Näkemiin koti!

Olemme keränneet muuttokuormamme 
ja muuttaneet pois 

Punaisesta Pikkutalosta

ja meillä on tilapäiskoti, joka on 
niin uusi ettei se oikeastaan 
ole vielä edes valmis vaan 
muutimme sattumalta kesken-
eräiseen taloon. 

 Pikkutalo on nyt rempattu ja korjattu 
kestämään seuraavat vuosikymmenet, 
ja meidän oli aika jatkaa matkaamme. 

Kiitos kaikille jotka olivat 
auttamassa muutossa!!! 

Päärynäpuu keväällä kukassa...

Ja nyt jo näkee että päärynöitä on tulossa... 

Talo luovutettiin lopullisesti uusille asukkaille 
viime lauantaina, kahdeksas kesäkuuta 
kello kaksitoista. 

Jostain luopuminen
on samalla
jonkin uuden alku.  

Nyt pitää jälleen totutella elämään 
keskellä vilkasta kaupunkia, 
ilman puita, pihapiiriä, aamukahvia 
ulkorappusilla, pikkuhiljaa tyhjästä
muodostuvaa puutarhaa ja rakasta terassia... 

Kaupungissa puolestaan voit helposti 
kävellä kauppaan ja muille asioille, ei 
tarvita autoa eikä välttämättä edes 
polkupyörää... 

Asustamme nyt lähellä sitä paikkaa, 
jossa kuvasin yli yhdeksän vuotta sitten 
polkupyöräni kirsikkapuiden katveessa. 
- Pyöräkin on yhä sama. ;D 

Voi, siihen aikaan blogiini tuli 
paljon ihania kommentteja... 

Keskellä kaupunkiakin toisinaan ihana
mustarastas laulaa lurittelee niin, 
että sen laulu ylittää liikenteen äänet.

 Silti tietenkin on ikävä...

Tottakai tämä oli haikea ratkaisu, 
 mutta vaikka Pikkutalo oli rakas, olin siellä 
todella yksinäinen. Missään 
muualla en ole koskaan
ollut niin yksin...  

Siksi kai kesyttelin edes 
varikset kavereikseni. 

- Varmaan ne yllättävät seuraavat 
asukkaat, kerjätessään aamukuudelta
ruokaa portailla, tai tullessaan toisinaan 
kurkkimaan sisään avoimesta ulko-ovesta.

Tosin kyllä ne äkkiä huomaavat, 
etten minä ole enää siinä talossa. 
Eivät ne taida muiden luo tulla.  

Tiedän monia joiden mielestä 
varikset eivät ole tippaakaan kiinnostavia. 
Minusta ovat. Ne ovat hyvin fiksuja 
lintuja, ja niillä on loistava muisti.

- Vaikka nimitimme kotiamme 
"Pikkutaloksi", oli siellä sentään 
yhteensä yli 100 neliötä tilaa ja pihalla 
aittarakennus varastona, joten 
omaisuutta oli paljon, jota piti 
vähentää, että mahtuisimme 
pieneen, 45 neliön kaksioon. 
  
 

Siksi myimme paljon taloon 
hankittuja/teetettyjä huonekaluja
ja tavaroita ja osan vaan yksinkertaisesti annoimme 
pois, toimitimme keräyksiin, 
tai kiikutimme paikallisen 
kirpputorin eteiseen "Ota tästä" 
-laatikkoon, jne.  


  Viimeisin esine josta luovuimme, 
oli Hanin minulle tekemä nukkekoti 
kaikkine tavaroineen ja asukkaineen, 
koska sekään ei mahtunut kaksioomme... 

- Vaihdoin sen kolmeen murukahvipurkkiin. 
Rakastan pikakahvia. Nyt minulla on 
komea rivistö Nescafé Kulta -purnukoita 
kaapissani. Kerrankin vatsalle lempeää 
lempikahviani on varalla, 
eikä aina lopussa. Ja nukkekoti pääsi 
ilahduttamaan erästä 3,5-vuotiasta 
pikkutyttöä. 

Elämä vie eteenpäin.
Se nyt on vaan näin.

 
Annoin puutarhasta (kiinteistönvälittäjän 
luvalla) muutaman häälahjaksi saamamme syyshortensiapensaan äitini kesämökin puutarhaan, 
ja pari vuotta meitä ilahduttaneet 
Hanilta saadut viiniköynnökseni. 

 

 Näenhän minä ne siellä sitten kasvamassa ja kukoistamassa!  

