Hae tästä blogista

31.5.2012

Sydämiä ja muutakin TOSI tärkeää


Lähikirpputorin aarteita 
ovat nämä kolme särölasista sydäntä.


Kirppiksellä oli tarjous, jossa 
muovikassiin sai laittaa mitä tahansa 
ihan pullollensa 
vain viiden euron yhteishintaan. 


 Minä löysin juhlakatosseinämään sopivia vanhoja pitsiverhoja, 
yhden t-paidan, seinäkellon, nämä sydämet ja pari pihviveistä. 

Juhlakatos laitetaan kuntoon vasta ehkäpä sunnuntaiaamuna.
Toivottavasti ei sitten sada vettä. 
Eikä mitään muutakaan... 

Minulla OLI kyllä pitsiverhoja suuri määrä 
henkarilla pukupussissa, mutta se 
pussukka on kateissa. 
Niinpä kirppiksen tarjous houkutteli.
Tietenkin huomenna löydän ne kadonneet verhot... 
Vaan eihän pitsiverhoja voi olla koskaan liikaa? =)



Ei ollenkaan hassummin shoppailtu 
kokonaisella viidellä eurolla, 
varsinkin kun taskussani oli
alunperinkin vain 7 euroa.



Taikinaterapiaa

♥ 

Puhdas pöytäpinta, jauhoja, 
reilun puolisen tuntia noussut taikinamöykky puoliksi ja kaulin esiin. 
Sitten vaan hihat ylös ja kaulin kolisemaan. 


Vaikka korvapuustit näyttävät aluksi lähes samannäköisiltä ja
-kokoisilta, ne kuitenkin muuttuvat paistuessaan jokainen omaksi 
persoonalliseksi Unan pullaksi. 



Nunnukka-tyttäreni on sanonut pullieni 
näyttävän rakkaudella leivotuilta
Miun rakkauteni on kai runsasta? =) 
No ainakin se rakkaus pitää paikkansa.
Rakkaille Murusille mie nytkin leivoin.


 Toisesta taikinanpuolikkaasta leivoin muillekin,
mutta tämän lopputulos tulee tarjolle vasta ensi sunnuntaina.


Kranssi menossa uuniin.


Kranssi tuli uunista 
ja meni pakastimeen odottamaan
kakkupohjien kanssa...



Silityspäivä


Olen nykyään laiska silittämään pyykkejä, 
koskapa siitä(kin) nousee pölyä, puhtaasta pyykistä, 
ja nenu on sitten ihan tukossa. 



Koskapa silityspäiviä pitää olla muutamia 
kuukaudessa, vuodessa, tms, 
ainakin silloin tällöin, 
niin sopivasti silityspäivään latautuneena 
ja 
pienillä sinisillä tableteilla eli 
antihistamiinilla hyvissä ajoin varautumalla 
saa aikaan monta vinoa pinoa sileätä tekstiiliä.


Keittiöpyyheliinassa kuultaa kohokirjaimin Maman 
nimikirjaimet. Voi ahkera äitini. <3 
 Pyyheliinasi ovat aarteitani. <3



Silityksen päälle kahvia ja pull... 
eikun riisikakkua. =) 

Mutta missä mun maito on? 
Olen varmaan lähtenyt etsimään maitopurkkia 
ja löytänytkin Canonin.
Toivottavasti en jääkaapista... =) 

Vehreää


Saunavihdan voisi jo sitoa...


Hiuksissani vihreä tuoksu 

Vihdan vihreä tuoksu seuraa mukanamme
kaupungin hulinaan
kuumaan asuntoon
jonka pihalla huutaa
lauma kaupunkilaislapsia
Maalaiskasvattia ahdistaa taas
Kunnes haistan hiusteni punaisia latvoja
Niissä tuoksuu lohduttavasti yhä vihdalta


13.7.2008 
-Una Reinman- 





29.5.2012

Toukokuun lopun pihaa





Olin odottanut 
Vuorijumaltenkukan (Dodecatheon meadia)
olevan vähintään noin puolimetrinen 
pihan komistus!  Sen kerrotaan olevan n 40 cm...

