Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihlajanmarja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihlajanmarja. Näytä kaikki tekstit

21.10.2018

Omenapihlajanmarjamarmeladi








Tänä syksynä eivät pihlajat pahemmin marjoneet mutta vuosi sitten tuli tavattoman paljon pihlajanmarjoja.  
Niitä olikin muutama kilo puhdistettuina ja 
perattuina pakastimessamme josta ne nyt vihdoin 
tein muutamien omien omeniemme kera makeaksi marmeladiksi. 





Tähän mennessä erikoisen hyvää marmeladia 
on tullut laitettua juustokakkuun, äiti-mamani 
syntymäpäiväkakun väliin, 
sekä ihan vaan rahkan makumausteeksi. 

Pikkupurnukat menivät Murusille 
maistiaisiksi. 










4.11.2017

Ensilumi käväisi






















Maisema oli 
kuin hetken kuin 
Rudolf Koivun
kuvittamissa talvisissa saduissa. 
Lumi kuitenkin 
suli monesta paikasta pois. 
Jotain vielä jäi... 









21.10.2017

Valonpilkahduksia harmaudessa








Pienen omenapuun viimeiset lehdet 
heiluvat herkästi tuulessa. 
Ihan huomaamattasi ne ovat poissa. 




Viimeinen kehäkukka uhmaa kylmiä öitä 
pää jo hieman kallellaan maata kohti. 







Pienen punaisen talon ympärillä 
ei ole kohta enää yhtään 
minkään värisiä lehtipuiden lehtiä.




Raidan lehdet eivät kestä kylmyyttä. 
Joka aamu niitä on vähemmän. 



Ihan totta. 
Raidasta näkyy jo läpi! 
Se ei enää varjostakaan pihaa... 

Lokakuun yleisväri on 
jotenkin harmaa. 
Paitsi jos aurinko sattuu 
paistamaan ja korostamaan 
ruskan sävyjä. 
Tuona päivänä ei sattunut. 



Valkeankuulaan keltaiset lehdet 
olohuoneen ikkunan takaa... 
ja hei, kukas se siinä katselee 
pihlajanmarjoja syöviä rastaita!? 











Pahus, kun rastaat eivät aio jättää 
mitään niille kauniille talven 
tilhille eikä tikleille... 






Niin, tuo kissa lähti mukaamme 
Keskimmäisemme Miihkalin synttäreiltä,
jossa oli näin hieno synttärikakku! 
Piti äkkiä käydä katsomassa millainen asunto 
Keskimmäisellä ja Satusella nyt on, 
koska kuukauden päästä he muuttavat 
etelämmäksi. Miihkali sai uuden työpaikan 
jonka perässä he nyt sitten muuttavat. 
Onnea matkaan. =) 

Tänään muuten oli 
Isovanhempien päivä
Olethan muistanut 
isovanhempiasi? 


Kuvan kisusta enemmän huomenna.







9.9.2017

Hyvästi pihlajanmarjat





Aamulla melkein ennen naapurin kukon 
käheää kiljuntaa ja illalla vielä hetki  
ennen pimeän koittoa, ne istuvat hiljaa puussa 
ja mutustavat oransseja marjoja 
noista puista


Rastaat ovat valitettavasti saapuneet. 
Pian ei ole yhtään pihlajanmarjaa... 
Bongaa kuvista rastaat.


2.9.2017

Pyhän puun marjat






Pihlaja on ensimmäinen puu, joka tulee istuttaa uudisrakennuksen pihalle onnea tuomaan. 

Kotipihlaja on suomalaisten pyhä puu, ja yleinen maaseudun pihapuuna. 

Erityisen pyhinä puina 
on pidetty puita, jotka kasvavat erityisissä paikoissa, kuten toisen puun rungosta tai kallion halkeamissa. 

 Pihlaja estää mahdollisten vesisuonten haitallista heijastusta. Pihlajaa voidaankin käyttää varpuna,
katsottaessa talon kaivon paikka. 

Pihlaja suojelee myös pihalla 
olevia omenapuita ja omenasatoa
pihlajakoilta. 

Pihlajan marjassa on viiskanta, jota virolaiset ja suomalaiset ovat pitäneet onnea tuovana symbolina.  

Eurooppalaisessa kansanperinteessä pihlajalla on vankka asema pahalta taikuudelta suojelevana
kasvina, ja siksi se on ollut yleinen esimerkiksi kävelykeppien materiaalina. 

Monissa tarinoissa velhojen taikasauvoja valmistetaan pihlajasta.  

Kalevalassa pihlajasta ennustettiin hyvät vuodet, naimaonni ja tulevat sodat. 
Pihlaja oli Kalevalassa Ukko ylijumalan oletetun vaimon maan jumalatar Raunin puu. 

Pihlajan tiivis puuaines soveltuu puukäsitöiden ja puuastioiden raaka-aineeksi sekä huonekalujen
valmistamiseen. 

