Näytetään tekstit, joissa on tunniste prinsessa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste prinsessa. Näytä kaikki tekstit

18.11.2024

Oman elämänsä prinsessa





"Tiesitkö, että termi prinsessa otettiin käyttöön 1700-luvulla kuningas Yrjö I:n aikana. Sitä ennen heitä kutsuttiin ladyiksi".

 

"Kukapa ei haaveilisi - ainakin hetken - olosta prinsessana? Prinsessapäivän tarkoituksena on juhlia sitä, kuinka upeita me kaikki olemme, ja hemmotella itseämme. Me kaikki ansaitsemme tulla kohdelluksi kuin prinsessat, vaikka vain yhden päivän.
Prinsessat yhdistetään usein kauniisiin satuihin, joten miksi et käyttäisi tätä päivää unelmiesi toteuttamiseen? Jos olet halunnut tehdä jotakin jo pitkään, tee sydämesi toiveesta totta.


Prinsessapäivän historiaa

 

Ensimmäinen Disneyprinsessa oli Lumikki. Hän esiintyi debyyttielokuvassaan vuonna 1937. Uusi prinsessojen aalto on noussut viime aikoina Elsasta Moanaan. Nämä hahmot ovat osoittaneet meille, että voit olla samaan aikaan itsenäinen, sekä prinsessa, mikä on tärkeä viesti.
Kun ihmiset ajattelevat prinsessoja, he ajattelevat enimmäkseen juurikin Disney-prinsessoja, joilla on kaikki naiselliset piirteet, jotka voit kuvitella, mutta prinsessapäivä ei ole silti Disneyn luoma.

 

Nest Family Entertainment päätti tehdä yhteistyötä Rich Animation Studion kanssa kehittääkseen yhden heidän viimeisistä käsin piirretyistä tarinoistaan, Joutsenprinsessan, The Swan Princess. Sarjassa on 13 elokuvaa.
Prinsessapäivä luotiin auttamaan lapsia iloitsemaan mielikuvituksesta ​​ja ilmentämään ystävällisyyttä ja iloa.

 



Järjestä juhlat ja pukeudu


Voit viettää prinsessapäivää kunnioittamalla kaikkia upeita prinsessoja elämässäsi. Mikset järjestäisi prinsessateemaisia ​​juhlia sinulle ja ystävillesi? Tämä antaa sinulle loistavan mahdollisuuden olla taas lapsi.

Prinsessan inspiroimista ruoista kruunun käyttämiseen on olemassa monia tapoja viettää hauskaa prinsessapäivää. Vaaleanpunaiset cocktailit ovat tietysti pakollisia! Voit myös keskittyä kimaltelevaan sisustukseen ja kuninkaallisiin yksityiskohtiin. Pyydä myös kaikki ystäväsi pukeutumaan prinsessoiksi. Kukapa ei rakastaisi pukeutumista hienoihin hepeniin?

Voit myös viettää aikaa katsomalla elokuvia ja ohjelmia prinsessoista. Niitä on monina erilaisina ​​vaihtoehtoina. Mainitsimme aiemmin Disney-prinsessat, mutta on myös monia muita elokuvia, mukaan lukien Prinsessapäiväkirjat. Tai miksi et katsoisi elokuvaa tai dokumenttia maailman todellisista prinsessoista? Kaikkien suosikkiprinsessa, prinsessa Diana, on ihana henkilö. Valitettavasti hän menetti henkensä auto-onnettomuudessa vuonna 1997, mutta hän elää monien ihmisten sydämissä ympäri maailmaa. Hänestä on tehty monia elokuvia.