Sen yksi kutsumanimi, pikkujumaltenkukka, 
sopiikin parmmin tälle ainokaisena 
maasta esiin ilmaantuneelle kasville, jonka kukka 
on aivan lilliputti-miniatyyrikokoa, hädintuskin 
kahta senttimetriä, ja koko kasvi tuskin yltänee 
kymmeneen senttimetriin pituudellaan.

Vaan
maastahan se pienikin ponnistaa. 


 




Ihan pakko oli vielä 
kuvailla kohta kukintansa lopettavia tulppaaneja 
-kun ne ovat niin ihania.

  


Niin se on...


Kukat ovat... 
Kukat lohduttavat... 

 

Yllätysomenapuu kukkii





Tämän omenapuun nimeä ei taimimyymälän myyjä viime syksynä osannut sanoa. 
Puun nimilappu oli kadonnut... Mutta me halusimme puun omaksemme 
ja niinpä istutimme sen pihaamme. 
Sen nimenä kulkee Yllätysomenapuu 
ja nyt se on vihdoin kukassa... ♥ 
 



Tiaisten ruuhkapäivät





Kiirettä pitää talitiaispariskunnalla 
joka kilpaa ruokkii jälkikasvuaan. 
-Vie mennessään ruokaa 
ja tuo tullessaan roskat ulos... 
Ja kopista kuuluu joka päivä 
kovempi sirkutus. 

Keskeneräinen




etsi kuvia keskeneräisistä asioista. 
Tässä vielä kevään juhlapaikka 
on ihan keskeneräinen...

27.5.2012

Helluista helluntaita


A rose is a rose is a rose... 

Itse kullekin helluista helluntaita. 
Ainakin meilläpäin tuntuu säänhaltija olevan 
hyvällä päällä ja hymyilevän meille. 
Hymyilköön siullekin... 



PS: 
Ei, 
näitä ruusuja ei ole vielä 
auenneina, mutta ihan pian on... 



Suomi-Una-Suomi-sanakirja: Helluinen = suloinen... =) 




Nii justiin!



Tämä on tosi tärkeä pointti... =) 



25.5.2012

Kuin kesää konsanaan




On suorastaan ylellistä juoda kupillinen murukahvia takapihalla.
Ulkona tarkenee sortseilla ja hihattomalla paidalla,
jaloissa pelkät lipokkaat.



On se jännä tämä säätilojen vaihtelu tässä
maassa. Ei siihen koskaanikuna totu. 



Samalla saa ihailla kaikkia kukkivia kukkia...


Yhä nuo ihkut tulppaanitkin jaksavat mua ilahdutella. 
Niin kuin valitettavasti myös voikukat, joista tämä meidän nurmikko 
taitaa ihan koostua... 

Tänään on jälleen 
nurmikonleikkausilta.

Nurmikkoa ei kannata leikata aamulla eikä päivällä 
jos on näin paahteista kuin meilläpäin tänäänkin on. 
Nurmikko vaan kulottuisi ja kaunis vihreys katoaisi... 




Muutamat mansikkamme ovat jo kukassa. =)




Talitiaisella on poikaset pihamökin seinustan linnunpöntössä. 
On hauska seurailla kun vanhemmat roudaavat ruokaa jälkikasvulle. 
Kivilintu tässä vaan möksöttää vai nukkuuko se lie... 




Phlox subulata 

Yksi uusi tulokas pihallamme on tämä sammalleimu sievine 
pinkkine minikukkineen. Olen siihen kukkaan jo lapsena ihastunut. 



Tämän kesän orvokkiväri.


Ja sama nuppuina. =) 


Muutama lemmikkikin lähti kasvamaan. 
Suuri osa katosi, ja ma luulen jotta myyrät söivät niiden juurakot. 
Voinen olla väärässäkin...  

Ihan pakko taas kuvata tuulessa huojuvia tummanpunaisia tulpuksia... 



Särkyneitä sydämiä... 



