Sadepäivän juhlintaa

 

 

 

 

 

Kaikki elämä on riippuvaista vedestä, 

joka pitää maailmamme vihreänä, 

raikkaana ja kauniina. 

Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ja kulttuurit 

kaikkialla maailmassa ovat juhlineet sadetta 

ja sen elämää antavaa voimaa.

Tekniseltä ja tieteelliseltä kannalta sade on olennainen osa 

veden kiertokulkua. Sade on elintärkeää kaikelle elämälle maapallolla. 

Sade on pääasiallinen tapa, jolla taivaalla oleva vesi laskeutuu maan pinnalle 

tarjoten juomia eläimille ja kasveille, lataamalla maanalaisia

pohjavesikerroksia, täyttäen joet ja järvet.

Kun ajattelet asiaa tästä näkökulmasta, näet, 

miksi sade on tärkeää 

ja miksi sitä pitäisi vaalia ja juhlia.

Riippuen missä päin maailmaa asut, 

sade voi olla jotain, johon olet hyvin tottunut! 

Jotkut ihmiset näkevät enemmän sadetta kuin aurinkoa, 

ja tämä voi saada heidät turhautumaan siihen. 

Loppujen lopuksi kukaan ei pidä joutumisesta massiivisen 

sateen keskelle, eihän? 

On kuitenkin monia syitä, 

miksi meidän pitäisi rakastaa sadetta!

 

Oletko koskaan maannut sängyssä kuunnellen sadepisaroiden 

osumista ikkunaan? 

Se on niin rauhoittavaa ja rentouttavaa. 

 

Kuinka moni meistä on käyttänyt sadepäivää 

täydellisenä tekosyynä mukavan, 

laiskan ja kodikkaan luppopäivän viettoon? 

- Minä ainakin!

Sadepäivän historiaa 

 

Teemapäivä syntyi yli sata vuotta sitten, 1800-luvun lopulla, 

kun Waynesburgissa, Pennsylvaniassa, USA:ssa maanviljelijä 

Caleb Ely huomautti paikallisessa apteekissa, miten hänen syntymäpäivänään 

-joka oli 29. heinäkuuta - aina satoi. 

Apteekkari William Allison alkoi pitää kirjaa sateista.
Aikanaan hänen veljensä Albert Allison siirtyi apteekinpitäjäksi 

jatkaen säähavaintojen keruuta.
Vuonna 1920 Byron Daily otti tämän työn itselleen 

ja jossain vaiheessa Sadepäivä pikkuhiljaa syntyi.

Paikallinen lehdistö teki Sadepäivää tunnetuksi 1930-luvulla. 

Vuoteen 1979 mennessä se oli muuttunut jo kansanjuhlaksi.
NBC: n Today Show teki Rain Dayn tunnetuksi 

kansallisesti vuonna 1985.

Tällä hetkellä joka vuosi Waynesburgissa järjestetään

 Rain Day festivaalit, viihdettä oikeustalon portailla, 

taidekäsityön myyntiä, ruokamyyntiä, 

lasten pelejä, kilpailuja, kuten sateenvarjojen 

koristelukilpailu sekä Miss Rain Dayn nimeäminen. 

Ihmiset ovat alkaneet juhlia Sadepäivää 

omillakin asuinalueillaan ja muissa maissa. 

Miksi emme siis mekin...? =) 

Kuinka sadepäivää vietetään?


Sadepäivää voi juhlia monella eri tavalla. 

Jos satut asumaan lähellä Waynesburgia, sinun kannattaa

harkita matkaa kaupunkiin juhlimaan sadetta.  

Jos olet jossain, missä sataa, voit suunnata ulos 

tanssimaan, laulamaan tai vain kävelemään sateessa. 

Siinä on jotain uskomattoman virkistävää!

Voit tarjoilla herkullisen aterian tuoreista vihreistä ja muista 

vedestä riippuvaisista asioista ja pohtia, kuinka onnekkaita 

olemme voidessamme elää sateisessa maailmassa.

Voit myös viettää sadepäivän oppimalla lisää sateesta 

ja sen tärkeydestä. 

Internetin ansiosta on helpompaa 

kuin koskaan saada käsiimme tietoa ja oppia lisää maailmasta.

