Luonnonkukkia ja aurinkolaseja

...ja herkkuja maitohorsmasta!

Nyt on tienpenkoilla oikea kissankellojen aika! 
Nämäkin on penkalta juhannuksena kuvattu. 

Kissankellot ovat niin herkänkauniita 
kuin runoja tienvarsilla ja niityillä... 

Päivänkakkaroitakin tapasin. 

 Kakkaroitakin oli sekä niityillä, 
pihoilla että teiden varsilla. 

 Kaikenlaiset ohdakkeetkin kukkivat nyt.

Myös maitohorsma kukkii 
kauniisti juurikin nyt. 

 Kipikapi metsään jos aiot kerätä 
horsmanlehtiä teeksi... 

Tai voit tehdä siitä ihanaa horsmajuomaa! 

Punainen maitohorsmajuoma

1/2 l maitohorsman kukkia

1 l vettä

  1/2 sitruunaa

 sitruunan kuoria

150 g sokeria 

0,5 tl sitruunahappoa

(saa mm viinitarvikekaupoista)

 

Kerää punaisia horsmankukkia

ja huuhtele niistä pois ötökät yms.

Kuori sitruuna perunankuorimaveitsellä

halkaise se ja ota talteen toisen puolikkaan mehu.

Laita maitohorsmankukat kulhoon,

samoin sitruunahappo,

puolikkaan sitruunan mehu

sekä sitruunan kuorisuikaleet. 

Keitä vesi ja kaada kiehuvana kukkien päälle.

Laita kansi päälle ja anna hautua 

vähintään 2 tuntia.

Siivilöi juoma kattilaan,

lisää sokeri ja kuumenna liedellä

sen verran, että sokeri sulaa.

Pullota juoma pestyihin

kuumennettuihin pulloihin.

Säilytä juoma viileässä.

Juoma sopii mm boolien pohjaksi.

Lisää maitohorsmasta 
ja horsmaherkuista täällä. 

 Hiirenvirnat ja hieman komeammat aitovirnat 
kiipeilevät muita kasveja pitkin korkeammalle 
nähdäkseen paremmin auringon. 

Koiranputkia juhannusreissulla tuli bongailtua 

sekä jo kukkineena että vasta kukintansa aloittaneina. 

 Koiranputket hohtavat kesäyössä 
romanttisen harsomaisina 
valonlähteinä... 

Niittyleinikit ovat tänä vuonna 
jotenkin kovin kookkaita. 
Ehkä se viime kesä antoi niille 
kerrankin tarpeeksi vettä? =) 
 

Meinasin unohtaa päivän teeman, vaikka auringosta jo 

jotain mainitsinkin! Tänään on nimittäin Aurinkolasipäivä. 

Kätevät härvelit suojaksi auringon säteitä vastaan auttavat 

mm nyt juuri vanhempien ihmisten silmiä vaivaavaan 
silmänpohjan rappeumaan jne, lisää tietoa arskoista 

tuolla vanhemmassa postauksessani. 



Tänään on myöskin Kansainvälinen kuurosokeuspäivä, 
sekä Helen Kellerin syntymäpäivä.

Sinivioletteja kukkanorkkoja

Moni vihaa lupiineja, vaikka 

niiden leviäminen luontoon on 

ihan ihmisten ansiota. 

Minusta ne ovat kauniita 
kaikkine eri väriversioineen.  
Tässä nyt sattui olemaan vain 
sinivioletteja mutta olet varmasti 
nähnyt valkoisia, vaaleanpunaisia, 
sinivalkoisia jne versioita?

Kyllähän ne saa tuhottua kun leikkaa 

ne ei-toivotuilta paikoilta muutaman 

kerran kesässä. 

Onneksi tuolla niityllä ne 

eivät olleet kenenkään tiellä 

ja mie sain ihailla niitä. 

Voi niitä kasvattaa kukkapenkissäkin 
kun kukinnan jälkeen leikkaa 
kukkavanan pois. 

Niityn hurmaa

Kesä on kuukauden etuajassa, 

joten elokuun kasvit ja kukat ovat 

kukkineet jo heinäkuussa. 

Hani pysäytti kauppamatkalla auton tällaisen niityn varteen 

Lahden Pennalaan ja me kahlasimme sinne 

kameroidemme kanssa kuvaamaan 

etupäässä perhosia ja tietysti niitä niittykukkia. 

Ohdakkeet olivat päivän sana. 

Myös näitä lapsena partasudeiksi kutsumiani 

suuria ohdakkeita oli mielinmäärin. 

