Tänään vietetään
Orjuus on ihmisen pitämistä toisen (ihmisen tai valtion) vallan alla työssä ilman oikeutta palkkaan, ilman vapautta ja omaan tahtoon perustuvaa valintaa.
Mesopotamiassa jo noin 3000 eaa sumerilaiset tarvitsivat työläisiä kastelujärjestelmien rakentamiseen joten he hankkivat orjia.
Antiikin Kreikan ja vielä suuremmassa määrin Rooman valtakunnan mahti perustui orjatyövoiman käyttöön. Orjia saatiin sotavangeista, sekä velkaantuneista ihmisistä kuten löytölapsistakin.
Naisten
orjuuttaminen jopa seksiorjaksi oli sallittua. Miespuolisia orjia,
erityisesti nuoria poikia, kastroitiin eunukeiksi kuten muissakin
ympäröivissä yhteiskunnissa, esimerkiksi Bysantin-valtakunnassa.
Parhaassa asemassa olivat sotilasorjat, jotka yleensä vapautettiin
jossakin uran vaiheessa, ja esiintyjiksi kuten laulajiksi ja
runoilijoiksi koulutetut orjat. Maaseudun maatalous-, kaivos- ja muuta
ruumiillista työtä tekevät orjat olivat huonommassa asemassa.
Esimerkiksi Saharan suolakaivoksiin töihin joutuneet kuolivat yleensä
viiden vuoden kuluessa.
Platon ja Aristoteles hyväksyivät orjuuden, Platon tosin sillä edellytyksellä, ettei kreikkalaisia pidetty orjina. Aristoteleen käsityksen mukaan jotkut ihmiset olivat luonnostaan orjia.
Vuosina 650–1905 arabien orjamarkkinoille rahdattiin arviolta 18 miljoonaa afrikkalaista.
Sokerin tuotannon kannalta tärkeään Länsi-Intian saaristoon
kuljetettiin noin 4–5 miljoonaa orjaa. Myös nykyisen Brasilian alueelle
kuljetettiin yli 3,5 miljoonaa orjaa.
Laajamittaisin ja vaikutuksiltaan merkittävin orjuuden muoto on ollut Amerikkaan pakolla kuljetettujen afrikkalaisten ja heidän jälkeläistensä orjuus joka kesti 1500-luvulta - 1900-luvulle.
Amerikan
mantereelle kuljetettiin arviolta 12 miljoonaa orjaa niiden lisäksi,
jotka kuolivat matkalla.
Tämä
transatlanttinen orjuus muokkasi merkittävästi niin Afrikkaa, Amerikkaa
kuin Eurooppaakin ja synnytti merkittävän osan myöhemmän
teollisuuskapitalismin tarvitsemista pääomista.
Yhdysvaltoihin tuotiin vaihtelevien arvioiden
mukaan noin 400 000–600 000 orjaa, pääasiassa työvoimaksi puuvillan
viljelyyn.
Orjien jälkeläisistä tuli niinikään orjia.
Orjakauppa vaikutti hyvin kielteisesti Afrikan poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja muokkasi merkittävästi eurooppalaisia asenteita muita kansoja kohtaan. Orjuutta on pidetty antisemitismin ohella yhtenä länsimaisen rasismin alkulähteenä.
Portugalilaiset aloittivat orjien kuljetuksen 1400-luvulla Senegambiasta ja Guinea-Bissausta Portugaliin ja Atlantin saarille. Suurin portugalilaisten orjakaupan keskus oli Ghana.
Toiminta oli vilkkaimmillaan 1600–1700-luvuilla. Orjia haettiin myös Angolasta ja Mosambikista sen jälkeen kun Portugali sai niihin kauppa-asemia. Angolassa oli alueen suurin Portugalin orjakaupan keskus.
Laivanvarustamotoiminnan kasvu ja kansainvälinen tervakauppa vaikuttivat myös orjakaupan kiihtymiseen. Orjakauppa alkoi vilkastua selvästi vuoden 1650 jälkeen. Sitä harjoittivat myös englantilaiset ja ranskalaiset.
Ranskan vallankumous laukaisi Ranskalle kuuluvassa Santo Domingossa 1791 suuren orjakapinan, joka lopulta johti entisten orjien muodostaman Haitin tasavallan syntyyn 1804. Tapahtumat jouduttivat orjuuden lakkauttamista myös muualla Karibianmeren alueella.
Orjuuden ajatellaan usein olevan menneisyyttä, mutta sitä on nykyäänkin, joskaan ei enää laillisesti missään maassa.
Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa käytettiin paljon orjatyötä.
Sodan jälkeen Yhdistyneet kansakunnat
määritteli orjaksi kenet tahansa, jonka ei sallita vapaaehtoisesti
poistua työstään. Nykyään orjuus on tuomittu monissa kansainvälisissä
sopimuksissa samoin kuin myös YK:n Ihmisoikeuksien julistuksessa 1948.
Orjuus on kaikkialla maailmassa virallisesti kielletty,
viimeisenä sen kielsi Mauritania
vuonna 1981.
Orjuus on ollut rikos kaikkialla maailmassa
vasta kymmenen vuotta,
vuodesta 2007,
jolloin myös Mauritania
lisäsi orjuuden rikoslainsäädäntöönsä.
Lähde Wikipedia
