Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heinäkuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heinäkuu. Näytä kaikki tekstit

20.7.2025

Jätskilöitä & päikkäreitä






Jäätelö on yksi vanhimmista jälkiruoista jonka historian uskotaan alkaneen Iranin Akhemenidien valtakunnasta noin vuonna 500 eaa kun persialaiset loivat erityisen kylmän ruoan, joka oli vermicellin ja ruusuveden sekoitus, jota tarjoiltiin kuninkaallisille kesäkuukausina. Jäähän sekoitettiin hedelmiä, sahramia ja useita muita makuja.  


Koska lunta ja jäätä oli vaikeaa entisaikaan saada kuumina kesäkuukausina, jäätelöäkin oli erittäin vaikea tehdä. Onneksi jäähdytystekniikan kehityksen ansiosta elämme ihmeellisessä maailmassa, jossa voimme nauttia tästä täyteläisestä ja herkullisesta herkusta mihin aikaan vuodesta tahansa. 

Jäätelö on epäilemättä yksi täydellisimmistä jälkiruoista, joka on koskaan keksitty. Se on täyteläinen ja kermainen ja sopii täydellisesti mihin aikaan vuodesta tahansa nautittavaksi.  

Vuosien varrella jäätelöä on ollut saatavilla kaikissa kuviteltavissa olevissa mauissa, lempeästä ja rakastetusta vaniljasta epätavalliseen rapujäätelön makuun saakka. Kyllä, jäätelö on niin uskomattoman monipuolinen, että voit kirjaimellisesti maustaa sen millä tahansa. Maailma on luonut meille ihmeitä, joita rakastamme.

 

 


Netissä on paljon herkullisia ja uskomattomia jäätelöreseptejä, joten mikset kokeilisi oman jäätelön tekemistä? Tai voithan aina unohtaa ohjeet ja lisätä kaikkia suosikkimakujasi nähdäksesi lopputuloksen. 

Jäätelöstä on tullut yksi suosituimmista ruoista, joista ihmiset nauttivat kaikkialla maailmassa. Siksi on aivan oikein, että meillä on teemapäivä, jona juhlistaa tätä makeaa herkkua ja että voimme syödä sitä niin paljon kuin haluamme.  

 


No, monet meistä nautiskelevat jäätelöä joka tapauksessa, ja olemme siitä ylpeitä, eikö niin? Tänään on siis jäätelöpäivä, #IceCreamDay, eli tilaisuus nauttia jäätelöherkuista ilman syyllisyyttä tai häpeää, ja samalla voit kokeilla keksiä omia makuyhdistelmiä. /Doty 




*************










Ihmiset omistavat osan päivistään unelle ja toisen osan hereilläoloon, mutta tähän on myös poikkeus, eli päiväunet, nokoset, päikkärit, torkut tai miten kukin niitä sitten kutsuukaan. Minä nimitän niitä nyt tässä päikkäreiksi. 


 

Päikkärit tarjoavat lukuisia etuja, kunhan ne eivät ole liian pitkiä. Noin 10-30 minuutin pituiset päikkärit parantavat mielialaa, valppautta ja suorituskykyä sekä henkisesti että fyysisesti. Nokosten tarjoama pirteys voi kestää muutaman tunnin ajan. 10 minuutin pituiset nokokset antavat eniten hyötyä, rentouttaen, parantaen kognitiivista suorituskykyä ja vähentävät uneliaisuutta. 

Jos päiväunien pituus on liian pitkä, se voi tehdä ihmisen tokkuraiseksi tai sekavaksi ja on erityisen huono heille, joiden on tehtävä tärkeitä töitä tai päätöksiä heti heräämisensä jälkeen. Nokoset, jotka kestävät liian kauan, voivat myös vaikuttaa kielteisesti yöuneen, samoin, jos nukut päikkärit liian myöhään päivällä. 

Joillakin ihmisillä on vaikeuksia edes ottaa päiväunia. Joidenkin on vaikea nukkua paikoissa, jotka eivät ole heidän kotinsa. Toisten on vaikea nukkua päivällä ollenkaan. 

Päiväunia varten hyvä varmistaa, että sinulla on hyvä uniympäristö, jossa on sopiva huoneenlämpö, rajoitettu valo ja melu. 

Sängyn ja tietenkin sohvan lisäksi voit nukkua vaikkapa riippumatossa ja vaikka se ei ehkä ole paras paikka, päiväunet pyyhkeen päällä rannalla voi olla myös kesäinen vaihtoehto. 