Yksi Hanin ihanista tädeistä halusi hieman 
raparperia jota hänelle lohkaisin 
mukaan isommasta pihan raparperi-
pläntistä. Se onkin sellaista ikivanhaa 
lajiketta, punakuorista ja maukasta.

  

Ihan kaikki muu pihaan istuttamamme 
sai jäädä seuraavien asukkaiden iloksi. Aika paljon ehdimme pihaan kaikkea näinä vuosina istuttaakin... 

Pihan perennat innostuivat 
tänä keväänä hurjaan kasvuun. 
 

Uuden tilapäiskodin parvekkeelle olen jo 
koonnut kesäkukista ja huonekasveistani 
pienen vihreän pläntin. - Tai parikin. 
Niistä ehkä kuvia joskus, nyt 
keskityn vielä tähän erosuruun...  

Uusi asuntomme ei sitten todellakaan ole 
mitenkään pysyvä koti, eli EI
kannata tässä vaiheessa onnitella 
"uudesta kodista", koska tämä 
on vain tilapäinen olopaikka.  

Emme tiedä, kuinka kauan 
tässä kohteessa majailemme. 

Puistolemmikitkin kasvoivat jo
pitkin pihamaata. 

Forget-me-not...

Kun haimme viimeisen kerran 
tavaroidenrippeitä, siivosimme loppu-
siivouksen, Hani pesi terassin 
ja odotimme sitten uutta 
asukasta noutamaan avaimiaan ja 
kohta miehet juttelivat sisätiloissa, niin itku tuli talon nurkan takana, 
kun olin pihalla puhelimen kanssa 
itsekseni ottamassa viimeisiä kuvia 
pihasta, talosta, isosta hopeapajusta...  

Alin kuva on siten ihan vihoviimeinen, 
tästä entisestä kodistamme... 

Näkemiin Pikkutalo. 

Hyvää uutta vuotta!

Tämän vuoden viimeisenä päivänä kellon lyödessä kaksitoista keskiyöllä, tehdään perinteisesti lupauksia ja päätöksiä, jotka koskevat uutta, tulevaa vuotta. Päivä onkin nimetty Tee Päätös -päiväksi. Teetkö sinä uudenvuodenlupauksia? Jäävätkö vain lupauksiksi vai pyritkö toteuttamaan ne? 

Oikein hyvää tulevaa vuotta!  

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥ 

Valkoinen kuusi ja 3D 21

`•☆.¸¸.•´☆`•.¸¸.•☆´ 

Suomessa on kuusia koristeltu joulujuhliin
jo 1800-luvulta saakka.

`•☆.¸¸.•´☆`•.¸¸.•☆´  

Aina ei ole mahdollista hankkia oikeaa joulukuusta, 

jos olet vaikka matkalla jouluna, tai joku perheestäsi 

tai jouluvieraistasi on allerginen oikealle kuuselle, tms.



Tekokuusikin voi olla kaunis.
Ainakin tämä valkoinen on ihana! 

Minun on tehnyt mieli jo viisi vuotta
valkoista tekokuusta, kun sellaisia ihailin
Tallinalaisessa hotellissa jouluna 2009.

Tässä erilaisia koristekokeiluja.
Vuorossa on sokerivedellä kovetettuja
isoäidinneliöitä...

Vaaleanpunaiset kuusenpallot on
ostettu Biltemasta. =) 

 Piti kokeilla niitäkin ripustaa kuuseen...

Valkoisessa kuusessa on myös paikka keskimmäisemme 

Miihkalin valmistamalle uniikille lumikiteelle. 

Hän kokeili miten 3D tulostimella voi valmistaa esineitä, 

ja teki äidille lumihiutaleen. 


Aww!
Ihana poikanen.

Samoin Miihkali lähetti Satusensa kanssa meille
omatekoisen joulukortin jossa oli niin ikään 3D tulostimella
tehty jouluinen koriste, jonka olisi pojan mukaan voinut irrottaa
kortista ja laittaa kuuseen, mutta enhän minä raaskinut.
Kortti on hieno ihan sellaisenaan.

☆

Tällainen versio kuusesta kokeilujen jälkeen tuli.

Valkoiset linnut jotka ovat tuttuja jo viime vuoden kuusista, 

pääsivät oikeutetusti valkoiseen puuhun.

En sitten lopulta halunnut valkoiseen kuuseen
kuin vain jotain pientä valkoista, 

askarreltuja vaaleanpunaisia rusetteja,
pojan omatekoisen hiutalekoristeen,
muutaman vuoden takaisia kirjanlehdistä
piparkakkumuotin mukaan leikattuja sydämiä,
sekä vaaleanpunaisia palloja.

