Salainen Puutarhurin Ystävä = SPY

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 

Kun muutimme tähän hevospitäjään noin nelisen vuotta sitten mietin kuinka täällä porukat varmasti käyvät lähikaupassa omalla hevosella kyläteitä pitkin ratsastellen, jättäen ratsunsa sitten siihen kaupan seinämälle, niihin koirille tarkoitettuihin hihnakoukkuihin. =)

Tai ehkäpä täällä olisi hevosille omat, korkeammalla olevat kiinnityskoukut? Tai kauppojen edessä könöttäisi semmoinen puomi, niin kuin lännenfilmeissä saluunoiden edessä oli. Sellainen jolle cowboyt huolettomasti heittivät ohjaksensa ja hevonen jäi kiltisti pää kaurapussissaan tai vesiämpärissään siksi aikaa odottelemaan, kun miehet kävivät saluunassa juomassa muutaman viskipaukun, uhoillemassa ja heiluttelemassa revolverejaan. Eipä tuohon aikaan muunlaista energyjuomaa tarvittu...

Mutta ei täällä mitään hevospuomeja ole kauppojen edustoilla, eikä hevosia eikä ratsastajia kyläteillä juurikaan näe. Ainoat lähistöllä näkemäni kaksi hevosta toissa kesänä, eivät uskaltaneet ylittää vanhaa tavarajunarataa, joten taluttaja- ja ratsastajatyttö kääntyivät isojen hevostensa kanssa takaisin poispäin. Toinen hevonen kyllä ylitti radan mennen tullen, mutta toinen kieltäytyi ehdottomasti ylittämästä. Luuliko se rataa jättiläiskäärmeeksi vai mikä junaratakammo sillä sitten olikaan?

Hani on kerran autolla ajellessaan nähnyt miten kirkonkylällä oli kuljetettu arkkua hitaasti hevoskärrykyydillä. Kärryn perässä kulki saattajien autojono kirkolle päin. Siinä ehkä kulki jonkun hevosten ystävän viimeinen matka... 

Hevosia kulkee ohitsemme yleensä vain hevosenkuljetuskärryissä ja joskus kuulee jo kauas hevosen vastalauseet siitä liikkumistavasta. Potkivat hurjastikin kärrynsä seiniä, niin että on ihme, etteivät seinät tipahda siihen paikkaan.

Tässä eräänä päivänä nurmikkoa leikatessani huomasin jälleen, kuinka pohjoistuulen mukana tuli jostain lähistöltä meidän pihaamme hevonkakan hajua. Oikein vahvaa sellaista. Äkkiä mie siihen hajuun totuin enkä kohta muistanut sitä ollenkaan työnnellessäni tunnin verran ruohonleikkuria pihamaalla.

Hevonkakka ei ole olleskaan pahimpia haistamiani eläintenjätöksiä. On kokemusta konkreettisesti paljon pahemmistakin tuoksuista. Hevonkakka on oikeastaan lauhkeimmasta ja lempeämmästä päästä tuoksujen voimakkuusasteikolla.

Erään melko lähellä sijaitsevan ratsutilan ja heidän hevostensa pompulaisten jätösten avulla meidänkin pihamaallamme ovat kasvit ja kukat vihdoin alkaneet savimaassa kukoistaa. Kiitos siis hevoset, vaikka en teitä juuri näekään. Olette hyväntekijöitä. Salaisia puutarhureiden ystäviä. SPY.

Vastauksia Leilalle

 .•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Leila Kastelli lähetti minulle 

ihastuttavan kyselyn, johon koetan tässä nyt vastailla.
Leilan kysymykset vaaleanpunaisella,
miun vastaukseni mustalla:

1. Mitä yleensä näet, kun aamulla heräät? 

Kun herään aamulla, näen Hanin. Arkena hänen herätyskellonsa soi 5.20 ja siihen miekin herään. Kurkottelemme ensimmäiseksi antamaan suukon toisillemme, sanomme sitten huomenet, ja hän kipittää keittiöön keittämään vahvaa pannukahviaan. Joskus mie en jaksa vielä siihen aikaan nousta vaan käännän kylkeäni ja jatkan uniani. Useimmiten kyllä miekin nousen, keitän itselleni vettä teetä varten ja istun silmät vielä unessa muki kädessäni Hanin viereen olohuoneen sohvalle viltin alle, katsellen telkusta BBC:n uutisia tai sitten Hani laittaa telkusta tulemaan Voicen musiikkivideoita herätäkseen, läppäri sylissään pannukahviaan juoden... 

Uups, jo ensimmäinen vastaus venähti pituutta!

2. Mitä mietit  tänä aamuna, kun heräsit? 

Tänä aamuna oli sellainen suuri väsyolo
etten jaksanut ihan niin aikaisin nousta ylös.
Jatkoin uniani vielä muutaman tunnin. 
Ensimmäisiä ajatuksiani herättyäni
oli muistella yöllä näkemääni hassua unta,
joka jatkui ja jatkui vaikka heräilin välillä.

3. Mikä on päivän suunnitelmasi? 

Päiväsuunnitelmissani oli käydä etsimässä pikkumetsästä valkovuokkoja, joita siellä ei vielä kuitenkaan ollut, kastella kaikki kasvihuoneessa jo oleskelevat ja kasvavat ja tasoitella pihasoraa, joka siihen toissa viikolla lätkäistiin ja jonka tasoitus jäi silloin hiukan vaiheeseen. 

