Haukkaa, haukkaa hedelmää

Omenaa tai päärynää...

Menee vielä aika ennen kuin näitä voi haukata. 

Vielä muutama ämpärillinen vettäkin... 
Oikeastaan kaikki pihakasvit ovat eläneet tämän oudon kesän kastelun varassa. 

Nurmikkoa emme ole kastelleet, 
mutta sekin pitää leikata oikeaan 
aikaan, ettei se pala keltaiseksi. 

Ylimmässä kuvassa oli päärynän- ja tässä omenan alkuja.

Kaikki pienet päärynänalut on suojattu 

pitsikankaasta ommelluilla pussukoilla. 

Etteivät räksät ja 
 harakat huomaisi niitä... 

Omenapuiden kaikkia hedelmiä ei voi mitenkään 

suojella mutta niistäkin on muutamia pussitettu 

samasta syystä kuin päärynätkin... 

Harakat ja räksät ovat ihan mieliharmeja 

tässä pihassa, käpytikkojen ohella. 

Vielä kerran puiden kukintaa

Omenankukkien ihanaa paljoutta tänä 

keväänä 

ei voi liikaa hehkuttaa. 

Ne olivat niin suloinen näky, nuo

täynnä kukkia olevat puut joka paikassa. 

Viime kesän sateet olivat tehneet puille hyvää. 

Meidän päärynäpuun ensimmäiset 

kukat ikinä olivat myös viehkoja! 

Jopa pienimmätkin omenapuut olivat 

tikahtua kukkapaljouteensa. 

Jännityksellä nyt sitten odotamme, 

kuinka paljon  omenia saamme...

Terttuslejan kauneutta. 

Valitettavasti tämä pensas oli 

sitten väärässä paikassa ja se 

piti leikata alas. 

On nääs pihalla kesäjuttuja tekeillä... 

Kyllä selja muutamassa vuodessa 

taas piristyy... 

Pioneissa oli hassusti nuput jo toukokuussa... 

Orapihlajan kukkia. 

Koivuangervon kukkia. 

Pihlajakin kukkia 

mutta aika vähänlaisesti. 

Nyt ei tule siis hurjaa 

pihlajanmarjavuotta. 

Ensi talvena on siis lunta 

ihan tolkuttomasti? 

No, viime talvena sitä olikin  

korkeimmillaan vain vajaat 18 cm... 

Jostakin omatekoisesta kranssista on joskus kukkapenkkiin 

tipahtanut sembramännyn siemen josta kasvoi kaksi pientä 

tainta, joista toinen on tässä ruukussa. 

Pitänee miettiä sille kiva paikka.

Taustalla näkyy vielä orkideoitani...
Niitä joita olen kerännyt ja talvettanut ja
saanut uudelleenkukkimaankin.
Nyt niitä ei enää ole. Niihin tuli
villakilpikirva, jota en saanut pois... =(
Piti heittää ruukkuineen kaikki
kymmenen rakasta orkideaa roskapönttöön.
Huoh... =( Yhyy... =(

Ainoa kukkiva asia pihassa tänne muuttaessamme 

oli muutama syreeni. Tässä niistä isoin jonka 

viime syksynä leikkasin ja sepäs 

siitä innostui kukkimaan kovasti tänä keväänä. 

Hups, tännekin eksyi omenapuun kukkia... 

Kukassa juuri nyt

 Kirjopikarililjoja ilmaantui esiin tänä 

keväänä yllättävän vähän vaikka syksyllä 

istutin niitä jopa lisää kukkapenkkeihin. 

 Jokin kato aina käy sipulikukissa... 

 Kesäpikkusydän puolestaan leviää ja 

valloittaa villisti uusia alueita kukinnalleen. 

Särkyneestäsydämestä osa näyttää 

paleltuneen kuoliaaksi talven pakkasissa. 

Harmi, koska pidän siitä. 

Sitä valkoista versiota olen monesti 

uudelleen ja uudelleen istuttanut pihaamme 

mutta aina talvi vie senkin... 

Näitä oransseja tulppaaneja istutin myös 

monta kymmentä! 

Mutta esiin nousi vain kolme kappaletta... 

 Tällaisia aurinkoja ne olisivat kaikki olleet 

jos olisivat elää saaneet... 

