Näkemiin koti!

Olemme keränneet muuttokuormamme 
ja muuttaneet pois 

Punaisesta Pikkutalosta

ja meillä on tilapäiskoti, joka on 
niin uusi ettei se oikeastaan 
ole vielä edes valmis vaan 
muutimme sattumalta kesken-
eräiseen taloon. 

 Pikkutalo on nyt rempattu ja korjattu 
kestämään seuraavat vuosikymmenet, 
ja meidän oli aika jatkaa matkaamme. 

Kiitos kaikille jotka olivat 
auttamassa muutossa!!! 

Päärynäpuu keväällä kukassa...

Ja nyt jo näkee että päärynöitä on tulossa... 

Talo luovutettiin lopullisesti uusille asukkaille 
viime lauantaina, kahdeksas kesäkuuta 
kello kaksitoista. 

Jostain luopuminen
on samalla
jonkin uuden alku.  

Nyt pitää jälleen totutella elämään 
keskellä vilkasta kaupunkia, 
ilman puita, pihapiiriä, aamukahvia 
ulkorappusilla, pikkuhiljaa tyhjästä
muodostuvaa puutarhaa ja rakasta terassia... 

Kaupungissa puolestaan voit helposti 
kävellä kauppaan ja muille asioille, ei 
tarvita autoa eikä välttämättä edes 
polkupyörää... 

Asustamme nyt lähellä sitä paikkaa, 
jossa kuvasin yli yhdeksän vuotta sitten 
polkupyöräni kirsikkapuiden katveessa. 
- Pyöräkin on yhä sama. ;D 

Voi, siihen aikaan blogiini tuli 
paljon ihania kommentteja... 

Keskellä kaupunkiakin toisinaan ihana
mustarastas laulaa lurittelee niin, 
että sen laulu ylittää liikenteen äänet.

 Silti tietenkin on ikävä...

Tottakai tämä oli haikea ratkaisu, 
 mutta vaikka Pikkutalo oli rakas, olin siellä 
todella yksinäinen. Missään 
muualla en ole koskaan
ollut niin yksin...  

Siksi kai kesyttelin edes 
varikset kavereikseni. 

- Varmaan ne yllättävät seuraavat 
asukkaat, kerjätessään aamukuudelta
ruokaa portailla, tai tullessaan toisinaan 
kurkkimaan sisään avoimesta ulko-ovesta.

Tosin kyllä ne äkkiä huomaavat, 
etten minä ole enää siinä talossa. 
Eivät ne taida muiden luo tulla.  

Tiedän monia joiden mielestä 
varikset eivät ole tippaakaan kiinnostavia. 
Minusta ovat. Ne ovat hyvin fiksuja 
lintuja, ja niillä on loistava muisti.

- Vaikka nimitimme kotiamme 
"Pikkutaloksi", oli siellä sentään 
yhteensä yli 100 neliötä tilaa ja pihalla 
aittarakennus varastona, joten 
omaisuutta oli paljon, jota piti 
vähentää, että mahtuisimme 
pieneen, 45 neliön kaksioon. 
  
 

Siksi myimme paljon taloon 
hankittuja/teetettyjä huonekaluja
ja tavaroita ja osan vaan yksinkertaisesti annoimme 
pois, toimitimme keräyksiin, 
tai kiikutimme paikallisen 
kirpputorin eteiseen "Ota tästä" 
-laatikkoon, jne.  


  Viimeisin esine josta luovuimme, 
oli Hanin minulle tekemä nukkekoti 
kaikkine tavaroineen ja asukkaineen, 
koska sekään ei mahtunut kaksioomme... 

- Vaihdoin sen kolmeen murukahvipurkkiin. 
Rakastan pikakahvia. Nyt minulla on 
komea rivistö Nescafé Kulta -purnukoita 
kaapissani. Kerrankin vatsalle lempeää 
lempikahviani on varalla, 
eikä aina lopussa. Ja nukkekoti pääsi 
ilahduttamaan erästä 3,5-vuotiasta 
pikkutyttöä. 