Tai keskustele historian kuuluisista naishahmoista, jotka olivat myös prinssoja. Tai järjestä kotiisi teatteriesitys ja kerro tarina prinsessasta rakkauden ja totuuden ilossa ja myllerryksessä. 
 Prinsessapäivää voi juhlia monella eri tavalla. Päätavoitteena tässä on toimia kuin prinsessa! Varmista, että muistutat maailmaa siitä, kuinka upea olet. 
Loppujen lopuksi prinsessat tunnetaan tavastaan ​​​​syödä, istua, puhua ja kävellä! Varmista, että kaikki oppivat sen tämän päivän aikana."
Kerro kaikille, mikä päivä tänään on hashtagilla #prinsessapäivä
/DOTY

#PrincessDay












Tänään on myös
Minni ja Mikki Hiiren
syntymäpäivä



"Ensimmäinen Disneyn animoitu lyhytelokuva, jossa sekä Mikki että Minni esiintyivät, julkaistiin 96 vuotta sitten, 18.11.1928. Tätä päivää pidetäänkin molempien kuuluisien hiirten syntymäpäivänä.


Hiirten historia alkaa luultavasti heidän luojansa Walt Disneyn tarinasta. Lapsena Disney oli kiinnostunut
piirtämisestä, sarjakuvista ja rakasti myös teatteria.

Muutettuaan Hollywoodiin vuonna 1923 Walt perusti Disney Brothers -studion veljensä Royn kanssa, ja he työskentelivät ahkerasti kuvittajina. 1920-luvun puolivälin jälkeen Walt Disney keksi ajatuksen Mikki Hiirestä, eikä hänellä ollut aavistustakaan, että
Mikistä – ja hänen tyttöystävästään ​​Minnistä – tulisi lopulta tunnettuja koko maailmassa.

Höyrylaiva Willie -nimisessä elokuvassa Mikki ahkeroi Minnin pelastamiseksi. Vaikka hahmot eivät puhu tässä debyyttielokuvassaan, on huomioitava, että se oli ensimmäinen elokuva, joka onnistui synkronoimaan äänen piirretyn liikkeen kanssa. Mikki esiintyi myöhemmin myös muiden kavereidensa kanssa, mukaan lukien Hessu, Aku Ankka ja Pluto.

Minni, tuo pieni prinsessamainen hiiri, ei esiintynyt usein, mutta hän on edelleen rakastettu hahmo ja on vuosien varrella
saanut omat seuraajansa. Hänen suloinen, hauskanpitoa rakastava luonteensa tekee hänestä miellyttävän hahmon. Monet ihmiset pitävät Minniä muoti-ikonina vuosien varrella kehittyneen naisellisen tyylinsä ansiosta.
Kuten Mikki, Minni Hiirikin aloitti mustavalkoisena. Hänen silloisiin muotivalintoihinsa vaikutti 1920-luvun ilme; kukkahattu ja lyhyt hame korkokengillä – sekä paikatut pikkuhousut, jotka joskus näkyivät. Myöhemmin Minni näytti todelliset värinsä sinisellä hameella, kirkkaan punaisella hatulla ja keltaisilla kengillä. Lopulta Minni uskalsi vielä lisätä pilkkuja hameeseensa ja korvasi hatun isolla rusetilla.
Tiesitkö muuten, että Minnin oikea etunimi on Minerva? Minni, eli Minnie, on hänen lempinimensä.
Samalla kun Minnin suosio on kasvanut jokaisen uuden sukupolven myötä, häntä juhlitaan yhä enemmän, yhtenä taikavaltakunnan tärkeimmistä naisellisista ikoneista." /DOTY


#MinnieMousesBirthday
#MinnieMouseDay

#MickeyMouse 

 

 

 Ylin lainaus Wikipedia 

 

 

18.11.2019

Marrasprinsessa





Tänään teemoina ovat mm 

Prinsessa- 
Mikki Hiiri-
Omenasiideri- 
sekä 
 Okkultismipäivä... 