Alliumien aukeaminen on ihan ajan kysymys... 
Toivottavasti niitä on kukassa 
vielä viikon päästä sunnuntaina... =) 

♥ 




Rento


Eilisessä Valokuvatorstaissa haettiin rentoa kuvaa. Tässä olisi rentoakankaali, Ajuga reptans. Mutta... koska kuva ei ole miun ottamani, en voi osallistua sillä haasteeseen. Voin näyttää sen kukan teille ihan muuten vaan ja luulenpa että ammoin   Miihkalilta saamani kuvanjulkaisulupa on jopa yhä voimassa... =)

23.5.2012

Tuulen kuivattamaa



Tässä eräänä iltana aika myöhään valvoin koneen ääressä kun Hani oli jo mennyt nukkumaan. Kuuntelin jostain kantautuvaa kummaa jyrinää. Mietin, kolisteleeko mies kenties makkarissa, mutta ei, se ääni ei tullut Hanista vaan kylpyhuoneen seinän välistä, vesimittarin tienoilta. Miulla nousi ihan tukka pystyyn, no jos nyt ei kokonaan niin ainakin vähän, koska se narskutus ja rouskutus oli aika mahtavan kuuloista.

Meinasin mennä herättelemään Hanin, mutta luovuin siitä ajatuksesta. Miksi se miesparka nyt olisi pitänyt herättää kuuntelemaan jotain ääntä, kun mitään ei edes näkynyt missään? En sitten herättänyt. Hain sähköllä toimivan hiirenkarkottimen olohuoneesta, jossa se on kököttänyt pistorasiassa kiinni muutostamme asti, eli noin puolitoista vuotta, eikä tähän mennessä ole näkynyt eläviä hiiriä eikä rottia tässä huushollissa.

Tökkäsin töpselin eteisen pistorasiaan ja ihmerouskutus lakkasi. Joko sähköisessä karkottimessa oikeasti on jotakin taikaa, tai sitten otus pelästyi valoja, jotka laitoin päälle, sille tuli äkillinen paha hammassärky, tai sitten se vaan päätti mennä muualle rouskuttamaan.

Hani sanoi seuraavana aamuna että se otus varmaan rouskuttaa nyt tunnelia olohuoneen puolelle, kun hälytin siirtyi sieltä pois... Hähää. Glups.

Kissa meillä pitäisi olla. Ihan oikeasti. Sellainen lutunen halittava pehmoinen lohduttava otus. Ei tulisi sisätiloihin tuollaiset epämääräiset rouskuttajat ja saisi tuon sähköisen hiirikarkottimen vaikka lahjoittaa jonkun kesämökille. Hani vaan väittää olevansa kissoille allerginen. Oikeasti luulen että hän ei vaan pidä kissoista. On olemassa kissaihmisiä ja sitten heitä jotka eivät voi sietää kissoja. Minulle kissa sopisi oikein mainiosti. 

Tosin kissatkin kantavat ruokakupista ruokansa lattiamatoille. Niin kuin koirat. Pesin maanantai-aamuna yhden ison lattiamaton jonka yksi piskimys vuosi sitten likasi. Juu, tiedän, aika kauan olen pitkittänyt matonpesua. Vaan kun meillä oli monta kuukautta viime vuonna kesäaikaan alakertaa pahasti remontissa, ja kun remontti loppui, alkoi syksyn sadekausi eikä mattopyykki enää olisi kuivunut ulkona. Ainakaan hyväntuoksuiseksi.

Seliseli.

Mutta pyykki pitää saada kuivaksi nopeasti niin siihen jää raikas tuoksu. Jos vaikkapa jotain paksumpaa tekstiiliä joutuu pitkän aikaa kuivattelemaan, tuote haisee mielestäni ihan oksennukselle. Älä kysy. En tiedä mistä sellainen assosiaatio on saanut alkunsa. =) 

Mutta nyt matto kahden käytävämaton kera on kuivana ja puhtaana, enkä laitakaan niitä lattioille, ennen kuin parin viikon päästä niin ovat puhtoisia kahden nuoremme juhlissa. Niin esikois-Jake kuin Nunnukka-tytärkin viettävät valmistujaisia. <3<3<3 

Ollaan siivoiltu sillä silmällä pihaa ja fiksailtu paikkoja jotka ovat roikkuneet manjaana-meiningillä odottelemassa vähän samalla lailla kuin se matto. Nyt oli selkeä syy ja tarve tehdä jotakin niille roikkuneille asioille. 

Roikkuvasta asiasta tulee aasinsiltana mieleen meidän roskalaatikot. Täällä tuulee usein kamalasti ja tuuli heittelee meidän jäteastioita kuin leijoja pitkin pihaa, niiden kannet aukeilevat ja roskapussukat karkaavat maailmalle. Tosi noloa sellainen. 

