Punaista hehkua

Harmi, kun näitä villiviinin kauniita
oksia ja lehtiä ei voi mitenkään syksyisin säilöä joulua silmälläpitäen...



Siivosimme eilen varastoamme.
(Ties monettako kertaa. -Kuka ihme sen aina pistää sekaisin? )
Ja toimme joulutavaralaatikot esille.



Menenpä niistä nyt aarteita etsimään.





Patrizion tahdissa laulellen...

Kansa joka pimeässä vaeltaa

Mitä ihmettä?
Vaikka valo on miullakin ollut aiheena
muutamassakin kirjoituksessa, niin havahduin todellisuuteen: Pimeäähän me suomalaiset rakastamme!

Enkö vaan itsekin nauti esimerkiksi pimeässä kävelystä? =)
Vai onko se vain ikioma, erakkomainen luonteenpiirteeni?
Pidän siitä, että yöt ovat oikeasti pimeitä.
Valoisa yö ei minusta tunnu yöltä, eikä valoisassa voi kunnolla edes nukkua.


Pimeän ja syksyn nautinnasta kertoo omakohtaisesti eräässä lehdessä kirjailija Eppu Nuotiokin.

(Ööö... Veimme juur tänään lehtiä lehtiroskikseen, enkä kuollakseni muista lehden nimeä. Se joka tietää k.o. lehden nimen, valaiskoon minua!)
En kehtoo mennä kaivamaan sitä lehtiroskista. Tänään. ;) Vaikka pimeää oiskin...

Uusimmassa Me-lehdessä 12/06, Pirkko Koivu on koonnut eri ihmisten mielipiteitä aiheesta "Näinkö joulu tulee?" Kohdassa sää:
Toisaalta ilmaston lämpeneminen harmittaa joulunviettäjiä varsinkin jos jouluna ei ole lunta. Toisaalta "myös pimeys on suomalaisille tärkeää, vaikka siitä valitetaankin:
Espanjassa emme avanneet ikkunaluukkuja koko jouluna, jotta saisimme auringonpaisteen pois ja tilalle tunnelmallista pimeyttä. 

Madridin suomalaisessa koulussa peitettiin ikkunat mustilla jätesäkeillä, jotta saataisiin sama vaikutelma." =D


Vuosikymmeniä Italiassa asunut, ja kylmään Suomeen palannut Eija Wager puolestaan kertoo kolumnissaan Kodin Kuvalehdessä
nro:23, suomalaisista, "sisätilojen kansana:"
"Syksyä rakastetaan, se antaa oikeuden sulkeutua sisälle.
Nyt voi unohtaa pihagrillin ja pääsee sisälle syömään, voi pusertaa pinoon epämukavat puutarhatuolit ja kaivautua sohvan nurkkaan. Enää ei tarvitse suojata silmiään auringolta,
vaan voi sytyttää kynttilät." =)

Wager kertoo vielä muistojaan:
"Tapasin kerran Italiassa Helsingistä palanneen turistiryhmän.
Maassamme vierailleet kertoivat vihdoin ymmärtäneensä kuinka ihmiset pohjoisessa säilyvät hengissä talven yli: he kaivautuvat maan alle. Helsinkiläiset voivat elää ja toimia
kaupungissa tulematta koskaan ulos. Turistit hämmästelivät maan alla kulkevien käytävien verkostoa. Yritin kyllä varovasti väittää, että kyse on myös tilojen käytöstä ja että kyllä maanpäällinen elämä on mahdollista pakkasellakin." =D

No Mercy

Kolmen miehen yhtye on supersuosikkini jo vuosien takaa.
Tässä muutama linkki No mercyn musiikkikappaleisiin.
Ne vaan ovat niin mieluisia, etten osaa valita parasta...
Kitarat, latinorytmit, näiden miesten lauluäänet...
Plussaa tuovat lisää nuo kaikki kauniit videot.
Tuo viimelinkattukin on kuvattu, aah, Venetsiassa!

Tykkään! =D


Kitarat ja rytmi kolahtavat! Soololaulaja Marty Cintron usein
soittaessaan pitää kitaraansa melkein pystyasennossa... =)

Tästä kipaleesta tulee mieleeni,
kun vuosia sitten myin kerran pois
valkoisen pösöni ja lähdin Nunnukan kanssa
Fuerteventuran lämpöön kahdeksi viikoksi.
(Nunnukka oli silloin 5v ja pojat olivat Maman luona)
Hotellilla sijaitsevan discon DJ:lle sai esittää toivekappaleita.
Mie usein toivoin tuota...
"Please, play No mercy... And I miss you "


Jos HE tulisivat
(mikä on valitettavasti varsin EPÄtodennäköistä)
joskus keikalle suomeen,
mikään ei pidättelisi mua poissa yleisön joukosta!!! =D

Pitkä syksy

Vesijärvi jo kerran yritti tänä syksynä käydä horrokseen uinumaan,

mutta tuulet ja lämmin sää ovat sen jälleen sulattaneet.







.

