Kevään viimeisiä talvikuvia

Tässä viimeisen isomman lumimyräkän jälkeisen 

aurinkoisen päivän kuvia pihamaalta. 

Nyt näistä lumista on enää muisto vain, mutta 

olin unohtanut kuvat kameran sisuksiin... 

 Terijoensalavat ovat mukavasti kasvaneet 

pituutta kesä toisensa jälkeen.

Kesällä ne muodostavat lehtineen ihan 

mukavan näkösuojan.  

 Takapihan raita tuolla salavien takana 

kurkottelee sinitaivasta.

Etupihan yksi koivu 

on saanut jo pesäpönttöönsä 

tiaisasutusta.  

Kesäasukkaat ovat siis saapuneet. 

Hopeapajumme sai arboristilta nuorennusleikkauksen 

ja sen ikä näin piteni, eikä ole vaaraa, että 

oksat halkeaisivat tai myrskyllä kaatuisivat 

autojen, ihmisten tai rakennusten päälle, 

niin kuin naapuripihoissa on käynyt... 

Tästä se keväällä ja kesällä piristyy kasvattamaan 

uusia oksia ja virkeitä lehtiä. 

 Sähkölaitoksen miehen turhaan katkoma kuusenlatva 

on vielä ihan pirteänä. Se olisi ensi jouluna ollut 

hyvä joulukuusi...

Vanhan pihlajan 

ja hieman nuoremman pajun latvuksia.

Minä en halua pyöräillä talvella, 

tapaturma-alttiina tyyppinä... 

Pyörämme olivat koko talven 

terassin suojassa. Nyt ne ovat jo 
ajokunnossa, eivätkä enää somisteina. 

Takapihan epäluuloisen naakan katse... 

Etupihan lintubaarissa on 

käynyt paljon siivekkäitä 

tämän talven aikana. 

Saldo kaksi x 25 kg auringonkukansiemeniä, 

paljon talipalloja ja pussikaupalla erikoissiemensekoituksia. 

Keltasirkku ihmettelee mitä 

kurkistelen olohuoneen ikkunasta... 

Vielä niitä lumisateita sataa muutama 

tällekin näkymälle, ja sitten saadaan 

odotella kevätkukkien pilkistystä maasta...

Pönttöbongaus ja hopeapaju

Tänä viikonloppuna, 9-10.6.2018 

on BirdLife Suomen Pönttöbongaus.

Mitkä linnut pesivät sinun linnunpöntöissäsi?  

"Pönttöbongauksessa tarkkaillaan pihapiirin linnunpöntöissä pesiviä lintuja ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle. Tapahtumalla kerätään arvokasta tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä. Tarkoituksena on myös lisätä kiinnostusta lähiympäristön lintujen seurantaan.

Pönttöbongaus on tapahtuma kaikille linnuista kiinnostuneille. Pönttöbongaus ei ole kilpailu, vaan kaikki havainnot ovat ilmoittamisen arvoisia. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja." 

 Osallistu tästä. 

 

Meillä pihapöntöissä pesi talitiainen, kuten kuvasta 

voi päätellä, varpunen sekä kirjosieppo. 

Kamala käpytikka vei tämän tiaisen 

poikasista ainakin kaksi mukanaan. =( 

Ilkeä pesärosvo!  

Viime kesänä sain tikan nokasta 
yhden sinitiaisen poikasen pelastettua... 

Sen sijaan kesyhkö pihaoravamme antaa 

lintujen olla rauhassa. Se tykkää nukkua 

hopeapajussa päivänokosensa. 

Linnut ja oravainen suhtautuivat 

sopuisasti toisiinsa, mutta 

käpytikan raivoisat vierailut pöntöllä 

kallistivat koko pesäpöntön ihan vinoon... 

Hopeapaju eli hopeasalava, 

Salix alba var. sericea 'Sibirica'

Hopeapaju on keväisin nimestään 

huolimatta ihan kultainen... 

Se on niin täynnä siitepölyisiä 

pajun norkkoja.

Keltainen toukokuu... 

Pajun juurella kasvaa, 

tietenkin, 

vähän lemmikkejä... 

Kunnes ne ajetaan ruohonleikkurilla 

kuriin, odottamaan seuraavaa kevättä. 

Tänä keväänä hopeapajuvanhus on näyttänyt 

aiempia kesiä huonommalta. Vähälehtiseltä ja 

väsyneeltä. Lisäksi se roskaa aivan kamalasti 

kovalla tuulella. Koko piha on sen oksia täynnään... 

Olisiko aika tehdä sille nuorennusleikkaus? 

Kuinkahan vanha se jo onkaan? 

Muut suurehkot pihalta poistetut 

puut ovat olleet n satavuotiaita.  

