Värejä teiden varsilla

Mitä kaikkea voi nähdä ajellessaan pitkin 

Suomen maanteitä heinäkuisena päivänä? 

Jossain kohdin tienvarret ovat hempeän punaisina 

maitohorsman viimeisimmistä kukista. 

Ne aloittivat kukintansa tänä kesänä todella 

aikaisin...

Ihan ylimmät kukat ovat enää jäljellä 

kukkatertuissa. Kauniit sellaiset. 

Tienpenkat voivat olla myös keltaiset...  

Syysmaitiainen on aloittanut 

niin ikään aikaisin kukintansa tänä kesänä. 

Jotkut maitiaisen kukat ovatkin jo 

kasvien viimeisimpiä. 

Ihan pian senkin kukinnot ovat hahtuvapalloja, 

jollaisia kukkineet ohdakkeiden entiset 

kukatkin jo ovat.

 Keltainen pietaryrttikin kukoistaa 

komeana ja pystypäisenä siellä täällä.

Punaiset pellot puolestaan ovat tulvillaan 

 puna-apilaa, jota käytetään 

viherlannoituskasvina, parantamaan 

peltomaan ominaisuuksia.

 

Niidenkin kukinta on jo pian kukittu. 

Apilapellot tuoksuvat makealle 

ja näyttävät ihanille. 

Voisin kuvitella että lähistön mehiläistarhurit 

saavat tältä kesältä ihanaa kukkaishunajaa!

Arvaatko mikä tämä violetti pelto sisältää? 

Siinä kasvoi mitä luultavimmin ruisvirnaa, joka on kovasti hiirenvirnaa muistuttava rehu- ja viherlannoituskasvi. 

Niiden seassa tukikasveina seisoskeli auringonkukkia, 

jotka sentään eivät vielä olleet kukassa, 

mutta ihan pian nekin aloittavat 

keltaisten aurinkojensa hehkun. 

Myös peltosauniota näkee useilla pelloilla. 

Sitä toki kasvaa myös teiden varsilla ihan viljelemättä. 

Ja ne pellot... 

Osa näyttää jo ihan tuleentuneelta 
ja suorastaan puintikelpoisilta! 

Tässä kukoistaa vehnä. Vai...? 

Nämä tähkät olivat hyvin kauniita. 

Tässä puolestaan ehkä ohrapelto.  

Vai ruis? Miten erotan ne toisistaan? Apua!
Kyllä mie ne ennen lapsena, maalla asuessani tunnistin... 

Onko minusta tullut liian kaupunkilainen?

Tämä ainakin on ihan vaan kaunista heinää...

Puukujat viilentävät tielläkulkijaa. 

Ehkä joihinkin jokiinkin voi jopa pulahtaa? 

- Jos on uikkarit mukana. =) 

Heinäkuu tuntui jo elokuulta

Pihlajanmarjat punertavat jo...
Kohta saa taas tehdä marmelaadia. 

Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa.

Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään
ja kesän ja nyt kai syksynkin. 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla.

Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa.
Kaikki tahtovat istua niissä.

Karhunputken kukkatertut olivat
kahden metrin korkeudessa.

Siellä ne heiluivat 
heinäkuun illassa... 

Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina
kukkapenkin korkeimpina kasveina.

Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan
muutamat esiin punkeneet versot, jotka
ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden
tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen
kuolleiden varsien sekaan.

En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta 

tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä, 

jotka hymyilyttävät minua kovin. 

Tähtiputki on tehnyt kovasti 

pienen pieniä alkuja. Tähtiputki-Babyja. 

Annan niiden olla kasvamassa. 

Onpa jotakin kukkapenkissä. 

Pakkasenkestävää lajiketta 

tämä isotähtiputki.