Metsäkurjenpolvi

Geranium sylvaticum 

Laji tunnetaan etenkin Pohjois-Suomessa kansankielessä juhannuskukkana kukinnan alkamisajan mukaan – eteläisessä Suomessa kukkiminen on nykyisin aikaistunut jo kesäkuun alkuun (voi kukkia jo toukokuun lopussa). 

 Muista kansanomaisista nimistä siniheinä tai -kukka viittaavat kasvin sinipunaisiin kukkiin. Teriön ratasmaiseen muotoon viitannee paikoin käytetty nimitys mäntäheinä. Nykyiselleen vakiintuneen nimen kurki-aihe toistuu myös vanhoissa nimissä eri muodoissa: kurenkattilainen, kurenpolv’heinä ja kurjenheinä viittaavat kaikki kasvin kurjennokkaa muistuttaviin lohkohedelmiin. 

Kuten lempinimien kirjosta voi päätellä, metsäkurjenpolvi on näyttävimpiä ja tunnetuimpia metsäkasvejamme. Itse Carl von Linné on todennut, ettei metsästä löydy komeampaa kukkaa kuin metsäkurjenpolvi. Lajia pääsee nykyään ihailemaan entistä useammin hakkuuaukeilla ja metsäautoteiden varsilla. Etelä-Suomessa metsäkurjenpolvi on runsaimmillaan lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä sekä kosteilla niityillä. Pohjoisessa se on lehtokasvi sekä yksi lettokorpien ja -rämeiden luonnehtijalajeista.

Metsäkurjenpolvi on hyvin muunteleva laji: kukkien väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin millään muulla metsäkasvillamme. Nyrkkisääntönä voimakkaimmat karmiininpunaiset ja sinipunertavat värit keskittyvät maan eteläosiin, pohjoisessa vallitsevat hailakanvioletit sävyt ja puhtaanvalkoiset kukat ovat tunturiseudulla tavallisia. Silti vierekkäisistä kasveistakin voi löytää kaikkia värisävyjä. Yleensä metsäkurjenpolven kukat ovat kaksineuvoisia, mutta varsin usein tapaa myös puhtaita emiyksilöitä, joilla on huomattavasti pienemmät kukat.   

Minulla kasvaa näitä kukkapenkissäkin, 

sellaisen jalostetumman 

metsäkurjenpolven kaverina. 

Kuvissa olevat kauniit kasvit olen kuvannut 

viime viikonloppuna 

Mamani kesämökin puutarhassa.

Lainaukset: 

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/metsakurjenpolvi 

Tänään, 14.6.2016 on muuten kansainvälinen 

Neulo julkisesti päivä. 

Jossain suomalaisissa julkaisuissa 

päivä on merkitty olevaksi vasta 18.6.2016? 

Kasvaako pihallasi vanhoja raparpereja ja harvinaisia sipulikukkia?

Luonnonvarakeskus kerää tietoja vanhoista paikallisista puutarhakasveista. Nyt kiikarissa ovat koristekasvit ja etenkin sipulikukat. Lisäksi kaivataan vanhoja, punamaltoisia raparpereja. Ajankohtaiset kasvikuulutukset julkistetaan Turun Piha & Puutarha -messuilla 10.−12.4.2015 Luonnonvarakeskuksen  osastolla (C55).

Vanhat puutarhakasvit kiinnostavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoita monesta syystä.
- Vanhoilla koristekasveilla on kiistaton arvo. Ne ovat usein pitkäikäisiä, kestäviä ja helppohoitoisia. Lisäksi ne ovat  sopeutuneet pohjoiseen ilmastoon ja sopivat suomalaiseen kulttuuriympäristöön, vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja Lukesta perustelee.
Myös vanhat viljelyssä olevat härkäpavut ja herneet kiinnostavat. Tietoa kaivataan omenan paikallislajikkeista Hannulan  Talvi, Lemun Talvi ja Tammisaari.

Kasvaako pihallasi harvinaisia sipulikukkia? 