 



 

Päiväunityyppejä 
 

Suunnitellut päikkärit, eli päiväunet otetaan ennen kuin olet unelias. Jotkut nukkuvat päiväunet, tietäessään, että joutuvat valvomaan normaalia nukkumaanmenoaikaansa kauemmin. 
Hätäpäikkärit taas syntyvät silloin, kun joku väsyy yhtäkkiä eikä voi jatkaa sitä, mitä on tekemässä. Tällaisia päiväunia käytetään esimerkiksi silloin, kun joku väsyy ajaessaan. 
Tavanomaiset päikkärit otetaan samaan aikaan joka päivä. Pienet lapset tekevät usein näin, kuten myös jotkut vanhukset. Esimerkiksi lounaan jälkeen.  / Checkiday.com.


Tänään on siis myös päikkäri-, 

eli torkkupäivä,  

#NapDay




🌕  


Tänään vietetään lisäksi Kuun päivää muistona siitä kun astronautti Neil Armstrong astui 20.7.1969 Kuun pinnalle, 56 vuotta sitten. 

"Neil Alden Armstrong (1.8.1930-25.8.2012) oli yhdysvaltalainen astronautti ja ensimmäinen Kuun pinnalla kävellyt ihminen. Samalla hän oli ensimmäinen ihminen, joka on käynyt vieraalla taivaankappaleella." 

/Wikipedia 

#MoonDay




13.7.2025

Hyvää sydänkesää!

 

 

 


 

 

🌿 No nyt voi sanoa, että on keskikesä & 💚 sydänkesä! Nyt viettämään niitä keskikesän juhlia! Kesää on vielä puolet jäljellä. 🌸

 

🌿 Vuosina 1881–1950 tehtyjen lämpötilamittausten mukaan vuoden lämpimin ajankohta sattuu 13.7. tienoille. Kalenterisauvoissa oli tälle päivälle merkitty heinäharava, koska heinänteko aloitettiin tänä samana päivänä. 

 

🐻Tätä päivää pidettiin myös karhunpäivänä. Puoli vuotta aikaisemmin (13.1.) väitettiin karhun kääntävän kylkeään, koska talvi on puolessa välissä eli oli ns. keskitalvi. Karhunpäivää pidettiin karhun syntymäpäivänä.

🐻Myös Virossa on tänään Karhupäivä, karuse päev, karo püha, eli karhun pyhä.
Koko heinäkuuta on Virossa ennen kutsuttu karhukuuksi.
Virolaisen kansanuskomusten mukaan tänä päivänä oli oltava karhulle mieliksi, muuten karhu tekisi vahinkoa paimenille, karjalle ja mehiläispesille.
Päivää vietettiin välttämällä työntekoa sekä esimerkiksi viemällä kirkkoon kuparilantteja uhrina Pyhälle Margareetalle. 



 

Lähteet:
Almanakka
Taivaannaula
Wikipedia


 

Näistä olen kirjoittanut mm vuosi sitten tuonne.


  

 

 

1.7.2025

Puolet vuodesta






Tervetuloa heinäkuu 🌸🌿 

🍒Heinäkuu on punaisten kirsikoiden kuukausi. 

Meilläkin ne jo punastelevat




Tätä vuotta 

on vielä 

puolet jäljellä 


- Una Reinman 



31.7.2024

Heinäkuu loppuu


ja elokuu 

vasta alkaa... 








Yöllä vaaleaa usvaa
nousee peltojen päälle
Kuunsirppi loistaa taivaalla
Saapuu hämärä hiljaisuus
Ääretön hyvä olo
kietoutuu ympärille
Tällaistako on ikuisuus
Tässä illassa
viipyilee aavistus
kesän karkaamisesta 




Tervetuloa elokuun tuulet 
pehmopilvet 
tuleentuneet viljapellot 
heinätyöt 
ja lämpimät yöt 


- Una Reinman 





Kaksi pientä runoa tästä hetkestä. 

Ole hyvä. 


Kuva on Saarenmaalta parin kesän takaa eräältä aikaiselta aamulta, kun olimme ajelleet katsomaan auringon nousua rakkaalla saarella. 





12.7.2022

Vielä on puolet kesää jäljellä!

 

 

 


 

 

Sen lisäksi, että 13.7.2022 on täysikuu 
ja sekin on superkuu, on sydänkesän, 
eli keskikesän aika 
 

 Juhannushan ei oikeastaan 
olekaan mikään keskikesän juhla. 