Mutta siihenkin asiaan on tulossa muutos. Hani suunnitteli meille kahden astian jätekatoksen. Pitkin viikonloppua ollaan sitä rakenneltu. Tai mie olen lähinnä ollut apuna perustusten teossa, sähläyksessä & sahauksessa ja maalaamassa sitä puolivalmista katosta, joka odottelee vielä loppuja kattohuopia ja oveansa.

Katon mallista ja katoksen sijoituspaikasta olimme kyllä miehen kanssa hiukan eri mieltä, mutta antaa nyt miehen tehdä mitä mies tahtoo. Mie vaan olin kuvitellut laittavani katoksen katonreunan alle roikkumaan jonkun kukka-amppelin, mutta nyt näyttää siltä ettei siihen mahdukaan mtn amppeleita. Pääasia kuiteskin on, että tuuli ei enää vie roskapönttöjä.




21.5.2012

Kuinka se olikaan?



Öynöy ja voi ei. Täytyy olla inhottavaa katsella televisiosta exää, joka etsii siellä pokkana julkisesti uutta.
Voiko olla inhempaa tilannetta? Tuttavat hihkuvat omien töllöjensä ääressä "Ai niille tuli sit ero!" kuka myötätuntoisena, kuka vahingoniloisena, kaikkien huulilla samainen toteamus: "Mitäs minä sanoin."
Kukaan ei kai kuitenkaan liene toivottavasti läväyttänyt niitä sanoja sen ihmisen korville, jolle kauan sitten jo varoituksia siitä exästä lausuivat... Hänen joka ei uskonut niitä sanoja silloin.
Olisi liian kamalaa, sanoa niitä sanoja juuri nyt.

Halauksen hän tarvitsisi...





Pieniä kuvioita tiedossa...


Löytö marketista, 
pursotin sievässä peltilaatikossa. 

Made in England. 




Tämä löytyi tällaisesta, vain silloin tällöin auki olevasta Orimattilan Megamyyntiareenasta: 
http://www.megamyyntiareena.fi/
Heillä on myös fb-sivuhttps://www.facebook.com/pages/MEGAMYYNTI-AREENA-Orimattila/223554274387 

Seuraavan kerran se on auki juhannuksen jälkeen kuukauden verran. Se sijaitsee lakkautetun Virkkeen tehtaan tiloissa ja siellä on kaikkea mahdollista: vaatetta, keittiötavaroita, makeisia, astioita, kirjoja, tilpihööveriä... =)  



Aution tontin puutarha



Poispuretun autiotalon  
pihamaalla nukkuu hylätty puutarha 
omassa hiljaisessa keväässään. 
Laiminlyötynä ja niin unohdettuna 
että ohikulkijalle tekee ihan kipeää katsella sitä.  


Omenapuut täynnä jäkälää 
ja kukkanuppuja.  
Kenenkään kädet eivät ole hoitaneet 
niitä vuosikymmeniin. 


Vanhat perennat ovat karanneet 
yli tontin rajojen jo kauan sitten. 
Ne ovat valloittaneet itsenäisesti 
melkein kaiken. 




Itse ihanasta kolmen kuistin talosta 
on jäljellä 
vain kasa kivijalan kiviä... 

Niin aika kulkee kulkuansa. 

Mitä meistä jää jäljelle? 
Joistakuista vain surullinen puutarha 
ja kasa kiviä... 
















Orvokkeja ja vastauksia kysymyksineen...



Metsäorvokki 
Viola riviniana




♥ Minttu-pieni kyseli minulta tällaisia:

1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa?
2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuva sinua parhaiten?
3. Mikä on paheesi?
4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen?
5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut?
6. Millainen olet kun suutut?
7. Milloin olet viimeksi suuttunut?
8. Mieluisin tapasi viettää aikaa?
9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää)puuta (ett ninku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa?
10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, mikä voisit saada läheiseltäsi?
11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta? 