Taipumista kestävänä pihlajaa on käytetty lisäksi muun muassa haravan piikeissä,
seiväshypyssä seipäänä, tuuli- ja vesimyllyjen rattaiden hampaina, kärryjen akselina, puujousena ja
reen aisoissa.

 Pihlajaa voidaan ”lahottaa” pari vuotta kosteassa, jolloin se saa erittäin kauniin
puukuvion mustine raitoineen. 

Pihlajan kuori soveltuu nahan parkitsemiseen sisältäen runsaasti parkitsemisaineita.





Tänä kesänä ei ollut paljoakaan haitallisia 
pikkuilkiöitä, ötököitä, kirvoja ja kuoriaisia 
kasvikunnan riesana, koska kevät oli niin viileä. 

Tosin eipä samasta syystä 
ollut hyötyhyönteisiäkään 
marjasatoja pölyttämässä, mutta 
tuulipölytteiset kasvit pärjäsivät hyvin.  
Tuulta kun riitti ja riitti...

Viime vuonna meilläpäin ei ollut 
lainkaan pihlajanmarjoja. 
Tänä vuonna niitä ovat puut pullollaan. 
Eli jonkun verran siis keväällä lenteli 
hyönteisiä, koska pihlaja on 
hyönteispölytteinen... 



Jo niitä ovat räkättirastaat käyneet 
katselemassa sillä silmällä... 



Pihlajat näyttävätkin erityisen suloisilta tänä syksynä. 


Saahan jo sanoa syksyksi tätä aikaa, kun maanantain ja tiistain 
vastaisena yönäkin oli vain kolme astetta lämmintä!?  




Punamarjat ovat hyvin herkullisen näköisiä! 




Vai mitä olet mieltä? 
Kuin miniomenoita! 




Myös terttuseljassa oli kuvaushetkellä 
punaisia marjoja, mutta varpuset söivät ne pois. =)




Tässä edessä terttuseljan ja taaempana 
pihlajan marjojen punaa vihreyttä vasten. 

Vastavärit täydentävät toisiaan.




Keräsin sunnuntaina ison kulhollisen 
pihlajan marjoja...

Pihlajan marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia.

 Marjoja käytetään hillojen, 
hyytelöiden, makeisten ja alkoholijuomien raaka-aineena. Kansanlääkinnässä 
pihlajan marjoja on käytetty reumatismin ja keuhkovikojen hoitoon. 

Pihlajan lehdistä voidaan valmistaa erinomaista yrttiteetä. 




Puhdistin ja pesin ne, laitoin pakastepusseihin ja 
sujautin pakastimeen odottelemaan tuleeko 
niistä marmelaadia vai karkkeja, vai molempia. 
Talven tullen on mukava tehdä niistä sitten jotakin. 

PS: 

Pakastaminen 
tekee pihlajan marjoista makeampia.





Lainaukset Wikipedia


Edit:
Sain viestin jossa kyseltiin saako pihlajanmarjoja kerätä
jos ei ole omaa pihaa. Löysin mm tällaisen hyvän vastauksen:


Älä poimi pihlajanmarjoja 

toisen pihapuusta



Pihlajanmarjasta tehdyt hyytelöt ja hillot vilkkuvat monen marjastajan mielessä, kun puut notkuvat tänä vuonna punaisenaan. Saako marjoja kuitenkaan mennä poimimaan mistä vaan?

– Kenenkään pihalle tai viljelyksessä oleville maille ei saa mennä poimimaan, mutta muuten pihlajanmarjoja voi käytännössä poimia yhtälailla kuin esimerkiksi mustikoita tai puolukoita, sanoo erityisasiantuntija Miliza Malmelin ympäristöministeriöstä. 


Pihlajanmarjojen kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, vaikka moni mieltääkin puun lähinnä koristekasviksi.

 Isoimmat yksilöt tosin sijaitsevat usein tonttien, hakkuualueiden ja puistojen laitamilla.

 Malmelin jättäisi kuitenkin rauhaan myös ne puut, jotka selkeästi sijaitsevat esimerkiksi asuintontin rajoilla.
Kaupungeilla voi olla myös erikseen rakennetuille puistoalueilla omia kieltoja, jotka on hyvä huomioida. Muun muassa Helsinki tai Espoo ei rajoita pihlajanmarjojen poimintaa kaupungin alueilta mitenkään, mutta keräyspaikka kannattaa silti valita huolella.

– Kaupunkialueilla kannattaa pitää mielessä, että ihan vilkkaimpien liikenneväylien varrelta marjoja ei kannata saasteiden vuoksi poimia, kuten ei muutakaan syötäväksi tulevaa, sanoo ympäristönsuojelusihteeri Aia Katrin Espoon kaupungilta.