 

Täytyy kysyä suostuisiko kukaan 

poistamaan puusta kaksi kolmasosaa? 

Koko puuta emme halua menettää. 

Olen nähnyt sellaisten tynkäpuiden 

kasvattavan oksia uudelleen...  

Sateiden jälkeen puun hopeinen sävy 

tulee paremmin esiin. 

PS: Tänään on Saunan päivä. 

Ennen lunta

Miten sopiikaan värit hyvin yhteen,  

noiden mansikkalavan kirjavien lehtien 

ja punaisen pikkutalon seinän... 

Talon seinät on muuten 

tänä kesänä uudelleenmaalattu. 

Kukkapenkissä on muutama valkoinen kuukausimansikka 

joiden lehdet ovat yhä vihreät. 

Tässä erään aamun huurua mansikanlehdillä. 

Aamun aurinko on niin vahva että 

vesi muuttaa muotoaan. 

Jäätyneistä hileistä se sulaa pisaroiksi

akileijojen, muiden perennojen 

ja mansikoidenkin lehdille. 

Huuruisia ruusuja. 

Viimeinen hetki kun ruusut ovat kauniita... 

Koiranruusuja.

Tämä pakkasyö lopulta karisti lehdet 

ruusuilta, eli taas nämä kuvat 

ovat historiaa 

noin reilun viikon takaa. 

Jäätynyt hortensia. 

k

Kaunopunahatun hattu taitaa 

olla myöskin mennyttä, 

eikä enää niin kauniskaan. 

En kerää näitä törröttäjiä 

tänä vuonna pois lainkaan. 

Kukaan ei ollut tilannut 

siemeniä tästä ja kokeilen  

kerrankin miten kasvi pärjää 

jos sitä ei syksyllä leikkele. 

Viimeiset raidan lehdet 

olivat näin hehkuvia eräänä

aurinkoisena syyspäivänä... 

Tässä raidan alaoksat ovat jo paljaat. 

Kookas raita kasvaa kauempana 

pihan perällä. 

Sieltä katsottuna talokin 

näyttää pieneltä. 

Taivas oli niin sininen näitä kuvatessa. 

Lepän lehdet ovat jo lennelleet 

muille maille... 

Hopeapaju on yhä hehkeän hopeinen 

ainakin kaunista sinitaivasta vasten. 

Se ei haluaisi millään luovuttaa 

syksylle lehtiään. 

Se sanoo kyllä vasta talvelle 

ja sen pakkasserkulle. 

Viimeisiä orvokkeja... 

Valkoiset kaverukset... 

...ja nämä kirjavaksi muuttuneet, 

valkoisten orvokkien siemenistä kasvaneet... 

Otin jälleen valkoisten siemeniä talteen 

joten saapa nähdä onko seassa jälleen 

sinikirjavia. 

Vaikka olin vannonut etten enää 

mitää sipuleita tänne pihaan istuttele, 

niin tein niin kuitenkin... 

(Talo kun on edelleen myynnissä.) 

Mutta kevät on jo sydämessä... 

Eräästä paikasta jouluamarylliksien 

sipuleita tilatessani sain samalla

hämmästyksekseni lahjaksi tämän 

suuren pussillisen ukkolaukan sipuleita! 

Ihana yllätys! 

Köyhä kynäilijä kiitti tietenkin! 

Kaikki sipulit ovat jo maassa 

kevättä odottamassa. 

Pyörähdys pihalla

Tässä bloginimeä hieman muokatessani voin lisäksi teille kertoa että syreenit (Syringa) ovat kiitettävästi päättäneet kukkia tänä keväänä.

Jopa ne ensimmäisenä kesänämme tässä pihassa, viisi kevättä sitten talon seinältä muualle siirtämäni syreenit ovat vihdoin toipuneet, ja uuteen paikkaansa juurtuneet. 

Näin kauan meni 

ennen kuin ne antoivat anteeksi 

että menin puuttumaan niiden asioihin...

Häälahjaksi saamamme Sikkolan kirsikka talvehti hyvin tämän toisen talvensa ja siinä on valtavasti kukkanuppuja. Viime keväänä se teki vain kolme kukkaa.

 Tämän pienen puun suojasin hallaharsolla hattaraksi tässä yhtenä iltana, kun luvattiin yöksi pakkasta tälle seudulle. Hyvä oli että suojasin. Niin oli seuraavana aamuna maa valkoinen kuin syysaamuna.

Ihan näinä päivinä nähdään jälleen millaiset kukat tämä kirsikka tekee.
Nyt niissä voi nähdä häivähdyksen vaaleanpunaista.

