Näytetään tekstit, joissa on tunniste nauru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nauru. Näytä kaikki tekstit
5.5.2019
Nauruko pidentää ikää?
Labels:
kätilö,
nauru,
sarjakuva,
Slowlife,
sydän,
sydänterveys,
Teemapäivä,
terveellinen ruoka,
tervelliset elämäntavat
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
8.2.2019
Älä vie minua oopperaan!
Älä vie minua oopperaan
en kestäisi sellaista laulua
liian korkealta ja kovaa
eikä sanoistakaan saisi selvää
Älä vie minua festareille
Liian paljon varpailletallojia
eikä teltassakaan saisi nukuttua
Älä vie minua hienoon ravintolaan
Liian monimutkaisia miniannoksia
ja kalliita hintoja eikä minulla
ole juhlapukua
Äläkä rakas vie minua sukujuhliin
Siellä on liian paljon tuntemattomia
eikä minulla ole suojapanssaria
Niiden sijaan
saat viedä minut metsään
vuoden jokaisena päivänä
Siellä ei ole ruhkaa pakokaasuja
melua eikä varpailletallojia
Vain rauhaa tuulta lintuja
ja metsäntuoksua
Luonto voimaannuttaa
Vaeltelu sopivasti väsyttää
Etsimme eväsleipämme repusta
kaivamme esiin voipaperista
Juomme termospullosta kahvia
ja villasukkiemme varret pilkistävät
vaelluskengistä aika kauniisti
- Una Reinman
Teemapäivissä on tänään
mm Oopperapäivä.
Oma runoseni kertoikin jo,
mitä mieltä itse introverttinä
ja erityisherkkänä olen oopperasta,
väentungoksista ja melusta...
ja erityisherkkänä olen oopperasta,
väentungoksista ja melusta...
Siivoa sähköpostisi päiväkin on...
Ok, poistin kaikkea turhaa...
Leijanlennätyspäiväkin on vaikka näyttäisikin hassulta
lennättää leijaa keskellä talvea, mutta viis siitä miltä se
näyttää, jos haluat lennättää leijaa talvella niin lennätä!
Naura ja rikastu päiväkin on nyt. Ei kun lottoamaan?
Ihan huumorimielessä?
Eikös siinä päivän teema osu kohdilleen?
Labels:
#unareinman,
#unareinmaninrunoja,
Erityisherkkyys,
introvertti,
leija,
nauru,
ooppera,
rikkaus,
Slowlife,
sähköposti,
Teemapäivä,
Unan runoja
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
6.5.2018
Naurua ja grillailua
Tänään on
Vai naurattaako sinua tänään?
- Ja jos naurattaa niin mikä?
on myöskin juuri tänään.
- Eli tosi hyvä grillauspäivä
on sitten myös tänään! ;D
Me saimme kahdestaan
miekkosen kanssa siirrettyä
ikivanhalla pyramidienrakentajien
keinolla viime syksynä pihaan
rakennetun kesäkeittiön pohjan toiseen,
paljon parempaan paikkaan. Huh.
Oikeasti sen siirrossa olisi tarvittu
neljä henkilöä: kaksi vipuamaan
eteenpäin tukeista ja laudoista tehtyä
lavaa ja kaksi muuta olisi kuskannut
pyöreitä pöllejä aina takaisin lavan
eteen kun ne takaa tipahtivat pois.
Kesäkeittiöön tulee vielä seinät
ainakin kahdelle sivulle ja
päälle peltikatto. Onneksi se ei
vielä siis ollut valmiimpi. ;D
Nyt jo siinä tasaisella alustalla
on mukava grillata.
Hiiligrillillä, tietenkin. :)
Voi mie niin odotan että puihin
tulee lehdet niin ruma naapurusto
menee piiloon puiden taa.
Rumalla tarkoitan kaikenmaailman
romuautoja yms keräilykasoja...
Kauan kaivattu paljukin on
viimein tässä pihassa!
Sille tehdään vielä hieman
näkösuojaa ja portaat,
ja kulku terassilta...
Kun ensimmäisen kerran
testasimme paljua viikko sitten,
ripustelin terttuseljaan aurinko-
kennovalaisimia ja istuimme
paljussa niin kauan että
valot syttyivät...
Laitan joskus parempia kuvia pihasta,
kun nämä uudet rakennelmat ovat
valmiita. Ainahan meillä kai pitää
olla jotain rakenneltavaa puuhana...?
