asuintalon lisäksi.

Samankaltaisuutta lapsuudenkotiin on parveke pääoven yläpuolella ja punainen katto.
Jos kuvassa olisi lapsuudenkotini, minun huoneeni olisi yläkerrassa oikealla. Parvekkeen kohdilta lähti portaata alakertaan.

Kuvan talosta puuttuu myös kokoa ja näköä. Alakerrassa näkyisi kookas tuvan ikkuna oikealla alhaalla ja vasemmalla alhaalla olisi samanlainen kookas salin ikkuna.
Jos oli juhlapäivä, vaikkapa jouluaatto, tai syntymäpäiviä tai muuten vaan tuli vieraita, niin kahvit katettiin salin soikealle pöydälle.

Kuva siis on erilainen mutta kuitenkin osittain samanlainen, kuin se suloinen kivitalokoti, jonka puolimetriä leveällä ikkunapenkillä huoneessani istuin, luin kirjoja ja öisin  ihailin pohjoistaivaan tähtiä.

No jaa, ei meillä koskaan sentäs noin huonoon kuntoon nurmikko päässyt. Voikukka pitää leikata ennen kuin sen hahtuvat ovat valmiina lentämään puolen hehtaarin kasvimaalle.

Lapsuudenkoti on ollut sittemmin jo muutaman muunkin perheen kotina. Väittävät siellä kummittelevan... Yläkerrasta kuuluu askelia ja kolinaa vaikka siellä ei pitäisi olla ketään. Onhan siellä. Siellä asui kummitus jo silloin kun me taloa asutimme, sellainen hyväntahtoinen.

Ei kummitusten vuoksi kannata muuttaa pois. Ne ovat sopuisia naapureita. Toisin kuin joskus ne ihan konkreettiset näkyvät naapurit. =)

Pisaroita

Pisaroista kasvaa meri sieluun,
sydämeen...
Jopa pihalle,
kerääntyäkseen lätäköihin.

Kumisaapas onkin kauden paras jalkine.

Täällä meillä maalla
kumisaappailla 

voi käydä vaikka kaupassa 

eikä sitä yhtään ihmetellä.

Kunnon saappaiden lisäksi 

en tietenkään unohda 

myöskään sateenvarjoa. 

Niin vähällä vaivalla 

voi tuntea itsensä lapseksi, 

sateessa vaeltamalla.

Onneksi on vielä ehjät saapikkaat,
keväällä remonttia varten hankitut.

Tässä kuvassa banaanilla olen vasenta saapasta hangannut. =)

Ensimmäisessä kuvassa tietenkin ruusunlehti, 

toisessa gojimarjan oksa, jossa nuppujakin... 

Kolmannessa akileijan syysoksia.

Jalanjälkiä

Talvella on aina mielenkiintoista seurata, miten kesällä vapaasti virtaavasta joesta 

tulee jäätyneenä tärkeä valtaväylä muillekin kuin kaloille. Keskellä jokea menee talvisin 

pehmoisten ja karvaisten eläinten suosituin ja nopein reitti halki kylien, 

pienen kaupunkimme ja ali siltojen.

Joen kohdilla eläimet näkevät helposti jolkotellessaan 

onko vaaraa ja vihollisia lähistöllä. 

Niinpä jäistä reittiä vaeltaa pitkin yötä kaikennäköistä tassuttajaa. 

On kymmenittäin jäniksiä ja ainakin yksi kettu. Saaliita ja saalistaja, 

tosin eri aikaan kohtaamatta toisiaan. On supia, metsähiiriä ja -myyriä. 

Luultavasti suurimmista jäljistä päätellen ilveksiäkin tai sitten se on suuri villikoira. 

On oravia, kissoja, talven lintuja ja sulan alueen sorsia päivisin. 

Eläimet tietävät tuoksuista ja jäljistä senkin, etteivät ihmiset astu joen jäälle kovan 

virtauksen vuoksi. Jää ei liene kovinkaan paksua ja kestävää edes paukupakkasilla.

 Näin kyllä tänä talvena yhdet moottorikelkan jäljet joessa. Joku oli totisesti leikkinyt 

tuurillaan. Enkä nyt tarkoita sitä yhtä kyläkauppaa.

Samanlaisia jälkiä oli talviaamuisin
ihan omalla pihallakin. =) 

Nyt kun helmikuun lempeämpi talvi ja lauhkeat päivät vesisateineen ovat 

sulattaneet pois talvenselkää, on jokikin jo osittain sulanut. 

Talvireitti alkaa olla esillä viimeisiä hetkiä.

Kohta ei jää enää lumijälkiä, joita seurata. 

Kevät tuo mukanaan uudet polut ja jäljet.

Heinäkuun viime tunnit

Pilvet alkavat vähitellen jo muodostua sellaisiksi  
"nukkuva-pupu-pilviksi" 

jollaisia joka kesä bongailen tähän aikaan. =) 

Pellot siintävät jo miltei tuleentuneina.

Helle jatkuu
samoin ukkospuuskahdukset.