Lukessa etsitään tietoa kaikista sipulikukista, jotka ovat kasvaneet 1950-luvulla tai sitä ennen. Tutkijoita kiinnostavat yhtä hyvin laajoina kasvustoina leviävät lajit kuin harvinaiset yksittäiset kasvit.
- Kerro meille helmililjoista, hyasinteista, kevättähdistä, krookuksista, käenrieskoista, laukoista, lumikelloista, narsisseista, pienistä varhaiskevään kurjenmiekoista, pikarililjoista, posliinihyasinteista, rusko- ja sahramililjoista, sinililjoista, tiikerililjoista, tulppaaneista ja varjoliljoista, Juhanoja kehottaa.
Ota yhteyttä myös, jos tiedät jossakin kasvavan harvinaisia sipulikukkia, kuten kellohyasintteja, kevätlumipisaroita (kevätkelloja), koiranhampaita, kuningasliljoja, madonnanliljoja, miekkaliljoja, paratiisililjoja, kesälumipisaroita (suvikelloja) tai tähdikkejä.

Koululaiset metsästävät kadonneita vanhoja raparpereja 

Raparperi on yksi yleisimmistä kotipuutarhojen monivuotisista ja pitkäikäisistä kasveista. Siitä on kuitenkin vähän tietoa. Suomessa on ennen 1940-lukua viljelty puna- tai valkomaltoisia sekä aikaisia ohutvartisia raparperilajikkeita. Harvinaisia ovat myös vanhat makeat ja vähähappoiset raparperit.
- Kutsumme kaikkia suomalaisia ja erityisesti koululaisia etsimään tietoa vanhoista raparpereista yhdessä opettajan tai vanhempien kanssa, tutkija Merja Hartikainen Lukesta kannustaa.
Raparperi on helppo tunnistaa ja tietoja kerätään raparperin omistajaa haastattelemalla. Kuulutukseen voivat vastata myös kaikki vanhoista raparpereista tietävät henkilöt. Vastauksia toivotaan varsinkin Sisä-Suomesta ja Pohjanmaalta. Vastata voi heinäkuun loppuun asti.
Maskun Tammenahjon koulun opettaja Katja Välimäki on suunnitellut Raparperi kateissa! - koululaiskuulutuksen yhdessä Geenivaraoppi-hankkeen toimijoiden kanssa.
– Raparperi on helppo ja hauska tutkimuskohde pienillekin koululaisille. Aihe sopii hyvin kakkosluokan ympäristötietoon, kun käsitellään marjoja ja kasveja, toteaa opettaja Katja Välimäki.
– Mielenkiintoa lisää se, että löytöpalkkiona on mielenkiintoisimpien raparperien pääsy dna-tutkimukseen!
Maskun koulun neljä oppilasta ja opettaja osallistuvat Turun Piha & Puutarha -messuilla pe 10.4. klo 12.00–12.30 isoäitien raparperien etsimiseen Luken messuosastolla.

Lisätietoja:

Kasvikuulutukset: www.luke.fi/kasvigeenivarat

Ohjeet koululaisten osallistumiseen: peda.net/hankkeet/geenivaraoppi  

Kuvassa raparperin kukka. =)

Ohessa vanha postaus:

Raparperichutney.

Kaikille raparperi ei sovi 

Ei raparperia reumapotilaille, munuaistautia sairastaville, 

kihtipotilaille ja niveltulehdusta poteville! 

Raparperi ei sovi heille, 

koska heidän tulehduksensa voivat pahentua oksaalihapon takia. 

Suolaheinä kuuluu samaan sarjaan. 

Alle 1-vuotiaille ei myöskään saa antaa raparperia, 
pieniä uusia perunoita,

kuten ei esim pinaattiakaan.

Raparperista voi käyttää syöntiin ainoastaan varret. 

Raparperin lehtiä ei saa syödä, sillä ne ovat myrkyllisiä. 

Lehtien päälle ei myöskään kannata asetella suoraan ruoka-aineita 

tai käyttää niitä lautasina. 

Pöytäkoristeena ne kuitenkin 
toimivat vallan mainiosti.

Lähteinä mm Yle,Akuutti

Kylmänhuurua ja seittiristikkoja

.•♥•..•♥•..•♥•.

Echinacea purpurea
 Huuruisia kaunopunahattuja viime viikolta. 

Joku nälkäinen pikku ötö 

on käynyt maistelemassa 

kukkien terälehtiä. 

Kaipa se on terälehtiä popsiessaan mutissut: 

Rakastaa 

ei se rakasta 

Rakastaa 

Kyllä 

-se rakastaa! 

.•♥•.

Pakkanen paljastaa myös sen 

miten hämähäkit hyppelevät pihalla 

sinne tänne seittiliaaneillaan... 

Kaunopunahatut ovatkin siten varsin modernisti

verkostoituneet... 