Elämä vie eteenpäin.
Se nyt on vaan näin.

 
Annoin puutarhasta (kiinteistönvälittäjän 
luvalla) muutaman häälahjaksi saamamme syyshortensiapensaan äitini kesämökin puutarhaan, 
ja pari vuotta meitä ilahduttaneet 
Hanilta saadut viiniköynnökseni. 

 

 Näenhän minä ne siellä sitten kasvamassa ja kukoistamassa!  

Yksi Hanin ihanista tädeistä halusi hieman 
raparperia jota hänelle lohkaisin 
mukaan isommasta pihan raparperi-
pläntistä. Se onkin sellaista ikivanhaa 
lajiketta, punakuorista ja maukasta.

  

Ihan kaikki muu pihaan istuttamamme 
sai jäädä seuraavien asukkaiden iloksi. Aika paljon ehdimme pihaan kaikkea näinä vuosina istuttaakin... 

Pihan perennat innostuivat 
tänä keväänä hurjaan kasvuun. 
 

Uuden tilapäiskodin parvekkeelle olen jo 
koonnut kesäkukista ja huonekasveistani 
pienen vihreän pläntin. - Tai parikin. 
Niistä ehkä kuvia joskus, nyt 
keskityn vielä tähän erosuruun...  

Uusi asuntomme ei sitten todellakaan ole 
mitenkään pysyvä koti, eli EI
kannata tässä vaiheessa onnitella 
"uudesta kodista", koska tämä 
on vain tilapäinen olopaikka.  

Emme tiedä, kuinka kauan 
tässä kohteessa majailemme. 

Puistolemmikitkin kasvoivat jo
pitkin pihamaata. 

Forget-me-not...

Kun haimme viimeisen kerran 
tavaroidenrippeitä, siivosimme loppu-
siivouksen, Hani pesi terassin 
ja odotimme sitten uutta 
asukasta noutamaan avaimiaan ja 
kohta miehet juttelivat sisätiloissa, niin itku tuli talon nurkan takana, 
kun olin pihalla puhelimen kanssa 
itsekseni ottamassa viimeisiä kuvia 
pihasta, talosta, isosta hopeapajusta...  

Alin kuva on siten ihan vihoviimeinen, 
tästä entisestä kodistamme... 

Näkemiin Pikkutalo. 

Hyvää uutta vuotta!

Tämän vuoden viimeisenä päivänä kellon lyödessä kaksitoista keskiyöllä, tehdään perinteisesti lupauksia ja päätöksiä, jotka koskevat uutta, tulevaa vuotta. Päivä onkin nimetty Tee Päätös -päiväksi. Teetkö sinä uudenvuodenlupauksia? Jäävätkö vain lupauksiksi vai pyritkö toteuttamaan ne? 

Oikein hyvää tulevaa vuotta!  

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥ 

Valkoinen kuusi ja 3D 21

`•☆.¸¸.•´☆`•.¸¸.•☆´ 

Suomessa on kuusia koristeltu joulujuhliin
jo 1800-luvulta saakka.

`•☆.¸¸.•´☆`•.¸¸.•☆´  

Aina ei ole mahdollista hankkia oikeaa joulukuusta, 

jos olet vaikka matkalla jouluna, tai joku perheestäsi 

tai jouluvieraistasi on allerginen oikealle kuuselle, tms.



Tekokuusikin voi olla kaunis.
Ainakin tämä valkoinen on ihana! 

Minun on tehnyt mieli jo viisi vuotta
valkoista tekokuusta, kun sellaisia ihailin
Tallinalaisessa hotellissa jouluna 2009.

Tässä erilaisia koristekokeiluja.
Vuorossa on sokerivedellä kovetettuja
isoäidinneliöitä...

Vaaleanpunaiset kuusenpallot on
ostettu Biltemasta. =) 

 Piti kokeilla niitäkin ripustaa kuuseen...