...sekä vakavampi teema: 

Adoptio eli lapseksiottaminen on oikeudellinen toimenpide, jolla adoptiovanhemman tai adoptiovanhempien ja adoptoitavan välille muodostetaan uusi perhesuhde, vanhemman ja lapsen suhde. Adoptiossa adoptoitavan juridinen suhde syntymävanhempiin puretaan. Kotimaiset adoptiot ovat olleet peruuttamattomia eli vahvoja adoptioita vuodesta 1980 ja kansainväliset adoptiot vuodesta 1985 alkaen. Vuoden 2012 adoptiolakiuudistuksen myötä mahdolliseksi tuli myös avoin adoptio, joka on laissa ilmaistu lapsen oikeutena pitää yhteyttä syntymävanhempaansa tai -vanhempiinsa. Myös avoimessa adoptiossa juridinen suhde syntymävanhempiin katkeaa, mutta lapsella säilyy mahdollisuus pitää yhteyttä heihin. 

Adoptiovanhempi ottaa lapsen, josta biologiset vanhemmat eivät pysty huolehtimaan tai halua huolehtia, pysyvästi omaksi lapsekseen. Lapsen biologiset vanhemmat luopuvat lapsestaan, ja lapsi itse siirtyy uuteen perheeseen kokien monesti samalla yhden tai useamman varhaisen kiintymyssuhteen katkeamisen. Adoptiolla on yleensä elämän mittaiset vaikutukset kaikkien näiden kolmen osapuolen elämään. 

Adoption syyt vaihtelevat. Monesti adoptioon päädytään, jos biologinen vanhemmuus ei onnistu tai tunnu houkuttelevalta esimerkiksi hedelmättömyyden, synnytyspelon tai sairauden takia. Aina taustalla ei kuitenkaan ole tahatonta lapsettomuutta tai muuta edellä mainitun kaltaista syytä vaan adoptio voi olla myös ensisijainen lastenhankintakeino. Vierasperheisiin tehtyjen adoptioiden lisäksi monissa maissa, kuten Suomessa, tehdään perheen sisäisiä adoptioita, joissa yleensä äidin tai isän uusi aviopuoliso adoptoi puolisonsa jo olemassa olevan lapsen. Vuosittain tehdään myös jonkin verran aikuisadoptioita, joissa adoptoitava on täysi-ikäinen ja voi itse antaa suostumuksen adoptioon. 

Tänään on  
Adoptiopäivä

Koko kuukausihan on 
Adoptiokuukautta





 




26.4.2010

Riina vaan


...





Jatkoa Rinsessan seikkailuun

Niin siinä kävi että sunnuntaisena kylmänä aamuna Rinsessan kuumailmapallokin vihdoin kylmeni ja tipahti tuulenpuuskan haltuunsa nappaamana jonnekin Etelä-Suomen kevääseen. Rinsessa kopsahti kumoon maahan maltillisen hitaasti pudonneessa korissa mutta hänelle ei käynyt sen pahempaa. Vain se toinenkin liian korkeamitoitettu kengänkorko lähti irti. Rinsessa könysi itsensä pystyyn ja haukotteli sykkyrässä korissa nukkumiensa torkahtelujen jäljiltä.

Rinsessa huomasi olevansa järven rannalla mutta keskellä peltoa. Onneksi pallo laskeutui kuivalle maalle.
Rinsessalle tuli mieleen, että ilmapallon omistaja ehkä ilahtuisi jos hän keräisi pallokankaan ja asettelisi sen nätisti koriin odottelemaan että Pekka jotenkin löytäisi pallonsa. Kaikki Pekka-nimiset ovat yleensä hyvin viisaita ja varmasti säätieteilijät erityisesti, joten neito toivoi että tämäkin pallo pian oikealle Pekalle saataisiin takaisin.

Rinsessa käveli multaista peltoa metsänreunaan. Sinne jossa oli kylätietäkin jo jalan alla tukevasti ja hiirenkorvaiset koivut nyökyttelivät Rinsessalle huomenia. Lintuset lauloivat ja kauempana siinteli sininen järvi aamuauringossa. Silmiä piti ihan siristellä ja laittaa käsi valon eteen että näki mistä kohtaa se aamuaurinko paistaa järven takaa. Hän jatkoi kävelyään hieman hämmentynein mielin. 