Pystypäisinä 

ne uhmaavat talven tuloa, 

nuo urheat 

kesän viimeiset 

kukkivat sankarit. 

-Vai sankarittaret? 

=) 

Jäinen puutarha

Hallattaren timantteja 

on tipahdellut heinikolle... =) 

Omm...

♥

Omenapuut ovat kukassa.

Minä olen kukista hurmoksissa.

♥ 

♥ 

Vihreä pilkahdus

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

 Ei ihan koivu, mutta koivuangervo

ON jo hiirenkorvalla! =) 

 Saako olla salaattia? 

Sellaista on tulossa jo kasvihuoneessa.
Salaatin kasvattaminen onnistuu vaikka ikkunalaudalla
pestyssä halkileikatussa maitopurkin puolikkaassa... 

 Pihalla on muutamia sinisiä länttejä
joissa kasvaa idänsinililjaa...

 ja jostain on putkahdellut esiin hauskoja virvaliljoja,
 perinteisempiäkin krookuksia.

Joissakin tulppaaneissa on jo isot nuput...

Toivottavasti ei enää tule hirmuisia pakkasia,
räntää tai lunta näiden pikkuisten tuhoksi...  

 Terttuselja on nupullaan...

Näitä on itsekseen ilmaantunut paikkoihin
joista on kaadettu vanhoja lahoja puita pois.
Terttuselja kasvaa hyvin nopeasti.
Tätäkään pensasta ei ollut vielä viime keväänä
mutta se vaan tuli jostain...

Todennäköisesti sen vanhan puun oksilla istuskeli
lintuja jotka olivat syöneet jossain seljan marjoja... =)
Kiitos linnut kun kasvatatte meille pensaita! 

 Syksyllä istuttamiani uutuuksia,
on tämä kevättähti, Chionodoxa.

Amppelissa ulko-oven vieressä on jo valkoista orvokkia, 

tosin kiikutan amppelin kasvihuoneeseen yöksi. 

-Nukkumaan. 

Väriläiskiä talvipihassa

•✿´¨`✿•.¸¸.•✿´¨`✿•.¸¸.•✿´¨`✿• 

♥
Joulutulppaanien elämä pidentyi huomattavasti, 

kun lämpöisestä sisäilmastosta siirsin ne jo hyvissä ajoin ulos,
ennen kuin niiden terälehdet alkoivat tippua. 

 Siellä ne kesämuratin haaltuneissa oksasykkyröissä  

piristävät pakastettuinakin tätä harmaata ja jotenkin kaikuvan tyhjää pihaa.
♥

 Hyasintitkin pärjäävät mainiosti pikku pakkasessa talvisen pihan,
parvekkeen tai verannan koristeina. 

 Lumeton piha odottaa talvea.

-Iltapäivällä  2.1.2014 kuvia ottaessani
 ihan niukasti satoi lunta. 

✿

Valkoisista hyasinteista poistin kaikki nahistuneet kukat, 

leikkasin ne mahdollisimman pitkinä poikki, 

asettelin sinkkipyttyyn vettä, sammalta ja oksia 

ja kukat sekaan niin että varret ylettyivät veteen, 

ja asetelma pääsi koristeeksi ulkoportaille. 

✿
Älä heitä pois hyasintin tai tulppaanin sipuleita, 
vaan laita ne ilmavaan paikkaan kuivumaan ja istuta ne 
keväällä pihalle. Jos sinulla ei ole omaa pihaa, 
anna ne ystävän kukkapenkkiin tai istuta itse ne 
jonkun haudalle tai metsänlaitaan... 
Mene sitten vuoden päästä keväällä katsomaan, 
miten ne kukkivat, 
ja nuuhkaise miten hienostuneen vienosti 
ne tuoksuvat.  

✿

 ✿
Awww!
 Tämä sinnikäs orvokki-pieni 

on kuvattu pihallamme 1.1.2014.

Orvokki on muuten ostettu taimena 31.3.2011
(tarkka päivä oli tallessa kasviallakassani!)
 ja yhä se vuodesta toiseen jaksaa kukkia,
ja nyt jopa keskellä talvea!

✿ Ihmekukka. ✿ 
 

✿

Viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä 

oli Lahdessa Vesijärvi vielä sula ja avoin...

Ainoa paikka jossa on ollut jo kunnolla lunta oli
samana päivänä bongattu
Messilä Hollolan puolella, 

jossa oli tykitetty muutama laskettelurinne valkoiseksi. 