Kesä on silloin vasta alkanut.

Vahingossa itsekin olen
syyllistynyt kutsumaan juhannusta 
keskikesän juhlaksi,
Dääm! 
Anteeksi vaan!

Koetan
tästedes muistaa välttää 
nimittämästä juhannusta näin! 
 
Juhannus on kesäjuhla
Kesäkuun juhla. 
Alkukesän juhla.  
Perinnekesäjuhla. 
 Jussinpäivä. 
Jussinpäivänjuhla. 
(Paitsi että Suomessa Juhannuksen 
olemassaoloon jatkuvasti puututaan, eikä se saa 
olla omalla paikallaan rauhassa... ) 



Kesäpäivänseisaus ei toki tarkoita,
että koko kesästä olisi jo
puolet mennyt!

Valoisuus vaan vaihtelee, eli se hirmu valoisa
aika hieman lieventyy. 

- Mutta onhan kesä toki muutakin 

kuin auringonvaloa. 

Ainakin minulle! 



Kesä on luonnon mahtavaa runsautta,
rehevyyttä ja vehreyttä
ja lämmöntunnetta, niin kropassa kuin sielussa.


Se on lämmintä uimavettä johon pulahtaa. 

Kesä on lomaa töistä. 

Lomaa talvesta. 

Lomaa arjesta. 

Lomaa koulusta. 



Kesä on satoa,
ja sadonkorjuuta
vuoroin mansikkamaalta, 
vuoroin kasvimaalta, vuoroin
luonnon omista antimista. 
 
 

Kas näin tästä päivästä on kirjoitettu:

"Keskivertoisesti vuoden lämpimimmät ajat osuvat juuri näille
päiville, eli jos halutaan viettää lämmön taittumista
kylmenemiseen, niin nyt on keskikesän aika. 13.7 tienoilla
onkin vietetty kesän käännekohdan juhlapyhiä."
/Mielikin metsä


"Puoli vuotta aikaisemmin (13.1.) väitettiin karhun kääntävän
kylkeään, koska talvi on puolessa välissä eli oli ns. keskitalvi.
Karhunpäivää pidettiin karhun syntymäpäivänä. 


Esimerkiksi Virumaalla asuvilta koottujen uskomuksen mukaan
silloin ei pitänyt tehdä töitä, muuten karhu tekisi vahinkoa
paimenille, karjalle ja mehiläispesille." /Almanakka




Vielä on siis puolet
kesää jäljellä! 
 

 #keskikesä 





Mamba/

 Vielä on kesää jäljellä 



 


 

4.8.2020

Perhoshetkinen











 Sanovat, että tämä kesä on ollut oikea perhoskesä.

Saattaa olla että ihmisillä vaan oli tänä kesänä enemmän aikaa seurata näitä kauniita siivekkäitä olentoja. 

Kuvissa lempparini neitoperho sekä herukkaperhonen villien punalatvojen kukissa mökkimaisemissa... 





Sitruunaperhonen on arkinen mutta kaunis aina. 






Näitä kahta en tunnistanut... Mutta ihania olivat.





Keisarinviittoja. Kuvissa kaksikin eri yksilöä.














Ja vielä lopuksi ihana neitoperho kivellä. 
On se niin ihana! 

















4.7.2020

Mansikkakakkupäivä










Tällä kertaa kesken muuton en leiponut itse kakkua, vaan sen taikoi tilauksesta  keravalainen kahvila Hilpeä KahviKissa

Kaksi poikastakin saapui kakkukahville.












Ja kukkina tälle päivälle on yleensä ollut pionin kukkia... 







Saapa nähdä miten tänään käy...  

(No pioneja ei näkynyt mutta ihailin niitä kuvina. =) )



 ************



Tänään on myös
 Käy puistossa päivä
mutta sinne emme ennättäneet... 







Kuvat omia + kuvapalvelu

30.7.2019

Hämeenlinnan ilta






Aulangolta matkamme jatkui kohti linnaa...





Hämeen linna se siellä ylvästelee uhkeana, 
joen partaalata kuvattuna. Minusta se 
näytti kyllä enemmänkin vankilalta ja Hani 
totesikin linnan olleen joskus vankila... 



 Itse en mennyt tämän lähemmäksi koska 
oli hirmuisen porottava päivä ja pelkäsin että 
palan, kun olin unohtanut lippikseni
kotiin...  

Minulla on aurinkoon viha-rakkaus-suhde...