-Huomenta, kuului jostakin Rinsessan lähettyviltä.
-Mistäs sinä siihen tupsahdit? Tippuuko tännään rinsessoja taevaalta? 
Rinsessa kääntyi äänen suuntaan ja näki miehen parhaassa iässään kuusten takaa ilmestyneen sinisen talon portailla istuen katselevan silmät naurunrypyssä neitoa. Jotenkin Prinsessa oli kävellyt ajatuksissaan hänen pihalleen. Miehen silmät olivat siniset ja viisaat ja ääni lempeä, joten Rinsessa uskaltautui kertomaan seikkailustaan Veikoksi esittäytyneelle hieman jo harmaantuneelle miehelle, joka ei yhtään ihmetellyt neidon hassunkurista kertomusta. Nyökytteli vain hymyillen, heinänkortta suussaan mutustellen. 


Mies kertoi puolestaan kuuntelevansa siinä portailla pajulinnun laulua lehdenhakumatkan jäljiltä ja odottelevansa että pannukahvi selkeentyisi pannussaan, jotta hän pääsisi lukemaan päivän lehteään kaffeen kera. Mies jutusteli tavallisesti kyllä juovansa teetä, mutta jokin oli saanut hänet tänä aamuna haluamaan kunnon pannukahvia.

-Mutta mitäs minä näitä tässä... Taidat sinäkin olla kaffeen tarpeessa, mies kysäisi portailta seisomaan nousten ja neito nyökkäsi ja nielaisi ja samassa hänen vatsansakin jo murisi kuuluvasti oman kantansa murkinan suhteen. Ah, kahvia...

Rinsessa nousi raput kauniille kuistille miehen perässä, jätti kiltisti sinne kuraantuneet ja vioittuneet kenkänsä ja pääsi sisälle lämpimään tupaan, jonka nurkassa näkyi takassa puita palamassa ja jossa tuoksui ihana kaffeentuoksu sekä jokin, ah, kuin tuvassa leijuisi jokin herkullinen muukin tuoksu joka oli jotenkin tuttu jostakin lapsuudesta... Ihan kuin pala mummolaa... 

-Paistoin tuossa raparperipiirakkaa kevään ensimmäisistä aikaisista varsista. Sekoitan siihen mukaan aina mansikkaa niin maku muuntuu näin niin kuin aikamiespojan suussa makeammaksi. Kuin mammani aikoinaan leipomaksi. Maistuisikos neidille palanen sellaista piirakkaa?

Ja mikäs, maistuisihan se kurnivavatsaiselle ja jotenkin paljon nöyremmäsi tuulen pyörittelemässä pallossa muuttuneelle Rinsessalle, joka tosin tahtoi ensin päästä pesemään kasvojaan ja käsiään. Veikko ohjasi neitosen kylpyhuoneeseen jossa tämä ihasteli kaikkea puista, ruskeaa, kaunista ja miehisen yksinkertaista. Puun ja tervan tuoksua ja saunan kaunista ovea. Saunassa ritisivät kiukaan palavat puut ja sieltä tulviva lämpö houkutteli Rinsessaa luokseen. Yksin tuohon puhtaaseen tilaan jäätyään neito tunsi vaatteensa ja itsensä niin likaiseksi että pujahti salamana irti hankalista vaaterievuistaan ja hiipi saunaan, sulkien innokkaan hymyileväisenä saunan oven takanaan. Hän istui jonkun, ehkä jo mummovainaan käsinkutomalle pellavaiselle laudeliinalle ja heitti ensimmäisen kuupallisen vettä kuumille kiville kihisemään.
Ah sitä lämpöä, joka oikeasta puukiukaasta iholle ilmaantuukin hyväilemään ja hoitamaan ihosta poistuvan hien mukana kaiken synkän ja ikävän pois mielestä ja lihaksista.