Lemmikkejä meillä kasvaa 

tuota noin vähän joka puolella! 

Tunnustan. Syy on minun. 

Olen niitä innoissani joka paikkaan 

levittänyt, jopa naapurin puolelle 

ihan vahingossa... 

Kukkapenkin vahvassa mullassa 
ne suorastaan rehottavat! 

Mutta kun ne ovat niin kauniita.  

Ihme että nämä nelisenkymmentä valkoista 

tulppaania ilmestyivät maan pinnalle. 

Ne olivat tosin kauhean lyhytikäisiä. 

Kukkivat ja lakastuivat 

ihan vaan muutamassa päivässä.  

Aurinko lie näännytti?  

Tämä kuuma kausi näännyttää 

kenet ja minkä tahansa. 

 

Nämä kaksi tulppaania ovat sitkeästi 

aivan ensimmäisten 

tänne istuttamieni peruja.  

Ne kasvavat nyt melkein 

syreenin alla, suojassa paahteelta. 

 Näitä piti olla puolen sataa ja 

vain yksi ainoa ilmaantui paikalle... 

Meillä ei ole edes myyriä...? 

Kai se on tuo julma talvi 

pakkasineen joka nämä aina tuhoaa? 

Nämä sitkeät senjoritat olen siemeninä 

tuonut mukanani Espanjasta, istuttanut multiin 

viime keväänä, ihaillut koko kesän niiden 

innokasta kasvua ja tosi suuria kukkia, 

siirtänyt syksyllä ruukustaan kukkapenkkiin 

ja !hola, siellähän ne yhä ole`! 

Ihania matkamuistoja! 

Helmililjojen aikakin on juuri nyt. 

 Tämän ainavihreän toin 

mukanani Mamani mökiltä.

Pensasaidanteemmekin kukkii. 

On se hieman kasvanutkin. 

 Omenapuut kukkivat, 

kirsikkapuut kukkivat, 
syreenit kukkivat, 

niin ja voikukat... =D

 Ehdinkin jo kertoa että vihdoin 

päärynäpuummekin kukkii! 

Jei!

Näistä narisseista heräsi 

tähän kevääseen vain tämä 

yksinäinen... 

 Hän on yhtä yksinäinen 

hieman erilainen narsissi... 

Huoh.

Olemmekin ajatelleet siirtää 

suuremman kukkapenkin paikkaa, 
jossa tätä talvituhoa koetaan. 

Jospa se auttaisi? 

Metsä- aho ja kuukausimansikat kukkivat, 

mutta ne entiset komeat kasvimaamansikkamme 

(kin) paleltuivat, joten ostin uusia taimia. 

Eihän kukaan voi elää 
kesäänsä, 
ilman makeita mansikoita.

Miten pienestä kaikki alkaa

Tarvitaan tuulta tai eläimiä viemään puiden 

siemenet sopivalle paikalle jossa ne saavat 

kasvaa ja kehittyä, jos maaperä ja ravinteet 

sekä vesi ovat sopivassa suhteessa. 

Vuosikymmenien kuluessa niistä kasvaa 

lehti- tai havupuita 

meidän kaikkien iloksi ja hyödyksi. 

Ylimmässä kuvassa on vaahteran kukkia. 

 Alemmissa jo lehtiäkin... 

Sellaisia pehmoisia ja nahkeita. 

Tämä vaahtera on jo hurjan vanha, 

mutta hyvin kaunis.

Keväisin saamme hurmaantua yhä uudelleen 

ja uudelleen kasvun ihmeestä. 

Miten lehdettömiin puihin puhkeaa elämä. 

Tässä omenapuun kukkaan puhkeamista. 

Ja jos hyvin käy, on tarpeeksi pölyttäjiä, 

on valoa, lämmintä ja kosteaa 

ja sataakin silloin tällöin, 

niin syksyllä saatamme saada omenia! 

Pihalla on jo monen monituista 

pensasta ja puuta joita saamme ihailla.

Päärynäpuumme innostui kukkimaan 

ensimmäistä kertaa ikinä. 

Se on istutettu pihaamme jo 

kesällä 2011...

 Saapa nähdä tuleeko 

puuhun yhtään päärynää...