Jäin siis varjoihin kuvaamaan kaikkea muuta sillä 
aikaa kun Hani rohkeana meni kuvaamaan linnaa. 



Auto ja minä odottelimme ihanien terijoensalavien alla. 




Hirmuista mukulakivetystä pitkin köröttelemällä 
näki vanhoja tosi hienoja taloja... 
 





 Ihana portti suojaisaan sisäpihaan. 





 Joenrannan kukat kyllä jotenkin vetivät 
minua puoleensa... Ruusu on aina ruusu. 




 Joenrannalla kukkivat iloisen 
tietämättöminä mm nämä jättibalsamit. 




Minusta ne ovat kauniita. 
- Kuin orkideankukkia... 



 Balsameja kasvoi myös aikoinaan lapsuudenkodin 
pihamaalla. Eivät ne minnekään levinneet kasvupaikaltaan 
koska ne niitettiin syssymmällä... 

Kutsuimme niitä poks-poks-kukiksi. 
Joka tuntee kasvin, tietää kyllä mistä nimi tulee. 

Kun siemenpalko on valmis, se on 
herkkä kosketukselle. Se poksahtaa 
auki pienestäkin kosketuksesta ja lennättää 
siemeniä luotaan pois. 

Kun kuvasin näitä, eräs vanhempi nainen tuli 
kysymään mitä kuvaan. Hän ei tunnistanut näitä. 
Kun kerroin niiden olevan jättibalsameita, hän peruutti 
taaksepäin ja tokaisi: Ai niitä myrkyllisiä! 

Rauhoittelin etteivät ne todellakaan ole myrkyllisiä. =) 




Komeita virmajuuriakin siellä kasvoi. 





Sananjalat ovat nyt vielä ihanan vihreänvehmaat, 
kunnes koittavat ensimmäiset pakkasen puolelle 
kylmenevät yöt... 

Vielä on kesää jälj... 





Tuoksuvatukka 
elikkäs koristevadelma omaa 
soman kukinnon. 

Näitä olisin halunnut edellisen 
kodin pihalle... 
Jäivät sitten hankkimatta.









Aamu Aulangolla





Toissa viikonloppuna päätimme istahtaa auton 
kyytiin ja ajella jonnekin vaan, koska autossa 
on ihana ilmastointi, toisin kuin asunnossamme 
joka on aurinkopäivinä sauna koko ajan... Huoh. 

Niinpä Hani käänsi auton nokan kohti Hämeenlinnaa.
En ollut koskaan ennen nähnyt tätä näkötornia 
Aulangolla joten sinne siis hurautimme.   





Torni on varsin uhkea ja muhkeatekoinen. 


 


Vallankin kun se on jo 113-vuotias! 

 


 En tullut laskeneeksi montako porrasta 
johti tornin huipulle. Ensin käveltiin ulkokautta 
tasanteelle josta johti ovi sisälle torniin jossa 
kivirappuja pitkin kiivettiin viileässä kohti 
huippua, jossa ihanasti tuuli, vaikka päivä oli 
helteinen ja läkähdyttävä. 




 Ikkunanäkymiä tornista ulospäin... 




Torni oli huikean upea sisältä! 
Ja siellä oli ihanan viileää. 








 Tornin huipulta oli mahtavat näkoalat alas 
puistometsään ja Aulangonjärvelle. 

Aulangon historia alueen nykyisessä muodossa alkoi vuonna 1883 kun kapteeni Hugo Standertskjöld, josta tuli myöhemmin eversti, osti Vanajaveden rannalla sijaitsevan Karlbergin tilan. 
Standertskjöld aloitti valtaisat rakennustyöt, jotka kohdistuivat rakennusten lisäksi myös ympäröivään luontoon. Rakennusten läheisyyteen sijoitettiin puistomaisema, ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Päärakennus rakennettiin laajentamalla ja muuttamalla Karlbergin vanhaa päärakennusta, joka sijaitsi nykyisen hotellin paikalla.
Aulangon maastoon luotiin englantilaista tyyliä edustava puisto vuosina 1883–1938.
Kaikki tämä maastorakentaminen vaati enimmillään jopa 250 samanaikaista työntekijää sekä runsaasti kärryteitä, kävelypolkuja ja niiden tarvitsemia istutuksia. Uusia teitä tehtiin yhteensä noin 14 kilometriä.
Aulangolla oli myös  hedelmä- ja kasvitarhoja, sekä runsaasti lämmitettäviä kasvihuoneita. Kasvitarhassa oli vuonna 1912 kaksitoista eri kasvi- ja hedelmähuonetta, kuten esimerkiksi viini-, aprikoosi-, luumu-, ananas-, kirsikka-, viikuna-, omena- ja päärynähuoneet. Erilaisia taimilavoja oli yli tuhat ja vihanneslavaikkunoitakin kaksisataa. Kasvitarhan pinta-ala oli useita hehtaareja.