Ja nallet. <3
Ne vartioivat joulupuuta. 

`•☆.¸¸.•´♥`•.¸¸.•☆´ 

 Billy Joel: When You Wish Upon a Star

Juha Tapio: Maa on niin kaunis 

`•☆.¸¸.•´☆`•.¸¸.•☆´ 

Tuparit

Jatkoa Unan ja Laten pienille häille: 

 
Meinasimme myöhästyä 
kaiken valmiiksi saamisessa.
Monta ihanaa etukäteen suunniteltua ideaa 
jäi toteuttamatta
ja tärkeitäkin asioita kokonaan tekemättä,
aika kun loppui vähän kesken 
ja muutenkin vastoinkäymiset 
iskivät juuri nyt... 

Ihan viimeiseen asti toivoin 
yhtä ihmettä, jota ei sitten ilmaantunutkaan...  💔

 
Siksi järjestelyt eivät oikein 
onnistuneet... 

Vieraista muutama oli jo terassilla
kun minulla vielä oli esimerkiksi keittiö ihan sekaisin ja
hätäpäissäni piilotin ylimääräisiä tavaroita keittiön vetolaatikoihin!

- No ei se muuten mitään,
mutta moneen kertaan huomasin illan mittaan jonkun ihmisen
etsivät niistä laatikoista jotakin, esimerkiksi kesken loppuneita ruokailuvälineitä,
varmaan hiukan ihmetellen sitä muuta mitä sieltä löysivät... 

- Eräät etsivät niistä kuulemma sokeria...=D

Yksin oli vähän vaikeaa muistaa kaikkea, kuten esim sitä että joku juoksin sokerin kanssa kahvinsa. Hups. Sen kahvin keittämisessäkin meni vähän aina aikaa... 

Pöytäkoristeiksi olin nyhjännyt tällaisia...

Piti minun jotain muutakin niihin vielä
ennen juhlaa laittaa mutta aika lopp... 
Jäivät sitten tuollaisiksi.

Pöytäkynttilöissä oli tällaisia, 

joskus aiemmin kesällä askarteluliikkeestä bongaamiani
pahvisia kauniita valkoisia koristeita pienten snapsilasien ympärillä.

Veljeni ja  äitini toivat ystävällisesti etukäteen terassille lainaksi pöydän ja tuoleja, 

kun meillä ei sellaisiakaan oikein ollut, sekä pinokaupalla ihania lämpimiä shaaleja 

ja torkkupeittoja, jotta ulkona oleskelijoille ei tulisi kylmä. 

Heiltä saimme myös paljon kivoja lasipurkkeja, 

joihin laitettiin kynttilöitä palamaan sinne tänne, kun

syyskuussa illat ovat jo pimeitä. 

Itse kynttilöitäkin saimme äidiltä ihanan kuorman.   

Koska oli samalla Omenan päivä,
oli terassi koristeltu äitini mökkipuutarhasta tuoduilla omenilla.

Terassikoristeina oli mm esikois-Jaken virolaiselta kirpputorilta
(näkyvissä ylhäällä terassikuvassa) löytämät värikkäät juhlalamput.

 Tuntuu, että se päivä hyvinkin 
oli kesän viimeinen 

 

 Onneksi terassille jo kasvaneet köynnökset
ja muut kasvit olivat vielä suht kelpoisia koristeiksi...

Hani viimeisteli viimeiseen viikkoon asti terassia,
rakentaen viimoiseksi väliaikaisen suojuksen ilpun
ulkoyksikölle joka nyt siis sijaitsee osana terassia.
Suojuksen tarkoituksena on toimia myös tavallaan
pöytänä ja kädenalusena.
Siihen olin suunnitellut suolaisten tarjoilupöydän.

Tarjolla oli mm suklaakakkua ja kermakakkua...

Leivoin etukäteen gluteenillisia, laktoosittomia ja gluteenittomia... 

 Kuvaajamme on napannut keittiön makeasta kahvipöydästä 
kuvan hieman liian aikaisin
ja siitä puuttuu vielä osa tarjottavista... =) 

Vanha kaunis pitsimäinen tarjoilukulho 

sai metsänvihreän satiininauhakoristuksen
ja gluteenittomia omatekoisia keksejä.

Äitini teki 

valtavan herkullisen voileipäkakun, sekä suloisia snac-tikkuja! 