Voit saada tietoa osista maailmaa, joissa sataa eniten, 

sekä niistä, joissa sataa tuskin ollenkaan.

Sateesta löytyy myös paljon mielenkiintoisia faktoja, 

joista osa saattaa yllättää. 

Tiesitkö että esimerkiksi on olemassa sellaisia sateita, 

joissa sadepisarat eivät saavuta lainkaan maata.

Voit myös opetella, kuinka sademäärät ennustetaan 

erityyppisistä pilvistä. Se on todella kiehtova aihe, 

johon kannattaa syventyä. 

 

Tai mikset hemmottelisi itseäsi uudella sadetakilla? 

Valittavana on niin monia eri vaihtoehtoja.
 Punaiset takit ovat olleet muodin huipulla monta vuotta 

– miten täydellinen tapa piristää sadepäivää.  

 

 

Sadepäivä

#RainDay

 

Days of the year

Checkiday.com

  

 

Gelatoa ja aikaista kevättä

Ihan ensimmäistä kertaa ikinä 

maistoin Roberts Coffeen gelatoa Hanin kanssa

eräänä sateisena helmikuun päivänä. 

Olihan se hyvää mutta hieman turhankin 

makeaa miun makuuni ja juuri minulle tietenkin

laittoivat suuremman annoksen. Loppu oli jo ihan suorastaan työlästä syödä. =D 

Maistoin vanhanajan vaniljaa sekä 

suolaista kinuskia. Hanilla oli vaniljaa sekä 

mansikkaa, joka olikin yllättävän hyvää, ihan aidon makuista,

kun hän tarjosi minullekin maistiaisia siitä. 

Vaniljakin oli ihanaa. 

Rakastan kaikkea vaniljaista... 

-Ja kanelia kans... 

Totta kai piti kahvitkin ottaa 

kun kerran Robertsissa oltiin. 

Ihan pienet ja tavalliset vaan... 

Laitoin omaani liikaa maitoa. 

- Kotona juon "murukahvia" 

ja siinä vesi on kiehuvaa, joten tuli vahingossa

laitettua maitoa sitten samalla lailla 

kuin kotona... ja tulos oli aika haaleata. 

Tykkäämme istua aina noissa nahkatuoleissa 

kun Robertsissa olemme... 

Sade kastelee nyt kaiken. 

Ihmiset kertovat, että pihoilla ja mökeillä kaikki homehtuu... 

Se on tämän kosteuden syytä. 

Ilman pakkasta kaikki flunssatkin kestävät kauan 

eivätkä meinaa ilman jälkitauteja lähteä pois... 

Meilläkin kesti flunssa/
keuhkoputkentulehduskierre
melkein kuukauden päivät.

Äsken tuon sateen keskellä pilvien välistä pilkahti aurinko kuin kiusoitellakseen. 

Joidenkin pihoissa ovat kevätkukat jo esillä!!!

Ajatella, helmikuussa! =D 

Kevät tulee takuulla ennätysaikaan tänne eteläiseen Suomeen...

Pohjois-Suomessa joutuvat kevättä hieman odottamaan, kun ne meidän etelänkin lumet satoivat sinne ja he saivat siten lumibonukset... 

PS: Tänään on Satunnaisten kilttien tekojen päivä. Ilahduta jotakuta... 

Vesisadetta ja huulipunaa?

 
Tänään on Maailman ylikulutuspäivä. 

Ihmiset ovat kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat tänään, 29.heinäkuuta. Kulutamme vain seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Ylikulutuksen suurimpia syitä ovat eläinperäisen ruuantuotannon vaatima maapinta-ala sekä liikenteen ja asumisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Nykyisellä kulutuksellamme tarvitsisimme 1,7 maapalloa, jotta luonnonvarojen käyttö voitaisiin kattaa kestävästi. Ylikulutuspäivän ajankohta perustuu Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin. Teksti WWF Suomi 

Suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä 
oli jo 5.4.2019. 

********* 

 

 

Tänään on lisäksi mm Sadepäivä. Sade kyllä tekisikin hyvää maailmallemme, 
koska älytön helle uuvutti jo luonnonkin! 