Ja tässä miun vastaukseni Mintulle:

1. Uteliaisuus maailmaa kohtaan. En siis ole tippaakaan  ns "julkkis"-ihmisten asioista utelias, ja siksi aikoinaan toimittajan työ ei miulle sopinutkaan, vaikka olin kuvitellut sitä työtä antoisan, innostavan mukavaksi. =) Hauskinta oli kertoa ihan tavallisista ihmisistä ja kuvata heitä ja kaikkea muuta. Harvemmin vaan päätoimittajat haluavat juttuja ns "taviksista"...
-Mutta oi, se valokuvaaminen, luonto, pilvet ja, ja, ja... <3<3<3

2. Sydän, 
joka pelkää särkymistä,  
ei opi tanssimaan. 



-Tuntematon kirjoittaja- 



3. Pah...eita... Niitä on monta! =) Oisko suklaa yksi suurimmista ja rakkaimmista!?
4. Oi sentääs, olen nykyään niin erakko, etten oikeastaan tahdo fyysisesti jäädä ihmisten mieleen. =) Ehkä jonkin runoseni kautta tahtoisin jäädä jonkun ihanan ihmisen mielensopukkaan, jollakin tasolla... <3
5. Monta, liian monta muuttoa. On ollut monia eri syitä miksi jouduin ensin yksikseni, perheeni ja lopulta lasteni kanssa muuttamaan jonnekin muualle, poispois... Siinä oppi samalla todella pakkaamaan tavaroitansa ja tekemään muuttosiivouksia. Nykyään miulla ei edes ole paljoa henkilökohtaista omaisuutta. On helpompi muuttaa tarpeen niin vaatiessa... =)
6. Äkäinen. Päätön. Päättämätön. Tarvitsen aikaa ajatella ja palautua normaaliin arkeen, jos suutahdan. Harvemmin olenkaan tositosi vihainen.
7. Viimeksi olen suuttunut kunnolla viime syyskuussa kun eräs henkilö valehteli ja kieroili. Se sapetti ja miulta pääsi ihan oikeasti ärräpäitä! Tosin crohnintautikin oli pahassa vaiheessa, tulehdusarvot pilvissä, vasen polvikierukka juuri leikattu, muutaman huoneen lattiat ja keittiö kokonaan remontissa kodissamme ja tuntui että nyt vaan se aasinselkä katkesi. Olen pyytänyt myöhemmin omia sanojani anteeksi mutta vastapuoli tuntuu olevan pitkävihaisempi kuin mie. Tuttua sekin. =P
8. Voi se olisi varmaan joko kuvaaminen tai puutarhanhoito/ihailu/digikuvaaminen. =)
9. Hahaa, eilen viimeksi. =) Aina kun pääsen niin lähelle puita, niin silittelen ja halin niitä. Meidän baby-kirsikalle ja parille baby-omenalle mie jopa juttelen, jotta ne uskaltaisvat kasvaa ja komistua.
10.
Hymy.
Luottavainen ja rakastava hymy on onnellinen näkymä.
Sellaisen hymyn saajan sydän laulaa autuaana. <3

11. Oletko sinä onnellinen?

♥ 


Mie tein myös kysymyksiä suuntaamatta niitä tarkoin kellekään
vaan osoitan ne ihan kaikille vastaamaan halukkaille... =)))

Kas tässä, ole hyvä:

1. Millainen on arkipäiväsi kohokohta?
2. Oletko auringonpalvoja? Kuinka pahasti? =)
3. Suhteesi veteen?
4. Kuinka monta ihmistä tarvitset ympärillesi?
5. Suosikkikaupunkisi?
6. Mielihedelmäsi?
7. Mikä kirja on jäänyt mieleesi lähtemättömästi?
8. Sankari-ihmisesi?
9. Mikä niissä lapsuudenkesissä oli rakkainta?
10. Viikonloppusi must-asia?
11. Kysymyksesi minulle? =)

Jätä puumerkki kommenttilootaan jos vastaat kyselyyn
niin piipahdan lukemassa siun vastauksesi. =)




Jotain punaista...


Oi ei! Taaskin tulppaaneja, huudahtaa jo MONI näitä katsoessaan, mutkun tää ois taas ihan eri väriä kuin nuo edelliset. Tällai hehkuvan punainen ja samalla viehko... 

♥ 


Jotain vaaleanpunaista...



♥ 




♥ 



Pinkkejä tulppaaneja tuulessa...