Kuvakatsausta

 

 

Kurkistelin vähän tämän kevään, kesän ja syksyn (omasta mielestäni) kauneimpia kuviani.

Kauneus on tietty katsojan silmissä...

Voin hyvin muistaa sen hetken sekä tunnelman, kun näitä kuvia olen ollut näpsimässä.

 

Kuvakavalkadissa sekaisin Saarenmaan ja Keravan  ympäristön tunnelmia...

 

On siellä Evoa ja Lohjaakin...

 

 

 

 

 

  Ensi sunnuntaiyönä kelloja vielä siirrellään ja kesäaika päättyy. Kellojen siirtely ei vielä valitettavasti pääty: 

"Euroopan parlamentti äänesti maaliskuussa (2019) että kellojen siirtelystä kesä- ja talviaikaan voidaan luopua vuonna 2021. Jokaisen EU-maan parlamentti päättää vielä asiasta kansallisesti ja valitsee haluaako siirtyä pysyvästi kesä- vai talviaikaan.

Jos maa valitsee kesäajan, kelloja siirretään viimeisen kerran maaliskuun viimeisenä sunnuntaina 2021.

Jos maa valitsee talvi-ajan, viimeisen kerran kelloja siirretään lokakuun viimeisenä sunnuntaina 2021. Suomessakin eduskunta tekee lopullisen päätöksen, mikä aika otetaan pysyvästi käyttöön.

Kellojen siirtelystä luopuminen on ollut alun perin Suomen tekemä aloite Euroopan komissiolle. Komissio esitti syyskuussa, että kellojen siirtelystä luovutaan. Alkuperäinen aikataulu oli, että kellojen siirtelystä olisi luovuttu jo tänä vuonna (2019)."/Turun Sanomat, 26.3.2019

 

On jo kauan tuntunutkin muulta kuin kesäajalta, koska pimeys...

Oikeastaan pimeys on suojaavaa ja lohdullista.

Samoin kuin se, että helteisen ja kuuman kesän jälkeen saa jälleen pukeutua kunnolla ja peitellä itsensä lämpimillä vaatteilla ja jalat saapikkailla.

Iltaisin saa käpertyä sohvannurkkaan torkkupeittonsa alle villasukat jalassa eikä mihinkään ole kiire... Ah, ihanaa. Talviaika alkakoon.  

 

Evolla retkellä

Olimme Helatorstaina Evolla retkeilemässä kameroiden ja aamupalan kanssa. 

Meilläpäin koivut ja muut lehtipuut ovat jo vahvasti hiirenkorvilla mutta täällä paikka paikoin lehtipuut olivat vielä silmuilla...

Mutta leppä oli jo päättänyt ottaa varaslähdön ja aloittaa uuden kevään. 

Komea siirtolohkare lojui tien reunalla.

Se on takuulla vielä niillä sijoillaan jonne jääkausi sen aikoinaan jätti. 

Aikamme käveltyämme tulimme lammen rannalle, jossa oli Sorsakolun laavu, jolta lähtevät kyselivät haluammeko tulla nuotiolle, vai samuttaisivatko he tulen. Meillä ei ollut mitään paisteltavaa joten kieltäydyimme mutta eihän laavulle oikeastaan nyt edes kannata mennä koska korona... mutta kiitos ystävällisyydestänne teille, te tuntemattomat. 

Me söimme omat eväsleipämme tuulessa, istuen kivillä ja joimme kahvimme katsellen keväistä luontoa. 

Ulkona kaikki maistuu paremmalle. 

Sielläpäin mustikat eivät ole onneksi paleltuneet niin kuin etelämmässä niillä alueilla, joilla ei ollut lumipeitettä talvella varpukerroksen päällä. 

Saimme esikois Jakenkin,
- joka asustaa nykyään ei niin kovin kaukana Evolta,
sinne kävelemään kanssamme.

 Jake, joka on käynyt Evolla monesti, käytti meihin eräoppaan taitojaan ja näytti mm tämän hiidenkirnun meille...

...samoin hän tiesi mistä puusta löytyy tämä hauen leukaluu... 

- Hani pohti, miten ihmeessä tuollaisesta joku on eräässä tarussa tehnyt kanteleen... =) 

Oli kiva päivä. 

Sitruunaperhosia lenteli kovassa tuulessa sinne tänne, 

samoin kangasperhosia...

Iltapäivällä väkeä alkoi olla jo liian paljon, joten me lähdimme ajelemaan kotiinpäin ja Jake lähti pohjoisemmille vaellusalueille. 

 

Arkitodellisuus iski vastaan kotimatkalla kun 

autoletka oli pysähdyksissä ja eteni pätkän kerrallaan, kunnes tuli risteys josta pääsimme ruuhkaa karkuun. 

Tuossa letkassa ajellessa huomasin kookkaan sääksen kaartelevan korkealla ja ihmettelevän ihmisten menoa... 

 

Matkanvarren voikukkia... 

Ne ovat kauniita ja mukavia, 

- jonkun muun nurmikolla  kasvaessaan. =D

Tuusulaan saakka ajeltuamme halusin kuvata näitä suloisia valkovuokkoja jotka peittävät isot alueet ihan tien varrella. Samalla huomasin tuomienkin olevan jo kukassa. 

 Onneksi kukaan ei ole tallannut kukkia.