Leppäkerttuja olisi tarvittu touko-kesäkuussa 

kun kirvat valtasivat kaiken. Nyt niiden 

läsnäolo on vähän myöhäistä 

Niitä ei ollutkaan näkynyt meilläpäin 

muutamaan vuoteen... 

Ja apilaa...

Punaisena ja valkoisena.

Aika kaunista vai mitä?

Niityn keskellä olo oli 

kuin lapsuudessa   

kun maailmani 

oli vielä uusi.

Oli mukavaa hurmaantua uudelleen niistä 

samoista kukista kuin menneinäkin kesinä. 

Myös muutama uusi ihastus sattui silmiin ja kameran linssiin.

Maariankämmekkä.

Perhosiakin löysimme muutaman. 

Niityn näkymiä.

Hevonhierakka oli lapsuuden leikeissä aina kahvinporoa...=) 

Kuvasin nämä noin viikko sitten. 

Äsken ajelimme jälleen tuon niityn ohi 

ja siellä hohti pumpulimaisina kohtina kaikki 

pienten ohdakkeiden kasvupaikat ja 

ilmassa lenteli paljon ohdakkeiden haituvia. 

Niittykin pitäisi niittää 

ainakin kerran kesässä. 

(Tätä niittyä ei kuitenkaan kukaan
niittänyt tänä kesänä.)

Juhannuksen kukat kukkivat jo nyt?

Lapsuudenkodissani keräsimme Pikkusiskon kanssa juhannuksen 

portaidenpieluskukat kylätien varrelta.

Koiranputkea, lupiinia, kissankelloja, tervakukkaa, päivänkakkaraa, 

ojakellukkaa, ohdaketta ja vaikka mitä muuta oli muhkeissa kimpuissamme
jotka toimme kotiin Mamalle.

Mama laittoi kukat portaiden tasanteille, 

jättikokoisiin lasisiin kurkkupurkkeihin. 

Jo toukokuussa täällä Hämeessä on teiden varsilla kasvanut 

näitä juhannuskukkia vaikka kuinka paljon.

Päivänkakkaratkin ovat kukassaan tuolla
kirkonkylällä.

Pensasruusut ovat aloitelleet kukintaansa,
niin vaaleanpunainen villiruusu
kuin kurtturuusukin.

Myös juhannusruusu 
on suurilla nupuilla 
jotka aukeavan ihan kohtsillään.

Akileijat kukkivat, pioneissa on hirmu isot nuput...

Mitä meille sitten jää juhannukseksi 
ja mitä kukkii juhannuksen jälkeen?  

No toivoakseni ainakin 
liljoja. <3 

Apilantuoksua

Syksyisennäköisten puna-apiloiden
haikeaa hyvästijättöä kesälle. 

Kyllä ne kesäkukat
vielä himpun verran tuoksuvat,

mutta ihan pian ruskeiksi nuutuvat, 

kunnes kokonaan katoavat.

Onneksi taivahalta tulee jälleen
tämän kuivan jakson jälkeen vettä,
niin luonto ei ihan vielä
muutu kokonaan oljenkeltaiseksi.

Tässä valkoapiloita ja sinisiipiä
muutaman kesän takaa...

Syksyn voi jo aistia

Syksyn voi haistaa varsinkin aamuvarhain, 

kun astuu ovesta ulos 

ja uloshengitys jo hieman ilmassa huuruaa. 

Ne ihanat laululinnut ovat kadonneet, niin etten kuule enää
peippoa, punarintaa, mustarastasta, kirjosieppoa, en edes pääskysten lirkutusta.

Pihan varpuset pärpättävät samoin kuin aina ennenkin mutta

tiaiset laulavat jälleen selkeästi yksinkertaisempia talvilurituksiaan.
Kosiomenojen, reviirinpuolustusten ja poikasten opetuksen
aika on linnuilla jo niin ohi. 

Ukkolaukkojen, Allium hollandicum, 
alunperin toukokuun violetti väri on muuttunut 

keskikesän vihreästä elokuun kellertävään. 

Saapa nähdä kuinka paljon siemenistään
ja juuriversoistaan leviävien syysasterien, Aster novi-belgi nupuista
ehtii aueta ennen kuin pakkasyöt lannistavat ne... 

Ojien reunamilla kukkivat ohdakkeet.

Olen koettanut siirtää ohdakkeita pihaamme kasvamaan, 

mutta eiväthän ne tahdo kasvaa ihmisen niille määräämillä 

paikoilla vaan vapaana missä vaan.

Minusta ohdakkeet ovat ihania.
Varsinkin ne paksut, suuret, partasutimaiset. =)