Valkoisia hileitä

Joka joulu ostan aina yhden tai kaksi kuusenkoristetta lisää 

kokoelmiini, niin kuin olen varmasti monesti ennenkin
kertonut. Tuo pallo oli yksi viime vuoden koriste.

Tänä vuonna ostin kuuseemme tuollaista hilenauhaa 

tuomaan valkoiseen kuuseen lisää tuuheutta.

Valkoinen peura oli erään joulun koriste. 

Valkoisen kuusen oksilla istuskelee myös 

viime vuoden pahvisia pöytäkoristeita, 

nalleja ja peuroja.

Halusin tänä joulunakin valkoisen kuusen 

sekalaisine koristeineen, vaikka vaihdoinkin sittemmin 

sen paikkaa olohuoneesta pikkukammariin. 

Ja nyt, saanko esitellä, 

tässä tämän vuoden uusi kuusenkoriste, 

Weisten sievä kaulaliinanalle. 

Bongattu Järvenpään Prismasta.

Odotan joulua

Ensimmäisenä marraskuisena viikonloppuna 

yksinollessani päätin kaivaa joulukoristelaatikot 

näkyville ja laittaa joulua esille. 

Mies oli lapsuudenystävänsä luona kyläilemässä... 

 

 

Minulla oli pari päivää aikaa suunnitella, 

mitä laitan minnekin... 

Siispä otin esiin laatikoita, 

joissa olivat joulukoristeet. 

Nostelin sohville niiiden sisällöt ja valitsin vain 

ne joita tänä vuonna laitan esille, loput asettelin 

hellästi takaisin laatikoihin, joista tein valkoiselle 

kuusellemme jalustan.  

 

 

Kuvassa peräkammari, kun 

hetken ikkunasta paistoi illan aurinko...

Samalla lämmitin takan lämmöllä taloa. 

 

 Takkaruusut ovat käteviä. 

Niitä on tullut taas tehtyä 

lisää tosi tarpeeseen. 

 

Ohje tuolla... 

Pitihän minun kokeilla myös suodatinpaperi-

ruusukranssin tekoakin tässä yx päivä... At last. 

 

Pitää ostaa vielä lyhyt paristokäyttöinen 

lednauha valaisemaan ruususia. 

Kuvan renginkaappi löytyi aikanaan, nyt jo puretun 

tällä tontilla sijainneen pihasaunan pukuhuoneesta.  

Hioin ja maalasin sen... 

Pihalla väärässä paikassa kasvaneet pari 

kuusenalkua nappasin keittiön koristeiksi, 

lumienkelin kavereiksi. 

Pöytäliina on kirpputorilöytöaarre. 

Siinä on ihanat nyplätyt pitsitkin! 

Vanha orkidea teki uusia kukkia. 

Minulle joululahjaksi? 💗

Uutta ja vanhaa olohuoneessa. 

Jotain valkoista ja punaista... 

Ja ikkunalla adventtikynttelikkö... 

 

Vanhoja sohvia piti vähän somistaa... 

Ovat oikeasti vaaleanruskeat. 

Samettiset... 

Näissä on kivat selkänojat. 

 

Uusissa sohvissa on muuten suuri puute, 

kun niissä ei ole selkänojia! 

Niskat puutuvat leffaa katsellessa niissä!  

 

 Keittiön kahvikellon olen joskus saanut siskolta lahjaksi. 

💗 

Vedenkeitin on Virosta. 

💗

Pieni peltinen desilitran mitta on 

Salli-mummon 

häälahjapaketista, jossa oli 

paljon kaikkea ihanaa. 

💗 

Salli on ihana tuttavuus, joka on antanut

minulle luvan kutsua häntä 

Salli-mummoksi! 

💗

Ja nyt joulu saa tulla. 

Siis ihan tunnelmana. 

On lohdullista keskellä pimeää 

talvea leikitellä valoilla, enkeleillä, 

tontuilla, kuusenoksilla, joulukuusella  

ja sen koristeilla. 

Puhumattakaan kanelin, neilikan, 

joulukukkien ja 

omenien tuoksusta. 

Punainen Pikkutalo odottaa joulua...