Veikko kuuli neidon heittävän kiukaalle löylyä ja myhäili itsekseen. Tunsi tehneensä jo näin aamuvarhain päivän hyvän työn. Hyviä töitä hän yritti tehdä elämänsä jokaisena päivänä. Ihan pieniä sellaisia. Ihan tavallisia ja arkisia. 


- Oli tyttöraasu tosiaan saunan tarpeessakin, mies mutisi ja meni vaatekaapilleen. Hän pohti käsi yhä kaapin ovinupilla, mitä tytölle kehtaisi tarjota varavaatteeksi kun ne sen raasun kuraiset juhlavetimet olivat niin sotkuisessa kunnossa ettei niistä mikään pesula enää kunnollista päälle pantavaa kudelmaa saisi aikaan.

Mies etsi pienimmät villasukat kaapistaan, nafteiksi jäänet verryttelyhousunsa sekä paksun flanellipaitansa ja otti toisesta kaapista paksun valkoisen pyyhkeen, vieden hiljaa ne kaikki kylpyhuoneen puiselle penkille, ottaen mukaansa sieltä sen surkean ja kuraisen Rinsessan vaatemytyn.
-Näistä ei varmasti enää saa muuta aikaiseksi kuin rasselia autotalliin, mies mutisi itsekseen, laittoi tosin asun muovipussiin ja kuunteli kuinka neitonen heitti jälleen hyräillen löylyä saunassa.

 
Veikko asetteli pannumyssyn paremmin kahvipannun päälle ja nosti raparperimansikkapiiraan uunista pirtin vankalle pöydälle. Lisäsi pöytään toisen mukin omaansa vastapäätä liinan päälle. Etsi lusikan mukiin ja lautasen piiraalle. Pöytä näytti heti erilaiselta kuin poikamiehen tavallinen pöytänäkymä.
Maidon hän nosti pöydälle ihan purkissaan. Etsi vielä pakastimesta loppurippeet vaniljajäätelöstä ja nosti ne pienessä lasikulhossa pöytään. Mitähän vielä? Kakkulapio piiraalle.

Mies lisäsi kaksi halkoa takkaan ja laittoi lasiset uuninluukut huolellisesti kiinni. Alkoi olla jo niin lämmintä ettei enää lisää puita tarvittaisikaan. Jossakin olohuoneen puolella soi hiljaa miehen mielimusiikki. Kaikki oli siistiä ja hyvin yksinkertaista. Miehellä oli talossaan vain välttämättömin. Mukavan miehisessä muodossa. Sinisiä saintpaulioita kukki keittiön ikkunalla. Kello raksutti seinällä. Keittiön ikkunasta katsoessa näkyivät äitivainaan aikanaan istuttamat violetit krookukset kukkapenkistä. Kevään ensi airueet. 

Neito kuului olevan suihkussa. Kauan. Loputtomalta tuntuvan ajan. Mies istui keinutuolissa ja keinui ja mietti, miten oli aikonut kerran osallistua leikillään television Maajussille morsian ohjelmaan. Sillä erotuksella että hän itse olisi ollut se Maatilatalous-Jutan sulhasehdokas. Jokin naisenpuoli sen kauan sitten poismenneen ja karanneen sijalle olisi ollut mukava löytää. Onneksi ei ollut sentään tullut mentyä naapurien naurunaiheeksi siihen ohjelmaan, kaikkien keltaisten lööppien otsikoihin. Nyt vaan nolottaisi jos niin olisi tullut tehtyä.

Sujui se elämä näinkin. Yksinkertaisesti mutta varmasti. Joskus aika vaan kävi pitkäksi. Olisi ollut onnellista jos olisi ollut joku, joka olisi silittänyt joskus käsivarresta. Istunut vieressä saunan lauteilla ja laiturilla. Olisi tullut mukaan halkometsään. Onkireissulle ahvenia narraamaan. Syksyisin marja- ja sienimetsään. Talvella hiidellyt niitä samoja ladunjälkiä siinä perässä. Tai mikä ettei edellä. Juonut sitten samasta mukista kuumaa kaakaota tienoon korkeimmalla ja tuulisimmalla kohdalla ja murtanut taskussa eväänä ollutta suklaata hänen kanssaan palasen...