Pihamme Antonovka alkoi kukkia omenapuista ensimmäisenä. Viime vuonna se teki  hassusti vasta loppusyksyllä kukkia. Tänä keväänä kukinta menee kohdilleen.
Yleensä Päijät-Hämeessä omenapuut ovat kauneimmillaan kun koulut loppuvat.
Minäkin vein usein omenapuun kukkivia oksia kevätjuhlapäivänä opettajalle ala-asteella, kun koulumatka oli viiden minuutin mittainen ja kotikotona piha oli täynnä omenapuita. 

Kuuset nostavat esiin punaisia babykäpyjä sinne tänne oksistoonsa.
Käpyvauvojen koristeellisuuden ansiostako ihmiset päättivät alkaa koristamaan kuusia jouluna kynttilöin joskus ammoin?
Meillä nuo kuusen omat babykävyt saavat rauhassa kasvaa kävyiksi ja oravan eväiksi.

Kukaan ei saa kiskoa myöskään kuusen vuosikasvuja eli kerkkiä tästä puusta ja keitellä siirapiksi.
Toivottavasti kuusenkerkkä ja yskänsiirappi-intoilijat muistavat, ettei kuusenkerkkiä saa todellakaan mennä keräämään mistä tahansa. Kuusen vuosikasvuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla ja tietenkin omasta pihasta, mutta muualla siitä puuhasta voi tulla iso sakkolappu.

Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kääpien kasvutavat kuitenkin vaihtelevat ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain jos puu ei vahingoitu.
Muun muassa superfoodina suosiota niittänyt pakurikääpä johtaa harhaan nimellään, sillä se ei ole kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, sillä kyseisen ”käävän” irrottaminen puuta vahingoittamatta, ei ole mahdollista.

Jokamiehenoikeudet


Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia (myös uusi vuosikasvusto eli kerkät) ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Ympäristöministeriö

Punainen ja vihreä 

pistävät silmään 

sopivasti vastaväreinä.

Ihan varmasti kaksi päivää sitten särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) ei kukkinut, mutta nytpä kukkii.
Olen tällaisen valkoisen version istuttanut tähän pihaan jo monesti mutta valitettavasti talvisuojauksesta huolimatta se ei vaan kestä tätä Suomen talvea eikä jaksa enää herätä keväällä.

Niin se taaskin on kadonnut olemasta.

Talvi kainalossaan

vei mukanaan

valkoisen

särkyneen sydämen 

Isotuomipihlajan (Amelanchier spicata) taimet ovat nyt olleet paikoillaan aidan alkuna vuoden. Onneksi ovat sen verran väkevää lajiketta etteivät ne kelvanneet rusakoille talvella. Milläs minä kokonaisen pitkän aidan olisin suojannut?


Oli iloinen yllätys että taimet nyt jo kukkivat. On muuten nopeakasvuinenkin. Suosittelen - jos mietit aitakasvia.

Terttuseljan (Sambucus racemosa) alkuja ilmaantui heti pihaamme kun kaadoimme yli satavuotiaat jo riskaabelit korkeat puut pois pihasta. Terttuseljanalut puskivat heti päänsä esiin ja ovat näinä muutamana vuosina kasvaneet jo komeiksi pensaiksi luontaisille paikoilleen, entisten suurten puiden kantojen läheisyyteen.


Luultavasti niissä vanhoissa puissa istuneet linnut ovat pudottaneet seljojen siemenet puiden juurelle, ja puun kadottua niille tuli oiva tilaisuus, valoa ja vettä voidakseen itää esiin.

Ennen kuin hopeapaju (Salix alba) on hopeanhohtoinen

se on keväällä kukkiessaan keltainen. 

Tällainen, tuulessa kuvattuna.

Tässä muutama tulppaanituttavuus 

jotka ovat jo vanhoja tuttavia, 

mutta yhä keväisin 

kovin pirtsakoita. 

Pihlajaan (Sorbus) tulee vaihteeksi kukkia. Viime vuonnahan niissä ei ainakaan tällä alueella kukkinut keväällä kukan kukkaa joten syksyllä ei ollut marjan marjaa. Jossain kasvoi hämäävästi joitakin muita punamarjaisia puumaisia pensaita jotka leikkivät syksyllä olevansa pihlajia.


Tänä syksynä saadaan taas oikeita pihlajanmarjoja ja voidaan tehdä marmelaadia ja kettukarkkeja.

Tämä tässä on varmasti ensimmäinen mukkelismakkelis kukkasipuli kukassa, jollaisia maahan syksyllä istuttelin aikamoisen keon. Uusimmat kukkasipulit joskus ilmestyvät keväällä vähän viiveellä...

Hauska Marianneraitatulppaani.

Kuvaan sen sitten vielä

kun se aukeaa

kokonaan.

Ellei tuuli ehdi viedä

sen terälehtiä

ennen kuin huomaankaan...