Valkoisessa kuusessa on myös paikka keskimmäisemme 

Miihkalin valmistamalle uniikille lumikiteelle. 

Hän kokeili miten 3D tulostimella voi valmistaa esineitä, 

ja teki äidille lumihiutaleen. 


Aww!
Ihana poikanen.

Samoin Miihkali lähetti Satusensa kanssa meille
omatekoisen joulukortin jossa oli niin ikään 3D tulostimella
tehty jouluinen koriste, jonka olisi pojan mukaan voinut irrottaa
kortista ja laittaa kuuseen, mutta enhän minä raaskinut.
Kortti on hieno ihan sellaisenaan.

☆

Tällainen versio kuusesta kokeilujen jälkeen tuli.

Valkoiset linnut jotka ovat tuttuja jo viime vuoden kuusista, 

pääsivät oikeutetusti valkoiseen puuhun.

En sitten lopulta halunnut valkoiseen kuuseen
kuin vain jotain pientä valkoista, 

askarreltuja vaaleanpunaisia rusetteja,
pojan omatekoisen hiutalekoristeen,
muutaman vuoden takaisia kirjanlehdistä
piparkakkumuotin mukaan leikattuja sydämiä,
sekä vaaleanpunaisia palloja.

Ja nallet. <3
Ne vartioivat joulupuuta. 

`•☆.¸¸.•´♥`•.¸¸.•☆´ 

 Billy Joel: When You Wish Upon a Star

Juha Tapio: Maa on niin kaunis 

`•☆.¸¸.•´☆`•.¸¸.•☆´ 

♥ Unan ja Laten pienet häät! ♥

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Me päätimme virallistaa yhdessäolomme 
ja kipaisimme Laten kanssa maistraatissa 11.7. 2014. 

Vain muutamat Muruset olivat läsnä kun meidät
julistettiin mieheksi ja vaimoksi. 

Hämärässä hiljaisessa huoneessa
 naistuomari kysyi sen kuuluisan kysymyksen,
- Tahdotko sinä Late tämän Unan aviopuolisoksesi? 
Kun Hani vastasi reippaalla, kuuluvalla äänellään "- Tahdon"
minulle tuli yhtäkkiä tosi herkkä fiilis.
Tämä olisi nyt ihan totta.
Tuo mies tuossa vieressäni oikeasti rakastaa
minua niin uskomattoman paljon,

että tahtoo juuri minut vaimokseen!

Mietin kuumeisesti, 
miten pystyisin itse sanomaan 
saman sanan,
koska kurkussa tuntui olevan 
valtaisa karhea pala,
joka ei nieleskelemälläkään 
kadonnut minnekään. 

Sain kuitenkin jotenkin sanottua oman vastaukseni, 
sillä tahdoinhan niin minäkin 

ja Late pujotti kauniin vihkisormuksen sormeeni, 

remonteissa kuluneen kihlasormuksen rinnalle.

Olin kyllä luullut ettei lasten isävainaan
sormeeni pujottamien ja jo ammoin
poislaitettujen sormusten tilalle
koskaan uusia tulisi, mutta niin vaan tuli.

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 

Ihanasti naistuomari tokaisi seuraavaksi Latelle: 

"Nyt voit suudella morsiantasi" 

ihan kuin amerikkalaisissa elokuvissa! 

No, äkkiä sit pussattiin,

ja tuomarille
oli tulossa jo toinen pari vihittäviksi,
ja me, kaksi lapsistani,
ja muutama muu nuori,
poistuimme takavasemmalle.

Uskomattoman ihana juttu.
Me ollaan nyt me. 
Vaikka olemme olleet yhdessä 
vuodesta 2001, on tämä silti erilaista.

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

 Hääkimpun olin edellisenä päivänä tilannut Pekosen kukasta.

Soma kimppu sopi tilaamaani pitsiseen 

vanhanroosan väriseen mekkoon ja toisesta nettikaupasta
löysin mekkoon sopivat avokkaat. 