-Anteeksi kun kesti ja kiitos kovasti. Innostuin saunasta ja viihdyin sitten siellä näin kauan! Huomasin omien likaisten vaatteideni kadonneen ja näin nämä vaatteet niiden tilalla ja puin ne sitten päälleni. Kiitos, 
hihkaisi kylpyhuoneen ovesta kesken Veikon mietteitä ilmestynyt saunanpuhdas neito. Rinsessan sotkuiset hiuslisäkkeet olivat nyt kylpyhuoneen roskakorissa ja suomalaisen hennot vaaleat hiukset oli sileästi kammattu taaksepäin pitkin päätä. Posket punoittivat ja silmät hehkuivat vihreinä ihan luonnostaan. Koko neito oli nyt ihan ilman keinotekoisia lisäefektejä luonnonkauniina. Päällään hänellä oli nyt se Veikolle pieneksi käynyt vihreäruudullinen flanellipaita, jalassaan mustat liian pitkät verkkarit jotka Rinsessa oli kääntänyt lahkeista kolmeen kertaan, sopivamman pituisiksi ja lattian viileyttä vastaan Veikon mamman aikanaan neulomat vanuttuneet villasukat.

Kerrassaan lumoava seireeni totta tosiaan!
Veikko hymyili autuaana kun tällainen ilo hänen kohdalleen osui ja hänen piti ihan ottaa lasit pois päästään ja pyyhkäistä kyynel silmänurkastaan. Tämä tilanne oli kuin salaisen toiveen toteutunut hetkinen. Epätodellinen ja kuitenkin ihan totta. Miten hän sen saunankin oli tullut lämpiämään laittaneeksi? Jokin etiäinen...
Ja siksikö se pajulintukin niin iloisesti lirkutti, mies mietti.  

-Saisinko... tyttö aloitti.
-Voisin nyt huolia sitä kahvia ja tuota ihanasti tuoksuvaa piirasta, hän varovasti ehdotti sormillaan pöytään viitaten liian pitkien hihojen lomasta. Rinsessa alkoikin kääriä hihojaan lyhemmiksi ja Veikko kiirehti tytön luo keinustuolistaan ja haavehetkistään ja nosti tuolin esiin tytölle, joka hämillään siihen istahti. Kaatoi tytölle ja itselleen pannumyssyn lämpimänä pitämää kaffetta ja työnsi piirasvatia lähemmäs ojentaen sanattomasti tytölle kakkulapion käteen. Itse hän istui vastapäätä, kaatoi omaankin kuppiinsa kaffetta, sijoitti pannun aluselleen, tuikkasi sen päälle pannumyssyn ja katseli hymyillen omaa kaffettaan sekoitellen tuota ihmeellistä neitoa.

Rinsessa otti aimo annoksen piirasta ja Veikko työnsi jo hieman sulanutta jäätelökulhoa lähemmäs. Tytön silmät havaitsivat valkoisen herkun ja hän näytti piirasannostaan nyökäten jäätelölle päin ja katsoi silmiin Veikkoa joka nyökkäsi. Sanoja ei tarvittu. Veikko nosti pari isoa lusikallista vaniljajäätelöä neidon lautaselle. Jäätelö maistui taivaalliselta velä lämpimän piiraan päällä, leikaten raparperista sen kirpeyttä vähemmäksi. 

 


 

Veikkokin otti lautaselleen samoja herkkuja ja katseli salaa kun neito söi hyvällä ruokahalulla. Kaatoi kahvia tälle, kun huomasi hänen mukinsa juomapinnan huvenneen. Pieni liekki silmissään hän katseli tuota miehen silmissä suloista naisolentoa. Suloista ja kuitenkin nyttemmin niin tavattoman tavallista. 
Veikko antoi haaveidensa kantaa saaden jälleen kyyneliä silmiinsä. Rinsessa vilkaisi häntä, huomasi miehen pyyhkäisevän silmiään ja pelästyi, mikä Veikolla oikein oli, jolloin mies totesi tyynesti tämän hetkisen onnellisuuden vaan saaneen silmät kyyneltymään.