Lisäksi Aulangolle rakennettiin graniittilinna luomaan mielikuvaa siitä, että alueella olisi aikoinaan todellakin ollut vanha Aulangon linna. Suurin kivityö tapahtui kuitenkin varsinaisen Aulangonvuoren kohdalla, josta vanhat, alkeelliset suojarakenteet raivattiin pois. Vuonna 1907 vuorelle rakennettiin 33 metriä korkea, arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema graniittinen näkötorni. 
Aulangolle rakennettiin myös kevyempiä puistorakennelmia, kuten erilaisia huvimajoja ja temppeleitä. Niissä kävelymatkoja tehnyt vaeltaja tai everstin vieraiden kärryt saattoivat pysähtyä levähtämään tai nauttimaan virvokkeita. Näistä huvimajoista ja temppeleistä on yhä muutamia jäljellä, joskin monet puiset rakennelmat ehtivät lahota, ennen kuin jälkipolvet ymmärsivät niiden arvon. 
Kun eversti Standertskjöld alkoi tulla vanhaksi, matkustaminen Aulangolle tuli hänelle yhä hankalammaksi ja hän päätti luopua Aulangosta.
Aulanko ja eritoten sen puistometsä olivat olleet kaikille avointa matkailualuetta jo everstinkin aikana, joten alueen siirtyminen kaupungin omistukseen tapahtui melko kivuttomasti. Vuonna 1927 Hämeenlinnan kaupunki vuokrasi Aulangon.
Aulangon puistometsän hoidosta vastaa Metsäntutkimuslaitos. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti, mutta luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös luonnontilaista metsää.
Syksyn 2001 myrskytuhot muokkasivat Aulangon puistometsää enemmän kuin mikään muu ulkoinen voima sitten eversti Standertskjöldin rakennustöiden.

Puistoalueelta on aikojen saatossa kadonnut useita everstin rakennelmia, mutta alueella yhä on säilynyt erilaisia huvimajoja sekä kaksi lampea, Joutsenlampi ja Metsälampi, vesilintuineen, tekosaarineen ja vanhoine ikipuineen. Lisäksi golfkenttä ja sillä risteilevät lehmuskujat kertovat Vanajaveden laakson vehmaasta kasvuympäristöstä.
Aulangon puistometsä julistettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1930, ja alue siirtyi Hämeenlinnan kaupungilta kokonaan valtion omistukseen 1960-luvulla.
Luonnonsuojelualueella vierailee vuosittain noin 400 000 kävijää.
Teksti: Wikipedia  





Itse torniin ei ole pakko kiivetä komeita 
maisemia nähdäkseen, sillä tornin edessä 
on tällainen näköalapaikka josta näkee 
upeaa kotimaatamme aivan loistavasti. 



Näköalapaikalta kuvattua... 





Tornin juurella kasvoi herukoita. 







Tornin juurella on pieni kahvila. 
Vieläpä koiraystävällinen koirakahvila... 





Kahvilassa oli myös gluteenittomia tuotteita, 
mukava henkilökunta ja kivoja istumapaikkoja 
joista voi valita mieleisensä.











Aulangon puistometsä on laaja ja sisältää 
paljon nähtävää ja koettavaa. 
Tässä on Aulangon joutsenlampi. 
Joutsenet eivät kyllä nyt olleet 
kotona lammellaan, mutta kaunista siellä 
oli hetki istahtaa. 















Joutsenten sijaan paikalla oli mm lokkeja. 










 Yksi puistometsän tornimaisista huvimajoista, 
ns Onnen temppeli... 





Poisajellessa bongattiin hevosia... 

Ps: äitimamani kertoi että olen 
minä pieneä ollut Aulangolla, 
mutta minulla ei ole siitä 
mitään muistikuvaa. 
Samoin Suomenlinnassakin 
olen perheen mukana ollut mutta 
en muista. Tai ehkä himmeästi muistan jonkin mustan tykin, jonka päälle sisko nostettiin. 
Siitä on olemassa valokuviakin. 
Mutta Aulangolta ei ole edes kuvia... 

Tai ei ollut, mutta nyt on. :) 














Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....