Aluksi olin ajatellut ottaa kimpuksi 
 pihaltamme kauniita pionejani, 
mutta ne eivät olisi kestäneet hellepäivänä, 
-varsinkaan kimpun heittoa.

✿

Vihkisormus oli juuri edellisenä päivänä hankittu.
Late haki sen vihkipäivänä kaiverrettuna,
samaan aikaan kun itse noudin kimppuani.

Siihen asti olin ollut tyytyväisenä menossa naimisiin
Laten patinoituneella luokkasormuksella!

- Ajattelin ettei meillä olisi varaa mitään sormuksia ostella,
mutta tuo raksu halusi kuitenkin ostaa
minulle ihan oikean sormuksen.  ♥

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

 Kerroinkin muuten häistämme
blogissa jo aiemmin.

Se oli se puistopicnic, 
josta lisää kuvia täällä.

 Nunnukka-tytär on oiva juhlasuunnittelija 
ja hän oli ideoinut kaiken, pitäen 
salaisuutena loppuun asti meiltäkin, 

mm minne mennään juhlimaan
näitä pieniä häitä, 
maistraatista päästyämme. 

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

 Kampauksen hintaa olin kyllä kysellyt etukäteen kampaamoista
(en ole kampaamossa käynyt kahdeksaan vuoteen)
mutta hintansa olivat yhä liikaa tälle köyhälle runoilijalle,
etten mennyt sinne nytkään vaan väänsin itse hiukset ihan
tavalliselle arkisykerölle jonka tuulenpuuskat kiskoivat

sitten pinneistä pois...

Koska picnic-tyyliin ruuat sijaitsivat
pöytäliinojen päällä nurmikolla, 

oli hääkakun leikkaaminen
hassusti hiukan haastavampaa kuin tavallisesti... =)

Nunnukka oli leiponut meille
 täyteläisen mehukkaan
suklaakakun hääkakuksi, 
yms, yms... ♥

Kiitos Pikkurakas! 

Nunnukan ideoiman 
ihanan hääkutsun logon kaltainen  
L♥U-koriste ilahdutti meitä 
hääkakunkin päällä. 

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Nunnukka-tytär myös nappasi 
vikkelimpänä tuon heittämäni hääkimpun,
niistä kolmesta neidosta jotka 
kanssamme pieniä häitä viettivät.

✿
 

Kiitos unohtumattoman kivasta päivästä
kaikille paikallaolleille Murusille.

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Ajelimme häistämme kotiin ehtien vielä kotimatkalla Lidlistä
ostamaan rasiallisen mansikoita ja herkistyin ostamaan päivän
muistoksi poisheittämäni kimpun tilalle uusia ruusuja.

Joimme myöhemmin kotisohvalla kahdestaan
jääkaappikylmää kuoharia,
söimme mansikoita ja 

katsoimme telkusta jännää leffaa.

Semmoinen hääpäivä. =) 

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Mm nämä kahvikupit saimme lahjaksi hääpäivänä.


♥♥

Jo ennen heinäkuista hääpäivää tiesimme pitävämme toiset juhlat ystäville ja sukulaisille 

myöhemmin syksyllä, naamioiden sen juhlan"Tupareiksi"

todella myöhästyneiksi sellaisiksi,  
siksi, ettei kukaan köyhtyisi 
 häälahjojen takia meidän vuoksemme.


Koetimme pitää asiantilan salaisuutena ja minä otin 
sormuksenkin kiltisti pois kun menimme kylään 
jonnekin, jne...  

Kuitenkin ihmeellisesti ja sydämeenkäyvästi, 
muutamat asian oikean laidan sattumalta tienneet 
tai arvanneet halusivat antaa/lähettää meille häälahjan 
ja kaikkea tarpeellista, mm tuparijuhlien valmisteluun... ♥


Kiitos meiltä molemmilta 
teille ihan kaikille!  
♥

Omatekoisia "Tupari" kutsukortteja, 
joista kaikki kyllä varmasti aavistivat... =) 

(Tai ei kyllä aavistaneet, muutama vain...)