Ainokainen leipoi juhlaamme marenkeja, (tai ainakin luulin niin, oikeasti hän nappasikin ne lähtiessään mukaansa seuraavaan paikkaan???) 

Jake valmisti meille tiikerikakun,
Miihkali ja Satunen toivat pari muuta omatekemäänsä kuivakakkua. Kiitos Muruset!

Satunen ja Miihkali auttoivat myös valmistamaan
kanssani juhlapäivän aamuna muutaman kulhollisen salaattia.

  
Ruokahan 
on puolet juhlaa. 

Siskoni Maippi toi meille tullessaan
aivan valtaisan upean ja uhkean liljaruusukimpun! 

Kimppu juhlisti koko tilaisuuden! 

Sattumalta olimme siskon kanssa valinneet
valkoisia ruusuja koristamaan tätä hassua pikku juhlaa. =) 

Emme huomaneet laittaa edes
musiikkia soimaan.
Alunperin meillä piti olla trubaduuri... Mutta hän ei sitten saapunutkaan.

Mutta luulen siitä puheensorinasta,
jonka kuulin juostessani edes takaisin
sinne tänne, keittämään kahvia,
nostamaan maljaa,
viemään ruokia, tiskaamaan, 
hakemaan lapsille laastaria, jne,
ettei musiikkia sitten varmaan edes kaivattu...

Mutta minä kaipasin sitä alkuperäistä suunnitelmaa ja yhtä rakasta ihmistä... 💔Se teki minut murheelliseksi...

Vieraslistalla oli perhettämme, 
ihania lapsuudenystäviä,
unohtumattomia kurssikavereita, 
sukulaisia,
heidän puolisoitaan ja lapsiaan.

Noin puolet saapui... 

Kiitos heille!  

 

Joillekin Hani soitti etukäteen varmistaakseen ovatko tulossa mutta hänelle sanottiin Ai se? Olin jo unohtanut! Joo, ei olla tulossa!  

❤ 

 

Jokaiselle vieraalle nostimme 
heidän saapuessaan maljan ja he meille.
Late kertoi vieraille jossain vaiheessa vielä
 senkin, että nyt niin kuin juhlittaisiin 
samalla myös meidän häitäkin...

Jotkut ilostuivat, jotkut hämmästyivät 

- ja eräs jopa suuttui, käveli kengät jalassa meidän kotonamme sisätiloissa ja kiukutteli... 

Myöhemmin iltasella saapuneet Laten tädit 
olivat ihania! 
Kuin kolme hyvää haltijaa, jotka halasivat
ja naurattivat minua, vähän väliä silmäänsä iskien
ja toivottivat moneen kertaan halauksin
tervetulleeksi sukuun, poskisuukkojen kera.
Ah, kiitos teille ihanat, sydämestäni! Saitte mut hieman piristymään murheen alhostani! 

💗💗💗

Laten tätejä piti loppuillasta estellä alkamasta
tiskaamaan keittiön valtaisaa tiskivuorta.<3

Suurin osa kuvista on Miihkali-pojan ottamia.
Jake-poika esitteli kaikille halukkaille pihassamme sattumalta ollutta sivuvaunullista prätkäänsä ja
pyörään ja sen sivuvaunuun istahti yksi jos toinenkin kuvattavaksi. 

 

 

Meistäkin tuli hassuja kuvia sivuvaunullisessa, 

mutta Polaroid-kamera ei ehkä ole hyvä idea häävalokuvaukseen... Sillä nämähän olivat tavallaan tupareiksi naamioidut hääjuhlat ystäville & sukulaisille. Se eräs henkilö vaan ei tätä ymmärtänyt. 

****************

Harvalla 
muuten
on kaksia
hääjuhlia.


**************** 

Lahjoiksi saimme mm perinteisen leipä ja suola- tupaantuliaislahjan. 
  Ihanaa teetä, kahvia, kulhoja, kaikenlaisia ihastuttavia tavaroita, ja astioita sekä koriste- esineitä ja mm kivoja jakkaroita vieraiden varalle, juuri meidän keittiöön sopiva suutarinlampunvarjostin,
suloisia kynttilälyhtyjä,
kynttilöitä, ja kauniita keittiötekstiilejä.

Kiitos kaikille, näistä ihanista lahjoista.
<3 

 

Viherkasveja saapui sisaruksiltani.  

❤ 

 
Omena- ja kirsikkapuut kahden
tuijan kanssa sekä syyshortensiat,
odottavat istutusta! 