Toimi ennen tilhiä

Vanhan ohjeen mukaan pihlajanmarjat tulisi kerätä vasta syksymmällä ensimmäisten pakkasten jälkeen. Silloin marjan kirpeys ja happamuus hieman pehmenee. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moision mukaan marjastajan ei kuitenkaan kannata odottaa liian kauan.
– Poimimaan pääsee hyvin jo nyt. Pihlajanmarja pilaantuu melko nopeasti, eli jos odottelee sinne syyspakkasiin saakka, niin osa marjoista on saattanut jo pilaantua. Tilhet ja muut linnut ovat myös silloin jo ehtineet verottaa sadosta osansa, sanoo Moisio.
Birdllifen mukaan pihlajanmarjat maistuvatkin
. Marja-ateria kelpaa tavallisten marjalintujen, kuten tilhin ja räkättirastaiden, lisäksi esimerkiksi myös kottaraisille, tikoille ja käpylinnuille.
Moision mukaan heidän kotitaloudessaan  marjoista on jo tovi keitelty hilloja odottamaan talvea. 

Saija Nironen/Yle uutiset/2016


 

13.8.2017

Ruosteenväriset marjat






Viime vuonna ei ollut 
tällä seudulla 
lainkaan pihlajanmarjoja. 
- Joku väitti tosin nähneensä niitä 
tien reunoilla mutta todennäköisesti 
ne punaiset marjat ovat kuuluneet 
jollekin muulle puulle/pensaalle, 
kuin pihlajalle.  =)




Tänä syksynä taas 
pihlajien oksat oikein notkuvat 
marjojen painosta. 
Tähän aikaan vuodesta marjat 
ovat jo ruosteenvärisiä. 

Siitä ne marjat sitten punastuvat ja 
pian saapuvat rastaslaumat ja 
ahmivat pihlajat tyhjiksi etteivät 
ihanat, kauniit tilhet ja tiklit 
saa talvella yhtään mitään. 











Eilinen Kiira/Klaara-myrsky 
(olen nähnyt käytettävän molempia muotoja) 
raateli pihan pihlajiakin kovasti! 
Puut näyttävät olleen kuin linkouksessa! 

Hurjaa se tuuli olikin, puut olivat kaksinkerroin. 
Onneksi meidän pihalla myräkkä sai aikaan vain 
pudonneita oksia, lehtiä ja omenia. 
Sade on tosi rankkaa ja kasteli mm 
täysin koko terassin. Surfinioille saan 
sanoa hyvästit... 

Taivas oli välillä kokonaan vaaleana 
salamoista ja jyrinä oli sitä laatua 
kuin sota olisi syttynyt. 

Vähän olen ihmetellyt, kun 
jotkut ovat "olleet pettyneitä
esim facebookissa kun myrsky ei 
heidän asuinsijoilleen iskenytkään 
hurjana...? Suomessa kuitenkin 
sattui myräkän johdosta kattojen 
irtoamisia, puiden kaatumisia, 
jne vahinkoja ja sähköt menivät 
poikki n 50 000 taloudesta, 
joten minä ainakin olen 
onnellinen, ettei myrsky 
iskenyt meidän kohdallemme 
tämän enempää.  
Onneksi ei henkilövahinkoja 
(ainakaan en ole kuullut) 
tullut. Luonnonvoimien 
myllertäessä ihminen 
on niin voimaton ja 
täysin luonnon armoilla. 
Onneksi luonto on 
joskus armollinen. 

Tosin Päijät-Hämeen 
sen illan ja yön n. 40 hälytyksestä 
30 oli tänne meidän ympäristöön, eli 
me säästyimme talomme ja pihamme 
kanssa kuin ihmeen kaupalla. 
Me ainakaan emme myrskyä toivoneet. 



 
Alemmat kaksi pihlaja-kuvaa 
myrskyn jälkeisenä aamuna 
kuvattu kylpyhuoneen 
ikkunasta. 

Puut menettivät lehtiään kovasti. 
 





29.7.2016

Heinäkuu tuntui jo elokuulta






Pihlajanmarjat punertavat jo...
Kohta saa taas tehdä marmelaadia. 


Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa.

Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään
ja kesän ja nyt kai syksynkin. 
Kaikki vaikuttaa kaikkeen...



Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla.








Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa.
Kaikki tahtovat istua niissä.




Karhunputken kukkatertut olivat
kahden metrin korkeudessa.





Siellä ne heiluivat 
heinäkuun illassa... 




Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina
kukkapenkin korkeimpina kasveina.








Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan
muutamat esiin punkeneet versot, jotka
ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden
tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen
kuolleiden varsien sekaan.




En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta 
tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä, 
jotka hymyilyttävät minua kovin. 

Tähtiputki on tehnyt kovasti 
pienen pieniä alkuja. Tähtiputki-Babyja. 
Annan niiden olla kasvamassa. 
Onpa jotakin kukkapenkissä. 
Pakkasenkestävää lajiketta 
tämä isotähtiputki.