Olen säästänyt jemma-nimisessä piilossa
Lambin Rakkausruno paperirullia 
- joissa on omia runopätkiäkin joukossa -
ja ne ovat tupareissa sitten käytössä. <3

.•♥•.¸¸. •✿• .¸¸.•♥•. 

PS:

Tässä linkki tupareihin...

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Olohuoneeseen verhot tauon jälkeen

Viime viikolla noudin postista Hobby Hallin pehmeän paketin ja pyöräilin nopeasti kotiin into silmissä kiiluen. Jess! Äkkiä piti kiivetä tupaan päästyäni etsimään ompelukone vintiltä ja raahaamaan se varovasti kieli keskellä suuta jyrkkiä portaita alakertaan, nostaa kone keskelle keittiön pöytää ja laittaa kahvivettä kiehumaan. Kas, ensinhän pitää juoda kupillinen murukahvia että ajatukset selkiintyvät ja innostuneisuudenhymy hieman tyyntyy, sähäkän sydämen lailla.

Muutaman tunnin kuluttua olin purkanut  

osiin ne uudet Hobby Hallin alepussilakanat, 

jotka olin paketeistaan äskettäin esiin aukaissut. 

Nii-in. Mie ratkoin heti uudet hienot pussilakanat joista toinen puoli oli beige-valkoraidallinen ja toinen beige-valkokukallinen.
Olin jo kauan etsinyt olohuoneeseen verhoja, joissa olisi beigeä ja valkoista raitoina. Pystyraita ikään kuin antaa matalalle huoneelle lisää korkeutta. Mutta ne kaikki bongaamani verhot olivat hävyttömän kalliita.
-Suoraan vaan laitettu euromerkintä entisen markkamerkinnän tilalle ja hinta oli taivaallisen korkea. Kuka nyt maksaa yhdestä ikkunaverhosta jopa satasia? Meille verhoja tarvittiin olohuoneen kahteen ikkunaan neljä.

Edelliset verhot olin tehnyt vanhanaikaisista romanttisista pitsireunuslakanoista, tilapäisesti hakaneuloilla niihin tankokujan yläosaansa sulkien. Sitä edelliset verhot olivat neljä vaaleaa satiinipöytäliinaa, ja silloin verhotankoina oli edellisen asukkaan hankalat nipsutangot, joiden nipsut melkein purivat reikiä niihin pöytäliinoihin, joita todellakin voi kyllä edelleen pesun ja silityksen jälkeen käyttää pöytäliinoina, samoin kuin niitä lakanoita lakanoina. Nehän olivat vain lainassa olohuoneen ikkunoissa välillä. =)

Etsin muutkin, jo jonkin aikaa odotelleet kankaani esille kun ompeluinnostus näin iski...

♥  

Kankaistakaan en ollut löytänyt mieleistäni, varsinkaan hintapuolelta, sillä mikään ei saa olla kovin kallista kun on miun mitättömistä tuloistani kyse. On minulla tosin tallessa mm Mamani lahjoittama ihana kukkakangas, josta tulee vielä yläkertaan verhoja, valkoista ihanaa kangasta makkarin verhoiksi ja pala Maman Laura Ashley-ruusukangasta josta tulee juhlapöytäliina, mutta olohuoneeseen ei ollut vielä Hanille ja miulle mieluisaa kangasta.

Viimein huomasin HH:n kuvastosta alepussilakanat. Nyt ne saisi 9 € kpl-hintaan ja se kerrottuna neljällä ei ollut enää miunkaan laihalle lompakolleni suuri summa. Mie nimittäin heti ne nähdessäni tiesin, että niistä pussilakanoiden raidallisista puoliskoista tulisi olohuoneen raidalliset verhot ja kukallisista puolista makuuhuoneeseen ja kenties vaikka keittiöön tms verhot. Saan MONET verhot pikkuikkunalliseen rintamamiestaloon ihan vaan kun ensin vähän näkee vaivaa purkaen ja ommellen.