Lohduksi

Muutama päivä sitten sain tällaisen meilin:




Ei niin onnetonta päivää
ettei pientä ilon kyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran kuurankiteen
kimalluksen verran.
Ja taas jaksat,
etkö jaksakin?




Maaria Leinonen






-Kiitos lähettäjälle... =)

Hämäränhyssyä

"Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken,
Päivänsdäde viimeinen..."




"Hämärä jo maille hiipi
Päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen..."





"Niin lähti kaunis päivänsäde,
mutta vieläkin,
kun Menninkäinen yksin tallustaa,
se miettii
miksi toinen täällä valon lapsi on?
Ja toinen yötä rakastaa?"







Päivänsäde ja Menninkäinen
Sävel ja sanat: Reino Helismaa

Opiumin tuoksua

 

 

 

En saanut kunnolla nukuttua. Heräilin vähän väliä. Pitkin yötä. -Ilmankos unenpöppörössä olen kirjoittanut runonkin haasteeseen, jota ei ollut edes olemassa! =) Hehee! 

 Vatsakin oli ihan kipeä. Kai mää jännitin niin ekalle päivälle kurssille menoa... 

Lähtöhetkellä, ulko-ovella tuntui, että miun kaulahuivi on tunkkainen ja niinpä palasin vielä huoneeseeni, komerolleni ja suihkautin ilmaan ikivanhaa parfyymiani Opiumia ja kävelin itse siitä tuoksupilvestä... 

Pohdin, haisenko nyt aivan liikaa ja kyselin Nunnukalta ja Miihkalilta, jotka torstaisin menevät myöhempään kouluunsa, jotta haisenko mää kauheesti. 

Miihkaliparka alkoi köhimään ja sai soperrettua jotta: -Joo! 

Nunnukka kysyi diplomaattisesti jotta haluanko rehellisen vai kieron mielipiteen? Tahdoin rehellisen. Vastaus oli: -Ounou... No emmää sit voi kertoa... 

Mutta miulla alkoi olla kiire pysäkille ja pohdin, jotta varmaan kova tuuli, joka ulkona tuntui viuhuvan, veisi pois pahimman katkun. 

Seisoin pysäkillä ja katselin kun vanhempi naishenkilö talutti pienen pientä koiraa, jolla oli jonkinlainen toppatakki päällä. Koira tutki kaikkea ja kävellä vipelsi pikkuruisilla jaloillaan. 

Miun kohdallani koira nosti päätään ja alkoi yskiä ja köhiä aivan kamalasti heilahdellen - koko pieni pötkökoiraparka - rajusti yskäisyjen voimasta puolelta toiselle! 

Nainen vilkaisi minua, nosti koiran syliinsä ja käveli nopeasti pois. 

Voi koirimusparka! Mun parfyymikö sen kauhian yskänpuuskan sille aiheutti?!!!

 

Bussissa, jonkin matkaa ajeltuaan, kuski laittoi ilmastoinnin puhaltamaan kovaäänisesti bussiin viileää ilmaa, täysillä taaksepäin... Hmmm...

Kurssipaikalla luokassa, mun ympärille jäi tyhjiä pöytiä...  

Olin nainen jonka ympäriltä tuolit vietiin... 

Sitä tuoksua oli vissiin sitten liikaa? ;D 

 

Mitä tästä opin? Älä käytä vuosikymmeniä vanhaa parfyymiä, vaikka uutta ei olekaan varaa (koskaan) ostaa. Vaihda lempituoksusi lähikaupan vähemmän haisevaan. =D  

 

 

 

 

Nauru on vakava asia

Luin ihan hiljattain, että ihmisen pitäisi nauraa joka päivä ainakin 15 minuuttia.
Se on hyväksi terveydelle. 

Ja näinpä kertoo ainakin City-lehti:

"Nauru on vakava asia. Ja suomalaisilla on nauruongelma."

-Suomalainen nauraa päivittäin viisi minuuttia, vaikka hänen pitäisi nauraa puoli tuntia, sanoo naurukouluttaja Vesa Karvinen. Hänen mukaansa "Nauru on sisäelinten hölkkää"

Ranskalaisen neurologin - naurun psykosomatiikkaa tutkineen ja siitä
kirjan kirjoittaneen - Henri Rubinsteinin mukaan parin minuutin nauru vastaa 45 minuutin täydellistä rentoutumista.


Eikä siinä vielä kaikki: nauru on turvallinen laihdutuslääke. Se laskee kolesterolia ja vahvistaa sydänlihaksia.

Nauru on myös terapeuttista.
"Se lievittää jännitystä, vihaa, pelkoa ja epävarmuutta."

Nauru suojaa ahdistavilta tilanteilta.
Esimerkiksi Karvinen on pitänyt nauruseminaareja hautausurakoitsijoille.

Naurulla on myös tehtävänsä tehokkuustaloudessa; se lisää luovuutta ja oivalluskykyä.

"Luovuus lisääntyy, koska nauru luo mielihyvää. Rentoutuneena ja hyväntuulisena oivaltaa asioita paremmin."

Jokaisen yritysjohtajan on siis syytä harkita,
kannattaako järjestää kalliita luovuustunteja,
-vai tulla töihin housun vetoketju auki."