Rinsessa puolestaan katseli nyt miestä mietteissään, sai omatkin silmänsä vetistymään ja tajusi, miten ensimmäistä kertaa moniin, moniin vuosiin hänellä oli nyt juuri niin hyvä olla. Hänkin oli oikeasti onnellinen. Syvä lämpö ja turvallinen olo valtasivat hänet kun hän katseli edelleen vierasta, mutta jotenkin oudosti tutun oloista miestä siinä pöydän toisella puolella puiden rätistessä kotoisesti takassa ja kysyi yhtäkkiä itsekin sanoistaan yllättyen kesken haukattavan suupalansa: 

 -Saisinko jäädä tähän?
Tarkoittaen jäämistä siihen elämään. Siihen taloon. Juuri tämän miehen lähelle.

Kyllähän se Veikolle sopi. Enemmän kuin hyvin. Se sopi loistavasti. Ja sinne tyyntynyt ja kesyyntynyt Rinsessa jäi, muuttaen nimensä ihan tavalliseksi Riinaksi. Oppi rakastamaan yksinkertaisia asioita, arkea, luontoa, puhtautta, terveyttä, yksinkertaisia ruokia, oman kehonsa työllä väsyttämistä, kunnon yöunia, linnunlaulua. 

- Ja sitä sinisilmäistä, hyvin lempeää miestä... 

 

- Una Reinman


💙



..
...

23.4.2010

Rinsessan ruostuva ruunu

... 
 
 
 

 
 
Olipa kerran mahdottoman piloille lellitty ja hemmoteltu Rinsessa. Hän oli tottunut aina saamaan kaiken mitä milloinkin sattui haluamaan. Hän halusi lapsena kaikki mahdolliset lelut ja sai ne. Leikki niillä hetkisen ja jätti ne sitten omille paikoilleen, niihin enää koskaan koskematta, kunnes hylätyistä leluista täyttyi kolme mahtavaa varastohallia.

Isompana tyttönä hän tahtoi ensin marsun, silitti sitä kerran ja kyllästyi. Tahtoi uuden, söpömmän ja myös sai sellaisen. Kyllästyi. Jos hän tahtoi ponin, okei, se hankittiin. Jos hän tahtoi joutsenen, ok, sellainenkin haalittiin. Hän sieti tahtoohetieläimiään vain hetken verran, kunnes kyllästyi ja halusi niiden tilalle jotakin muuta. Jotakin uutta. 
- Ja hylätyistä eläimistä täyttyi kolme mahtavaa Never-Neverlandia.

Hiukan kasvettuaan hän tahtoi käyttää näyttävämpiä vaatteita. Jotakin suurempaa ja kauniimpaa. Pehmeämpää ja ainutlaatuisempaa. Erilaisempaa tietenkin kuin muilla nuorilla neidoilla.
Rinsessa halusi pidemmät ja ihanammat hiuspidennykset kuin misseillä. Komeammat huulientäyteainekset kuin kellään näyttelijättärellä. Korkeammat ja kolisevammat kengänkorot kuin huippumalleilla. Suloisempia käsilaukkuja ja niihin mahtuvia pikkukoiria enemmän kuin kellään toisella. Söpöimmät kynsikoristeet forever ja komeimman poikaystävän ja niin edelleen, mutta hän ei silti ollut onnellinen... 
 
 
 
 
 

 
 

Kerran harmaana sateisena päivänä keikkuvaa kruunuaan päässään kädellään pidellessään, pitkää juhlamekkoaan lätäköiden varalta toisella kädellä nostellessaan mieli ihan maassa, yksi kaunis rakennekynsi kadonneena ja toisen kengän korko katkenneena tepastellessaan, hän näki säätieteilijä Pekan komean kuumailmapallon. Sen pallon hän halusi tietenkin heti, mutta säätieteilijän pallo ei ollut myytävänä.