♥ 

Mamani on muuten joskus kertonut vanhemmasta mummasta, joka ylpeili tyttärellään tyyliin:
-"Se meijän tyttö se on sitte ahkera, ko ensin se ompeloo ja sitte se purkailoo..." =)
Mie tunsin itseni juur sellaiseksi ompelupurkailijaksi, vaiko purkailijaompelijaksi, siinä ratkoessani ja kiskoessani pussilakanoiden osia toisistaan, ensin hyvin varovasti ja lopuksi jo ronskimmin ottein, nyppiessäni purkulankapätkiä mittaamattoman määrän pois kankaista, silittäessäni nuppineulojen puutteessa taitokset ennen ompelua, ja ommellessani viimein uusia ex-pussilakanoita toiseen käyttöönsä.

♥

Tällaiset hempeät raitaverhot meillä nyt sitten roikkuvat olohuoneessamme. Kesäkuun kolmas päivä alkoi viimeisin lattiaremontti ja silloin oli olohuone tyhjä kaikesta mahdollisesta, myös ikkunaverhotangoista. Rempan jälkeen ikkunoissa on olleet vain sälekaihtimet muutaman viikon. Nyt seinissäkin siis uutta ilmettä ja kattolistat vihdoin paikoillaan valkoiseksi maalatun katon koristeena.

Myös makuuhuone sai omat uudet beiget kukkaverhonsa, valkoisella lakanakangasvuorilla.

Hani ruuvasi verhotangot kiinni eilen sunnuntaina miun merkitsemiini paikkoihin. Olin mie itsekin keikkunut jo moneen kertaan mitan, lyijykynän, ruuvimeisselin ja verhokoukkujen kanssa malttamattomana ikkunoiden pielissä, mutta seinä oli ihan liian kovaa miun ruuvausyrityksilleni.
Mies sanoikin että annas olla, kyllä hän laittaa ne. Kaksipäiväisten Lahti-historiikkirallien toimitsija- ja kuvaussessioiden jälkeen. Asennettuaan ensin sen puuttuvan kynnyksen olohuoneen ja eteisen välille. Eli nyt lattiakin on kolmen vuoden jälkeen eheä.

 Pikkuhiljaa 

tämä talo alkaa muuttua eheäksi.  

Jospa olemme korjanneet jo kaikki kosteusvaurioiset kohdat?
Toivottavasti... 

No tuommoista kelloa 

- olin vakuuttanut - 

ei meille koskaan tule.  

Mutta keittiökellomme suuttui tämän kesän lattiaremonttisäilytyksestä niin ettei se enää suostu mittaamaan aikaa, joten uudelle kellolle oli sauma. Keittiön kannatintolppa on saanut tässä jo tumman puuöljypinnan joka on samaa sävyä kuin sisäportaissa ja olohuoneen kannatintolpissa.

Siihen keittiön komeaan parruun tuo Jyskin kello sitten ruuvattiin. Nyt se näkyy sekä olohuoneeseen että keittiöön, ja tokihan aseman kellohan sopiikin jotenkin radanvarren taloon...

♥

PS: 

Jäihän näistä Hobby Hallin pakkauksista siis neljä tyynyliinaa varsinaiseen oikeaan liinavaatekäyttöönsä...
Mutta kun pesin ne, niistä tuli ihan kierot.
Joten olkaa varuillanne kun ja jos ostatte tosi halpoja HH:n pussilakanoita. Sekä tyynyliinoja että pussilakanoita tulee olemaan pesun jälkeen mahdoton silittää siisteiksi saumojen kierouden vuoksi. Olen samaan ilmiöön törmännyt kahdesti ennemminkin. Eli noista tosi edukkaista pussukkalakanoista kannattaakin heti tehdä jotain aivan muuta. En tiedä mikä vetää niin kieroon niissä. Olisiko ommeltu kutistuvalla langalla tms?