Kaikkialla on kauheasti keltalehtisiä puita, 
kuin olisi syksy jo ja pitkällä. :( 
Tienpenkatkin näyttävät monin paikoin aivan kulottuneilta, 
niin kuin monien nurmikotkin... 
(nurmikoiden kulottuminen tosin johtuu 
väärään aikaan leikkaamisesta...) 

Toivon että säänennustajat ovat oikeassa
ja sää viilenee normikesäksi. 

Nyt on myös Lasagnepäivä,

Kansainvälinen tiikeripäivä,

Kansainvälinen kanansiipipäivä 

 

...sekä Huulipunapäivä.

Sataakohan tällä viikolla?

Tänään alkaa Naistenviikko. 

Mummoni sanoi ennen, että jos 

naistenviikolla sataa, niin 

sataa viisi viikkoa. Kaikenlaisia 
muitakin uskomuksia on naistenviikosta 
olemassa. Tosin kyllähän ne kasvit 
ja puut sadettakin välillä tarvitsevat, 
mutta viisi viikkoa perätysten olisi 
sentään hätävarjelun liioittelua. 

Täytyy siis vaan toivoa, 
ettei sada... 

Mutta monet nimipäivä-
kahvit ovat kyllä tällä 
viikolla tiedossa. =) 

- Ai niin, paitsi ettei 
nimppareita enää oikein vietetä... 
Se on kai vanhanaikaista...   


Silti, hyvää nimipäivää 
kaikille viikon sankarittareille. 


******

Tänään on myös

Nelson Mandela päivä 

*******

Tänään on myös mm Kaviaari- 
sekä Chili-dog-päivä. 

Lasagnea sateella

Tänään on Sateen päivä.  
Kunpa vaan oikeasti sataisi... 

Samalla on myöskin Lasagnepäivä, 
ja mikäs, sehän olisi mukavaa herkutella 
kunnon valkosipulisella pastaruualla 
istuen sisällä lämpimässä kun ulkona sataa. 

Tänä kesänä sateet ovat olleet harvassa. 
On ollut ihan outo kesä! 

Vaikka tämä tuntuu ihan oudolta 
muiden mielestä, niin minulla 
on ollut ikävä viime kesää... 

Naistenviikolla sataa aina

Sateen tuoksu
 
  johtuu tutkimusten mukaan siitä 
- ei kovin romanttisesta seikasta - 
että bakteerit kastuvat, 
mutta minä
pidän silti sateen tuoksusta 
ja kaipaan sitä juuri nyt.


Superhelle saisi jo riittää... 

Nyt olisi -asiasta toiseen-
luvassa lukemattomia nimipäiväkahveja ja 

-kakkuja, koska sattuu olemaan ajanjakso, jolloin 

kalenterissa on viikon ajan vain naisten nimiä. 

Tällä viikolla juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Mariaa, 

Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa  
ja Tiinaa lukemattomine nimimuunnoksineen. 

Harmilista ettei nimipäiviä vietetä enää yhtä innokkaasti
kuin ennen, jolloin nimipäivä oli hyvä syy poiketa
kahveelle, vaikkapa kukkapuskan kanssa.

Entisaikaan naistenviikolla seurattiin erityisen tarkasti säätä, sillä viikko ajoittuu heinäntekoaikaan. Vanha kansa sanoi ettei naistenviikko ei mene ilman sadetta, sillä naiset ovat kovia itkemään.

Syy sateeseen laitettiin kunkin nimipäivänviettäjän tiliin, 

ja syntyi kaikenlaisia sanalaskuja, esimerkiksi "Mataleena itköö mielellään" 

tai "Reeta pissii pirahuttaa". Syynä käsitykseen naistenviikon sateisuudesta 

lienee se, että heinäkuun loppupuolisko on tyypillisesti sateista aikaa. 

Otsikon Naistenviikolla sataa aina, on 

todennut monesti oma mummoni 

sekä äiti-mamani. 

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan täysin poutaisia naistenviikkoja on 

keskimäärin kerran 10 vuodessa ja saman verran on naistenviikkoja, 

jolloin sataa kuutena tai kaikkina seitsemänä päivänä. Tyypillisintä on, 

että naistenviikolla sataa kolmena tai neljänä päivänä. 