Jatkoin sitten päivällä myös pihapolkua niin, että se järkevästi ylettyy ja nivoutuu sorapihaan... Semmoista pääosin lapiohommaa.

4. Tekisitkö siitä runon? 

Hahaa, ai runo...
Noh tälleen päiväni meni:

Rappusilla vihellellen punarinnan kanssa musisoin

Pohjoistuulessa pihaa lapioin

tuulitukkana kumarassa urakoin

Variskaverin vierelläni moneen kertaan huomioin 

Parin tunnin päästä työhöni katseen loin

sisälle tupaan kapusin ja murukahvit join 

5. Missä paikassa haluaisit tanssia? 

Haluaisin tanssia kesäyössä tyynen järven rannalla laiturilla... 

Kuun loisteessa. =)

6. Minkä musiikin kanssa haluaisit tanssia? 

Akustinen kitara olisi ihana ja tunnelmallinen taustamusiikkina.

Kitaran soittaja voisi näppäillä hitaita sentimentaalisia latinalaissävelmiä 

- tai tangoa.

Paremman puutteessa kävisi haitarikin, 

joka soittelisi kaihoisaa vanhaa kotimaista valssia... =)

7. Mikä satuolento olisi silloin mukanasi?

 Tuulentyttö voisi hyvinkin tanssia kanssani...

On se tanssinut ennenkin.

8. Mikä on sinun itsesi satusielu? 

Hallatarhan se sieluni satuolento taitaapi olla. 

Sellainen eteerinen, näkymätön, hiljainen ja viileä.

9. Mikä kaunis sana tulee keväästä mieleesi? 

Nuppunen. Kevät on itsekin sellainen nuppu. 

Uuden alku. 

Heräävä kaiken herättäjä.

10. Mitä haluaisit taikoa eteesi juuri nyt? 

Sillan, jota pitkin voisin nopeasti liidellä äitiäni katsomaan...

11. Mitä sille tekisit/sanoisit? 

Pyytäisin sitä odottamaan näkymättömänä paluutani, 

toivoen, ettei sillä ole taksamittaria.. =)




Eikös tässä samalla jo tullut minusta 11 asiaakin..? =)
Vai pitääkö ne olla erikseen?

1 Olen hassu haaveilija.
2 Kuvaan kaikkea mahdollista.
3 En halua itse olla kuvattavana.
4 Kuvattavana olosta tulee häkeltynyt olo.
5 En viihdy väkijoukoissa.
6 En ole koskaan ollut raitiovaunussa.
7 En ole koskaan olut metrossa.
8 Lempivuodenaikani on kevät.
9 Minulla on kissakuume. 
10 Haluaisin kutoa mattoja. =)
11 Tykkään kesäisestä matonpesusta,
oikein juuriharjalla ja mäntysuovalla. =)

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Omat kysymykseni Sinulle, 

kuka tahansa, ole hyvä.

1 Mikä ihme teki sinustakin bloggarin?

2 Kevät, kesä, syksy vai talvi?

3 Lempikukkasi ja miksi se on suosikkisi?

4 Uisitko mieluiten meressä, järvessä, joessa, lammessa, 

  altaassa vai pujahtaisitko vain paljuun? 

5 Lempisävelmäsi ja kuka sen esittää?

6 Mieluisin kirjasi, jota luet uudelleen ja uudelleen?

7 Lempijuomasi ja missä nautittuna?

8 Mielivärisi?

9 Mikä metsässä on mukavinta?

10 Lempitähtesi?

11 Onnellisin paikka maailmassasi?

Viikonlopun juhlapöytäliina

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kuten olen sanonut, punaisessa pikkutalossa on juhlaa heti, 

kun siellä on tupa täynnä väkeä. 

 Kaikkien Murusten kokoontumisen syy oli tällä kertaa Esikoisen syntymäpäivä 

jota hieman viiveellä kakkujen kera vietettiin. 

Punaisen tuvan oli oli avoinna mennä ja tulla ja yöksikin muutamat Murut jäivät. 

 On jotenkin hellyttävän suloista että Esikoinen ja Keskimmäinenkin haluavat 

viettää kanssamme syntymäpäiviään. 

Awww! 

 No mehän esittelimme lähistön frisbeegolf-radan, jonne eivät ole maalikorit vieläkään saapuneet takaisin, mutta Nunnukka piteli metsästä löytämäämme pyöränrengasta maalina aina siinä oikean maalikohdan seuduilla ja siten koko rata päästiin läpi. Hani nimittäin hankki muutaman frisbeen 

uteliaisuuksissaan kun kerran ihan radan vierellä asustelemme. 

Saapa nähdä, miten tämän innostuksen kanssa käy. =)

 Sain lahjaksi kissan. =D 

En näin eläväistä, mutta kissakoristeen kuitenkin. 

Ehkä seuraavalla kerralla on eläväinen... ;D

 Esittelin kasvihuonetta joka ei ole vielä noin vihreä... =) 

 Toinen näistä joulukuusista muuten 

odottelee pihalla istutuspaikkaa.

 Sunnuntaina oli miltein noin kylmä 

mutta ei ihan... =)

 Maahan satoin melkein lunta mutta ei ihan. 

Vähän vaan vettä sunnuntai-iltana. 

Muualla oli kuulemma maassa tämmöistä 

jotain ihme valkoista... =) 

PS: 

Kuvat ovat ylintä lukuunottamatta arkistosta. 

Istun väärällä koneella kirjoittamassa 

eikä tässä ole kuin muutama arkistokuva. =)