 

 

 

Siskoni Maippi - jolla pitäisi 
ehdottomasti olla oma kukkakauppa- 
oli solminut ihanat hääaiheiset ruusukkeet 
jokaiseen lahjakasviin... 

Awww!  

❤

Samoin meille saapuivat mm nämä lahjakukkasipulit!
Kukkasipuleita saimme moneltakin vieraalta,
 jotkut olen ehtinyt jo istuttaa maahan! 

Erittäin mieluisia lahjoja. <3
Ihanaa! 

Saimme myös lahjaksi
- kiitos vaan -
muutamia S-kaupan lahjakortteja, 
melkein sen verran,
että voimme ostaa yläkertaan 
haaveilemamme edullisen varrellisen rikkaimurin 
koska nuo sisäportaat ovat jyrkät raahata
suurta imuriamme ylös ja alas.  

-Vähältä-piti-tilanteita-
on jo sattunut ison imurin kanssa...

Olin etukäteen suunnitellut, että joku Muruista hoitaa Kiitoskasseja,
joita olin väsäillyt valmiiksi pienen oman runoseni kera... 

Itse sitten juoksin välillä kasvariin kassien ja kunkin vieraan kanssa... 
Kasseihin piti laittaa kasvihuoneesta muistoksi perennantaimia,
ja lapsille tikkareita, mutta osa vieraista ehti karata kotiin
ja osalle jäi tarjoamatta kiitoskassia
lähtöhaleissa kokonaan...

Voi plääh!
Oisko mekin tarvittu kaasoja ja bestmanneja...? 
No ei meillä kyllä ollut mtn polttareitakaan. =) 
 
Niinpä meillä on vielä muistona kiitoskasseja
vino pino jäljellä,
sekä tikkareita ja niitä kukkapotteja...

Täytyy varmaan istuttaa ne omaan pihaan...

Ei niitä tikkareita mutta ne kasvit... =) 

Puolet korttipinon korteista
toivottavat onnea uuteen kotiin
ja puolet onnea häiden johdosta. 
=D

Värikkäin juomalasein (tässä jo pestyinä juhlan jälkeisenä päivänä) toteutettu kynttiläkuja johti meille lähitehtaan pihasta, jota olimme saaneet luvan käyttää parkkipaikkana.

Hani oli tehnyt teiden varsille muutaman opastetaulun. 
Meidän pihaamme ei olisi mahtunut niin paljon autoja.

Ulkoportaiden valaistusta...

❤

 Rääppiäisiin ja Laten työpaikallekin riitti
vielä kokonaisia suklaakakkuja.  

❤ 

Opin juhlasta muutaman asian: 

-Istumapaikat kannattaa etukäteen 
 merkitä pöytiin, niin saat toimivia ja kivoja 
pöytäseurueita, eikä osa porukkaa 
karkaa pöytäseuransa vuoksi pois
heti kahvit juotuaan.

-Sinun ja rakkaasi istumapaikka pitäisi 
olla myös siellä vieraiden keskuudessa,
ettette itse juokse tukka putkella 
pitelemässä kaikkia naruja käsissänne, 
koska
- usko minua - se ei onnistu!!!

Äläkä yritä tehdä kaikkea yksin,
silloin et ehdi lainkaan istahtaa vieraidesi 
kanssa juttelemaan, syömään, 
kahvittelemaan, 
et ehdi edes pukeutua, 
saati kammata hiuksia... 

 

Saat myöhemmin sitten kuulla ulkonäöstäsi... 

Ja hei - Keittiöön kannattaa palkata 

reilusti avuksi vierastyövoimaa, koska jonkun pitäisi tiskata ainakin ne muutamat ruokailuvälineet, jotka olivat loppu koko ajan.

- Niitäkin piti saada lisää lainaksi alunperin yhdestä paikasta, mutta ei niitä sitten saapunutkaan enkä älynnyt hankkia kertakäyttöisiä... 🥴

Kiitos silti kaikille teille, 
jotka olitte mukana näissä meidän 
vähän vinksahtaneissa 
juhlissamme. 




PS: 

Koska kutsutuista ja odotetuista saapui vain puolet, 
meille jäi puolet kiitoskasseista, joita ensin säilytin 
jostain ihmeen syystä tallessa. Myin ne sitten vihdoin 
kaikki loput eurolla kahden kuukauden mittaisella 
kirpputorivuokrapöydällämme keväällä 2016, kun laitoimme ensimmäisen kerran Punaisen Pikkutalon myyntiin. Talo tosin ei silloin vielä mennyt kaupaksi mutta parin vuoden päästä sitten meni...