Pidätkö enemmän juustokakusta 

kuin täytekakusta? 

Itse tykkään ehkä enemmän 

kunnon täytekakusta.

Asiasta ihan toiseen, 

tänään on myöskin Nelson Mandelan -päivä. 
On 100 vuotta hänen syntymästään.

Käyskentelyä

Käveletkö mielelläsi? 

Tänään saisit käyskennellä oikein 

teeman suosittamana koska on

Maailman käyskentelypäivä. 
Reppu eväineen siis selkään 
ja menoksi 
ja luontoon kävelemään. 

Tosin Pekka Pouta on povannut 

VIHDOIN meille sitä sadetta, 

joten en tiedä kuinka helppoa 

tai hankalaa 

kävely tänään onkaan.  

Mutta jos ei sada, niin minä 

kyllä tanssin sadetanssia! 

Luonto alkaa olla jo ihan kuin elokuussa, 

nurmikot kulottuneet, puut keltaiset, 

kasvit kukkineet... 

Tänään on myöskin

Kissa Karvisen päivä. 

Kukapa ei tuota laiskanpulskeaa 

kissaa rakastaisi? 

Minun oikea kissani joskus (kuvassa)

vuosia sitten oli nimeltään Karvinen. 

Kastele kukkasi!

Koko Suomessa on ollut jo liiankin pitkään hellettä ja kuivaa. 
Maa suorastaan huutaa vettä monin paikoin, istutuksista puhumattakaan. 

Koko maassa on metsäpalovaroitus ja 
avotulen teko kielletty. 

Valitettavasti tänne eteläiseen 
Suomeenkin vettä on povattu vasta monen päivän päästä. 
Onneksi sitä saa vielä vesihanasta. 

Tänään olisi todella hyvä päivä kastella kasvit pihalla, 
parvekkeilla ja terasseilla, 
onhan Kastele kukkasi -päivä. 

Nurmikon kastelu puolestaan on 
turhaa egoistista veden tuhlausta. 
Nurmikko piristyy kyllä sitten 
kun vettä sataa taas taivaalta.

Vanhan sillan alla

Reissullamme oli enimmäkseen aurinkoisia 
päiviä, mutta muutama harmaa päiväkin 
mahtui joukkoon. 

Eräänä päivänä menimme hieman kauemmaksi 

Addajoelle, ajellen sen yli kulkevaa vanhaa siltaa 

pitkin joen toiselle puolelle ja vaelsimme sitten 

kävellen sateisen usvaisena päivänä parin sadan 

metrin kaltevan pudotuksen alas joen rantaan. 

Sillan alapuolella, 

yksikaistaisen autotien alla 
omassa kehikossaan, 
kulkee myös junan rata. 

Näimme alhaalta päin, 
kuinka juna puksutti 

hitaasti sillan päästä päähän. 

Rinne joen varrella on paikoin 

aikamoisen jyrkkä. 

Suojelus ei ole pahitteeksi 
joten pyhimyksiä tarvitaan. 

Ainakin heille, jotka hirmuista 

vauhtia menivät joenvartta 

polkupyörineen alas! 

 Parempi katsoa 

kuin katua. =) 

Joella on 

vanha vesivoimalaitos 

kanavineen.

Voimalaitoksen nurkilla 

kuvattua... 

Voimalaitoksen vesikanavia 

jotka kahlitsevat hetkeksi 

virran vesimassat.

Tässä joki on jo taas vapaa 

kulkemaan.

 Taas tapasimme joutsenet! 

Niillä oli seuralainenkin. 

 Koko ajan ne 

piiloutuivat paparazzilta, 

ollen syövinään... =D 

No joo, joo, söivät 

ne oikeastikin... 

Sorsakaverikin näytti 

miten se tekee puolisukelluksen.  

Ihana punarinta piilotteli milloin voimalan, 

milloin joen rehevän kasvillisuuden seassa 

ja lauleskeli kesäisesti meille.  

Riippapelargonit eivät juuri nyt kuki, 

mutta muutaman kuukauden päästä kyllä. 

