Näytetään tekstit, joissa on tunniste taloja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taloja. Näytä kaikki tekstit
12.1.2018
Muualle mahtumattomia
Labels:
autiopiha,
autiotalo,
hylätty,
Italia,
joulureissu,
katto,
muratti,
Myytävänä,
pientä laittoa,
Puita,
Slowlife,
taloja
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
14.1.2016
Pientä laittoa
Missä tahansa liikummekin, silmäni löytävät
aina taloja, joissa olisi noin niin kuin
pienen pintaremontin tarvetta.
Tämä rakennus reissullamme, sijaitsi Gibraltarinsalmella,
Tarifan kaupungissa, ja sen korjaaminen lienee mahdotonta,
koska meri kyllä tuhoaa kaiken alle aikayksikön.
Merkillistä että tuonne rannalle on kellekään edes koskaan
tullut mieleenkään rakentaa talo.
Luonto ottaa omansa
eli vapaan rantansa takaisin
ennemmin tai myöhemmin.
Tämä hieman vajavainen talo sijaitsee vuorilla.
Näen sen kauneuden,
vaikka siitä nyt puuttuukin muutama palanen...
Kaikkein lohduttomin oli varmaankin tämä
laakson talo, jossa enää muutama pystyssä oleva tiiliseinä
kertoo siinä paikalla joskus jonkun asuneen,
rakastaneen, eläneen,
Labels:
Andalucia,
atlantti,
autiotalo,
Espanja,
Joulukuu,
Pientä pintaremonttia,
Reissukuvia,
Slowlife,
taloja,
Vuoristo
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)