Puutarhojen salaisuuksia

Puutarhassa sielu lepää 

sydän huokaisee 

ja hymyilee 

- Una Reinman

Heinäkuun Kotipuutarhalehden kannessa koreilee tähän vuodenaikaan tuttu neilikka. Neilikoista harjaneilikka Dianthus barbatus kukkii eri sävyissään myös Mamani sekä minun kukkapenkeissä. Joskus neilikka intoutuu kasvamaan liikaakin valloittaen muiden kukkien alueita omikseen jolloin sen toimintaan täytyy puuttua ronskilla kädellä. Ei sitä nyt toisen tilaa saa ottaa noin vaan. Kasvi kestää tämän juuristonsa supistamisen hyvin ja kasvaa sitten sen mukaan, miten paljon sille antaa uutta tilaa ja jättää kasvustoa kukoistamaan.

Lehden mukaan kukka kestää hyvin kuivuutta ja sen mie allekirjoitan tuosta vaan. Meillä on surkean savinen maaperä mutta tämä kukka kasvaa jopa siinä savimaassa. Muut kukat tarvitsevat multaa ja kohopenkkinsä mutta tämä kasvaa missä tahansa, mihin se juurensa on ulottanut.

Uusin lehti kertoo mielenkiintoisesti mm kärhöjen sekä kirsikoiden kasvatuksesta ja hoidosta. En tiennytkään että kirsikkapuiden rungot ovat niin sääalttiita. Pitäneekin oman kirsikankin nuori runko suojata muutenkin talvea vastaan kuin vain myyrä- ja jänisverkoilla. Jotakin lämpimämpää on keksittävä sille.

Ihania ja hyödyllisiä pionivinkkejäkin on niinikään tässä numerossa ihan askel askeleelta ihanine kuvineen. Pioni on sellainen kukka johon kukaan ei voi koskaan kyllästyä! Eihän?! En mie ainakaan! Luulen, että ensi kesänä nuo kaksi viimeisintä omaa pionipensastanikin jo kukkisivat. Komeat pensaat ilman kukkia ne tänä kesänä saivat aikaan. Nuo muut, aiemmin istutetut kukkivatkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiitettävän ihanasti ja loistokkaasti.

Kotipuutarhalehti kertoo oikein istutetun pioni kasvavan ja kukkivan parhaiten samalla paikalla, jopa vuosikymmeniä. Älä siirtele pionia turhaan, sillä siitä se loukkaantuu vuosiksi. Se ei ole mikään muutoksenhaluinen kasvi, pikemminkin varsinainen kasvikunnan konservatiivi. 

Ihailin myös lehden suloisia perinneperennoin muhevoitetun pihan kuvia, joita on hoidettu isomummon opein.
-Minunkin mummoni oli muutes puutarhuri ja tietyllä seudulla on yhä olemassa puutarhoja, joissa mummoni kädenjälki on näkyvissä tavalla tai toisella. Mummon mies, eli pappani puolestaan kertoili tarinoita ja viihtyi paljon yksikseen, joten jotain tutuiksi kokemiani geenejä olen heiltäkin saanut.

Lehdessä vinkataan ekologisesti kasvien luonnollisista tuholaistorjujista. Jokin ötökkä on aina jonkun toisen ötökän saalista. Meidän pihaan tarvittaisi kanoja tai hanhia jotka söisivät kotiloetanoita, kun niillä ei tunnu olevan muita vihollisia täällä. Edes yhtään siiliä emme ole koskaan tällä pihalla havainneet. Lainasiilikin siis olisi kiva yllätys.

Etana on syönyt varsinkin auringonkukat ihan reikäisiksi, kuin kukkien lehdistö olisi pitsiä, mutta ei kovin kaunista edes luonnonpitsiksi. Toivon, että ne kuitenkin jaksavat kukkia aikanaan, sillä tänä keväänä istutin punaisia auringonkukkia. Odottavan aika vaan on joskus niin tavattoman pitkä, hektisestä kesästä huolimatta.

Muuten, Kotipuutarha-lehdestä ja monista muistakin ihanista puutarhalehdistä myös muualla kuin Suomessa, on mahtavia tilaustarjouksia kaikille kukkien ja puutarhojen ystäville juuri nyt. Katso vaikka ja tutustu: Lehtikuningas.fi. -sivustolla.