Puiden lehdetkin saapuvat pian 

takaisin ja talvi on selätetty. 

Siihen saakka muratit 

saavat hoitaa lehtivihreyden. 

Joku on tästä kerännyt sopivasti 
jouluksi villit viikunat. 

Pari viimeistä ei ole 
enää ehtinyt kypsyä. 

Täältäkin olisi saanut 

oreganoa muurin kupeesta. 

Mehikasvit tekivät
sumusta vettä. 

Aika taikureita. 

Sateinen puutarha

Viime viikonloppuna Maman puutarhasta 

ei meinanut saada kuvia jatkuvan sateen vuoksi. 

Sateen tauottua tartuin tilaisuuteen 
ja sain hetkeni kameran takana.

Tuloksena nämä pisaraiset kukat ja 

köynnökset ihanassa tunnelmallisessa 

Maman puutarhassa. 

Sadepisarat saavat kuviin 

uusia ulottuvuuksia. 

Ei voi sanoa että sadekuvat olisivat 

mitenkään surullisia. 

Ne ovat vain erilaisia. 

Tunteellisia...

Maman puutarha on 

hyvin runsaan monipuolinen. 

Lajien kirjo on mahtava. 

Hänen puutarhassaan on enemmän 

perennoja kuin läheisellä 

kuuluisalla puutarhalla. 

=)

Silti kamerani etsii näitä 

tuntemiani ja rakkaita yksilöitä. 

Vähän sama kuin jos olisi 

suuri ihmisjoukko täynnä 

mielenkiintoisia kasvoja 

mutta siellä pilkahtaisi muutama 

rakas sukulainen tai tuttava, 

jolloin et enää näe niitä muita 

vaan silmäsi etsivät niitä 

omia rakkaita... 

Elokuussa pihoilla ja muutenkin 

luonnossa voi aistia syksyn 

läheisyyden. 

Luonnon rytmi hidastuu 

ja on aika vaipua hieman 

uneliaaseen olotilaan. 

Maman liljat eivät vaihda 

värejään, toisin kuin minun 

pihallani.

 

Äitini rakastaa mm samettikukkia. 

Romanttinen orvokki-istutus!

Maman jaloritarinkannukset ovat 

kasvaneet miltei kolmimetrisiksi! 

Niiden kukkivan rungon osiokin 

on 50 - 60 cm pitkä! 

Ritarinkannukset kasvavat 

omenapuiden oksien lomassa 

hieman sateelta suojassa. 

Aivan mahtavia! 

Miltei kolmimetrisestä kasvista on puolet 

lyhemmän kuvaajan vähän vaikeaa saada 

kunnollista kuvaa. =) 

Suklaakirsikka.

Viimeisiä lumoavan tuoksuisia ruusuja 

on yhä kukassa.

Äitini humalasalot 

Humulus lupulus, ovat portin 

muotoisia ja kolme ja puoli metriä 

korkeita, ja humalat olisivat kevyesti 

jatkaneet matkaansa vielä lisää... 

Nämä humalaköynnökset kasvavat 

Maman kesäkeittiön seinustalla. 

Humalan emikasvin käpymäisiä 

hedelmiä eli pähkylöitä. 

"Suomessa on edelleen voimassa vuoden 1734 lakiin kuulunut rakennuskaari, jonka seitsemännen luvun mukaan ”jokaisessa talossa pitää olla humalisto” ja siinä tulee olla vähintään 200 humalasalkoa. Määräyksen laiminlyönnistä on saman lain mukaan annettava sakkorangaistus. Käytännössä kyseessä on kuollut kirjain, jonka noudattamista ei enää edellytetä eikä valvota. =D

Vaikka humalankasvatuksella ei enää ole Suomessa kaupallista merkitystä, se on edelleen yleinen koristekasvi. Puutarhoissa kasvatetaan sekä emi- että hedekasveja. Lääkekasvina humalaa käytetään sen rauhoittavan ja vatsan toimintaa lisäävän vaikutuksen takia.

Oluessa humalaa käytetään antamaan oluen makuun karvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista. Karvaan maun olueen antaa hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomujen erittämä lupuliini. Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita." -Wikipedia-