Erityinen jokamiehenoikeus antaa meidän
vaeltaa luonnonrauhaan aina kun me
sinne kaipaamme. Saamme kerätä luonnostamme
mielin määrin marjoja, sieniä ja sieluumme kokemuksia.
Näin ihan kuka vaan voi tuntea puna-apilan,
Trifolium pratense, ihanan tuoksun
tulvivan nenäänsä niityn laidalla.
Viimeiset maitohorsmat loistavat
kaikkialla todella runsaina
Niiden violettipuna on kaunista
kun miltei kaikki muut tienvierikasvit
ovat helteiden ansiosta
jo viikkoja sitten kukkineet
Maitohorsma on todella
kaikkien rakastama lemmikkikukka
Lempinimiä sillä on lukemattomia;
hepohäntä, horma, häränhäntä,
maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho,
tuliheinä, tulivormu, vormuruoho
ja mitä lie kaikkia muita.
Rubus arcticus, kuva: Wikipedia
Mesimarjalla on runollinen ja kaunis nimi
ja se maistuu viehkolle. Tätä ihmeellistä
maamuuraimen marjaa voit tavata
hyvällä onnella jopa tienvarsillakin.
Achillea millefolium
Tässä on kukka jonka nimi on outo, siankärsämö.
Olen aina ollut pahoillani siitä nimisuomennoksesta,
koska silläkin kukalla olisi ollut useita hauskojakin nimivaihtoehtoja, kuten aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka, jne.
Mutta siitä tehtiin sitten sikapossun kärsäkukka.
Se tyytyy silti nimeensä
kuin suomalainen omaansa, koska
eihän nimi miestä, eikä kukkaakaan
ainakaan pahenna.
Phleum pratense
Timotei jakaa mielipiteitä.
Toiset silmäilevät sitä hymyilevin
silmin ja toiset nuhaisin nenin.
Se on niin tuttua suomalaisellekin.
Kaikkia ei voi aina miellyttää,
vaikka sitä kuinka parhaansa yrittää.
Tällä pellolla on rypsiä tai rapsia.
Suomalaisella sisulla olemme täällä
pohjoisessa maassa keksineet itse jopa oman
ruokaöljymme. Menemme vaikka läpi harmaan
kiven ja litistämme siinä samalla kuivasta keltaisesta
kasvista tipan kultaista öljyä ja sillä ylpeilemme,
kehottaen kaikkia edes sitä maistamaan
vaikka salaa ostammekin oliiviöjyä kaappiimme
niin silti kotimaista puolustamme...
Rakastamme myös villiniittyjämme.
Rakastamme soitamme.
Rakastamme pohjoisen vaarojamme
ja tuntureitamme.
Rakastamme merenrantojamme ja
kesämökkikuntiamme.
Rakastamme kyläkauppojamme,
peruskoulujamme ja lapsiamme...
Rakastamme vuodenaikojamme.
Rakastamme maalaismaisemiamme.
Rakastamme mummoloitamme ja
rintamamiestalojamme.
Rakastamme sorateitämme.
Jotkut rakastavat jopa ralleja
niillä pölyävillä teillä ja sama porukka
hurraa talvella kuraisilla hangilla
nille kovaäänisille autoille.
Jotkut rakastavat hengellisyyttä,
jotkut raskaampaa heviä.
Jotkut laulavat kansanlauluja
tai tanssivat lavatansseja.
Rakastamme metsiämme, peltojamme,
puistojamme, puutarhojamme ja takapihojamme.
- Ja me rakastamme niitä kaikkia kasvejamme,
joskus jopa rikkaruohojamme.
Elämä on ylä-
ja alamäkiä,
ja sen me suomalaiset
jos ketkä tiedämme.
Kaikki meistä tietävät
millaista on mäen alla.
Ihan melkein ojassa,
muttei kuitenkaan
ja josta ainoa reitti on nousta...
Pitkän ylämäen päällä voi huokaista
ja katsella maailman kauneutta.
Voisi samalla myös itseään kiitellä
mutta sitä harva suomalainen osaa...
Olemmehan niin vaatimattomia. =D
Vaikka viime vuonna juhlittiin Suomen itsenäistymisen
satavuotista taivalta, ei Suomi ole vasta 100-vuotias.
Suomi, Finlandia on paljon vanhempaa perua.
Suomen kielikin on jo yli 6000 vuotta vanha.
Sisukkuudellaan tämä pieni kansa piti kiinni
sisimmässään suomalaisuudestaan ja sinnitteli
jo tuhansia vuosia. Kansa kertoi iltapuhteillaan
toisilleen Kalevalan taruja ja sisuuntui entisestään.
Heidän ansiostaan Suomi on mitä on, meille rakas
rauhantyyssija, täynnä sisukkaita, sielukkaita,
rehellisiä ihmisiä.
On se sitten iäkäs ihminen tai
esine jolla on jo historiaa mukanaan,
niin muistaa pitää että vanhoissakin
on voimaa joka on kulkenut kanssaan...
Suvun vanhinta pitää arvostaa.
Niitä hartioita pitää halata.
Heidän sanoihinsa paneutua.
Sanoissa on mukana
salaisuuksia, jos vain osaat kuunnella.
Juuri kun olemme unohtamaisillamme
identiteettimme, luonto hellii meitä
sinisillä lähteillä, kukilla ja kesätaivaalla...
Trifolium repens
...talven valkoisella hangella, kesän
pilvilampailla ja vaikka tällä viattomalla apilalla.
Kesäinen heinänteon taika
on monelle kesän paras aika.
On onni vaeltaa vapaana pitkin
maamme mutkaisia teitä, sinne tänne.
Mutkan jälkeen on tietenkin
taas uusi mutka
ja tie jatkuu loppumattomiin.
Päättyen usein järvien rannoille,
mökeille ja
maalaistalojen pihoille...
Tie vie viljapelloille ja levenee
antaakseen tietä kaupungeille.
Niissäkin asuu sisukasta kansaa
rakastaen betonista kotiaan,
niin kuin me muut maalla
omiamme.
Tällainen on minun Suomeni.
Se on kaunis maa. Se on ollut sitä aina.
Finland. Se voisi nykyään olla myös Windland,
koska meillä usein tuulee, paitsi nyt kun on helleaalto...
Tämä tavallinen, tavallisten ihmisten maa, jossa
on vielä sininen taivas, valkoisia pilviä ja
raikas ilma hengitellä.
Jossa on niemiä, saaria ja notkoja mutta ei vuoria.
Jossa ihmiset rakastavat luontoaan ja antavat kaikelle
mahdolliselle lempinimiä. Kukillekin.
Tämä on maa, jossa ollaan puolueettomia
ja diplomaattisia.
Jossa rakastetaan omaa maata ja ollaan
ystävällisiä naapureille.
Toivotetaan heidät tervetulleiksi ja
kestitään vieraanvaraisesti vatsansa pulleiksi.
Vilkutetaan lähtiäisiksi ja
toivotaan hyvää kotimatkaa.
Ja jos naapuri tarvitsee apua,
sitä empimättä annetaan.
Koska sellainen on suomalainen.