Ehkä. Onneksi mies on niin taitava
puun muokkaaja ja miun sormissani
viihtyy maalisivellin.
- Eli tosi hyvä grillauspäivä
on sitten myös tänään! ;D

Me saimme kahdestaan
miekkosen kanssa siirrettyä
ikivanhalla pyramidienrakentajien
keinolla viime syksynä pihaan
rakennetun kesäkeittiön pohjan toiseen,
paljon parempaan paikkaan. Huh.
Oikeasti sen siirrossa olisi tarvittu
neljä henkilöä: kaksi vipuamaan
eteenpäin tukeista ja laudoista tehtyä
lavaa ja kaksi muuta olisi kuskannut
pyöreitä pöllejä aina takaisin lavan
eteen kun ne takaa tipahtivat pois.
Kesäkeittiöön tulee vielä seinät
ainakin kahdelle sivulle ja
päälle peltikatto. Onneksi se ei
vielä siis ollut valmiimpi. ;D
Nyt jo siinä tasaisella alustalla
on mukava grillata.
Hiiligrillillä, tietenkin. :)
Voi mie niin odotan että puihin
tulee lehdet niin ruma naapurusto
menee piiloon puiden taa.
Rumalla tarkoitan kaikenmaailman
romuautoja yms keräilykasoja...

Kauan kaivattu paljukin on
viimein tässä pihassa!
Sille tehdään vielä hieman
näkösuojaa ja portaat,
ja kulku terassilta...
Kun ensimmäisen kerran
testasimme paljua viikko sitten,
ripustelin terttuseljaan aurinko-
kennovalaisimia ja istuimme
paljussa niin kauan että
valot syttyivät...
Laitan joskus parempia kuvia pihasta,
kun nämä uudet rakennelmat ovat
valmiita. Ainahan meillä kai pitää
olla jotain rakenneltavaa puuhana...?
Ehkä. Onneksi mies on niin taitava
puun muokkaaja ja miun sormissani
viihtyy maalisivellin.
Labels:
aurinkokennovalaisin,
grillaus,
Ihan pihalla,
laihdutus,
nauru,
Palju,
Remonttia,
Slowlife,
Teemapäivä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
1.4.2018
Hauskuuspäivä
Naura tänään
ja naurata muitakin.
Hyvän maun
puitteissa tietenkin.
Lukeminen on hauskaa -päiväkin
on tänään, samoin hassu
Syötävien kirjojen päivä.
-Oletko törmännyt sellaisiin?
on tänään, samoin hassu
Syötävien kirjojen päivä.
-Oletko törmännyt sellaisiin?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
8.2.2018
Naura, istuta kukkia ja rikastu
Tässä jokin aika sitten istutin
Murusten tuomasta jouluasetelmasta
kaikki kolme kasvia eri ruukkuihin,
jotta niillä olisi tilaa kasvaa.
Tämä hauska puolukkamainen
marjakasvi sai saviruukun.
Lawsoninsypressi pääsi itse ostamani
toisen samanlaisen kanssa
yhteen ruukkuun asumaan.
Nyt niillä on seuraa toisistaan.
Terassin kesämurattien poikaset
sain laittaa kiertämään
muutes jo rautalankakehää,
ja odottamaan kevättä.
Otin pois tonttuset
keittiön ikkunan välistäjäkälien kera.
Joulu on nyt niin ohi.
Jouluasetelman kuningas
eli joulutähti pääsi
yksin ruukkuun valkeaan.
- Se ei kyllä sittemmin halunnut
siinä olla lainkaan
mutta tässä se vielä kukoistaa.
Tässä kaunis Murusten tuoma
kukka-asetelma alunperin.
***********
Huumori auttaa
jaksamaan arkea.
Vanha sanonta kertoo
naurun jopa pidentävän ikää.
Tänään teemana onkin
Naura ja rikastu -päivä.
Labels:
huonekasvit,
huumori,
ikä,
Joulukukkia,
joulutähti,
Kukka-asetelmia,
nauru,
raha,
Slowlife,
sypressi,
Teemapäivä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
24.1.2017
Pähkinävoita ja naurua
Ja tänään olisi sitten kunnon
jotta eikun vatsat hytkymään!
- Jos naurattaa...
Tänään on myös Maapähkinävoin päivä.
Itse syön mieluummin pähkinät pähkinöinä
ja kyllä, joskus voita leivän päällä,
mutta makunsa kullakin. =)
Labels:
nauru,
pähkinä,
Tammikuu,
Teemapäivä,
voi
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







