Näytetään tekstit, joissa on tunniste luminen metsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luminen metsä. Näytä kaikki tekstit

11.1.2020

Melkein talvi?




 Tänä aamuna oli jälleen outo valoilmiö taivaalla, 
joten päätimme lähteä katsomaan millaiselta 
pikkupakkasaamu näyttäisi Keinukalliolla.


 Kyllähän minä sieltäkin löysin kuvattavaa.


 Purot ja joet eivät ole vielä täälläpäin jäässä. 
Vesi virtaa, jääkylmänä tosin.

  
Villejä lupiineja talvella...


 Tähän paikkaan tulee paljon lisää villejä 
lupiineja ensi vuonna koska kaikki 
herneenpalkomaiset 
siemenkodat olivat auenneet.


Valitettavasti täälläpäin maailmaa, 
ei jopa kaksimetriseksi kasvavaa pujoa taideta hillitä. 
- Ei sen kasvua kyllä hillitty edellisessäkään asuinkaupungissamme... =(  

Pujo, Artemisia vulgaris
 sen lisäksi että on myrkyllinen, 
aiheuttaa pahoja siitepölyallergioita, 
ja astmaatikoillekin 
se on tuulipölytteisenä 
yksi pahimpia kesän oireiden aiheuttajia. 




Jossain seudulla pujoa kitketään pois. 


Suomessa keskitytään vihaamaan lupiineja 
ja kurtturuusuja, jotka eivät kuitenkaan aiheuta 
mitään ihmisille, toisin kuin tämä kasvi, jonka 
saisi nostaa asteikossa vaarallisemmaksi, kuin 
tienvarsien värikkäät lupiinit ja kauniit ruusut... 





 Pujoa oli Keravan Keinukalliolla ihan 
kauheasti... 

Voin kuvitella miten siellä ihmiset 
kesäisin oireilevatkaan...  







 Pietaryrtin, Tanacetum vulgare
talvisen näköiseksi huurtuneita hahmoja. 




 Tervalepän, Alnus glutinosa, suloisia käpyjä.





 


Osmankäämejä, Typha, vielä melkein kokonaisina. 

Kuulemani mukaan Osma tarkoittaa ahmaa 
ja käämi jonkin ympärille kiedottua lankaa, 
eli tässäpä teille ahman lankakeriä. 




 




Talvi on selkeästi tulossa tännekin. 

 PS: 
Nimestään huolimatta näin Keinukalliolla vain kolme lasten keinua...!

KEINUkalliollahan pitäisi olla sellainen nuortenmiesten keinukin, niin kuin vanhoissa kotimaisissa elokuvissa
ja rauhallisemmille keinujille 
keinuja sinne tänne, 
ja lapsille kymmeniä, kymmeniä omia keinuja! 








23.2.2018

Pakkaspäiviä





Viikko sitten oli todella kaunis talvipäivä. 
Mekin ajelimme katselemaan Vesijärvelle 
kameroiden kanssa miten kansa vaelsi sinne tänne. 

Teivaan satamasta, ravintola Lokin edestä 
lähtee jäätä pitkin aurattu leveä rata joka johtaa 
Mukkulan rantaan. Radalla oli sunnuntainakin 
liikkeellä paljon luistelijoita, kelkkailijoita, kävelijöitä 
ja jopa suksilla oli joku liikkellä. Olikin tosi ihana päivä. 
Edestakaisin polkaistuna kuuden kilometrin radan 
tekijät palkittiin Vuoden liikuttajina tammikuussa, 
Päijät-hämeen urheilugaalassa. 








Mukkulan kartanon pihamaalla 
laskettiin pulkkamäkeä.





Iloisen värikkäät vaatteet olivat kivoja 
valkoisessa maisemassa. 




Tuon saaren haluaisin... 




Pilkkijöitäkin oli jäällä kovasta tuulesta 
huolimatta ja kalahan söi...








Mieliäissuollakin poikkesimme sunnuntaina 
vaeltamassa suonympärikierroksen...








Eväiden kanssa tietenkin. 
Cappuccinoa pussista ja kuumaa 
vettä termospullosta. Maito unohtui 
mutta jäinen penkki jäähdytti 
metallimukit nopeasti. 

Tänä viikonloppuna en taida 
tareta ulkoilemaan tuon kovan tuulen 
vuoksi, kun hieman 
vilustuin tuona viikonloppuna 
ja viikko on mennyt tässä potiessa 
flunssaa ja korvakipuilua. 












5.3.2017

Luminen metsä





Nämä kuvat ovat metsäreissulta 
helmikuun lopulta. 



Valoa ja varjoja... 





Lehtipuut ovat karistanet jo lumet 
hartioiltaan. 




Pitkospuut kulkevat kuusten alta. 
Tässä saa samalla lumikasteen. 


Taivas kattona. 





Liikkuminen kuuluu kaikille

Euroopan liikkujan viikkoa vietetään vuosittain syyskuussa. Tänä vuonna se on 16. –22.9. Viikolla kannustetaan ihmisiä pohtimaan omia, arki...