Rinsessa sai suoranaisen miniraivokohtauksen ja itki kuin putous, kun ei saanutkaan heti palloa itselleen. Hän lupasi pallosta mitä tahansa. Vannoi antavansa kaikki hylätyt lelunsa ja eläimensä köyhille lapsille. Hän lahjoittaisi käsilaukkukoirakennelinsä, lukemattomat hiustenpidennyksensä, jokaisen keräämänsä Pikkunälkä-pehmolelun, kenkämuseokokoelmansa ja hylätyt unelmienpoikaystävänsä muille nuorille naisille, jos vain saisi tuon ihmeellisen valtavan kuumailmapallon, jolla hän voisi matkustaa vaikka mihin ihmeellisiin maihin ja tutustua niiden muiden maiden elämään ja kauniisiin tavaroihin, uusiin ihmisiin ja voisi sitten olla varmasti onnellinen! 

Hän lupasi nyyhkien ja hengästyksissään kruununsa päästään ottaen, ettei enää koskaan ikinä haluaisi mitään muuta, jos vain pääsisi suuren ilmapallon koriin ja kyytiin ja säätieteilijä veisi hänet pois! Minne vain pois, täältä harmaan pilven alta, jossa ei ollut enää mitään uutta ja kiinnostavaa!

Rinsessa heitti kruununsa, joka iskun voimasta katkesi kahtia, sammalikkoon ruostumaan (se ei siis ollutkaan kultaa!) ja polvistui jo kiireissään ilmaan nousua harkitsevan Pekan jalkojen juureen. Lempeän Pekan kävi paksuhuulista itkevää Rinsessaa sääliksi. Ehkä Rinsessan elämä olisi ollut toisenlaista jos hänelle olisi joskus sanottu elämänkokoinen "Ei".
Jokin Rinsessan silmissä ja suurissa kyynelissä esti Pekkaakin sanomasta tytölle heti sitä sanaa ääneen ja hän nyökkäsi tuskin havaittavasti Rinsessalle, aloittaen lempeästi puheensa sanalla ehkä:

-Ehkä jonakin päivänä voisin ottaa sinut mukaani ilmapallolennolle, mutta en nyt juuri tänään koska minun pitää tutkia vulkaanista mustaa pilveä joka...

Samassa Rinsessa tulkitsi riemastuksissaan Pekan nyökkäävän eleen myöntyvyydeksi, nousi pystyyn, suoristi selkänsä, leiskautti hiukset olan taakse kuin Miss Piggy, juoksi kuumailmapallon viereen, tönäisi Pekan kauemmaksi, loikkasi koriin, heitti salamannopeasti kaikki painot, puhelimen, eväät, navigointilaitteet ja mittaamattoman kalliit mittalaitteistot korista maahan, leiskautti lisää kaasua palamaan pallon alle ja nousi mielettömän hurjasti nauraen korkeuksiin, ennen kuin hämmentynyt Pekka ehti sanoa, onko huomenna pouta...

Jos näette tänä viikonloppuna kuumailmapallon jossakin päin Suomea, siellä se hemmoteltu Rinsessa seilaa päättömästi edestakaisin, kun ei osaa hallita palloa ja ohjata sitä niihin muihin ihaniin, lämpöisiin ja kaukaisiin maihin joista haaveili. 
 
Rinsessa lienee nälissään, kylmissään ja jo lopen kyllästynyt ohjausta tottelemattomaan palloon. Olkaa varovaisia jos omistatte jotakin palloa ihanampaa tai olette grillailemassa viikonloppuherkkuja takapihallanne. Rinsessa saattaa haluta nyt jo jotakin muuta, kun pallosta loppuu lentomenokaasu ja hän laskeutuu... 
 

- Una Reinman





Jatkoa Rinsessan seikkailulle löytyy tuolta: Riina vaan... 💗



...